Meillä tehtiin selvä päätös ja aikataulu. Kansan edustajat ovat siunanneet loppusijoituksen, ja kansa on hyväksynyt sen.

Ydinvoima tuo myös ydinjätteet
Tietopaketti kertoo, mitä niille Suomessa tehdään 
Asiantuntijana koosteessa Esko Ruokola, Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija



siunanneet loppusijoituksen, ja kansa on hyväksynyt sen.




Pisimpään säteilevää ydinjätettä, käytettyjä polttoainesauvoja, on aikomus ruveta 2020 sijoittamaan Olkiluodon peruskallioon louhittuun luolastoon. Ja kun Suomessa ydinjäteasioissa jotakin aiotaan, niin ihme, ellei näin myös tapahdu.

Tällä saralla kuulumme maailman etujoukkoihin. Samaan kärkinelikkoon Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija Esko Ruokola lukee myös Ruotsin, Ranskan ja Yhdysvallat. Yhdysvalloissa on jo kokemusta hieman toisentyyppisen pitkäikäisen jätteen loppusijoituksesta: aseteollisuuden plutoniumpitoista jätettä, joka ei synnytä lämpöä, on haudattu New Mexicossa sijaitsevaan suolamuodostumaan.

Ruotsi ja Suomi ovat edenneet käsi kädessä, mutta siinä olemme naapuria pitemmällä, että loppusijoituspaikan se valitsee vasta 2009, ja ennen kuin asiasta päätetään, saattaa hyvinkin kulua pari vuotta. "Längst har Finland kommit", myöntää ykkössijamme verkkosivuillaan Svensk Kärnbränslehantering Ab.

Ruokolalla on myös selitys Suomen edistyksellisyydelle:

- Meillä hallitus on alusta pitäen sitoutunut asiaan. Loppusijoituksessa on edetty selväpiirteisesti ja pidetty kiinni aikataulusta.

Jo 1983 valtioneuvosto teki periaatepäätöksen ydinjätehuollon tavoitteista ja aikataulusta. Geologisen loppusijoituksen tähtäin oli 40 vuoden päässä, mutta jo samana vuonna alettiin etsiä loppusijoituspaikkaa Olkiluodon jätteelle. Loviisan Hästholmenista jäte lähti tuolloin Neuvostoliittoon, kuten reaktoreita hankittaessa oli sovittu.


Omat jätteet omaan maahan

Vuonna 1994 eduskunta päätti, että Suomesta ei viedä ydinjätteitä eikä niitä niitä saa tänne tuoda.

- Venäjän Majakin ympäristöongelmat olivat tulleet tietoon, eikä jätteen viemistä sinne pidetty enää eettisenä, Ruokola muistelee. Toinen syy lain säätämiseen oli EU:hun liittyminen: Suomi vakaine peruskallioineen ei halunnut muiden jätehautausmaaksi.

Runsasaktiivisen jätteen loppusijoituksesta huolehtii voimayhtiöiden 1995 perustama Posiva Oy.

Loppusijoituspaikkana Olkiluoto tuntuu nyt itsestään selvältä, mutta siihen päädyttiin laajan seulonnan ja pitkien tutkimusten jälkeen. Finaalissa vaihtoehtoja olivat myös Hästholmen, Kuhmon Romuvaara ja Äänekosken Kivetty.
Kuljetusten kannalta Olkiluoto on optimaalinen. Ruokola ei ota kantaa siihen, olisiko jokin muu vaihtoehto sittenkin ollut kallioperältään hivenen parempi, vaan toteaa Olkiluodosta: - Se on riittävän hyvä.

Tärkeää oli myös, että eurajokilaiset hyväksyivät jätteiden loppusijoituksen kuntansa alueelle. Juuri tähän ovat maailmalla kaatuneet monet teknisesti hyvinkin perustellut hankkeet. Ruokola mainitsee esimerkkinä Saksan.

- Siellä oltiin jo lähes pisimmällä. Sijoituspaikaksi kaavailtiin Gorlebenin suolamuodostumia, joihin oli jo porattu kaksi kuiluakin. Suunnitelma kaatui yleisen hyväksynnän puutteeseen, ja jouduttiin palaamaan lähtöruutuun. Japanissakin on pitkään haettu sijoituspaikkaa, mutta halukasta paikkakuntaa ei löydy.


Loppusuora häämöttää

Nyt Olkiluodossa tutkitaan kallioperää tarkasti. Seuraava virallinen virstanpylväs on 2012, jolloin Posiva hakee valtioneuvostolta lupaa rakentaakseen loppusijoituslaitoksen. Se käsittää ydinjätteen kapselointilaitoksen, jätekapseleille louhittavat kuljetustunnelit ja lopulliset sijoitusluolat.

Kun laitos noin 2020 on valmis, haetaan käyttölupa - ja sitten se alkaa.

Kuten ydinvoimalan, loppusijoituslaitoksenkin on oltava "yhteiskunnan kokonaisedun mukainen". Meillä eduskunta on ymmärtänyt kokonaisedun ja kansa uskonut eduskunnan viisauteen: nurina on jäänyt niukaksi, ja mielenosoitukset ovat laimennet.

Yhtä lailla kuin hallitusten sitoutumista voi siis kiittää kansan kiltteyttä siitä, että ydinjäteasiat ovat kulkeneet eteenpäin vakaasti kuin aikanaan juna Loviisasta Majakiin.

Mutta voisivatko jätekuljetukset kääntyä meille päin?

Eivät: EU ei voi päättää sijoittavansa käytettyä ydinpolttoainetta johonkin jäsenmaahan vastoin tämän maan tahtoa. Tämä edellyttäisi EU:n perussopimuksen muuttamista, ja sen jokainen jäsenmaa voi estää.



Näin muut etenevät





























Maa
Suomi
2020
Ruotsi
2018
Saksa
2030
Britannia
Ranska
2025
Japani
2035
Kanada
2025
Yhdysvallat
2017

Turvallisuustodisteet valmiiksi vuoteen 2012


Turvallisuustodisteet ovat yhteenveto kaikista tutkimuksista, analyyseistä ja muista selvityksistä, joilla Posiva osoittaa, että ydinjätteiden loppusijoitus Olkiluotoon on turvallista.

Käytännössä todisteet ovat kymmenen raportin salkku, joka tutkimusten edetessä karttuu ja päivittyy.

Raporteissa käsitellään loppusijoituksen teknisiä ratkaisuja, radionuklidien kulkeutumista, Olkiluodon kallioperää ja biosfääriä sekä koko loppusijoituspaikan kehitystä pitkälle tulevaisuuteen.

Vuonna 2009 Posivan on tarkoitus esittää viranomaisille alustava versio koko todistesalkusta. Arvioinnin jälkeen sitä täydennetään, niin että vuonna 2012 voidaan hakea loppusijoituslaitokselle rakentamislupa.

Säteilyturvakeskusta kuultuaan valtioneuvosto päättää luvasta.

Raporttien tekoon osallistuu Posivan oman väen lisäksi mittava joukko ulkopuolisten tutkimuslaitosten edustajia, konsultteja ja insinööritoimistoja. Posiva on asiantuntijaorganisaatio, joka ennen kaikkea ohjaa ja koordinoi tutkimuksia.

Geologian tutkimuskeskuksen kanssa Posiva on solminut yhteistyösopimuksen, VTT:n kanssa sillä on kumppanuussopimus.

Ulkomaisista tutkijatovereista tärkeimmät ovat Ruotsin SKB:llä, mutta yhteistyöosapuolia löytyy myös muista saman alan yrityksistä, EU:sta ja atomialan järjestöistä (IAEA, NEA).

Todistesalkun tuoreita ja tärkeitä raportteja on loppusijoituspaikan kehittymisen kuvaus, niin sanottu evoluutioraportti (Expected evolution of spent nuclear fuel repository at Olkiluoto. Posiva 2006-05), josta seuraavan artikkelin (s. 38-40) päätelmät ovat. Päivitetty versio siitä tulee 2009.

Raportti on 400-sivuinen järkäle, jota on ollut tekemässä kolmikymmenpäinen asiantuntijoiden joukko; mukana on esimerkiksi toistakymmentä VTT:n tutkijaa. Nyt Posivassa odotellaan siitä muiden asiantuntijoiden kommentteja.
Voi kysyä, mistä niitä muita enää löytyy. No, onneksi kaikki viisaus ei asu Suomessa.

Säteilyturvakeskus on ulkopuolinen viranomaistaho, joka aikanaan antaa lausuntonsa Posivan hakemuksesta. Laitos ei ole kovin suuri ja käyttää arvioinnissa tukenaan kansainvälisiä vertailijaryhmiä.

Kaikki Posivan raportit löytyvät yhtiön verkkosivuilta (www.posiva.fi). Tutkimustiiliskivien lisäksi siellä julkaistaan myös niin sanottuja työraportteja. Vain sellaiset raportit, joissa on laitosturvallisuuden kannalta kriittistä tietoa, jäävät salaan.


 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti