Sadat, tuhannet, jopa miljoonat linnut elävät parvissa.
Näin moni ei voi olla väärässä. Parvesta täytyy olla hyötyä.


Näin moni ei voi olla väärässä. Parvesta täytyy olla hyötyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009

Useat linnut ovat taas kokoontuneet syysmuuttoa varten parviin, vaikka ovat koko kesän pysytelleet visusti pareittain ja puolustautuneet lajikumppaneitaan vastaan.

Paljon on myös lajeja, jotka pesivätkin yhdyskuntina, ruokailevat kimpassa tai talvehtivat ryhmissä. Jotkin kokoontuvat yhteen yöpymään.

Tästä on pääteltävissä, että parvesta on kiistatonta etua monenlaisissa tilanteissa. Tutkitaan tarkemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Parvi suojaa pedoilta

Parvessa linnut ovat pedoilta suojassa paljon paremmin kuin yksin ollen. Kun jokin parven jäsenistä havaitsee pedon, se varoittaa muita. Muut reagoivat välittömästi tilanteen mukaan joko jähmettymällä aloilleen tai säntäämällä lentoon.

Varoitusäänet ovat korkeita ja vaikeasti paikannettavia. Näin varoittaja ei itse joudu muita suurempaan vaaraan. Jos kyseessä on sekaparvi, muutkin lajit ymmärtävät varoituksia. Onpa Pohjois-Amerikan valkokulmanakkelin osoitettu jopa ymmärtävän, millaisesta uhkasta amerikanhömötiaiset milloinkin viestittävät.

Lentoon pyrähtämällä ei pyritä pelkästään pääsemään pakoon vaan myös ai¬heuttamaan hämmennystä. Kun lintuja on yhden sijasta monta, pedon on paljon vaikeampi valita saaliskohde. Ihminen reagoi samalla tavoin: Jos sinulle heitetään pallo, saat melko varmasti kopin. Jos yhtä aikaa heitetäänkin kolme tai neljä palloa, on hankala saada kiinni mitään niistä.

Suuresta parvesta petolinnun on jopa vaikea hahmottaa yksittäisiä lintuja, ja syöksymällä umpimähkään peto voisi vahingoittaa itseään.

Edestakaisin poukkoilevan kahlaajaparven liikkeet ovat vaikuttavia. Kuin taikaiskusta kaikki yksilöt kääntyvät samaan suuntaan ja kohta taas toiseen. Huippunopeilla, jopa satojatuhansia kuvia sekunnissa tallentavilla kameroilla on nähty, ettei parvella ole johtajaa vaan mikä lintu tahansa voi saada liikkeen aikaan. Parven jäsenet näyttävät seuraavan erityisesti parven keskustaa kohti pyrkiviä yksilöitä ja reagoivan näiden liikkeisiin - ja äärimmäisen nopeasti: 15:ssä sekunnin tuhannesosassa. Jos ne seuraisivat vain viereisiä yksilöitä, reaktioaika olisi kolme kertaa pidempi.

Samalla tavoin syntyy aaltoliike urheilukatsomossa, vaikka paljon hitaammin.


Yöpyjät jakavat lämpöä ja juoruja

Muun muassa kottaraiset ja pääskyt kerääntyvät parvittain yöpymään ruoikoihin, joissa lämpötila pysyy korkeampana kuin maalla, ja pyrstötiaiset ja monet muut pienet varpuslinnut asettuvat tiiviisti vieri viereen lämmittämään toinen toistaan.

Parvissa yöpyvät myös muun muassa varikset, naakat ja harakat, kurjet ja korppikotkat. Lämmön lisäksi yöpymisparvien on arveltu toimivan eräänlaisina tietokeskuksina. Vaikkei tuoreimpia kuulumisia aivan sanallisesti selitetä, tieto parhaista ruokailupaikoista välittyy viimeistään aamulla, kun linnut suuntaavat aterioimaan.


Parvessa saa vatsan täyteen

Yhteiset ateriat ovat lintumaailmassa tavallisia. Joukolla nimittäin löytyy helpommin ruokaa, ja ruokailuun jää myös enemmän aikaa, kun ympäristön tapahtumia vartioivia silmäpareja on useampia.

Kahlaajien ruokailukäyttäytymistä seurattaessa on havaittu, että yksinäinen lintu käyttää viidenneksen ruokailuajastaan petojen tarkkailuun. Viiden linnun parvessa silmälläpitoon menee enää viisi prosenttia ja 25 linnun parvessa ainoastaan kolme prosenttia ruokailuajasta.

Sekaparvessakin hyvät ruokapaikat löytyvät helpommin joukolla, ja ateriointi sujuu sulassa sovussa. Eri lajit ovat erikoistuneet ruokailemaan eri tavoin, esimerkiksi puun eri osissa.

Pesimäajan ulkopuolella sekaparvia muodostavat esimerkiksi tiaiset, hippiäiset ja puukiipijät, muuttoaikoina parveen liittyy usein myös uunilintuja ja kerttuja.


Parvia syntyy myös sattumalta

Muuttoreittien "pullonkauloissa",  kuten kapeissa salmissa, voi nähdä jopa satoja päiväpetolintuja yhdessä parvessa, vaikka lajit eivät aktiivisesti parviin hakeutuisikaan.

Nousevia ilmavirtauksia muutollaan hyödyntävät petolinnut seuraavat maa-alueita ja karttavat avomerta, sillä sen yllä ei synny kohoavia ilmavirtauksia. Euroopassa runsaimpia muuttajia ovat hiiri-, mehiläis-, varpus- ja haarahaukka.

Yhdessä matka joutuu kevyemmin

Valtaosa päivällä muuttavista linnuista muuttaa parvissa, sillä se säästää energiaa. Perässä peesaaja hyötyy nousevasta ilmavirtauksesta, joka syntyy edellä lentävän linnun siivenkärjissä tämän iskiessä siipiään alas.

Vastaavanlainen tilanne syntyy, jos henkilöauto ajaa hyvin lähellä rekkaa. Liikkuessaan rekka syrjäyttää ilmaa ja aiheuttaa taakseen pienen alipaineen, joka pyrkii täyttymään. Henkilöauto saa tästä ilmaista vetoapua.

Siivenkärjissä syntyy sitä voimakkaampi ilmavirtaus, mitä kookkaampi lintu on. Parvissa onkin usein mukana muita, pienempiä lajeja, mutta harvoin suurempia. Esimerkiksi hanhiparvissa näkee usein pieniä vesilintuja, mutta harvoin joutsenia, jotka eivät saa samanlaista hyötyä.

Aurassa tai jonossa raskain osa on kärjessä lentävällä linnulla. Siksi vetovastuu muuttoparvessa vaihtuu tuon tuosta.

Monet suurikokoiset linnut lentävät säännöllisissä aura- tai jonomuodostelmissa, mutta muuttajat taittavat matkaa myös tiiviinä palloina tai hajallaan.

Energiansäästön ja petojen välttämisen lisäksi lintujen on todettu hyötyvän parvilennosta sikälikin, että ne suunnistavat perille paremmin kuin yksin. Ehkä parvi suuntaa kohti yksilöidensä muuttosuuntien keskiarvoa tai parvea luotsaa porukan pätevin suunnistaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla