Anteeksi. Puuhamaa-huvipuistoa mainostava laulu jäi nyt varmaan soimaan aika monen lukijan päähän koko päiväksi.

Ilmiö ei ole uusi, vaikka se on yleistynyt nyky-yhteiskunnassa, jossa musiikkia tulvii korviin kaikkialla. Yhdysvaltalainen klassikkokirjailija Mark Twain kuvasi ”laulun renkutuksen” avuttomaksi tekevää mahtia jo 1876 novellissaan A Literary Nightmare.

Tarinan kertoja alkaa taistella melodiaa vastaan aamiaisella. Päivällä hän huomaa liikuttavansa jalkojaan laulun tahdissa. Koko illan hänen mielensä toistaa sävelmää, ja vuoteessaan hän pyörii ja kierii, mutta musiikki ei lakkaa. Se jatkuu koko yön.

Lähes kaikilla soi

Tutkimusten mukaan lähes kaikki meistä kärsivät joskus vastentahtoisesti mielessä soivista melodioista eli niin kutsutuista korvamadoista, mutta alttius myös vaihtelee ihmisestä toiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Naiset ovat herkempiä korvamadoille kuin miehet ja nuoret herkempiä kuin vanhat. Kaikkein altteimpia ovat musiikin harrastajat, sanoo Tietotekniikan tutkimuslaitoksessa Hiitissä työskentelevä tekniikan tohtori Lassi Liikkanen, joka on tutkinut 10 000 suomalaisen kokemuksia musiikin tahattomasta kuvittelusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Soittaminen on hieman altistavampaa kuin kuunteleminen, tutkija täsmentää.

Lääkkeet ovat vähissä

Vaikka korvamadot ovat kiusallisia, ne ovat harmittomia ja menevät ohi itsestään, tosin joskus vasta päivien päästä. Jos soitto jatkuu pitkään, ei auta kuin sinnitellä, sillä vaivaan ei ole lääkettä.

Ainoa kansan tuntema keino on yrittää hyräillä jotain toista melodiaa – mutta silloin käy herkästi niin, että korvaajasta syntyy uusi korvamato.

- Niin, parempia strategioita ei juuri ole tarjolla. Omien tutkimusteni perusteella myös intensiivinen keskittyminen mihin tahansa muuhun asiaan, joka vaatii paljon huomiota, voi tappaa madon – ainakin hetkeksi. Liikkanen sanoo.

Sitkeimmistä sävelmistä ei ehkä pääse eroon koskaan. Korvamadoilla on nimittäin taipumus herätä henkiin, jos tuttu kappale tai muu sopiva virike osuu kohdalle.

Toisto ruokkii matoa

Lassi Liikkasen mukaan sisäisen jukeboksin hermostollista perustaa on tutkittu vähän eikä syntymekanismia tunneta kunnolla. Ilmiö kuitenkin kytkeytyy muistin toimintaan, mieleen painumiseen ja palautumiseen. Mitään poikkeavuuksia siihen ei liity.

Mainostajat tietävät, että viestit menevät perille, kun niitä toistetaan tarpeeksi monta kertaa. Musiikki ei tee poikkeusta säännöstä.

- Omien tutkimusteni perusteella näyttää siltä, että useampi lyhyellä aikavälillä tapahtuva ”muistin virkistys” auttaa korvamadon muodostumista ja nousua tietoisuuteen, Liikkanen sanoo.

Kolme sointua liimaa

Käytäntö näyttää tässä asiassa olevan teoriaa edellä, joten kysytään Suomen johtavalta korvamatofarmarilta, miten syntyy mainoslaulu, joka jää 20 sekunnissa kaikkien tietoisuuteen.

- Puuhamaan tein suoraan huvipuiston johtajan Erkki Mattilan ideasta. Erkki taisi lausua: ”Puuhamaassa voit viettää koko päivän kesäisen.” Loput kehittelin itse, selittää muusikko ja kansanedustaja Mikko Alatalo, jolla on 1980-luvulta ollut myös mainosmusiikkia tuottava yritys. Sen kenties kaikkein tunnetuin hitti on Alatalon itsensä säveltämä, sanoittama, sovittama ja esittämä Puuhamaa-laulu.

- Käytin osin ja muunnellen vanhan Poppaloora-laulun sävelaihiota ja sovitusideaan hieman Karibian iloisia rytmejä, jotka sovitin suomalaisittain. Siitä tuli tosi tarttuva. Paras kohteliaisuus, jonka laulu on saanut, on mediajulkkis Jari Tervon tokaisu: ”Perkele, minä ostan sen Puuhamaan, jotta se lällätys loppuu tv:stä.” Paremmin ei voi mainoslaulun tekijä onnistua.

Mutta mikä on tarttuvuuden salaisuus?

- Idea on se, että sointuja saa olla korkeintaan kolme ja melodian pitää olla täysin opittavissa kahdella kuuntelulla.

Sellainen on Puuhamaa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010

Sisältö jatkuu mainoksen alla