Meillä tehtiin selvä päätös ja aikataulu. Kansan edustajat ovat siunanneet loppusijoituksen, ja kansa on hyväksynyt sen.

Ydinvoima tuo myös ydinjätteet
Tietopaketti kertoo, mitä niille Suomessa tehdään 
Asiantuntijana koosteessa Esko Ruokola, Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija



siunanneet loppusijoituksen, ja kansa on hyväksynyt sen.




Pisimpään säteilevää ydinjätettä, käytettyjä polttoainesauvoja, on aikomus ruveta 2020 sijoittamaan Olkiluodon peruskallioon louhittuun luolastoon. Ja kun Suomessa ydinjäteasioissa jotakin aiotaan, niin ihme, ellei näin myös tapahdu.

Tällä saralla kuulumme maailman etujoukkoihin. Samaan kärkinelikkoon Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija Esko Ruokola lukee myös Ruotsin, Ranskan ja Yhdysvallat. Yhdysvalloissa on jo kokemusta hieman toisentyyppisen pitkäikäisen jätteen loppusijoituksesta: aseteollisuuden plutoniumpitoista jätettä, joka ei synnytä lämpöä, on haudattu New Mexicossa sijaitsevaan suolamuodostumaan.

Ruotsi ja Suomi ovat edenneet käsi kädessä, mutta siinä olemme naapuria pitemmällä, että loppusijoituspaikan se valitsee vasta 2009, ja ennen kuin asiasta päätetään, saattaa hyvinkin kulua pari vuotta. "Längst har Finland kommit", myöntää ykkössijamme verkkosivuillaan Svensk Kärnbränslehantering Ab.

Ruokolalla on myös selitys Suomen edistyksellisyydelle:

- Meillä hallitus on alusta pitäen sitoutunut asiaan. Loppusijoituksessa on edetty selväpiirteisesti ja pidetty kiinni aikataulusta.

Jo 1983 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen ydinjätehuollon tavoitteista ja aikataulusta. Geologisen loppusijoituksen tähtäin oli 40 vuoden päässä, mutta jo samana vuonna alettiin etsiä loppusijoituspaikkaa Olkiluodon jätteelle. Loviisan Hästholmenista jäte lähti tuolloin Neuvostoliittoon, kuten reaktoreita hankittaessa oli sovittu.


Omat jätteet omaan maahan

Vuonna 1994 eduskunta päätti, että Suomesta ei viedä ydinjätteitä eikä niitä niitä saa tänne tuoda.

- Venäjän Majakin ympäristöongelmat olivat tulleet tietoon, eikä jätteen viemistä sinne pidetty enää eettisenä, Ruokola muistelee. Toinen syy lain säätämiseen oli EU:hun liittyminen: Suomi vakaine peruskallioineen ei halunnut muiden jätehautausmaaksi.

Runsasaktiivisen jätteen loppusijoituksesta huolehtii voimayhtiöiden 1995 perustama Posiva Oy.

Loppusijoituspaikkana Olkiluoto tuntuu nyt itsestään selvältä, mutta siihen päädyttiin laajan seulonnan ja pitkien tutkimusten jälkeen. Finaalissa vaihtoehtoja olivat myös Hästholmen, Kuhmon Romuvaara ja Äänekosken Kivetty.
Kuljetusten kannalta Olkiluoto on optimaalinen. Ruokola ei ota kantaa siihen, olisiko jokin muu vaihtoehto sittenkin ollut kallioperältään hivenen parempi, vaan toteaa Olkiluodosta: - Se on riittävän hyvä.

Tärkeää oli myös, että eurajokilaiset hyväksyivät jätteiden loppusijoituksen kuntansa alueelle. Juuri tähän ovat maailmalla kaatuneet monet teknisesti hyvinkin perustellut hankkeet. Ruokola mainitsee esimerkkinä Saksan.

- Siellä oltiin jo lähes pisimmällä. Sijoituspaikaksi kaavailtiin Gorlebenin suolamuodostumia, joihin oli jo porattu kaksi kuiluakin. Suunnitelma kaatui yleisen hyväksynnän puutteeseen, ja jouduttiin palaamaan lähtöruutuun. Japanissakin on pitkään haettu sijoituspaikkaa, mutta halukasta paikkakuntaa ei löydy.


Loppusuora häämöttää

Nyt Olkiluodossa tutkitaan kallioperää tarkasti. Seuraava virallinen virstanpylväs on 2012, jolloin Posiva hakee valtioneuvostolta lupaa rakentaakseen loppusijoituslaitoksen. Se käsittää ydinjätteen kapselointilaitoksen, jätekapseleille louhittavat kuljetustunnelit ja lopulliset sijoitusluolat.

Kun laitos noin 2020 on valmis, haetaan käyttölupa - ja sitten se alkaa.

Kuten ydinvoimalan, loppusijoituslaitoksenkin on oltava "yhteiskunnan kokonaisedun mukainen". Meillä eduskunta on ymmärtänyt kokonaisedun ja kansa uskonut eduskunnan viisauteen: nurina on jäänyt niukaksi, ja mielenosoitukset ovat laimennet.

Yhtä lailla kuin hallitusten sitoutumista voi siis kiittää kansan kiltteyttä siitä, että ydinjäteasiat ovat kulkeneet eteenpäin vakaasti kuin aikanaan juna Loviisasta Majakiin.

Mutta voisivatko jätekuljetukset kääntyä meille päin?

Eivät: EU ei voi päättää sijoittavansa käytettyä ydinpolttoainetta johonkin jäsenmaahan vastoin tämän maan tahtoa. Tämä edellyttäisi EU:n perussopimuksen muuttamista, ja sen jokainen jäsenmaa voi estää.



Näin muut etenevät





























Maa
Suomi
2020
Ruotsi
2018
Saksa
2030
Britannia
Ranska
2025
Japani
2035
Kanada
2025
Yhdysvallat
2017

Turvallisuustodisteet valmiiksi vuoteen 2012


Turvallisuustodisteet ovat yhteenveto kaikista tutkimuksista, analyyseistä ja muista selvityksistä, joilla Posiva osoittaa, että ydinjätteiden loppusijoitus Olkiluotoon on turvallista.

Käytännössä todisteet ovat kymmenen raportin salkku, joka tutkimusten edetessä karttuu ja päivittyy.

Raporteissa käsitellään loppusijoituksen teknisiä ratkaisuja, radionuklidien kulkeutumista, Olkiluodon kallioperää ja biosfääriä sekä koko loppusijoituspaikan kehitystä pitkälle tulevaisuuteen.

Vuonna 2009 Posivan on tarkoitus esittää viranomaisille alustava versio koko todistesalkusta. Arvioinnin jälkeen sitä täydennetään, niin että vuonna 2012 voidaan hakea loppusijoituslaitokselle rakentamislupa.

Säteilyturvakeskusta kuultuaan valtioneuvosto päättää luvasta.

Raporttien tekoon osallistuu Posivan oman väen lisäksi mittava joukko ulkopuolisten tutkimuslaitosten edustajia, konsultteja ja insinööritoimistoja. Posiva on asiantuntijaorganisaatio, joka ennen kaikkea ohjaa ja koordinoi tutkimuksia.

Geologian tutkimuskeskuksen kanssa Posiva on solminut yhteistyösopimuksen, VTT:n kanssa sillä on kumppanuussopimus.

Ulkomaisista tutkijatovereista tärkeimmät ovat Ruotsin SKB:llä, mutta yhteistyöosapuolia löytyy myös muista saman alan yrityksistä, EU:sta ja atomialan järjestöistä (IAEA, NEA).

Todistesalkun tuoreita ja tärkeitä raportteja on loppusijoituspaikan kehittymisen kuvaus, niin sanottu evoluutioraportti (Expected evolution of spent nuclear fuel repository at Olkiluoto. Posiva 2006-05), josta seuraavan artikkelin (s. 38-40) päätelmät ovat. Päivitetty versio siitä tulee 2009.

Raportti on 400-sivuinen järkäle, jota on ollut tekemässä kolmikymmenpäinen asiantuntijoiden joukko; mukana on esimerkiksi toistakymmentä VTT:n tutkijaa. Nyt Posivassa odotellaan siitä muiden asiantuntijoiden kommentteja.
Voi kysyä, mistä niitä muita enää löytyy. No, onneksi kaikki viisaus ei asu Suomessa.

Säteilyturvakeskus on ulkopuolinen viranomaistaho, joka aikanaan antaa lausuntonsa Posivan hakemuksesta. Laitos ei ole kovin suuri ja käyttää arvioinnissa tukenaan kansainvälisiä vertailijaryhmiä.

Kaikki Posivan raportit löytyvät yhtiön verkkosivuilta (www.posiva.fi). Tutkimustiiliskivien lisäksi siellä julkaistaan myös niin sanottuja työraportteja. Vain sellaiset raportit, joissa on laitosturvallisuuden kannalta kriittistä tietoa, jäävät salaan.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.