Kiihtymisen kokee etelässä, pohjoisessa nopeus vakiintuu. Kuva: Shutterstock
Kiihtymisen kokee etelässä, pohjoisessa nopeus vakiintuu. Kuva: Shutterstock

Auringon zeniittiasema vaeltaa nyt nopeasti kohti pohjoista.

Jouluna juhlittiin valon voittoa pimeydestä, mutta ensimmäisinä viikkoina päivät tuntuivat pidentyvän kovin hitaasti. Nyt kun on päästy vauhtiin, näyttää siltä kuin illat valkenisivat silmissä.

Vaikutelma on oikea. Aurinko ei noudata tasaisen vauhdin taulukkoa. Heti talvipäivänseisauksen eli joulukuun 22. päivän jälkeen päivä pitenee Helsingissä vain viitisen minuuttia viikossa. Kevätpäiväntasauksen aikoihin 21. maaliskuuta valoisa aika venyy peräti kuusi minuuttia vuorokaudessa.

Mistä moinen kiihdytys?

Maapallo on kallellaan

Vuodenaikojen vaihtelu johtuu maapallon akselin pysyvästä 23,5 asteen kallistumasta suhteessa kiertoratansa tasoon. Sen takia pohjoinen pallonpuolisko kurkottaa kesällä kohti Aurinkoa ja eteläinen siitä poispäin.

Talvella on päinvastoin, ja kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan maalis- ja syyskuussa akselin kallistuma on Auringosta katsoen sivuttain, eli kumpikin napa on siitä yhtä kaukana. Aurinko on zeniitissä päiväntasaajalla eli paistaa sinne keskipäivällä taivaan korkeimmalta kohdalta. Päivä on silloin kaikkialla maailmassa suunnilleen 12-tuntinen.

Zeniittiasema siirtyy

Päivän pituus muuttuu sitä mukaa kuin Auringon zeniittiasema vuoden mittaan vaeltaa kääntöpiiriltä toiselle.

Talvipäivänseisauksen aikaan joulukuussa aurinko paistaa korkeimmalta eteläisen pallonpuoliskon leveyspiirille, joka tunnetaan Kauriin kääntöpiirinä. Sitten se aloittaa paluun kohti pohjoista ja Kravun kääntöpiiriä – ensin verkkaan, sitten kiihtyen.

Muutos noudattaa sinikäyrää. Se on hitaimmillaan kääntöpiirien tuntumassa ja etenee suurimmin harppauksin päiväntasaajan tienoilla kevät- ja syyspäiväntasausten aikaan.

Harppominen pätee Suomen eteläisillä leveysasteilla. Pohjoista kohti muutoskäyrä litistyy, ja napapiirillä nopeus on jo vakio. Sen pohjoispuolella kiihdytys tulee juuri ennen yöttömän yön alkua.

Hidas kääntö juhannuksena

Mitä lähempänä Auringon zeniittiasema on Kravun kääntöpiiriä ja Suomea, sitä korkeammalta aurinko meilläkin paistaa ja sitä pitempään päivänvaloa riittää.

Kääntöpiirin tuntumassa muutos jälleen hidastuu, kunnes päivän lyheneminen alkaa kiihtyä. Juhannuksesta kestää onneksi melko kauan, ennen kuin illat alkavat vauhdilla typistyä.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2011

Artikkelia on päivitetty 17.2.2017 lisäyksellä pohjoisten leveysasteiden tilanteesta.