Sadat, tuhannet, jopa miljoonat linnut elävät parvissa.
Näin moni ei voi olla väärässä. Parvesta täytyy olla hyötyä.


Näin moni ei voi olla väärässä. Parvesta täytyy olla hyötyä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009

Useat linnut ovat taas kokoontuneet syysmuuttoa varten parviin, vaikka ovat koko kesän pysytelleet visusti pareittain ja puolustautuneet lajikumppaneitaan vastaan.

Paljon on myös lajeja, jotka pesivätkin yhdyskuntina, ruokailevat kimpassa tai talvehtivat ryhmissä. Jotkin kokoontuvat yhteen yöpymään.

Tästä on pääteltävissä, että parvesta on kiistatonta etua monenlaisissa tilanteissa. Tutkitaan tarkemmin.


Parvi suojaa pedoilta

Parvessa linnut ovat pedoilta suojassa paljon paremmin kuin yksin ollen. Kun jokin parven jäsenistä havaitsee pedon, se varoittaa muita. Muut reagoivat välittömästi tilanteen mukaan joko jähmettymällä aloilleen tai säntäämällä lentoon.

Varoitusäänet ovat korkeita ja vaikeasti paikannettavia. Näin varoittaja ei itse joudu muita suurempaan vaaraan. Jos kyseessä on sekaparvi, muutkin lajit ymmärtävät varoituksia. Onpa Pohjois-Amerikan valkokulmanakkelin osoitettu jopa ymmärtävän, millaisesta uhkasta amerikanhömötiaiset milloinkin viestittävät.

Lentoon pyrähtämällä ei pyritä pelkästään pääsemään pakoon vaan myös ai¬heuttamaan hämmennystä. Kun lintuja on yhden sijasta monta, pedon on paljon vaikeampi valita saaliskohde. Ihminen reagoi samalla tavoin: Jos sinulle heitetään pallo, saat melko varmasti kopin. Jos yhtä aikaa heitetäänkin kolme tai neljä palloa, on hankala saada kiinni mitään niistä.

Suuresta parvesta petolinnun on jopa vaikea hahmottaa yksittäisiä lintuja, ja syöksymällä umpimähkään peto voisi vahingoittaa itseään.

Edestakaisin poukkoilevan kahlaajaparven liikkeet ovat vaikuttavia. Kuin taikaiskusta kaikki yksilöt kääntyvät samaan suuntaan ja kohta taas toiseen. Huippunopeilla, jopa satojatuhansia kuvia sekunnissa tallentavilla kameroilla on nähty, ettei parvella ole johtajaa vaan mikä lintu tahansa voi saada liikkeen aikaan. Parven jäsenet näyttävät seuraavan erityisesti parven keskustaa kohti pyrkiviä yksilöitä ja reagoivan näiden liikkeisiin - ja äärimmäisen nopeasti: 15:ssä sekunnin tuhannesosassa. Jos ne seuraisivat vain viereisiä yksilöitä, reaktioaika olisi kolme kertaa pidempi.

Samalla tavoin syntyy aaltoliike urheilukatsomossa, vaikka paljon hitaammin.


Yöpyjät jakavat lämpöä ja juoruja

Muun muassa kottaraiset ja pääskyt kerääntyvät parvittain yöpymään ruoikoihin, joissa lämpötila pysyy korkeampana kuin maalla, ja pyrstötiaiset ja monet muut pienet varpuslinnut asettuvat tiiviisti vieri viereen lämmittämään toinen toistaan.

Parvissa yöpyvät myös muun muassa varikset, naakat ja harakat, kurjet ja korppikotkat. Lämmön lisäksi yöpymisparvien on arveltu toimivan eräänlaisina tietokeskuksina. Vaikkei tuoreimpia kuulumisia aivan sanallisesti selitetä, tieto parhaista ruokailupaikoista välittyy viimeistään aamulla, kun linnut suuntaavat aterioimaan.


Parvessa saa vatsan täyteen

Yhteiset ateriat ovat lintumaailmassa tavallisia. Joukolla nimittäin löytyy helpommin ruokaa, ja ruokailuun jää myös enemmän aikaa, kun ympäristön tapahtumia vartioivia silmäpareja on useampia.

Kahlaajien ruokailukäyttäytymistä seurattaessa on havaittu, että yksinäinen lintu käyttää viidenneksen ruokailuajastaan petojen tarkkailuun. Viiden linnun parvessa silmälläpitoon menee enää viisi prosenttia ja 25 linnun parvessa ainoastaan kolme prosenttia ruokailuajasta.

Sekaparvessakin hyvät ruokapaikat löytyvät helpommin joukolla, ja ateriointi sujuu sulassa sovussa. Eri lajit ovat erikoistuneet ruokailemaan eri tavoin, esimerkiksi puun eri osissa.

Pesimäajan ulkopuolella sekaparvia muodostavat esimerkiksi tiaiset, hippiäiset ja puukiipijät, muuttoaikoina parveen liittyy usein myös uunilintuja ja kerttuja.


Parvia syntyy myös sattumalta

Muuttoreittien "pullonkauloissa",  kuten kapeissa salmissa, voi nähdä jopa satoja päiväpetolintuja yhdessä parvessa, vaikka lajit eivät aktiivisesti parviin hakeutuisikaan.

Nousevia ilmavirtauksia muutollaan hyödyntävät petolinnut seuraavat maa-alueita ja karttavat avomerta, sillä sen yllä ei synny kohoavia ilmavirtauksia. Euroopassa runsaimpia muuttajia ovat hiiri-, mehiläis-, varpus- ja haarahaukka.

Yhdessä matka joutuu kevyemmin

Valtaosa päivällä muuttavista linnuista muuttaa parvissa, sillä se säästää energiaa. Perässä peesaaja hyötyy nousevasta ilmavirtauksesta, joka syntyy edellä lentävän linnun siivenkärjissä tämän iskiessä siipiään alas.

Vastaavanlainen tilanne syntyy, jos henkilöauto ajaa hyvin lähellä rekkaa. Liikkuessaan rekka syrjäyttää ilmaa ja aiheuttaa taakseen pienen alipaineen, joka pyrkii täyttymään. Henkilöauto saa tästä ilmaista vetoapua.

Siivenkärjissä syntyy sitä voimakkaampi ilmavirtaus, mitä kookkaampi lintu on. Parvissa onkin usein mukana muita, pienempiä lajeja, mutta harvoin suurempia. Esimerkiksi hanhiparvissa näkee usein pieniä vesilintuja, mutta harvoin joutsenia, jotka eivät saa samanlaista hyötyä.

Aurassa tai jonossa raskain osa on kärjessä lentävällä linnulla. Siksi vetovastuu muuttoparvessa vaihtuu tuon tuosta.

Monet suurikokoiset linnut lentävät säännöllisissä aura- tai jonomuodostelmissa, mutta muuttajat taittavat matkaa myös tiiviinä palloina tai hajallaan.

Energiansäästön ja petojen välttämisen lisäksi lintujen on todettu hyötyvän parvilennosta sikälikin, että ne suunnistavat perille paremmin kuin yksin. Ehkä parvi suuntaa kohti yksilöidensä muuttosuuntien keskiarvoa tai parvea luotsaa porukan pätevin suunnistaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti