Raekuuro iskee keskellä helteistä iltapäivää.

Teksti: Maria Korteila

Raekuuro, tuo raamatullinen vitsaus, yllättää kesken lämpimän kesäpäivän. Rakeet kirpaisevat lomailijan iholla ja viilentävät ilmaa useilla asteilla. Raekausi kestää vain toukokuusta syyskuuhun. Rakeet nimittäin tarvitsevat syntyäkseen voimakkaan nousuvirtauksen, jossa lämmin ilma kohoaa maanpinnan tuntumasta suoraan ylöspäin. Sellainen syntyy helpoimmin auringon paahtaessa kuumasti, tyypillisesti iltapäivähelteellä.Jos nousuvirtaukset ovat niin voimakkaita, että lämpimän ilman keräämä kosteus nousee kylmiin ilmakerroksiin useiden kilometrien korkeuteen, muodostuu kuuro- ja ukkospilviä.

Rae kasvaa hiukkasen ympärille

Rakeet saavat alkunsa noissa pilvissä samaan tapaan kuin sadepisarat. Ensin tarvitaan hiukkanen, jonka ympärille vesi voi tiivistyä tai jäätyä. Tiivistymisytiminä toimivat ilman epäpuhtaudet, vaikkapa nokihiukkaset tai suolakiteet.Jopa 30 metriä sekunnissa kiitävät nousuvirtaukset kuljettavat raealkiot kilometrien korkeuteen, missä ei enää vallitsekaan hellekesä vaan kova pakkanen. Siellä ilmamassat sisältävät runsaasti alijäähtynyttä vettä. Jos jäätymisytimiä on niukasti, pintajännitys pitää vesipisarat nestemäisinä, vaikka ne kylmenevät jopa 40 miinusasteeseen.Osuessaan raealkioon alijäähtynyt vesi jäätyy välittömästi, ja raealkiot keräävät yläilmoissa pinnalleen lisää massaa, kun alijäähtynyttä vettä tarttuu niihin. Nousuvirtauksen nopeus määrää rakeen kasvun. Mitä voimakkaammin ilma virtaa, sitä massiivisemmaksi rae ehtii kertyä. Pääosa kasvusta tapahtuu 5–8 kilometrin korkeudessa. Kun nousuvirtaus heikkenee tai rae kasvaa niin suureksi, ettei virtaus enää kannettele sitä, rae alkaa pudota.

Jättirae voi olla kumma mötikkä

Mitä suurempi rae on, sitä nopeammin se putoaa. Pienet rakeet ehtivät osittain sulaa matkalla. Sen sijaan yli kaksisenttiset jättirakeet, joita Suomessakin havaitaan ainakin kerran kesässä, kiitävät alas moottoritienopeuksilla, runsaasti yli sata kilometriä tunnissa, ja säilyttävät koko komeutensa.Suurimmat jättirakeet voivat olla varsin kummallisen muotoisia, sillä ne ovat poukkoilleet ilmavirroissa ja alijäähtynyttä vettä on jäätynyt epätasaisesti niiden eri puolille.Suomen kaikkien aikojen suurimmat rakeet havaittiin viime kesänä Pirkanmaalla. Ne olivat jopa kahdeksansenttisiä eli suunnilleen pesäpallon kokoisia. Havainto maailman suurimmasta rakeesta on niin ikään viime kesältä: Yhdysvaltain Etelä-Dakotassa maahan jysähti 20-senttinen jäämötikkä.Tavallisimmin jäärakeiden läpimitta on puolesta sentistä senttiin.

Lumirae ei riko mutta liukastaa

Jäärakeiden lisäksi on olemassa lumirakeita. Ne ovat styroksihippuja tai raejuustoa muistuttavia pehmeitä pallukoita, jotka pomppivat osuessaan maahan ja hajoavat helposti.  Lumirakeita tulee yleisimmin loppukeväästä ja syksyllä. Ne syntyvät matalammissa pilvissä ja alemmissa ilmakerroksissa kuin jäärakeet ja ovat siksi yleensä vain muutaman millin kokoisia.

Riskejä vaikea ennustaa

Raekuurot ovat yleensä lyhyitä, koska kuuropilvet etenevät 30–60 kilometrin tuntinopeudella. Siksi ei osata tarkasti ennustaa, milloin ja minne raekuurot osuvat. Suuret rakeet voivat tehdä myös vahinkoa. Yli kaksisenttiset kimpaleet saattavat vaurioittaa auton peltejä. Myös talojen ikkunat voivat olla vaarassa, vaikka painavat rakeet periaatteessa putoavatkin lähes pystysuoraan. Ukkoskelillä maanpinnan lähellä on usein voimakkaita vaakasuuntaisia virtauksia, jotka saavat rakeet putoamaan viistosti ja puuskissa lentämään paljonkin sivusuuntaan.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2011

Asiantuntijana ylimeteorologi Ari-Juhani Punkka Ilmatieteen laitoksesta.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.