Korvissa humisee, kun ilmapaine vaihtuu tuulenpyörteissä. Kuvitus: Kari Sihvonen
Korvissa humisee, kun ilmapaine vaihtuu tuulenpyörteissä. Kuvitus: Kari Sihvonen

Puiden välissä ilma virtaa kuin vesi koskessa.

Moni suomalainen pit√§√§ mets√§n huminaa miellytt√§v√§n√§ ja rauhoittavana √§√§nen√§. Ehk√§ juuri siksi se on p√§√§ssyt my√∂s nuotiolauluihimme: ‚ÄĚja nyt illan tummetessa, mets√§¬≠ meille kuiskailee‚ÄĚ tai ‚ÄĚkun laulumme y√∂n yli kiirii, ja kun hongat huminoi‚ÄĚ. Mutta miksi kuuset oikeastaan kuiskivat ja hongat huminoivat?

Tieteen kentällä puiden humina näyttää herättäneen vähemmän intohimoja kuin taiteen puolella. Aihetta ei tunnu tutkineen kukaan. Se ei onneksi estä eri alojen asiantuntijoita spekuloimasta, mistä ilmiössä voisi olla kyse.

‚Äď Humina syntyy tuulen t√∂rm√§tess√§ esteeseen. Silloin tuuli joutuu kanavoitumaan uudelleen, ja sen nopeus vaihtelee, aloittaa It√§-Suomen yliopiston mets√§nhoitotieteen professori Heli Peltola, joka v√§it√∂sty√∂kseen tutki metsien tuulenkest√§vyytt√§.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

‚Äď Ilmi√∂t√§ voinee verrata tilanteeseen, jossa sama vesim√§√§r√§ virtaa kapeassa tai leve√§ss√§ uomassa. Kapeassa syntyy pauhu,¬† toisin kuin leve√§ss√§, jossa vesi virtaa hiljalleen, h√§n pohtii.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Turbulenssia koivikossa

Myös meteorologian professori Timo Vesala Helsingin yliopistosta mietiskelee asiaa kosken kohinan tai pöytätuulettimen hurinan kautta. Kaikissa tapauksissa aine virtaa ja törmää esteeseen.

Vesala on mitannut tuulen nopeutta metsän eri kerroksissa ja huomannut, että puiden välissä pujotteleva tuuli on luonteeltaan turbulenttista, pyörteistä.

‚Äď Kasvillisuus rikkoo virtauksen, jolloin puunrunkojen taakse syntyy ik√§√§n kuin vanavett√§, mik√§ lis√§√§ turbulenssia, Vesala kertoo.

Turbulenttisissa virtauksissa ilman lämpötila, paine ja virtausnopeus vaihtelevat äkisti. Koska kuuleminen perustuu korvan aistimiin paineaaltoihin, on juuri paineen vaihtelu se turbulenssin piirre, jonka takia ilman liike metsässä havaitaan huminana.

Mets√§ss√§ ilman paineenvaihtelu ei kuitenkaan ole t√§ysin satunnaisia, toisin kuin kaikkia √§√§nentaajuuksia sis√§lt√§v√§ss√§ niin kutsutussa valkoisessa kohinassa, jota toisinaan kuulee esimerkiksi radiokanavaa vaihtaessa. √Ą√§ni muuntelee mets√§lle ominaisen taajuusalueen eli spektrin sis√§ll√§. Mets√§n √§√§nispektri on erilainen kuin vaikkapa rantaan ly√∂vien aaltojen tai vilkkaasti liikenn√∂idyn tien spektri.

Vuodenaika vaikuttaa

Yksinään tönöttävä puu ei juuri humise, sillä se ei lisää ilmavirtaan riittävästi turbulenssia. Silti esimerkiksi yksittäinen haapa voi olla kovinkin äänekäs isojen ja pitkäruotisten lehtiensä ansiosta.

‚Äď Lehtien v√§rin√§ss√§ √§√§nil√§hteen√§ ovat itse lehdet, mutta yleinen humina ei tarvitse syntyyns√§ liikkuvia osia, Vesala selvitt√§√§.

Hän uskoo, että lehtien kesken voi esiintyä myös resonanssia, eli puun ominaisäänen luovat keskenään samalla taajuudella värähtelevät lehdet. Lehtien, neulasten ja oksien liike muodostaa luonnollisesti osansa metsän äänestä, ja mitä isompi metsä, sitä isompi äänilähde ne yhdessä ovat.

Huminavoittoisinta ääntä metsä pitääkin talvella, kun oksat, varvikot ja neulaset peittyvät lumen alle.

Johanna Junttila on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2013

Sisältö jatkuu mainoksen alla