Raekuuro iskee keskellä helteistä iltapäivää.

Teksti: Maria Korteila

Raekuuro, tuo raamatullinen vitsaus, yllättää kesken lämpimän kesäpäivän. Rakeet kirpaisevat lomailijan iholla ja viilentävät ilmaa useilla asteilla. Raekausi kestää vain toukokuusta syyskuuhun. Rakeet nimittäin tarvitsevat syntyäkseen voimakkaan nousuvirtauksen, jossa lämmin ilma kohoaa maanpinnan tuntumasta suoraan ylöspäin. Sellainen syntyy helpoimmin auringon paahtaessa kuumasti, tyypillisesti iltapäivähelteellä.Jos nousuvirtaukset ovat niin voimakkaita, että lämpimän ilman keräämä kosteus nousee kylmiin ilmakerroksiin useiden kilometrien korkeuteen, muodostuu kuuro- ja ukkospilviä.

Rae kasvaa hiukkasen ympärille

Rakeet saavat alkunsa noissa pilvissä samaan tapaan kuin sadepisarat. Ensin tarvitaan hiukkanen, jonka ympärille vesi voi tiivistyä tai jäätyä. Tiivistymisytiminä toimivat ilman epäpuhtaudet, vaikkapa nokihiukkaset tai suolakiteet.Jopa 30 metriä sekunnissa kiitävät nousuvirtaukset kuljettavat raealkiot kilometrien korkeuteen, missä ei enää vallitsekaan hellekesä vaan kova pakkanen. Siellä ilmamassat sisältävät runsaasti alijäähtynyttä vettä. Jos jäätymisytimiä on niukasti, pintajännitys pitää vesipisarat nestemäisinä, vaikka ne kylmenevät jopa 40 miinusasteeseen.Osuessaan raealkioon alijäähtynyt vesi jäätyy välittömästi, ja raealkiot keräävät yläilmoissa pinnalleen lisää massaa, kun alijäähtynyttä vettä tarttuu niihin. Nousuvirtauksen nopeus määrää rakeen kasvun. Mitä voimakkaammin ilma virtaa, sitä massiivisemmaksi rae ehtii kertyä. Pääosa kasvusta tapahtuu 5–8 kilometrin korkeudessa. Kun nousuvirtaus heikkenee tai rae kasvaa niin suureksi, ettei virtaus enää kannettele sitä, rae alkaa pudota.

Jättirae voi olla kumma mötikkä

Mitä suurempi rae on, sitä nopeammin se putoaa. Pienet rakeet ehtivät osittain sulaa matkalla. Sen sijaan yli kaksisenttiset jättirakeet, joita Suomessakin havaitaan ainakin kerran kesässä, kiitävät alas moottoritienopeuksilla, runsaasti yli sata kilometriä tunnissa, ja säilyttävät koko komeutensa.Suurimmat jättirakeet voivat olla varsin kummallisen muotoisia, sillä ne ovat poukkoilleet ilmavirroissa ja alijäähtynyttä vettä on jäätynyt epätasaisesti niiden eri puolille.Suomen kaikkien aikojen suurimmat rakeet havaittiin viime kesänä Pirkanmaalla. Ne olivat jopa kahdeksansenttisiä eli suunnilleen pesäpallon kokoisia. Havainto maailman suurimmasta rakeesta on niin ikään viime kesältä: Yhdysvaltain Etelä-Dakotassa maahan jysähti 20-senttinen jäämötikkä.Tavallisimmin jäärakeiden läpimitta on puolesta sentistä senttiin.

Lumirae ei riko mutta liukastaa

Jäärakeiden lisäksi on olemassa lumirakeita. Ne ovat styroksihippuja tai raejuustoa muistuttavia pehmeitä pallukoita, jotka pomppivat osuessaan maahan ja hajoavat helposti.  Lumirakeita tulee yleisimmin loppukeväästä ja syksyllä. Ne syntyvät matalammissa pilvissä ja alemmissa ilmakerroksissa kuin jäärakeet ja ovat siksi yleensä vain muutaman millin kokoisia.

Riskejä vaikea ennustaa

Raekuurot ovat yleensä lyhyitä, koska kuuropilvet etenevät 30–60 kilometrin tuntinopeudella. Siksi ei osata tarkasti ennustaa, milloin ja minne raekuurot osuvat. Suuret rakeet voivat tehdä myös vahinkoa. Yli kaksisenttiset kimpaleet saattavat vaurioittaa auton peltejä. Myös talojen ikkunat voivat olla vaarassa, vaikka painavat rakeet periaatteessa putoavatkin lähes pystysuoraan. Ukkoskelillä maanpinnan lähellä on usein voimakkaita vaakasuuntaisia virtauksia, jotka saavat rakeet putoamaan viistosti ja puuskissa lentämään paljonkin sivusuuntaan.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2011

Asiantuntijana ylimeteorologi Ari-Juhani Punkka Ilmatieteen laitoksesta.