Kuva: Estormiz / Wikimedia Commons
Kuva: Estormiz / Wikimedia Commons

Keväällä koivu tekee laskutoimituksia.

Jaa-a, taas on aika aloittaa yhteyttäminen, tuumivat koivut ja rävähtävät hiirenkorville. Puiden vihreät yhteyttämiselimet aloittavat työnsä ja ryhtyvät tehtailemaan orgaanisia hiiliyhdisteitä. Me ihmiset huokailemme: oi kevät.

Koivut ovat valmistelleet vihertymistä jo pitkään. Tarina alkaa viime heinäkuun tienoilta. Silloin puu askarteli silmut, pakkaukset, jotka sulkevat sisäänsä tämän kevään lehdet.

Jos syksyllä kynsii auki koivun silmun, sormiin tarttuu hippunen vihreää: lehtiverson aihe. Sormenpäille se on vain vihreää höttöä, mutta mikroskoopilla varustautunut tutkija näkee pikkuriikkisiä lehden alkuja.

Silmut pysyvät syksyn lukossa

Lehtiverson aihe pysyttelee silmun suojissa läpi talven. Vaikka syksyllä tulisi lämmin kausi, silmu ei hämäänny puhkeamaan. Kasvihormonit, muun muassa kasvua estävä abskisiinihappo, pitävät puun lepotilassa.

Jos otat koivunoksan lokakuussa sisälle ja annat sille valoa, vettä ja lämpöä, silmut eivät aukea. Vasta riittävän pitkä viileä kausi saa lepotilan raukeamaan. Viileään jaksoon koivu laskee päivät, joiden lämpötila on nollan ja plus kymmenen asteen välissä. Kovia pakkasia puu ei ota lukuun.

Kun vuoden loppuun mennessä on kertynyt tarpeeksi viileää, puu päättää lepotilan ja silmut ovat valmiit kehittymään. Lämpimät ilmat lopulta loihtivat esiin vihreän ihmeen, joskin kasvun lähtölaskentaan osallistuu ilmeisesti myös päivän pituutta aistiva väripigmentti fytokromi.

Silmujen kasvihormonipitoisuudet muuttuvat, ja kasvua edistävät hormonit, kuten sytokiniinit, saavat yliotteen. Silmut alkavat turvota sisällään tapahtuvan kasvun paineesta.

Lämpösumma ratkaisee

Kuten viileässä myös lämmössä ratkaisee pitkän ajan kertymä eli lämpösumma. Se lasketaan niiltä päiviltä, joiden keskilämpötila ylittää nollan. Todellisuudessa lehtien kehitys silmuissa etenee vähän viileämmilläkin ilmoilla, mutta vain vitkaan.

Silmujen puhkeamisen voi parhaiten ennustaa ynnäämällä kevätpäivän tasauksesta lähtien plusasteisten päivien keskilämpötilat. Lehdet putkahtavat esiin, kun summa lähentelee lukemaa 250. Yleensä lämpösumman kertymiseen kuluu ainakin kuukausi.

Runsaan 150 vuoden seuranta-aikana koivun lehtien puhkeaminen on aikaistunut noin kahdellatoista päivällä. 50 viime vuoden aikana se on tapahtunut napapiirin eteläpuolisessa Suomessa keskimäärin 15. toukokuuta.

Luku on keskiarvo paitsi vuosista myös Suomesta. Hangossa rauduskoivut alkavat vihertää kolmisen viikkoa ennen Torniota. Aikaisimmillaan silmut ovat puhjenneet 30. huhtikuuta. Näin kävi 1921. Tämäkin päivämäärä oli napapiirin alaisen Suomen keskiarvo, ja Etelä-Suomessa hiirenkorvat bongattiin jo puolitoista viikkoa aiemmin.

Hyytävin kevät sijoittuu nälkävuoteen 1867, jolloin lehtien tuloa saatiin odottaa kesäkuun 17:nteen päivään.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Asiantuntijoina kasvifysiologian dosentti Kurt Fagerstedt Helsingin yliopistosta ja erikoistutkija Risto Häkkinen Metsäntutkimuslaitoksesta.