Tulevaisuudessa on vaihtoehtoja, mutta jos haluat pelata varman päälle, vaihda auto pieneen ja pihiin ja aja silläkin vähemmän.


vaihda auto pieneen ja pihiin ja aja silläkin vähemmän.



Bensa-asema näyttää samanlaiselta kuin parikymmentä vuotta sitten, 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Näkyy pari pumppuakin polttoainepistooleineen.

Mutta jokin epämääräinen tunne sanoo, että olemme aikamatkalla tulevaisuudessa. Selkisi! Missään ei tunnu bensiinin hajua, joka oli niin tyypillistä öljyn aikakaudelle.

Polttoainepumpuista tulee etanolia tai vetyä. Eniten näkyy kuitenkin sähköautojen latauspisteitä. Liikennekin näyttää toisenlaiselta. Henkilöautoja on suunnilleen saman verran kuin ennenkin, mutta ne ovat enimmäkseen kahden tai jopa yhden hengen kärryjä, jotka kulkevat pääasiassa sähköllä. Maaseudulla näkee isoja hybridiautoja, jotka käyttävät sähkön rinnalla vetyä tai etanolia tai biodieseliä, usein paikallisesti tuotettua.

Ydin-, tuuli- ja aurinkovoimaa, joka tuottaa sähköä liikenteen tarpeisiin, on rakennettu enemmän kuin kukaan uskalsi ennustaa. Rautatiet elävät renessanssia. Työelämä nojaa etäläsnäoloon, jonka tekniikoista puhuttiin jo 1900-luvun lopussa mutta joka yleistyi vasta, kun öljynsäästöohjelma rajoitti matkustamisen välttämättömään minimiin.

Öljystä on pystytty luopumaan lähes kivuttomasti, osin hyvän onnen, osin  kaukonäköisen politiikan ansiosta.

Onneksi tuotanto romahti vasta 2020-luvun alussa. Kulutusta ruvettiin leikkaamaan tarmokkaasti jo ennen vuotta 2010: ajamista vähennettiin ja autoja pienennettiin. Samalla kehitettiin öljyä korvaavia energialähteitä.
Tämä on yksi mahdollinen tulevaisuus, 2020-luvun onnellinen vaihtoehto.





Bioetanoli
Biodiesel
Maakaasu tavallisista lähteistä
Maakaasu metaanihydraateista
Biokaasu
Vety
Sähkö
Hiilipohjainen diesel

Vai tuleeko superlama?

Edessä on mielenkiintoisia, vaikka ei välttämättä miellyttäviä aikoja. Keski-ikäisten sukupolvi näkee öljyhuipun eli ajan, jolloin öljyn tuotanto alkaa laskea. Lapset, jotka nyt ovat päiväkodissa, ehtivät vielä todistamaan päivää, jolloin viimeinen öljylähde suljetaan.

Jos öljyn loppumiseen ei valmistauduta ajoissa, tulee kahdenkymmenen vuoden lamakausi, ennakoi Yhdysvaltojen energiaministeriön tilaama selvitys, niin sanottu Hirschin raportti. Pahimmillaan polttoainekriisi koettelisi paljon rankemmin kuin 1930-luvun lama ja olisi verrattavissa sodanaikaiseen pulaan.

Yhdysvaltojen tieteenedistämisseuran Science-lehti julkaisi viime vuonna luettelon 25 ongelmasta, joita tiede ei ole vielä ratkaissut. Luonnollisesti mukana olivat klassiset kysymykset, kuten: Olemmeko yksin maailmankaikkeudessa?




Suomen oloissa yhden ihmisen ruokkiminen vaatii
0,42 hehtaaria peltoa.
Yksi etanoliauto tarvitsee 1,4 hehtaaria.







Harvoilla piisaa pinta-ala



Polttoaineita riittää - jos osaamme tehdä haaveista totta


Nykytekniikalla ongelmia on mahdotonta ratkaista ilman polttoaineen
kulutuksen rajoittamista. Tutkimus tuo läpimurtoja, mutta kaikissa on sama rajoite:
uudet innovaatiot vaikuttavat merkittävästi vasta 10-20 vuoden päästä.


Geeneillä lisää biomassaa

Biotekniikka lupaa avata pullonkauloja biopolttoaineiden tuotannossa. Monet yritykset, kuten Genencor Kaliforniassa ja Iogen Ottawassa, kehittävät entsyymejä, jotka pilkkovat selluloosaa sokeriksi eli etanolin raaka-aineeksi. Tämä pienentää energian kulutusta.

Viljelymaan puutekaan ei monien maataloustutkijoiden mukaan ole ylivoimainen este. Berkeleyn yliopiston maatalousekonomian professori David Zilberman huomauttaa, että geeninsiirroilla on jo nyt lisätty maissin ja riisin satoja 80 prosenttia ja samalla vähennetty hyönteismyrkkyjen tarvetta 70 prosenttia. Hän arvioi, että lähivuosikymmeninä tavanomainen maatalousteknologia ja uusi bioteknologia yhdessä kykenevät lisäämään satoisuutta 200 prosenttia. Silloin voidaan tuottaa tarpeeksi ruokaa ja samaan aikaan vapauttaa noin puolet peltoalasta energiakasveja varten.


Öljyä gm-palmuista

Asiantuntijoiden mukaan erityisesti polttoainekäyttöön kehitettyjä gm-kasveja tulee markkinoille jo ennen vuotta 2010 (ks. Gm-kasvit tulivat - ja pysyvät?, Tiede 3/2006, s. 24-25). 

Monet tulevaisuuden tekniikat on ideoitu jo vuosikymmeniä sitten. Kemisti Melvin Calvin, joka 1964 sai Nobelin palkinnon fotosynteesin tutkimuksesta, selvitti 1980-luvulla mahdollisuuksia lisätä geenimuuntelulla hiilivetyjen tuotantoa kasveissa. Hän havaitsi silloin, että eräs brasilialainen palmulaji (Copaifera langsdorfii) tuottaa öljyä, joka kelpaa sellaisenaan dieselmoottorin polttoaineeksi.

Ehkä tulevaisuudessa kehitetään muuntogeeninen öljypuu, joka hotkii hiilidioksidia  tehokkaasti. Sitten tarvitsee vain valuttaa tankkiin polttoainetta puun kyljestä kuin mahlaa koivun rungosta. Huoltoasemien tilalle tulee tankkauspuistoja.


Nanosta tehoa kennoihin

Yhdistämällä bio- ja nanotekniikka on ehkä mahdollista joskus rakentaa uudenlainen vetytekniikka, jolla ei ole tavanomaisen vetytalouden heikkouksia.

Nanohiiliputkista toivotaan kevyttä ja lujaa varastorakennetta vedylle. Samoin uskotaan, että polttokennoissa tapahtuvia kemiallisia reaktioita voidaan tehostaa nanorakenteilla.

Brittiläinen tutkimusyhtiö Hydrogen Solar on jo kehittänyt vetykennon, joka muuttaa ohuen nanokidekalvon avulla auringon valoa suoraan vedyksi kahdeksan prosentin hyötysuhteella. Seitsemän neliömetrin aurinkovetykenno autotallin katolla tuottaisi Kalifornian auringossa vetyä niin paljon, että Mercedesin A-luokan auto pystyisi ajamaan 16 000 kilometriä vuodessa turvautumatta muihin voimanlähteisiin.


Levistä vetyreaktoreita

Nykyään monet laboratoriot ponnistelevat saadakseen kasvit tuottamaan vetyä. Yhdysvaltojen energiaministeriön alainen uusiutuvien energialähteiden tutkimuslaitos NREL tutkii mahdollisuuksia muuntaa hydrogenaasi-entsyymiä, joka ohjaa vedyn syntymistä sini- ja viherlevissä.

Nämä hajottavat valoreaktiossa vettä vedyksi ja hapeksi, mutta lisääntyvä happi pysäyttää reaktion. Tutkijat pyrkivät poistamaan entsyymin happiherkkyyden.
Toinen tapa tuottaa vetyä biologisesti on hajottaa selluloosaa. Tutkijat yrittävät muuntaa selluloosaa hajottavaa bakteeria Clos¬tridum thermocellumia niin, että vedyn tuotanto kasvaa.


Akkuun aurinkosähköä

Myös aurinkokennotekniikka paranee. Los Alamosin laboratoriossa ja NREL:ssä on havaittu, että pienet nanokiteet pystyvät saamaan yhdestä valohiukkasesta eli fotonista kaksi tai useampia elektronin ja aukon pareja, koska valon energiaa pystytään hyödyntämään leveämmällä taajuuskaistalla ja hukkalämpöä vähentämään. Jos näitä aivan perustutkimusvaiheessa olevia havaintoja pystytään teknisesti hyödyntämään, aurinkoenergian hyötysuhde paranee olennaisesti. Auringosta saadaan silloin sähköä joko sellaisenaan käytettäväksi tai hajottamaan vettä vedyksi ja hapeksi.


Meristä metaania...
Bio- ja nanotekniikalta odotetaan paljon, mutta yhtä ja toista mielenkiintoista tarjoavat myös "vanhat tieteet", kuten geologia. Insinöörit havaitsivat 1930-luvulla, että erikoinen jään ja metaanin seos, metaanihydraatti, tukki kaasuputkia pohjoisilla seuduilla. Alhaisessa lämpötilassa ja suuressa paineessa jää vangitsee metaanin sisäänsä (ks. Merten mahtava energialähde metaani, Tiede 8/2003, s. 40-43).

Metaani irtoaa hydraatista kuumentamalla ja sopii sellaisenaan auton polttoaineeksi. Käyttö hallitaan, sillä kaasuautoja on ollut liikenteessä jo pitkään. Periaatteessa on mahdollista rakentaa metaanitalous.
Ongelmana on metaanihydraattien louhiminen: jos metaanikaasu karkaa, kasvihuoneilmiö voi siirtyä turbovaihteelle. Merenpohjan "löystyminen" hydraatteja irrotettaessa voi myös johtaa valtaviin maanvyöryihin.


...tai levädieseliä
Jos päädytään biomassaan, energiaa voi tuottaa myös vedessä. Havaijissa toimiva Natural Energy Institute on laskenut, että levistä 30-40 prosenttia on öljyä, joka voidaan jalostaa dieselpolttoaineeksi.  Meriä kannattaa suojella jo siksikin, että tulevaisuuden polttoaine kenties viljellään niissä.




Kimmo Klemola








Tulos on niin kuin lasketaan

David PimentelTadPatzek



Bruce Dalen





Lopputulos tappiollinen

Marcelo OliveiraBurtonVaughaninEdward Rykielin





Parempi pistää lämmitykseen

Tuula Mäkinen, Kai SipiläNils-Olof Nylund











Siirretään ongelma muille?








Kehitteillä biojen toinen polvi



Franz FischerHans Tropsch





Vety tulee - tai sitten ei

Vetytulevaisuutta tehdään jo,















Sähköauto vie pitemmälle















Takaisin hiilitalouteen?











Tankkaa vähemmän











Rasti oikea vaihtoehto












Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.