Ilmiö tiedetään illuusioksi, mutta miten se syntyy, on edelleen epävarmaa.

Täysikuu näyttää korkealla taivaalla pieneltä valkoiselta vuohenjuustolta, horisontissa isolta kellertävältä parmesaanikiekolta.Värin muutos on helppo selittää.

Horisontissa siintävän kuun valo kulkee pitemmän matkan ilmakehän läpi kuin korkealla taivaalla loistavan kuun. Siniset aallonpituudet siroavat ilmakehässä, ja siksi taivas on sininen, auringonlasku punertava ja horisontissa näkyvä kuu keltainen kuin juusto.Samoin kuin kuu aurinkokin näyttää horisontin lähellä isommalta kuin korkealla taivaalla; kuusta koon muutos on helpompi havaita, koska sitä voi katsoa suoraan päin. Johtuisiko sekin ilmakehästä?

Ilmakehä ei suurenna

Ilmakehä kyllä taittaa valonsäteitä. Jopa niin paljon, että kun näemme kuun juuri horisontin yläpuolella, se on todellisuudessa horisontin alapuolella. Kuu näyttää siis olevan hieman korkeammalla kuin se on. Mutta koska tämä ”nostovaikutus” on suurempi kuun alareunassa kuin yläreunassa, ilmakehä vain aavistuksen ”litistää” ja siten pienentää kuuta, ei suinkaan suurenna sitä.

Kuun rata on sen verran elliptinen, että sen etäisyys maapallosta vaihtelee. Kuu näyttää suurimmillaan kymmenen prosenttia suuremmalta kuin pienimmillään. Etäisyysvaihtelut eivät tietenkään ole yhteyksissä siihen, onko kuu korkealla taivaalla vai horisontissa.Jo vuosisatoja on tiedetty, että kuun koko on illuusio. Sitä ei voi selittää ilmakehällä, kuten antiikissa ajateltiin.

Olisiko selitys vertailukohdissa?

Yksinkertainen selitys olisi, että kuu näyttää suuremmalta horisontissa, koska silloin sen vieressä on puita, taloja ja muita yksityiskohtia. Taivaalla ympärillä on laajalti mustaa avaruutta.Tämä niin sanottu Ebbinghausin illuusio on helposti testattavissa: ei tarvitse kuin piirtää kaksi samansuuruista ympyrää ja toisen ympärille suuria, toisen ympärille pieniä ympyröitä. Ympyrä, jonka vieressä on pieniä ympyröitä, näyttää suuremmalta.

Toisen teorian mukaan ihmismieli automaattisesti tulkitsee horisontissa näkyvät kohteet etäisemmiksi kuin yläpuolella näkyvät ja olettaa niiden siksi olevan suurempia. Esimerkiksi kumpupilvet saattavat horisontissa olla kymmeniä kertoja kauempana kuin suoraan yläpuolella.Tämän selityksen ongelmana on, että useimmat ihmiset eivät ainakaan tietoisesti koe kuun olevan kauempana silloin, kun se on horisontissa. Monista päinvastoin tuntuu, että horisontissa oleva kuu on hyvin lähellä, ikään kuin se möllöttäisi heti kauimpana näkyvien puiden ja talojen takaa.

Tai silmän tarkennuksessa?

Edellä mainitut hypoteesit on esitetty jo vuosisatoja sitten. 1900-luvun loppupuolella selitystä on haettu myös silmän tarkennusmekanismista.Tämän ajatuksen mukaan katsottaessa ylhäällä taivaalla näkyvää kuuta – jolloin kohteen etäisyydestä ei ole vihjeitä – näköjärjestelmä luulee, että silmät pitäisi tarkentaa tavanomaiselle muutaman metrin etäisyydelle. Tämän väärän etäisyysarvion takia kuu sitten näyttäisi pienemmältä, vaikka pupillin tarkennus ei oikeasti vääristyisikään.

Tutkijat eivät silti vieläkään osaa varmasti sanoa, mikä teorioista on oikea, vai onko kyse jonkinlaisesta yhteisvaikutuksesta.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2010

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.