Ilmiö tiedetään illuusioksi, mutta miten se syntyy, on edelleen epävarmaa.

Täysikuu näyttää korkealla taivaalla pieneltä valkoiselta vuohenjuustolta, horisontissa isolta kellertävältä parmesaanikiekolta.Värin muutos on helppo selittää.

Horisontissa siintävän kuun valo kulkee pitemmän matkan ilmakehän läpi kuin korkealla taivaalla loistavan kuun. Siniset aallonpituudet siroavat ilmakehässä, ja siksi taivas on sininen, auringonlasku punertava ja horisontissa näkyvä kuu keltainen kuin juusto.Samoin kuin kuu aurinkokin näyttää horisontin lähellä isommalta kuin korkealla taivaalla; kuusta koon muutos on helpompi havaita, koska sitä voi katsoa suoraan päin. Johtuisiko sekin ilmakehästä?

Ilmakehä ei suurenna

Ilmakehä kyllä taittaa valonsäteitä. Jopa niin paljon, että kun näemme kuun juuri horisontin yläpuolella, se on todellisuudessa horisontin alapuolella. Kuu näyttää siis olevan hieman korkeammalla kuin se on. Mutta koska tämä ”nostovaikutus” on suurempi kuun alareunassa kuin yläreunassa, ilmakehä vain aavistuksen ”litistää” ja siten pienentää kuuta, ei suinkaan suurenna sitä.

Kuun rata on sen verran elliptinen, että sen etäisyys maapallosta vaihtelee. Kuu näyttää suurimmillaan kymmenen prosenttia suuremmalta kuin pienimmillään. Etäisyysvaihtelut eivät tietenkään ole yhteyksissä siihen, onko kuu korkealla taivaalla vai horisontissa.Jo vuosisatoja on tiedetty, että kuun koko on illuusio. Sitä ei voi selittää ilmakehällä, kuten antiikissa ajateltiin.

Olisiko selitys vertailukohdissa?

Yksinkertainen selitys olisi, että kuu näyttää suuremmalta horisontissa, koska silloin sen vieressä on puita, taloja ja muita yksityiskohtia. Taivaalla ympärillä on laajalti mustaa avaruutta.Tämä niin sanottu Ebbinghausin illuusio on helposti testattavissa: ei tarvitse kuin piirtää kaksi samansuuruista ympyrää ja toisen ympärille suuria, toisen ympärille pieniä ympyröitä. Ympyrä, jonka vieressä on pieniä ympyröitä, näyttää suuremmalta.

Toisen teorian mukaan ihmismieli automaattisesti tulkitsee horisontissa näkyvät kohteet etäisemmiksi kuin yläpuolella näkyvät ja olettaa niiden siksi olevan suurempia. Esimerkiksi kumpupilvet saattavat horisontissa olla kymmeniä kertoja kauempana kuin suoraan yläpuolella.Tämän selityksen ongelmana on, että useimmat ihmiset eivät ainakaan tietoisesti koe kuun olevan kauempana silloin, kun se on horisontissa. Monista päinvastoin tuntuu, että horisontissa oleva kuu on hyvin lähellä, ikään kuin se möllöttäisi heti kauimpana näkyvien puiden ja talojen takaa.

Tai silmän tarkennuksessa?

Edellä mainitut hypoteesit on esitetty jo vuosisatoja sitten. 1900-luvun loppupuolella selitystä on haettu myös silmän tarkennusmekanismista.Tämän ajatuksen mukaan katsottaessa ylhäällä taivaalla näkyvää kuuta – jolloin kohteen etäisyydestä ei ole vihjeitä – näköjärjestelmä luulee, että silmät pitäisi tarkentaa tavanomaiselle muutaman metrin etäisyydelle. Tämän väärän etäisyysarvion takia kuu sitten näyttäisi pienemmältä, vaikka pupillin tarkennus ei oikeasti vääristyisikään.

Tutkijat eivät silti vieläkään osaa varmasti sanoa, mikä teorioista on oikea, vai onko kyse jonkinlaisesta yhteisvaikutuksesta.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2010

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti