Evoluutiota on vaikea ennustaa, mutta yritetään kuitenkin. Olisiko tulevaisuuden ihminen nykyistä karvattomampi, älykkäämpi, terveempi tai lempeämpi?


Olisiko tulevaisuuden ihminen nykyistä karvattomampi,
älykkäämpi, terveempi tai lempeämpi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2005

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Tulevaisuuden ihmisestä on scifi-kirjallisuudessa monenlaisia visioita. Brittigeologi Dougal Dixon esittelee teoksessaan Man after Man (Blandford 1990) jälkeläisiämme kaukana tulevaisuudessa. Yksi heistä näyttää rupiselta, neliraajaiselta kumipallolta. Hän on geenimanipuloinnin tuote, joka kestää säteilyä ja painottomuutta ja pärjää avaruudessa ilman suojalaitteita. Maan elinolot on olennon syntyhetkellä jo lähes tuhottu, ja ihminen yrittää perintötekijöitään peukaloimalla saada lajilleen jatkuvuutta muodossa tai toisessa.

Geenimanipulointi toteutuu yhdessä sukupolvessa, kun taas luonnollinen evoluutio ottaa aikansa: esimerkiksi kehitys alkumeressä uiskentelevasta eliöstä ihmiseen asti on vienyt 3,5 miljardia vuotta, ja ensimmäiset apinaihmiset elivät  seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Ympäristön muuttuessa moneen kertaan evoluutio on ohjannut meitä nykyiseen hahmoomme. 40 000-100 000 viime vuotta olemme pysyneet biologisesti suunnilleen samanlaisina.

Millaisia meidän jälkeläisistämme kaukana tulevaisuudessa voisi evoluution ohjauksessa tulla? Ovatko he meitä paljon älykkäämpiä ja kätevämpiä, kenties täysin karvattomia? Tuleeko heistä siis vähemmän apinamaisia kuin me?


Älykkyystaso nousee, jos nälkä poistuu

Kehitysbiologian professori Hannu Sariola Helsingin Biomedicumista huomauttaa heti kärkeen, että ihminenhän on apina eikä näin ollen voi muuttua vähemmän apinamaiseksi. Entistä älykkäämpi apina hänestä sen sijaan voi hyvinkin tulla.

-  Ihmisapinoilla aivojen kasvu on yleensä liittynyt laumakoon kasvuun. Älykkyyttähän tarvitaan hallitsemiseen, ja se myös auttaa lauman jäseniä tulemaan toimeen keskenään. Tulevaisuuden megakaupungit saattavat aiheuttaa älykkyyttä lisääviä valintapaineita. Biologinen evoluutio edellyttää toteutuakseen kuitenkin aina tehokasta lisääntymistä.

Älykkyystasomme nouseekin Sariolan mukaan ennen kaikkea sosiaalisen evoluution johdosta.

- Jos nälkä pystytään poistamaan maailmasta, ihmiskunnan keskimääräinen älykkyystaso kohoaa nopeasti. Älykkyystestien keskiarvo on kohonnut jo sadan vuoden ajan, ja syynä on ennen muuta ravinnon laadun paraneminen. Kun odottavat äidit syövät riittävästi ja monipuolisesti, sikiöiden aivot kasvavat ja kehittyvät hyvin. Sekin kehittää älykkyyttä, että joutuu käyttämään aivojaan jatkuvasti enemmän ja käsittelemään monenlaista informaatiota.


Käden taidot hiipuvat, hiukset jäävät

Näppäräsormisuus on ollut ihmiselle älykkyyden ohella ratkaiseva ominaisuus nykyisen valta-aseman saavuttamisessa. Hannu Sariola ei kuitenkaan pidä todennäköisenä, että kätevyytemme enää kehittyy.

- Koneet tekevät työt puolestamme, ja meistä tulee entistä tumpelompia, kun emme käytä käsiämme. Kädet eivät kuitenkaan surkastu pois, tarvitaanhan niitä muun muassa syömiseen. Mutta esimerkiksi nelisormisuus saattaisi yleistyä, jos siitä ei ole tulevaisuuden ihmiselle haittaa.

Sariola ei usko karvoituksen häviävän. - Hiuksissa on huomattava seksuaalinen viesti, siksi niitä värjätään, vaihdetaan kampauksia ja harmitellaan kaljuuntumista. Hyvä tukka tekee hyvän näköiseksi ja auttaa siten lisääntymään. Toisaalta kauneusihanteilla on tapana vaihdella eri kulttuureissa ja eri aikakausina.

Hän pitää täysin mahdollisena, että ihmiskunta on melko pian, ehkä jo kymmenientuhansien vuosien päästä, ulkonäöltään paljon nykyistä yhtenäisempi.

- Siihen suuntaan ollaan jo menossa, kun rodut sekoittuvat globalisaation ja matkustelun myötä. Pohjoinen vaaleus väistyy, ja ihon väriskaala ulottuu kahvinruskeasta lähes mustaan. Tummumisesta on hyötyä, koska runsas pigmentti auttaa sietämään uv-säteilyä paremmin.

Tässä muutoksessa ei kuitenkaan ole kyse evoluutiosta, vaan erojen tasoittumisesta.


Sairauksista emme pääse

Olisi houkuttelevaa ajatella, että tiede jonain päivänä ottaisi selkävoiton kaikista sairauksista. Hannu Sariola tyrmää kuitenkin oitis ajatuksen täysin terveestä ihmiskunnasta. Elämme symbioosissa mikrobien kanssa, ja niistä erittäin pieni osa on meille haitallisia. Kun ihminen tulee jollekin virukselle immuuniksi, iloa kestää vain vähän aikaa, koska virukset muuttuvat koko ajan.

- Viruksia tarvitaan senkin tähden, että ne muokkaavat genomia ja ovat näin yksi evoluution moottoreista. Onko viruksen vaikutus haitaksi vai hyödyksi, riippuu siitä, mihin kohtaan dna-ketjua se istahtaa. Geenin rikkoutumisesta voi olla seurauksena esimerkiksi hankala epämuodostuma tai tärkeiden lihasten vahvistuminen.


Noin 120 vuotta pysyy eliniän rajana

Ihmiskunnassa keskimääräinen elinikä todennäköisesti edelleen nousee, kun terveydenhuolto kehittyy ja elintaso kohenee. Eliniän maksimi voi sen sijaan nousta nykyisestä noin 120 vuodesta korkeintaan hiukan, koska se montako kertaa solut pystyvät jakautumaan, on biologisesti määräytynyt. Suunnilleen 120-vuotiaana ihminen on käyttänyt solusyklinsä loppuun.

- Geenimanipulaatiolla on teoriassa mahdollista lisätä ihmisen solujen jakaantumiskertoja. Hiirellä siinä on jo onnistuttu: poistogeenisen hiiren elinikä on puoli vuotta pitempi kuin tavallisen hiiren. Ongelmana solusyklien lisäämisessä on, että samalla lisääntyvät syövätkin.


Homo sapiens pacificus?

Entä utopioista huikein: voisiko meistä joskus tulla vähemmän aggressiivisia lajikumppaneitamme kohtaan? Hannu Sariola suhtautuu pessimistisesti evoluution mahdollisuuksiin.

- Ihminen on aggressiivinen ja vahva laji; ilman näitä ominaisuuksia emme olisi päässeet nykyiseen valta-asemaamme. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että aggressiivisuus vähenisi.

Samalla kannalla on dosentti Hannu Lauerma, Turussa sijaitsevan Vankimielisairaalan ylilääkäri.

- Olisi rohkeaa veikata, että aggressiivisuudessa tapahtuisi olennaista muutosta. Valmius aggressiivisuuteen on hyvin vanhaa perua ja syvällä kaikissa meissä, kaikkein rauhantahtoisimmissakin ihmisissä. Evoluutio ei toteuta minkäänlaisia ihanteita, siinä on olennaista vain, ketkä lisääntyvät ja saavat lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä.

Toivo on siis pantava siihen, että apinoista älykkäin motivoituu hallitsemaan omia aggres-sioitaan nykyistä paremmin, muuten lajimme tarina jää todella lyhyeksi. Evoluutio kyllä jatkuu ilman meitäkin, koska luonto pyrkii olemaan täynnä. Silloin jokin muu eläin voi jonain päivänä täyttää valtaamamme ekologisen lokeron, jossa nyt mellastamme.



Evoluutiossa voi tulla pullonkaula

Evoluutio on geenien eri muotojen eli alleelien suhteellisten lukumäärien muuttumista populaatiossa. Sellaiset geenit leviävät hyvin, joiden kantajat saavat paljon lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Evoluutiota ohjaavat mutaatiot, luonnonvalinta ja sattuma. Ympäristön radikaali muuttuminen avaa uusia ekologisia lokeroita, joita täyttämään eliöt voivat kehittyä. Kaiken aikaa tapahtuu mutaatioita, ja kun olot mullistuvat, muutoksiin sopeutuvat yksilöt ehtivät levittää perimäänsä tehokkaimmin. Jotkin ominaisuudet, joista on aiemmin ollut haittaa, saattavat osoittautua uusissa oloissa hyödyllisiksi, ja päinvastoin.

Kun katsoo ajassa taaksepäin, eliöiden kehitys saattaa vaikuttaa päämäärätietoiselta. Todellisuudessa evoluutio ei ole suunnitelmallista vaan opportunistista: se ohjaa eliöiden kehitystä aina siihen suuntaan, joka on juuri sillä hetkellä edullisin.

Pienet populaatiot erilaistuvat vauhdikkaammin kuin suuret. Ihmislajin nopea ja radikaali muuttuminen olisi mahdollista vain pienessä, eristyksiin joutuneessa populaatiossa tai maailmanlaajuisen katastrofin seurauksena. Ihmisen kaltaiselle ympäri maailmaa levinneelle lajille tällaisen evoluution pullonkaulan voisi aiheuttaa esimerkiksi pandemia eli maailmanlaajuinen tautiepidemia, mannerliikuntojen käynnistämä katastrofaalinen magmapurkaus tai suuren asteroidin törmääminen maapalloon.

Uusin pullonkaulaehdokas, ydinsota, saattaa tehdä lajistamme kerralla selvää tai jättää jäljelle pienen joukon. Jos siinä joukossa olisi yksi säteilyä kestävä ihminen, hänestä voisi tulla uuden ihmiskunnan kantaäiti tai -isä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla