Tunteiden osoittaminen on tuki immuunijärjestelmälle, kun taas onneton avioliitto, unettomuus tai pitkä työputki saattavat suistaa sen raiteiltaan. Nyt tiedetään


TEKSTI: Jukka Ruukki

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunteiden osoittaminen on tuki immuunijärjestelmälle,
kun taas onneton avioliitto, unettomuus tai pitkä työputki
saattavat suistaa sen raiteiltaan. Nyt tiedetään

Julkaistu Tiede-lehdessä

3/2000

Elävä elämä on täynnä tositarinoita mielen hyvistä tai pahoista töistä, mutta tieteellä ei ole ollut niihin paljon lisättävää. Varhainen lääketiede tunnusti mielen merkityksen, mutta viimeistään antibioottien keksiminen sysäsi ajatuksen romukoppaan. Elimistön ulkopuoliset voimat, taudinaiheuttajat, paljastuivat sairauksien syyksi, ja hoidoksi riitti niiden nitistäminen.

Vasta kymmenen viime vuoden aikana neurobiologit ja immunologit ovat kyenneet kasaamaan todistusaineistoa, joka sitoo mielen ruumiin sairauksiin.

- Aivot ja immuunijärjestelmä viestivät jatkuvasti toistensa kanssa, vahvistaa Esther M. Sternberg, joka johtaa immunologiaan ja aivotutkimukseen pureutuvaa tutkijaryhmää Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksessa. Sternberg esitelmöi mielen ja ruumiin yhteispelistä Yhdysvaltain tiedeviikolla helmikuussa.

- Immuunipuolustuksen teho heilahtelee mielialojen mukaan, ja muutokset saattavat olla pitkäaikaisia, Sternberg sanoo. Muun muassa hyvin nukuttu yö ja tunteiden osoittaminen hellivät immuunijärjestelmää. Masennus, toistuva työstressi ja pitkään jatkuva unettomuus ovat sen sijaan usein pahasta.

Stressi vaimentaa puolustuksen|

Kuinka aivojen ja immuunijärjestelmän vuoropuhelu käytännössä toimii?

- Kumpikin järjestelmä tukeutuu viestiliikenteessään kemikaaleihin ja tiettyihin hermostoreitteihin, ja ne voivat sekä vaimentaa että voimistaa toisiaan, Sternberg selvittää.

Esimerkiksi immuunisolujen tuottamat viestiaineet, sytokiinit, etenevät aivoihin, jotka puolestaan vastaavat hormonisignaaleilla ja säätelevät immuunipuolustusta.

  yhteispelissä on kortikotropiinin vapauttajahormoni (CRH). Näin se toimii: stressin iskiessä hypotalamus ryhtyy erittämään CRH:ta, joka herkistää aivolisäkettä. Se taas kiihdyttää toista hormonia, kortikotropiinia (ACTH). Pian verenkierrossa etenevä hormonimyrsky tavoittaa lisämunuaisen, ja se alkaa erittää kortisolia.

Kortisoli hienosäätää elimistön kohtaamaan vaaran: se lisää sydämen sykettä ja aineenvaihduntaa. Samalla se kuitenkin vaimentaa immuunijärjestelmän.

Tähän voi etsiä selitystä evoluutiosta, sillä stressireaktio on ollut eloonjäämisen kannalta välttämätön. Jos olet vaarassa joutua syödyksi, paukkuja on turha tuhlata immuunisolujen tuotantoon. On tärkeämpää pumpata lihakset täyteen energiaa, jotta jaksat pinkaista karkuun.

Stressittömyyskin voi sairastuttaa

  Elimistölle on pahasta sekä liika stressi että stressittömyys.

Sternberg on omissa tutkimuksissaan havainnut, että stressihormonien vähäinen eritys ja herkkyys autoimmuunisairauksille, kuten nivelrikolle ja astmalle, kulkevat käsi kädessä. Autoimmuunisairaudessa puolustusjärjestelmä hyökkää omia kudoksia vastaan.

    voimistuu liikaa ja saattaa iskeä omiin kudoksiin.

- Kun rottiin ruiskutetaan mikrobeja, ne saavat muita herkemmin nivel- ja astmaoireita, Sternberg kertoo. Ilmiö tunnetaan myös hiirillä, kanoilla ja ihmisillä.

Sternbergin tutkimat Fischer-rotat ovat puolestaan arkajalkoja. Paikanvaihdos tekee eläimet levottomiksi ja ne ryhtyvät puremaan häntäänsä. Stressiherkkyyden syynä on vilkkaasti toimiva hypotalamus. - Fischer-rotat ovat äärimmäisen vastuskykyisiä autoimmuunisairauksille, mutta herkkiä infektioille, Sternberg sanoo.






Stressitön hiiri lupaa lääkehoitoja

Salk-instituutin koe-eläinlaboratoriossa vipeltää hiiri, joka on kylmäpäisempi kuin Veikka Gustafsson. Poistogeeninen jyrsijä ei juurikaan reagoi stressiin.

Hiiren aivosoluista puuttuu vastaanottajamolekyyli, joka välittäisi kortikotropiinin vapauttajahormonin (CRH) vaikutukset eteenpäin. - Solut ovat ta-vallaan sokeita stressireaktion laukaisevalle hormo-nille, kertoi professori Paul Sawchenko Yhdysvaltain tiedeviikolla.

Sawchenkon mukaan hempeät hiiret eivät pärjäisi luonnossa päivääkään vaan joutuisivat saaliiksi alta aikayksikön. Niiden poikas-kuolleisuus on jopa laboratoriossa tavallista suurempi. Geenihiiren avut ovatkin muualla.

- Useat lääketehtaat etsivät hiirimallistamme uusia lääkehoitoja stressisairauksiin Sawchenko sanoi. Esimerkiksi anorektikoilla, ahdistuneilla ja osalla masennuspotilaista on veressään suuria pitoisuuksia CRH:ta. Solujen hormonireseptorin tukkiva lääke voisi vaikuttaa stressivasteeseen ja helpottaa oloa.

Sandiegolaisen Salk-instituutin tutkijat työs-tävät parhaillaan hiiriä, joilta puuttuu muita stressijärjestelmää sääteleviä tekijöitä.


Vireät ihmissuhteet suojaavat

Tutkijat jahtaavat parhaillaan geenejä, jotka selittäisivät, miksi yksilöiden stressikynnys vaihtelee. Sternbergin mukaan perimän merkitystä ei pidä kuitenkaan korostaa liikaa.

 - Ympäristön vaikutus ihmisen stressireaktioon on paljon tärkeämpi.

Tutkijoiden koekaniineiksi värväytyneiden opiskelijoiden verinäytteet paljastavat, että tenttikausi on myrkkyä immuunivasteelle: puolustussolujen teho jää vaatimattomaksi. Sama havainto pätee aviohuolista kärsiviin aikuisiin ja ikäihmisiin, jotka hoivaavat Alzheimerin tautia potevaa puolisoa.

Nuorille immuunivasteen päivittäisistä heilahteluista ei ole välttämättä suurta harmia, mutta vanhuksille ja sairaille, joiden puolustusjärjestelmä on muutenkin heikentynyt, tilanne voi olla vaaraksi.

Stressatut ikäihmiset ovatkin alttiimpia infektioille, ja heidän haavansa parantuvat hitaammin kuin muiden. Rokotuksetkaan eivät tahdo tepsiä apeaan vanhukseen, ja vastuskyky jää heikoksi.

Mielen mahti toimii myös päinvastoin. Muutamien tutkimusten mukaan mm. syöpä- ja hiv-potilaan eloonjäämisennuste on tavallista pa-rempi, jos hän osallistuu tukiryhmän toimintaan. Vastaavasti tiedetään, että vireät ihmissuhteet pitävät loitolla sekä stressin että sydänvaivat. Yksinäisyys sen sijaan lisää sepelvaltimotaudin vaaraa.

Auttaako tahto terveeksi?

Sternbergin mielestä tieteellä on jo tarjota jonkin verran vastauksia siihen, miksi tahdonvoima tuntuu vauhdittavan paranemista.

Osaselitystä etsitään lumevaikutuksesta, joka on tuttu monista lääketutkimuksista. - Noin kolmannes plaseboa saavista koehenkilöistä paranee vaivoistaan, Sternberg laskeskelee.

Vahvimpia plasebosuosikkeja ovat elimistön itsensä valmistamat morfiinijohdannaiset, endorfiinit, jotka tuottavat hyvää oloa ja lievittävät kipuja.

Myönteinen asennekin voimistaa immuu-nivastetta. Tämä tiedetään opiskelijakokeista.


Esther Sternberg uskoo, että ripeästi edistyvä tutkimus lisää piakkoin tietoamme siitä, kuinka aivot käskyttävät immuunijärjestelmää ja vaikuttavat sairauksiin.

- Samalla selviää vihdoin, miksi klassinen ehdollistuminen heijastuu immuunivasteeseen.

  immunologi Nicholas Cohenin rottakokeista. Kaksikko syötti rotille immuunivastetta lamaavan lääkkeen kera tavallista makeutusainetta. Lopulta pelkkä makeutusaine romahdutti rottien immuunipuolustuksen. Mitä kiihkeämmin rotat litkivät makeaa, sitä nopeammin ne menehtyivät.


Sisältö jatkuu mainoksen alla