Nisäkäsurokset vaihtavat paria yleisemmin kuin naaraat. Lähimpien sukulaistemme bonoboiden ja simpanssien naaraat ovat kuitenkin moniavioisia. Kuva: Magnus Manske/Wikimedia Commons
Nisäkäsurokset vaihtavat paria yleisemmin kuin naaraat. Lähimpien sukulaistemme bonoboiden ja simpanssien naaraat ovat kuitenkin moniavioisia. Kuva: Magnus Manske/Wikimedia Commons

On helppo ymmärtää, että levittämällä siittiöitään sinne tänne koiraat saavat lisätyksi poikastensa määrää. Naaraidenkin moniavioisuus on eläinkunnassa yllättävän yleistä. Miten naaraat siitä hyötyvät?

Dna-tekniikoiden kehitys on mahdollistanut isyystestien teon mitä erilaisimmille eläimille, hyönteisistä kaloihin ja nisäkkäisiin. Niiden ansiosta on selvinnyt, että vieraissa käyvät useiden sellaistenkin lajien naaraat, joiden uskottiin elävän uskollisessa parisuhteessa kumppaninsa kanssa.

Mitä hyötyä ylimääräisistä paritteluista sitten on? Siittiöitähän yleensä riittää yhdenkin koiraan ejakulaatiossa enemmän kuin riittävästi munasolujen hedelmöitymiseksi. Luonnossa parittelu voi myös koitua kohtalokkaaksi, sillä lemmenhuumassa pörräävät päätyvät helposti parempiin suihin. Lisäksi kaikkien seksuaalisesti aktiivisten eliöiden riesana ovat sukupuolitaudit.

Onko se vain niin kivaa?

Onko parittelu niin mukavaa, että naaraatkin harrastavat sitä ihan ilokseen? Ehkä, mutta ei se kaikilla lajeilla pelkästään nautintoakaan ole.

Melkein käy sääliksi lutikkanaarasta (jollei niitä ole omasta sängystään löytänyt), sillä lutikkakoiras survaisee siittimensä suoraan naaraan mahaan sen kuoren läpi. Sukuaukkoa ei sitten tarvitakaan muuhun kuin munimiseen.

Jyväkuoriaisen siitin on täynnä pieniä piikkejä, joista jää arpia naaraan elimistöön. Banaanikärpäskoiraiden siemennesteestä taas löytyy aineksia, jotka lyhentävät naaraiden elinikää.
Usean koiraan kanssa paritelleet lutikka-, jyväkuoriais- ja banaanikärpäsnaaraat kuolevatkin nuorempina kuin yksiavioiset.

Miksi ihmeessä koiraat pyrkisivät vahingoittamaan naaraita?

Selitys lienee se, että ne haluavat varmistaa isyytensä. Jos naaras kärsii parittelusta, se ei ehkä haluakaan enää paritella muiden koiraiden kanssa, ja silloin ensimmäinen koiras pääsee jatkamaan sukuaan.

Houkuttaako romanttinen illallinen?

Luonnossa niin monien lajien naaraat parittelevat useiden koiraiden kanssa, että evoluutiobiologit ovat alkaneet uskoa naaraiden jotenkin hyötyvän ylimääräisistä paritteluista.

Useat hyönteisurhot tarjoavat neitokaisilleen päivällisen. Mikäpä saisi paremmin naisen innostumaan kuin komea kärpäsenraato, tuumii kärsäkorentourho. Ja tällöinhän naaraat syövät sitä enemmän ja yleensä myös munivat sitä enemmän, mitä useamman kerran ne parittelevat.

Sirkkojen siittiöt ovat siistissä paketissa, spermatoforissa, jonka koiras asettaa naaraan sukuaukkoon. Paketin kuoret ovat syötävän hyvät, eli tässäkin tapauksessa naaras saa energiaa sitä enemmän, mitä useammin se parittelee.

Erään sirkkalajin koiras ojentaa naaraalle takajalkansa säärikannuksen pureskeltavaksi. Sillä aikaa, kun naaras vie mehut koiraasta, koiraan siittiöt virtaavat spermatoforista naaraan sisään. Kun ruokailu on ohi, naaras poistaa siittiöpaketin takapuolestaan. Mitä kauemmin koiras tarjoilee naaraalle, sitä enemmän siittiöitä naaras säilöö ja sitä enemmän kyseinen koiras hedelmöittää munia.

Eikö kolmesti yhden kanssa riitä?

Ylimääräisestä ruoasta saatu hyöty ei kuitenkaan selitä sitä, miksi naaraat parittelevat useiden eri koiraiden kanssa. Saahan ruokaedun silloinkin, kun parittelee saman koiraan kanssa useamman kerran.

Toisaalta esimerkiksi meksikonpensasnärhinaaraat voivat ottaa rennommin poikasten ruokinnan, jos niiden pesässä on kahden koiraan poikasia, sillä molemmat isät kantavat pesään ruokaa.

Aina naaraat eivät pysty välttämään paritteluja. Koiraat saattavat myös jahdata naaraita loputtomasti, jos ne eivät suostu paritteluun. Silloin parittelu ehkä takaa rauhan.

Joissakin tapauksissa naaraat parittelevat useiden koiraiden kanssa isyyden hämärtämiseksi. Esimerkiksi languriapinakoiraat saattavat tappaa naaraan aiemmat jälkeläiset noustessaan lauman johtoon. Jos naaraat parittelevat useiden koiraiden ja myös nuorten tulokkaiden kanssa, nämä eivät ehkä myöhemmin vahingoita poikasia luullessaan niitä omikseen.

Parempia geenejä metsästämässä?

Tätä nykyä tieteentekijät yrittävät päästä perille siitä, millaisia geneettisiä hyötyjä naaraat voivat saada useiden koiraiden kanssa paritellessaan.

Monista hyönteislajeista on näet havaittu, että useamman koiraan kanssa paritelleet naaraat saavat enemmän jälkeläisiä ja että niiden munista suurempi osa kuoriutuu kuin yhden koiraan kanssa paritelleilla naarailla.

Sinitiaisten pesissä olevista poikasista ne, joiden isä ei ole naaraan vakituinen puoliso, ovat muita parempikuntoisia. Niiden perimässä on myös enemmän geneettistä muuntelua.

Lintututkimuksissa on useasti havaittu, että sellaiset naaraat, joiden puoliso on arvoasteikossa matalalla, käyvät useammin vieraissa kuin johtajakoiraiden puolisot. Ilmeisesti naaraat pyrkivät näin parantamaan poikasten laatua; kaikkihan eivät voi tehdä pesää parhaan koiraan kanssa.

Toinen lupaava selitys useiden koiraiden kanssa paritteluun on geneettisen yhteensopivuuden varmistus.

Hiirillä ja ihmisillä vastakkaista sukupuolta viehättää immuunipuolustukseltaan mahdollisimman erilainen kumppani, käytännössä sellainen, jonka kudostunnistusmolekyylit ovat erilaiset kuin sen omat. Mitä erilaisemmat tunnistusmolekyylit isältä ja äidiltä on peritty, sitä laajempi on jälkeläisen vastustuskyky.

Sellaisilla pariskunnilla, joilla on hyvin samantyyppiset tunnistusmolekyylien geenit, on havaittu tavallista enemmän keskenmenoja.

Ihmisten tapauksessa tieto tästä ominaisuudesta välittynee naiselle miehen tuoksun kautta. Ehkäisypillereitä on moitittu siitä, että ne vähentävät naisten kykyä valita ”se oikea” tuoksun perusteella.

Ehkäpä naaraat parittelevat useiden koiraiden kanssa välttääkseen sisäsiitosta eli liian lähisukuisten yksilöiden pariutumista. Sisäsiitoksen on havaittu olevan haitallista esimerkiksi pitkälle jalostetuilla koiraroduilla: ne kärsivät perinnöllisistä sairauksista.

Sisäsiitosta esiintyy myös luonnossa, ja se voi jopa johtaa pienten populaatioiden häviämiseen, kuten on havaittu ahvenenmaalaista täpläverkkoperhosta tutkittaessa.

Kun banaanikärpäsnaaras parittelee sukulaisensa ja ei-sukulaisen kanssa, ei-sukulaisen siittiöt hedelmöittävät suurimman osan munista. Myös ruotsalaiset kyynaaraat saavat eniten sellaisten koiraiden jälkeläisiä, jotka ovat mahdollisimman kaukaista sukua naaraille itselleen.

Kilpailuttamassa siittiöitä?

Miten naaraat sitten voivat säädellä sitä, kenen siittiöt hedelmöittävät munat? Vai ovatko koiraat erilaisia hedelmöittämiskyvyiltään? Nämä kysymykset ovat vielä paljolti ratkaisematta.

Toki siittiöiden uintinopeus on tärkeä tekijä. Yksi moniavioisuuden hyöty saattaakin olla se, että kun usean koiraan siittiöt joutuvat kilpailemaan hedelmöityksestä, parhaat kilpailijat hedelmöittävät munat. Silloin poikasistakin tulee aikanaan hyviä hedelmöittäjiä. Naaras siis hyötyisi siittiöiden kilpailuttamisesta epäsuorasti saadessaan koirasjälkeläisiä, joiden sukusolut pärjäävät uinnissa muiden koiraiden soluille.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että naaraillakin on hedelmöitysasiassa sanansa sanottavana. Kanat yksinkertaisesti pullauttavat alempiarvoisten kukkojen siittiöt ulos kehostaan parittelun jälkeen. Tunkion kovin kukko on nimittäin kanojen suosikki, ja se saa myös eniten jälkeläisiä.

Miljoonakalatyttöset puolestaan varastoivat enemmän suosikkikoiraansa siittiöitä ja saavat enemmän suosikkinsa kuin tylsemmän kilpakosijansa poikasia. Tätä ilmiötä pystytään tutkimaan, koska miljoonakalatyttösten mielestä koiras on sitä seksikkäämpi, mitä oranssimpi se on.

Se, millä keinolla naaraat voivat valikoida siittiöitä, on toistaiseksi arvoitus. Luultavasti immuunipuolustus reagoi eri tavoin erityyppisiin siittiöihin. Ehkä naarasta voi verrata uintituomariin, joka ei vihellä varaslähtöä, jos se sattuu suosikin kohdalle.

Kohti kylmää sotaa vai harmoniaa?

Kysymykseen useiden parittelujen hyödystä ei varmasti saada yhtä ainoaa vastausta, sillä luonto on niin monimuotoinen, että sitä on turha yrittää sovittaa yhteen muottiin.

Joillain lajeilla parittelu on haitaksi naaraan terveydelle, toiset puolestaan hyötyvät useiden koiraiden kanssa parittelusta. Sukupuolten välinen kanssakäynti ei ole harmonista yhteiseloa, vaan jatkuvaa manipulointia ja kilpavarustelua.

Koiraan kannalta ihanteellisinta olisi, että naaraat, joiden kanssa se on paritellut, eivät enää parittelisi muiden koiraiden kanssa vaan tuottaisivat juuri sen jälkeläisiä. Naaraan kannalta edullisinta olisi puolestaan löytää paras koiras ja paritella sen kanssa.

Nämä koiraiden ja naaraiden väliset eturistiriidat voivat johtaa sukupuolten väliseen kilpavarusteluun: koiraista tulee parempia naaraiden houkuttelijoita, ja naaraista tulee vastustuskykyisempiä koiraiden hurmausyrityksille.

Sukupuolten välisen kilpavarustelun yleisyys askarruttaa tutkijoita kovasti. Osa biologeista uskoo sen voivan johtaa lajiutumiseen. Parittelun jälkeiseen lisääntymismenestykseen liittyvien geenien on näet havaittu muuntelevan nopeasti.

Banaanikärpästen siemennesteen proteiinit, jotka tähtäävät naaraan manipulointiin, ovat yksi esimerkki. Yksiavioisten laboratoriolinjojen koiraat kohtelevat naaraita hellemmin kuin moniavioisten linjojen koiraat.

Yksiavioiset naaraat myös tuottavat enemmän jälkeläisiä kuin moniavioiset. Ilmeisesti yksiavioisuus vähentää naaraiden ja koiraiden välistä konfliktia, koska kummankaan ei tarvitse yrittää manipuloida toista sukupuolta.

Sukupuolten välisen kilpavarustelun evolutiivista merkitystä selvitellään parastaikaa sekä teoreettisesti että kokeellisesti, ja tuloksia alkaa tulla sekä varustelun tärkeyden puolesta että sitä vastaan, kuten tieteessä aina käy.

Outi Ala-Honkola työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksessa. Hän tekee väitöskirjaa kääpiöhammaskarppien lisääntymiskäyttäytymisestä.

Artikkeli sai 1. palkinnon Tiede-lehden kirjoituskilpailussa 2004.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2004

 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.