Sadat, tuhannet, jopa miljoonat linnut elävät parvissa.
Näin moni ei voi olla väärässä. Parvesta täytyy olla hyötyä.


Näin moni ei voi olla väärässä. Parvesta täytyy olla hyötyä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009

Useat linnut ovat taas kokoontuneet syysmuuttoa varten parviin, vaikka ovat koko kesän pysytelleet visusti pareittain ja puolustautuneet lajikumppaneitaan vastaan.

Paljon on myös lajeja, jotka pesivätkin yhdyskuntina, ruokailevat kimpassa tai talvehtivat ryhmissä. Jotkin kokoontuvat yhteen yöpymään.

Tästä on pääteltävissä, että parvesta on kiistatonta etua monenlaisissa tilanteissa. Tutkitaan tarkemmin.


Parvi suojaa pedoilta

Parvessa linnut ovat pedoilta suojassa paljon paremmin kuin yksin ollen. Kun jokin parven jäsenistä havaitsee pedon, se varoittaa muita. Muut reagoivat välittömästi tilanteen mukaan joko jähmettymällä aloilleen tai säntäämällä lentoon.

Varoitusäänet ovat korkeita ja vaikeasti paikannettavia. Näin varoittaja ei itse joudu muita suurempaan vaaraan. Jos kyseessä on sekaparvi, muutkin lajit ymmärtävät varoituksia. Onpa Pohjois-Amerikan valkokulmanakkelin osoitettu jopa ymmärtävän, millaisesta uhkasta amerikanhömötiaiset milloinkin viestittävät.

Lentoon pyrähtämällä ei pyritä pelkästään pääsemään pakoon vaan myös ai¬heuttamaan hämmennystä. Kun lintuja on yhden sijasta monta, pedon on paljon vaikeampi valita saaliskohde. Ihminen reagoi samalla tavoin: Jos sinulle heitetään pallo, saat melko varmasti kopin. Jos yhtä aikaa heitetäänkin kolme tai neljä palloa, on hankala saada kiinni mitään niistä.

Suuresta parvesta petolinnun on jopa vaikea hahmottaa yksittäisiä lintuja, ja syöksymällä umpimähkään peto voisi vahingoittaa itseään.

Edestakaisin poukkoilevan kahlaajaparven liikkeet ovat vaikuttavia. Kuin taikaiskusta kaikki yksilöt kääntyvät samaan suuntaan ja kohta taas toiseen. Huippunopeilla, jopa satojatuhansia kuvia sekunnissa tallentavilla kameroilla on nähty, ettei parvella ole johtajaa vaan mikä lintu tahansa voi saada liikkeen aikaan. Parven jäsenet näyttävät seuraavan erityisesti parven keskustaa kohti pyrkiviä yksilöitä ja reagoivan näiden liikkeisiin - ja äärimmäisen nopeasti: 15:ssä sekunnin tuhannesosassa. Jos ne seuraisivat vain viereisiä yksilöitä, reaktioaika olisi kolme kertaa pidempi.

Samalla tavoin syntyy aaltoliike urheilukatsomossa, vaikka paljon hitaammin.


Yöpyjät jakavat lämpöä ja juoruja

Muun muassa kottaraiset ja pääskyt kerääntyvät parvittain yöpymään ruoikoihin, joissa lämpötila pysyy korkeampana kuin maalla, ja pyrstötiaiset ja monet muut pienet varpuslinnut asettuvat tiiviisti vieri viereen lämmittämään toinen toistaan.

Parvissa yöpyvät myös muun muassa varikset, naakat ja harakat, kurjet ja korppikotkat. Lämmön lisäksi yöpymisparvien on arveltu toimivan eräänlaisina tietokeskuksina. Vaikkei tuoreimpia kuulumisia aivan sanallisesti selitetä, tieto parhaista ruokailupaikoista välittyy viimeistään aamulla, kun linnut suuntaavat aterioimaan.


Parvessa saa vatsan täyteen

Yhteiset ateriat ovat lintumaailmassa tavallisia. Joukolla nimittäin löytyy helpommin ruokaa, ja ruokailuun jää myös enemmän aikaa, kun ympäristön tapahtumia vartioivia silmäpareja on useampia.

Kahlaajien ruokailukäyttäytymistä seurattaessa on havaittu, että yksinäinen lintu käyttää viidenneksen ruokailuajastaan petojen tarkkailuun. Viiden linnun parvessa silmälläpitoon menee enää viisi prosenttia ja 25 linnun parvessa ainoastaan kolme prosenttia ruokailuajasta.

Sekaparvessakin hyvät ruokapaikat löytyvät helpommin joukolla, ja ateriointi sujuu sulassa sovussa. Eri lajit ovat erikoistuneet ruokailemaan eri tavoin, esimerkiksi puun eri osissa.

Pesimäajan ulkopuolella sekaparvia muodostavat esimerkiksi tiaiset, hippiäiset ja puukiipijät, muuttoaikoina parveen liittyy usein myös uunilintuja ja kerttuja.


Parvia syntyy myös sattumalta

Muuttoreittien "pullonkauloissa",  kuten kapeissa salmissa, voi nähdä jopa satoja päiväpetolintuja yhdessä parvessa, vaikka lajit eivät aktiivisesti parviin hakeutuisikaan.

Nousevia ilmavirtauksia muutollaan hyödyntävät petolinnut seuraavat maa-alueita ja karttavat avomerta, sillä sen yllä ei synny kohoavia ilmavirtauksia. Euroopassa runsaimpia muuttajia ovat hiiri-, mehiläis-, varpus- ja haarahaukka.

Yhdessä matka joutuu kevyemmin

Valtaosa päivällä muuttavista linnuista muuttaa parvissa, sillä se säästää energiaa. Perässä peesaaja hyötyy nousevasta ilmavirtauksesta, joka syntyy edellä lentävän linnun siivenkärjissä tämän iskiessä siipiään alas.

Vastaavanlainen tilanne syntyy, jos henkilöauto ajaa hyvin lähellä rekkaa. Liikkuessaan rekka syrjäyttää ilmaa ja aiheuttaa taakseen pienen alipaineen, joka pyrkii täyttymään. Henkilöauto saa tästä ilmaista vetoapua.

Siivenkärjissä syntyy sitä voimakkaampi ilmavirtaus, mitä kookkaampi lintu on. Parvissa onkin usein mukana muita, pienempiä lajeja, mutta harvoin suurempia. Esimerkiksi hanhiparvissa näkee usein pieniä vesilintuja, mutta harvoin joutsenia, jotka eivät saa samanlaista hyötyä.

Aurassa tai jonossa raskain osa on kärjessä lentävällä linnulla. Siksi vetovastuu muuttoparvessa vaihtuu tuon tuosta.

Monet suurikokoiset linnut lentävät säännöllisissä aura- tai jonomuodostelmissa, mutta muuttajat taittavat matkaa myös tiiviinä palloina tai hajallaan.

Energiansäästön ja petojen välttämisen lisäksi lintujen on todettu hyötyvän parvilennosta sikälikin, että ne suunnistavat perille paremmin kuin yksin. Ehkä parvi suuntaa kohti yksilöidensä muuttosuuntien keskiarvoa tai parvea luotsaa porukan pätevin suunnistaja.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012