Noin joka sadas suomalainen sairastuu elämänsä jossakin vaiheessa skitsofreniaan. Nykyisin tiedetään, että mielen pirstoutumista on monenasteista ja -tyyppistä. Luulot tästä taudista voivat olla pelottavampia kuin tauti itse.




 TEKSTI: Mika Rautanen

Noin joka sadas suomalainen sairastuu elämänsä jossakin


vaiheessa skitsofreniaan. Nykyisin tiedetään, että mielen


pirstoutumista on monenasteista ja -tyyppistä. Luulot tästä


taudista voivat olla pelottavampia kuin tauti itse.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2005

"En ole uskoa silmiäni: sarjakuva muodostaa selvästi minulle tarkoitetun merkityksellisen viestin. Satunnaisen piirtäjän satunnainen ajatus tuntuu liittyvän olennaisesti minun elämääni. Suljen iltapäivälehden ja jään miettimään asiaa."

Ihminen kokee merkityselämyksiä päivittäin. Kun punainen liikennevalo vaihtuu vihreäksi, se on signaali kulkea vapaasti tien yli. Kun ystävä lausuu ääneen juuri ajattelemasi ajatuksen, tunnette ajattelevanne samoin.


Toisaalta samaan aikaan sattuu monia toisistaan riippumattomia tapahtumia, joita emme normaalisti pyri yhdistämään.

Jos punaisen valon vaihtuessa koira haukahtaa, emme jää miettimään näiden asioiden välistä mahdollista yhteyttä. Useimmiten ei myöskään tule vakavasti harkittua telepatian mahdollisuutta, vaikka tuntisi olevansa samalla aaltopituudella toisen kanssa.

Kuitenkin monen mielestä tv-ohjelmat sisältävät vain heille tarkoitettuja signaaleja tai suoria tiedonantoja. Pihavalon vilkkuminen oman silmäniskun tahtiin onkin salainen merkki.

Joukossamme elää ihmisiä, jotka kokevat normaalisti merkityksettömät yhteensattumat merkityksellisiksi ja mystisiksi. Heillä ympäröivän todellisuuden ja mielikuvituksen raja on alkanut hämärtyä.

"Olen purkanut radion ja palovaroittimen osiin. Olen joutunut välttelemään ihmisiä, koska tunnen omien ajatusteni leviävän, kaikuvan, elektronisten laitteiden välityksellä muiden ihmisten kuultaviksi. Joku tuntuu kääntelevän ja muuttavan ajatuksieni sisältöä. Välillä tuntuu, kuin päästäni häviäisi ajatus tai sinne tulisi ylimääräisiä lisää."

Noin joka sadas suomalainen sairastaa skitsofreniaa. Vuosittain noin kaksi tuhannesta sairastuu siihen ensimmäistä kertaa.

Skitsofreniaa, vanhalta ja epätäsmälliseltä nimeltään jakomielitautia, on aina pidetty hankalana sairautena. Paremmin kuvaava termi pirstomielisyys ei ole vakiintunut, eikä sekään kerro tarpeeksi. Skitsofrenialla on paha maine, minkä takia diagnoosin kuuleminen saattaa olla rankempi asia kuin itse sairastaminen.

Sitä mukaa kuin tieto skitsofreniasta on lisääntynyt, kuva tästä keskeisestä mielen sairaudesta on muuttunut. Taudin on havaittu olevan luultua monimuotoisempi ja monioireisempi ryväs kognitiivisen toiminnan ja jopa aistimusten vääristymiä.

Tulevaisuudessa sairaus on ehkä jaettava useampiin alaluokkiin kuin nykyisin. Tiedon lisääntyessä myös ennakkoluulojen olisi syytä muuttua.

"Minua vainotaan systemaattisesti. Olen joutunut kohtaamaan epäoikeudenmukaisuutta monella eri taholla hoitaessani asioitani. Minun ei haluta saavuttavan korkeampaa asemaa työpaikallani, vaikka olen pätevin. Minua sorretaan, ja mukana ovat työnantajien lisäksi ainakin sosiaalitoimisto ja työsuojeluviranomaiset."

Usein potilas on syvällä harhaluuloisen, jopa vainoharhaisen ajatus- ja kokemusmaailmansa sisällä. Toden ja epätoden erottaminen toisistaan voi siis olla hankalaa, vaikka yleinen toimintakyky saattaa muuten olla hyvä.


Kaikki hankaluudet eivät tietenkään ole kuviteltuja. Monen ihmisen naapuri aiheuttaa todellisia ikävyyksiä, eikä anopille haluta kertoa vitsiä, ettei ikää vain tule lisää. Moni kohtaa elämässään kohtuuttomia vastoinkäymisiä.


Psykoottisen ihmisen realiteetintestaus kuitenkin pettää jossakin vaiheessa. Asiat saavat merkityksiä, joita niillä ei normaalisti ole, tai kokemus omista kyvyistä muuttuu kaikkivoipaisuuden tunteeksi.

Tällöin mielenmaisema ei ole monimuotoinen ja rehevä kuten oikea, ympäröivä todellisuus. Mieltä tarkemmin kartoitettaessa saattaa yllättäen aueta laajoja puuttomia aukeita tai paljastua jyrkkiä rotkoja - jotakin odottamatonta ja maisemaan kuulumatonta. Mieli ei ole eheä.

Ihminen pyrkii luonnostaan välttelemään näitä poikkeavia saarekkeita ja siten suojelemaan itseään muiden arvostelulta. Apuna käytetään puolustusmekanismeja, joilla tiedostamatta estetään sisäisten ristiriitojen aiheuttamaa ahdistusta.





Skitsofrenia

- tarkoittaa sananmukaisesti jakomielisyyttä, mutta parempi luonnehdinta on minuuden hajoaminen


- aiheuttaa erityisesti aistiharhoja, harhaluuloja ja ajatusten hajanaisuutta


- puhkeaa usein teini-iässä tai hieman yli 20-vuotiaalla


- jää noin joka kolmannessa tapauksessa krooniseksi


- hoidetaan lääkkeillä, jotka auttavat useimpia.

Jukka Ruukki

Joskus ihminen ei lainkaan oivalla olevansa sairas. Tämä sairaudentunnottomuus on äärimmäinen keino välttää oman sisäisen maailman ja ympäristön välinen konflikti ja pitää pirstoutunut psyyke koossa.

Skitsofreenista kannattaa yrittää ymmärtää. On mahdollista liikkua toisen ihmisen mielenmaisemassa ja tehdä siitä havaintoja ja päätelmiä. Koettamalla ymmärtää ei pelkästään selvennä omia ajatuksiaan vaan myös vähentää tilanteeseen liittyvää molemminpuolista hämmennystä. Näin psykoottisuuden kohtaaminen esimerkiksi perheessä helpottuu.

"Keskushermostooni on asennettu laite, joka kontrolloi ja määräilee minua. Se antaa käskyjä päähäni ja muuttaa aistimuksiani. Välillä minulta otetaan hajuaisti pois tai sitä voimistetaan, välillä tuntuu kuin joku koskettelisi sisäelimiäni. En ole aina oma itseni, ja saatan nauraa surulliselle asialle ja itkeä ilman syytä."

Skitsofreniaan voi liittyä erilaisia ruumiillisiakin tuntemuksia. Sairas saattaa esimerkiksi kokea sukupuolielimissään epämääräistä kosketuksen tunnetta, jolloin hän tulkitsee se vihamieliseksi homoeroottiseksi eleeksi ja vihastuu tämän takia johonkin ulkopuoliseen henkilöön. Myös käsitykset omien raajojen mittasuhteista voivat muuttua.

Tunnereaktiot ovat usein tilanteeseen sopimattomia. Mieleen yllättäen tuleva huvittava ajatus saa naurahtamaan väärässäkin paikassa. Toisaalta tunteet myös latistuvat ja mielihyvän kokeminen vaikeutuu, jolloin ihminen alkaa passivoitua ja erakoitua.

Näköharhat ovat verraten harvinaisia muissa kuin alkoholin aiheuttamissa psykooseissa. Usein harha onkin vain väärintulkinta, kuten tutun esineen hahmottuminen hämärässä oudoksi ja pelottavaksi. Varsinaisten harhojenkaan kanssa eläminen ei välttämättä olennaisesti eroa normaalista elämästä.

Psykoottisen oireilun laajaan kirjoon sopii paljon harmittomia ja hallittavissa olevia sairauden asteita. Vain noin kymmenesosa ensi kertaa sairastuneista tarvitsee toivuttuaan apua päivittäisissä toiminnoissaan.




Tavallisen väen tauti

Luovuus ei edellytä skitsofreenisyyttä, mutta jotakin etua


skitsofrenia-alttiudesta lienee, koska se on ihmiskunnassa  niin yleistä.

Oscarilla palkittu elokuva “Kaunis mieli“ kertoo hullun neron tarinan. Matemaatikko John Forbes Nash sairastuu skitsofreniaan, ja miehen tieteellinen ura ja elämä heittävät häränpyllyä. Lopulta vuosikymmenien laitoskierre katkeaa, kun Nashin sairaus talttuu, ja hänet palkitaan nobelilla vuonna 1994.


Elokuva ei ole ensimmäinen, joka naittaa hulluuden ja nerouden. Vanha uskomus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Skitsofreenikot eivät ole yhtään sen luovempia tai matemaattisesti lahjakkaampia kuin muut. Eikä lahjakkuus altista taudille. Sairastuneet ovat aivan tavallisia kansalaisia. Skitsofrenia on jopa hieman yleisempi alemmissa sosiaaliryhmissä.


Tauti kulkee suvuittain, mutta erityistä skitsofreniageeniä ei ole löydetty eikä ehkä koskaan löydetäkään. Alttius peritään, mutta kaikki alttiuden kantajat eivät sairastu.

Taustalla sikiöajan ongelmat

Laukaiseviksi ympäristötekijöiksi on monta tarjokasta. Erityisesti epäillään infektioita. Äidin raskauden aikana sairastama influenssa lisää selvästi lapsen vaaraa sairastua. Riskiin voivat vaikuttaa muutkin raskauden toiseen kolmannekseen ajoittuvat haitalliset tapahtumat. Toinen kolmannes on hermoyhteyksien muodostumisen kannalta kriittistä aikaa.


Seuraava vaaran paikka on synnytys. Sikiön hapenpuute on yhdistetty aikuisiällä puhkeavaan skitsofreniaan. Myös suurkaupungissa syntyminen ja kasvaminen lisää tautiriskiä. Tämä voi selittyä äidin suuremmalla alttiudella sairastua infektioihin. Myös kannabiksen käyttö nuorena on kytketty skitsofreniaan.


Sikiökauden ja syntymähetken kehityshäiriöt voivat selittää sairastuneiden keskushermostossa havaitut anatomiset poikkeavuudet. Skitsofreenikoilla on keskimääräistä pienemmät aivot. Se näkyy erityisesti ohimolohkoissa. Myös aivopuoliskoille tyypillinen epäsymmetria puuttuu.


Sairastuneilla havaitaan myös toiminnallisia muutoksia. Monilla heistä dopamiini-välittäjäaineen säätely on poissa raiteiltaan. Useat psykoosilääkkeet kahlitsevat juuri dopamiinin toimintaa. Tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että aivomuutokset kuuluvat pikemminkin sairauden syihin kuin seurauksiin.

Miksi tauti on niin yleinen?

Suomessa skitsofreniaa sairastaa noin 50000 ihmistä. Sitä esiintyy ilmeisesti kaikkialla maailmassa noin prosentilla väestöstä. Taudin säilyminen ihmiskunnassa on ihmetyttänyt. Sairastuneet avioituvat harvoin, ja he saavat keskimäärin kolmanneksen vähemmän lapsia kuin terveet, minkä olisi pitänyt evoluution myötä johtaa tautigeenien vähittäiseen häviämiseen. Selitys taudin sitkeyteen saattaa piillä siinä, että altistavat geenit myös suojaavat joiltakin vakavilta infektioilta.


Psykoottisten potilaiden sukulaisilla on muita vähemmän tiettyjä virustauteja. Skitsofreenikoilla todetaan puolestaan harvoin tulehtunut umpilisäke tai nivelreuma. Molemmat voi laukaista jokin virus.


On mahdollista, että laajalti levinneet skitsofrenian alttiusgeenit hyödyttävät koko ihmiskuntaa, koska ne lisäävät väestön vastustuskykyä. Teoria tukee vanhaa käsitystä skitsofreenikoista ihmiskunnan yhteisen taakan kantajina.

Asiantuntijana dosentti, ylilääkäri Hannu Lauerma Vankimielisairaalasta.

"Kuulin, miten joukko ihmisiä keskusteli minusta ja lopulta yksi antoi käskyn tulla rappukäytävään kello kaksi yöllä. Oletin äänien tulleen patterin välityksellä alakerran asunnosta, mutta yöllä paikalla ei ollut ketään."

Osa ihmisistä kuulee outoja ääniä ilman, että kyse on sairaudesta. Maassamme toimiikin vuonna 1996 perustettu Moniääniset-yhdistys, joka pyrkii tukemaan ja auttamaan tällaisissa tilanteissa.

Jos äänikokemus ei ole syntynyt ohimenevästi esimerkiksi huumeiden vaikutuksesta, kyseessä saattaa olla kroonisesti psykoottinen todellisuuden vääristymä.


Oudotkin kuuloelämykset voivat pohjautua johonkin aivan todelliseen ääneen. Ihminen saattaa tiedostamattaan liikutella äänihuuliaan ja näin puhua ajatuksiaan huomaamattaan. Myös jatkuvan korvien soimisen eli tinnituksen voi tulkita väärin, samoin hyvänlaatuisen verisuoniperäisen huminan korvissa.


Lisäksi cocktailkutsu-ilmiönä tunnettu tarkkaavaisuuden kohdistuminen saa ihmisen havaitsemaan oman nimensä äänten sorinan joukosta ja voi selittää osan vääristä havainnoista ja tulkinnoista.

Kuitenkin jatkuva kokemus syyttävistä äänistä saattaa johtaa ahdistukseen ja epätoivoisiinkin tekoihin. Viiltely ja itsemurhayritykset ovat avunhuutoja, joilla omien keinojen viestitetään olevan lopussa.

Selvää selitystä siihen, miksi äänet koetaan poikkeuksellisesti, ei ole olemassa.

"Jäin amfetamiinipsykoosiin. Pelkäsin hulluna tappajia ja kuljin kaupassa aina leipäveitsi kädessä. Kaikki ihmiset tuijottivat ja puhuivat minusta keskenään. Nykyään en mene minnekään ilman asetta."

Huumeiden käytön tiedetään edistävän alttiutta psykooseihin. Jopa kannabiksen on nyt todettu lisäävän riskiä sairastua skitsofreniaan.

Nykytietojen mukaan syynä on aivojen välittäjäainetasapainon muuttuminen. Teorian mukaan oirekuva johtuu liiallisesta dopamiinista hermosolujen kytköskohdissa eli synapseissa.

Dopamiiniteoria ei kuitenkaan yksin riitä selittämään sitä, miksi esimerkiksi toinen kaksosista sairastuu ja toinen ei: jos kyse olisi vain periytyvästä dopamiinin aineenvaihdunnasta, kaksosten tilanteen pitäisi olla ennustettavissa. Yhteiskunnallinen asema ja elinympäristö vaikuttavat olennaisesti yksilön tasapainoiseen kehitykseen. Yhdessä stressitekijöiden ja päihteiden väärinkäytön kanssa perinnöllinen alttius kuitenkin moninkertaistaa sairastumisriskin.

Olisi tärkeää, että psykoosia ennakoivat merkit tunnistettaisiin, mutta ikävä kyllä se ei ole aivan helppoa. Niihin kuuluu masentuneisuutta, syyllisyyden tunnetta ja laihtumista, ja muun muassa liiketottumukset muuttuvat, mutta nämä ovat myös yleisiä tapoja reagoida stressaaviin tilanteisiin. Ehkä vain asiantuntija erottaa, mistä on kyse. Jos apua ei anneta ajoissa ja psykoottinen prosessi pääsee puhkeamaan, se myös uusiutuu herkästi.

"Tunsin yllättäen olevani näkymätön ja aloin suunnitella kaikenlaista. Innostuneena ajattelin perustaa firman, koska näkymättömyydestä on monella alalla valtavasti hyötyä. Myöhemmin, kun hahmotin tilanteeni selkeämmin, ymmärsin olleeni jonkin aikaa aivan sekaisin, hassu."

Sairauden toteamisessa on pulmansa. Kuka voi asettaa selvät rajat todellisuudelle, joka kuitenkin on perimmiltään subjektiivinen kokemus? Milloin voidaan toimia vastoin yksilön itsemääräämisoikeutta? Välillä joudutaan tilanteisiin, joissa ihmisen oma ymmärrys ei enää riitä vaan tahdonvastaiset toimet ovat ainoa keino.


Jos tarvitaan lääkitystä, tavoitteena on normalisoida välittäjäaineiden horjunut tasapaino. Käytettävien neuroleptien on havaittu edistävän terveidenkin aivosolujen kasvua ja hyvinvointia. Pitäisikö neurolepteja siis antaa herkemmin, jo ennen varsinaisia oireita? Pitäisikö jokaista potentiaalisesti vaarassa olevaa auttaa etukäteen? Jopa vastoin omaa tahtoa? Tässä kuitenkin liikutaan jo kaltevalla pinnalla.

Mika Rautanen on lääketieteen kandidaatti ja on toiminut lääkärinä Turun Vankimielisairaalassa.


Lainaukset ovat sovellettuja katkelmia päivittäisestä potilastyöstä.

Aiheesta lisää: Mielenterverveyden keskusliiton sivuilla muun muassa äänien kuulemisesta ja Moniääniset-yhdistyksestä: http://www.mtkl.fi/tietopankki

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n potilasohje skitsofreniasta: http://www.kaypahoito.fi/

Netissä toimivan mielenterveysalan tuki- ja neuvontapalvelun sivuilla muun muassa tahdosta riippumattomasta hoidosta ja sen edellytyksistä: www.tukiasema.net/teemat/ongelmat.asp (ks. Väkisin sairaalaan)

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5222
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti