Vessapaperirulla on yllättävän hankala kompromissi.

Periaatteessa wc-paperi vedettäessä katkeaa heikoimmasta kohtaa, jollainen paperiin yritetään saada perforoinnilla eli arkkirei’ityksellä.

- Perforointiterä voi kuitenkin ajon aikana kulua, vaurioitua tai kääntyä väärään kulmaan, selittää Metsä Tissuen tuotekehityksessä työskentelevä Outi Kaikkonen.

- Myös raakapaperissa voi olla virheitä, jolloin arkin keskelle osuu perforointiakin heikompi kohta. Perforointiterästä aiheutuvat ongelmat on helppo korjata säätämällä tai vaihtamalla terä. Niin tuotannossa Kaikkosen mukaan aina tarvittaessa tehdäänkin.

- Raakapaperissa tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen. Paperi on alle sata mikrometriä paksua, ja jo halkaisijaltaan millimetrin reikä voi olla liikaa.

Pehmeydellä on hintansa

Kolminkertaisessa paperissa yksi heikko kohta ei yleensä vielä aiheuta ongelmaa, sillä muut kerrokset kompensoivat lujuutta. Sattuma kuitenkin sanelee, kuinka monta virhettä osuu samaan arkkiin ja missä kohtaa arkkia ne ovat. Paperista voi tehdä lujempaa lisäämällä sen neliöpainoa, vaihtamalla kuitupohjan, tehostamalla kuitujen jauhatusta tai sekoittamalla massaan tiettyjä kemikaaleja, Kaikkonen sanoo.

- Kaikki nämä kuitenkin vähentävät paperin pehmeyttä, mikä ei varmastikaan ole kuluttajan mieleen. Koska pehmeys on wc-paperissa ykkösasia, satunnaista katkeilua ei oikeastaan edes yritetä korjata, Kaikkonen perustelee.

Vikaa pytyn ja rullan välissä

- Myös käyttäjän tavalla repäistä arkki rullasta on merkitystä, Kaikkonen huomauttaa.

- Äkillinen sivuttaisliike murtaa usein paperin arkin keskeltä siinä missä tasainen veto suoraan eteenpäin katkaisee perforoinnin kohdalta.

Käyttäjä voi edistää paperin toistakin venkoilutaipumusta: liuskoittumista. Tämä ongelma syntyy, kun koskematon rulla korkataan. Joskus paperia täytyy vetää monta kierrosta, ennen kuin se suostuu avautumaan koko leveydeltään.

- Liuskana purkautuminen johtuu kuitujen suuntautumisesta ja saa yleensä alkunsa siitä, että rullan häntäliimaus on mennyt yhden tai useamman ylimääräisen kerroksen läpi, Kaikkonen kertoo.

- Rullaa avattaessa liima sitten repäisee osittain nämä kerrokset mukaansa. Paperin menetystä voi torjua rauhallisella aloituksella, sillä nopea kiskaisu liuskoittaa arkin helpommin kuin lempeä purku.

Tuotekehitys on kompromisseja

Tätäkään ongelmaa ei Kaikkosen mukaan ole helppo ratkaista, koska on priorisoitava tuotteen vaatimukset. Rullan häntä pitää liimata kiinni, jotta paperi ei pakkausvaiheessa ala purkautua rullalta ja sotke toimenpidettä. Jotta rullan pinta ei jäisi liimaiseksi, häntäliima lisätään päällimmäisen arkin alle. Usein liimaa kuitenkin painuu syvemmälle kuin olisi välttämätöntä. Tahmeampi liima imeytyisi hitaammin, mutta se voisi rikkoa paperin liimaraitaa lisättäessä. Ohuempi liimaraita taas lisäisi riskiä, että liimaus pettää pakkauskoneella.

- Hitaammalla tuotantotahdilla vähempikin liima ehkä ehtisi kuivua ja kiinnittää rullan hännän riittävän hyvin, mutta linjan alhainen tuottavuus nostaisi hintaa, Kaikkonen toteaa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2009

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.