Anteeksi. Puuhamaa-huvipuistoa mainostava laulu jäi nyt varmaan soimaan aika monen lukijan päähän koko päiväksi.

Ilmiö ei ole uusi, vaikka se on yleistynyt nyky-yhteiskunnassa, jossa musiikkia tulvii korviin kaikkialla. Yhdysvaltalainen klassikkokirjailija Mark Twain kuvasi ”laulun renkutuksen” avuttomaksi tekevää mahtia jo 1876 novellissaan A Literary Nightmare.

Tarinan kertoja alkaa taistella melodiaa vastaan aamiaisella. Päivällä hän huomaa liikuttavansa jalkojaan laulun tahdissa. Koko illan hänen mielensä toistaa sävelmää, ja vuoteessaan hän pyörii ja kierii, mutta musiikki ei lakkaa. Se jatkuu koko yön.

Lähes kaikilla soi

Tutkimusten mukaan lähes kaikki meistä kärsivät joskus vastentahtoisesti mielessä soivista melodioista eli niin kutsutuista korvamadoista, mutta alttius myös vaihtelee ihmisestä toiseen.

- Naiset ovat herkempiä korvamadoille kuin miehet ja nuoret herkempiä kuin vanhat. Kaikkein altteimpia ovat musiikin harrastajat, sanoo Tietotekniikan tutkimuslaitoksessa Hiitissä työskentelevä tekniikan tohtori Lassi Liikkanen, joka on tutkinut 10 000 suomalaisen kokemuksia musiikin tahattomasta kuvittelusta.

- Soittaminen on hieman altistavampaa kuin kuunteleminen, tutkija täsmentää.

Lääkkeet ovat vähissä

Vaikka korvamadot ovat kiusallisia, ne ovat harmittomia ja menevät ohi itsestään, tosin joskus vasta päivien päästä. Jos soitto jatkuu pitkään, ei auta kuin sinnitellä, sillä vaivaan ei ole lääkettä.

Ainoa kansan tuntema keino on yrittää hyräillä jotain toista melodiaa – mutta silloin käy herkästi niin, että korvaajasta syntyy uusi korvamato.

- Niin, parempia strategioita ei juuri ole tarjolla. Omien tutkimusteni perusteella myös intensiivinen keskittyminen mihin tahansa muuhun asiaan, joka vaatii paljon huomiota, voi tappaa madon – ainakin hetkeksi. Liikkanen sanoo.

Sitkeimmistä sävelmistä ei ehkä pääse eroon koskaan. Korvamadoilla on nimittäin taipumus herätä henkiin, jos tuttu kappale tai muu sopiva virike osuu kohdalle.

Toisto ruokkii matoa

Lassi Liikkasen mukaan sisäisen jukeboksin hermostollista perustaa on tutkittu vähän eikä syntymekanismia tunneta kunnolla. Ilmiö kuitenkin kytkeytyy muistin toimintaan, mieleen painumiseen ja palautumiseen. Mitään poikkeavuuksia siihen ei liity.

Mainostajat tietävät, että viestit menevät perille, kun niitä toistetaan tarpeeksi monta kertaa. Musiikki ei tee poikkeusta säännöstä.

- Omien tutkimusteni perusteella näyttää siltä, että useampi lyhyellä aikavälillä tapahtuva ”muistin virkistys” auttaa korvamadon muodostumista ja nousua tietoisuuteen, Liikkanen sanoo.

Kolme sointua liimaa

Käytäntö näyttää tässä asiassa olevan teoriaa edellä, joten kysytään Suomen johtavalta korvamatofarmarilta, miten syntyy mainoslaulu, joka jää 20 sekunnissa kaikkien tietoisuuteen.

- Puuhamaan tein suoraan huvipuiston johtajan Erkki Mattilan ideasta. Erkki taisi lausua: ”Puuhamaassa voit viettää koko päivän kesäisen.” Loput kehittelin itse, selittää muusikko ja kansanedustaja Mikko Alatalo, jolla on 1980-luvulta ollut myös mainosmusiikkia tuottava yritys. Sen kenties kaikkein tunnetuin hitti on Alatalon itsensä säveltämä, sanoittama, sovittama ja esittämä Puuhamaa-laulu.

- Käytin osin ja muunnellen vanhan Poppaloora-laulun sävelaihiota ja sovitusideaan hieman Karibian iloisia rytmejä, jotka sovitin suomalaisittain. Siitä tuli tosi tarttuva. Paras kohteliaisuus, jonka laulu on saanut, on mediajulkkis Jari Tervon tokaisu: ”Perkele, minä ostan sen Puuhamaan, jotta se lällätys loppuu tv:stä.” Paremmin ei voi mainoslaulun tekijä onnistua.

Mutta mikä on tarttuvuuden salaisuus?

- Idea on se, että sointuja saa olla korkeintaan kolme ja melodian pitää olla täysin opittavissa kahdella kuuntelulla.

Sellainen on Puuhamaa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti