Kuva: Estormiz / Wikimedia Commons
Kuva: Estormiz / Wikimedia Commons

Keväällä koivu tekee laskutoimituksia.

Jaa-a, taas on aika aloittaa yhteyttäminen, tuumivat koivut ja rävähtävät hiirenkorville. Puiden vihreät yhteyttämiselimet aloittavat työnsä ja ryhtyvät tehtailemaan orgaanisia hiiliyhdisteitä. Me ihmiset huokailemme: oi kevät.

Koivut ovat valmistelleet vihertymistä jo pitkään. Tarina alkaa viime heinäkuun tienoilta. Silloin puu askarteli silmut, pakkaukset, jotka sulkevat sisäänsä tämän kevään lehdet.

Jos syksyllä kynsii auki koivun silmun, sormiin tarttuu hippunen vihreää: lehtiverson aihe. Sormenpäille se on vain vihreää höttöä, mutta mikroskoopilla varustautunut tutkija näkee pikkuriikkisiä lehden alkuja.

Silmut pysyvät syksyn lukossa

Lehtiverson aihe pysyttelee silmun suojissa läpi talven. Vaikka syksyllä tulisi lämmin kausi, silmu ei hämäänny puhkeamaan. Kasvihormonit, muun muassa kasvua estävä abskisiinihappo, pitävät puun lepotilassa.

Jos otat koivunoksan lokakuussa sisälle ja annat sille valoa, vettä ja lämpöä, silmut eivät aukea. Vasta riittävän pitkä viileä kausi saa lepotilan raukeamaan. Viileään jaksoon koivu laskee päivät, joiden lämpötila on nollan ja plus kymmenen asteen välissä. Kovia pakkasia puu ei ota lukuun.

Kun vuoden loppuun mennessä on kertynyt tarpeeksi viileää, puu päättää lepotilan ja silmut ovat valmiit kehittymään. Lämpimät ilmat lopulta loihtivat esiin vihreän ihmeen, joskin kasvun lähtölaskentaan osallistuu ilmeisesti myös päivän pituutta aistiva väripigmentti fytokromi.

Silmujen kasvihormonipitoisuudet muuttuvat, ja kasvua edistävät hormonit, kuten sytokiniinit, saavat yliotteen. Silmut alkavat turvota sisällään tapahtuvan kasvun paineesta.

Lämpösumma ratkaisee

Kuten viileässä myös lämmössä ratkaisee pitkän ajan kertymä eli lämpösumma. Se lasketaan niiltä päiviltä, joiden keskilämpötila ylittää nollan. Todellisuudessa lehtien kehitys silmuissa etenee vähän viileämmilläkin ilmoilla, mutta vain vitkaan.

Silmujen puhkeamisen voi parhaiten ennustaa ynnäämällä kevätpäivän tasauksesta lähtien plusasteisten päivien keskilämpötilat. Lehdet putkahtavat esiin, kun summa lähentelee lukemaa 250. Yleensä lämpösumman kertymiseen kuluu ainakin kuukausi.

Runsaan 150 vuoden seuranta-aikana koivun lehtien puhkeaminen on aikaistunut noin kahdellatoista päivällä. 50 viime vuoden aikana se on tapahtunut napapiirin eteläpuolisessa Suomessa keskimäärin 15. toukokuuta.

Luku on keskiarvo paitsi vuosista myös Suomesta. Hangossa rauduskoivut alkavat vihertää kolmisen viikkoa ennen Torniota. Aikaisimmillaan silmut ovat puhjenneet 30. huhtikuuta. Näin kävi 1921. Tämäkin päivämäärä oli napapiirin alaisen Suomen keskiarvo, ja Etelä-Suomessa hiirenkorvat bongattiin jo puolitoista viikkoa aiemmin.

Hyytävin kevät sijoittuu nälkävuoteen 1867, jolloin lehtien tuloa saatiin odottaa kesäkuun 17:nteen päivään.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Asiantuntijoina kasvifysiologian dosentti Kurt Fagerstedt Helsingin yliopistosta ja erikoistutkija Risto Häkkinen Metsäntutkimuslaitoksesta.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.