Lämmin huoneilma vie pakkasilmasta viimeisenkin kosteuden.

Vaikka ihoa kiristää ja kurkkua kutittaa, talvellakin ilmassa on aina jonkin verran vesihöyryä. Lämmityksen takia sitä ei kuitenkaan juuri huomaa.

Kylmä sitoo vähemmän

Ilman kosteutta voidaan tarkastella absoluuttisena tai suhteellisena kosteutena.

Absoluuttinen kosteus kertoo, kuinka monta grammaa vesihöyryä on yhtä ilmakuutiometriä kohden. Ilma ei kuitenkaan ime rajattomasti vettä, vaan määrä riippuu voimakkaasti lämpötilasta: kesän keleillä ilmaan voi sitoutua monin verroin enemmän vesihöyryä kuin talven pakkasilla. Absoluuttisella kosteudella on myös yläraja, maksimi- eli kyllästyskosteus. Jos ilmassa on vettä enemmän kuin kyllästyskosteus sallii, ylijäämä tiivistyy vesipisaroiksi, kesällä esimerkiksi kasteeksi ja talvella kuuraksi.

Säätiedotuksista tuttu suhteellinen kosteus kertoo puolestaan prosentteina, kuinka paljon ilmassa on vesihöyryä verrattuna maksimikosteuteen.

Ulkoilma muuttuu sisäilmaksi

Ulkoilma on talvisin Suomessa lähes aina kuivaa, koska kylmään ilmaan mahtuu vain vähän vesihöyryä. Alhainen absoluuttinen kosteus ulkona selittää myös kuivan huoneilman. Vesipitoisuus jää pieneksi neljän seinän sisällä, koska sisäilma muodostuu ulko-ilmasta. Vaikka talo olisi kuinka tiivis, huoneilma pääsee vaihtumaan kokonaan vuorokauden kuluessa.

Kun kylmä ilma lämpenee sisälle tullessaan, sen suhteellinen kosteus laskee jyrkästi. 20 asteen pakkaspäivänä ulkoilman suhteellinen kosteus voi olla 80 prosenttia. Vettä siinä on noin 0,9 grammaa kuutiometriä kohti (0,8 x 1,1 ≈ 0,9). Kun tällainen ilma siirtyy sisälle ja lämpenee 20 asteeseen, sen suhteellinen kosteus on enää noin viisi prosenttia (0,9 x 100 / 17 ≈ 5). Suositeltava sisäilman suhteellinen kosteus on 30–40 prosenttia. Ei ihme, että ihoa kiristää.

Asiantuntijana meteorologi Pauli Jokinen Ilmatieteen laitoksesta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Lämpö säätää kosteutta

Lämpötila ulkona / Vettä ilmassa maksimissaan

–20 °C /  1,1 g/m3

0 °C / 5 g/m3

+20 °C /  17 g/m3

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.