Pauliina Remes tietää, mikä minä on ja miten se saavuttaa mielenrauhan - ainakin antiikin filosofien mukaan.


TEKSTI:Jarno Forssell

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pauliina Remes tietää, mikä minä on ja miten se saavuttaa mielenrauhan -
ainakin antiikin filosofien mukaan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2003

Kun filosofian tohtori Pauliina Remes, 32, kesäkuun alussa piti esitelmän New Orleansissa, hän puhui lainelautailusta. Se olikin osuva aihe uusplatonismin tutkijoiden kansainväliseen konferenssiin, vaikka Meksikonlahdella ei kunnon tyrskyjä saadakaan. Olihan Florida kuitenkin aika lähellä, ja osaa kuulijoista surffi-metafora voisi hyvinkin puhutella, Remes suunnitteli.


 


Aihe ei ollut pelkkää yleisön lämmittelyä, vaan se liittyi ainakin puolivakavasti Remeksen tutkimusaiheeseen. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen tutkija on väitellyt University of Londonin King’s Collegessa tohtoriksi myöhäisantiikissa vaikuttaneen Plotinoksen filosofiasta. Siihen kuuluu ajatus vaikeasti ymmärrettävästä yhteydestä, jonka ihminen parhaimmillaan voi saavuttaa "jumalan" tai "yhden" kanssa.

- Kun aallon saa surffatessa kiinni ja aallon tahto ja oma tahto kulkevat samaan suuntaan, siinä on tällaisen mystisen unionikokemuksen piirteitä, Remes hymyilee istuessaan turvallisesti helsinkiläisessä kahvilassa, jota hän pitää toisena työhuoneenaan.

Lainelautailuun tohtori innostui vieraillessaan Australiassa ystävänsä häissä. Mitään niin hauskaa hän ei ollut ennen tehnyt. Ja paitsi hauskaa se oli myös "mystisellä tavalla tärkeää". Senpä vuoksi filosofin veri on vetänyt valtameren rannalle, Kanarian kesään ja Cornwallin talveen, surffaamaan.

- Etenkin Cornwall oli todella eksoottinen kokemus: vesi oli kahdeksanasteista!

Veri veti historiasta filosofiaan

Pauliina Remes aloitti akateemisen uransa oikeastaan jo lapsena. Klassista filologiaa ja filosofiaa opiskelleiden vanhempien tytär kävi koulun Etelä-Helsingissä ja luki Norssissa pitkän latinan.

- Se onkin varmaan ollut keskeinen asia uravalintani kannalta - antiikki on sittemmin ollut minulle niin tärkeässä asemassa.

Remes suuntasi yliopistoon opiskelemaan antiikin historiaa, kävi kurssilla Rooman Villa Lantessa ja tutustui antiikin filosofiaan professori Juha Sihvolan vetämässä opintopiirissä. Jossakin vaiheessa hän huomasi kuitenkin kysyvänsä vanhoilta teksteiltä erilaisia kysymyksiä kuin historioitsijaystävänsä.

- Minusta rupesi tuntumaan siltä, että esittämäni kaltaisia kysymyksiä pohditaan ehkä jossain muualla.

Sihvola rohkaisi Remestä lähtemään ulkomaille tekemään väitöskirjaa antiikin filosofiasta. Apurahan turvin Remes pääsi King’s Collegen nelivuotiseen väitöskirjaohjelmaan, vaikka siihen mennessä hän oli suorittanut Helsingissä filosofiasta vain seitsemän opintoviikkoa.

Muutos historioitsijasta filosofiksi oli mahdollinen paitsi aiemman antiikki-kiinnostuksen vuoksi myös englantilaisen tutoriaalin eli henkilökohtaisen ohjauksen ansiosta. Remes tapasi opettajiaan kahden kesken tunnin joka viikko. Tapaamisiin hän valmistautui kirjoittamalla viiden sivun esseen. Kahden ensimmäisen vuoden jälkeen opiskelu muuttui kirjasto- ja seminaarityöskentelyksi.

- Huomasin Lontoossa, että filosofia oli minulle oikea valinta. Löysin King’s Collegesta itselleni luontevan yhteisön: vaikka käsittelen 2 000 vuotta vanhoja tekstejä, löydän yhteisiä keskustelunaiheita sellaisten ihmisten kanssa, jotka tutkivat 1900-luvun ajattelijoita. Kysymys on enemmän ajattelutavasta ja kysymyksistä kuin siitä, millä vuosituhannella materiaali on syntynyt.

Plotinoksen nirvana-idea idästä?

Pauliina Remes tutustui kohteeseensa, filosofi Plotinokseen, sattumalta. Hän kertoi Lontoossa väitöskirjansa ohjaajalle professori Richard Sorabjille haluavansa aiheekseen minän filosofian antiikissa. Professori kaivoi esiin muutaman tekstinpätkän, joissa aiheesta sanottiin jotakin kiinnostavaa. Ne olivat Plotinoksen käsialaa.

Plotinos eli Roomassa 200-luvulla jKr. Ei tiedetä, mistä hän oli alun perin kotoisin, mutta filosofisen koulutuksensa hän oli saanut Aleksandriassa, josta hän muutti aikuisena Roomaan. Siellä hän piti filosofikoulua, ja hänestä tuli uusplatonistisen koulukunnan perustaja.

- Plotinos antaa Platonille uuden sävyn ja kirjoittaa platonismin uudelleen. Hän itse koki olevansa Platonin selittäjä, mutta kun hänen tekstejään lukee, huomaa, että hän on aika kaukana Platonista, Remes vertaa.

Plotinos jätti jälkeensä kuusi yhdeksän kirjoituksen ryhmää, joita kutsutaan Enneadeiksi. Ne sisältävät kirjoituksia muun muassa hyveestä ja dialektiikasta, mutta suurin osa teksteistä käsittelee hänen hyvin raskasta metafysiikkaansa.

- Plotinoksen mukaan todellisuutta selittää monimutkainen metafyysinen rakenne. Ylimpänä on absoluuttinen ykseys, josta valuu vaikutusta alaspäin. Se selittää viime kädessä kaiken, mitä alemmilla tasoilla - intellektissä, sielussa ja havaintojen maailmassa - tapahtuu.

Keskeistä Platonin uudelle tulkinnalle oli, että kaikki nämä tasot ovat myös ihmisen sisällä. Ihmisellä on keho, sielu ja intellekti eli puhtaan ajattelun kyky, josta voimme olla tietoisia vain harvoin. Tällä ylimmällä tasolla voi toisinaan päästä unionikokemukseen eli sanat ja järkeilyn ylittävään yhdentymiseen jonkin ulkopuolisen kanssa.

Näitä itämaisen valaistumisen tai nirvanan piirteitä Plotinoksen filosofiassa saattaa selittää se, että hän oli mukana Rooman keisarin sotaretkellä itään. Sinne hän oli elämäkerturinsa mukaan lähtenyt "tutustuakseen idän viisaiden ajatteluun".

Antiikin yleisfilosofia viehättää

Antiikin filosofian tutkija joutuu usein perustelemaan tutkimusalansa mielekkyyttä paitsi apurahojen myöntäjille myös filosofikollegoille ja tuttaville. Pauliina Remes myöntää, että kyseessä ei ole soveltava tutkimus eikä edes sellainen perustutkimus, jolla voisi pohjustaa jotakin hyödynnettävää. Mutta kun hän alkaa selostaa itselleen ja tutkimuskohteilleen keskeisiä kysymyksiä, maallikkokin ymmärtää niiden kiinnostavuuden ja ajattomuuden.

Mitä on onnellisuus? Mitä on ihmisyys? Mitä on luonto? Mikä on minän ja maailman suhde? Mikä on elämän tarkoitus? Kukapa ei haluaisi näihin vastauksia.

- Tässä mielessä on helppo sanoa, miksi olen kiinnostunut tästä. Antiikin filosofian suosion salaisuus ja viehättävyys on siinä, että se ei ole vielä kovin erikoistunut filosofisen ajattelun osa-alueisiin.

- Antiikin filosofien teksteissä oletuksena on, että maailma on luotu meidän nähtäväksemme ja ymmärrettäväksemme. Heitä ei huoleta Descartesin - tai Matrix-elokuvan - ajatus, että kaikki se, mitä me näemme, saattaakin olla harhaa. Antiikin filosofien mukaan me voimme joskus aistia väärää informaatiota, mutta todennäköisesti emme kuitenkaan saa täydellisen väärää kuvaa todellisuudesta.

Voiko minää suojella maailmalta?

Vaikka Platon ja Plotinos eivät epäilleet aistimuksiaan tietokoneohjelman aiheuttamiksi, heillekin jäi ihan tarpeeksi mieltä askarruttavia kysymyksiä. Erityisesti he pohtivat, miten riippuvaista onnellisuus on maailmasta ja muista ihmisistä.

Hyvä elämä ja onnellisuus olivat filosofipiireissä "muodissa" myös 1980-luvulla, mutta vuosituhannen vaihteessa suosiotaan on lisännyt "minän filosofia". Trendin voi Remeksen mukaan tulkita kahdella tavalla: se on merkki joko lisääntyneestä individualismista tai siitä, että meitä mietityttää taas enemmän minän ja maailman suhde.

Remeksen tutkimuksen erityisenä kohteena on minuuden käsite antiikin filosofiassa. Onko minä sielun ja ruumiin liitos vai pelkkä sielu tai ehkä vain sen ajatteleva osa? Mikä on se ulkoisista vaikutteista puhdas subjekti, joka on täysin ihmisen omaa - ei kulttuurista opittua eikä muilta saatua? Mitä jää jäljelle, kun mieli tyhjennetään kaikista objekteista?

Uusplatonistien mukaan ihmisen omaa ovat ajattelu ja omat päätökset. Plotinosta tosin huolestutti se, että ulkomaailma vaikuttaa ajatteluunkin. Tällaiset vaikutukset saattavat uhata minuuden autonomisuutta ja itseriittoisuutta.

- Myöhäisstoalaiset kehittivät harjoituksia, joilla maailman vaikutuksia ajatteluun voisi vaimentaa, Remes kertoo. Esimerkiksi mitä tehdä, jos näkee jotakin suututtavaa, minkä ei halua vaikuttavan itseensä? Vastaus on, että ennen reagoimista pitää miettiä, kannattaako reaktio. Toisin sanoen: "laske sataan". Käyttökelpoista viisautta edelleenkin.

Kahvilafilosofiaa kuudella kielellä

Palattuaan pari vuotta sitten Suomeen Pauliina Remes on mielestään löytänyt hyvin paikkansa suomalaisessa tiedeyhteisössä. Luentokutsuja on tullut runsaasti ja kirjoitustöitä erilaisiin julkaisuihin on riittänyt.

- Luulin palatessani, että juuri kukaan ei ole kiinnostunut siitä, mitä teen. Kiinnostusta on kuitenkin löytynyt kiitettävän paljon. Olen pitänyt esitelmän jopa kauppakorkeakoulussa!

Remeksellä on kaksi kotipesää: toinen on yhteispohjoismainen NOS-H-projekti, joka tutkii hellenististen filosofien vaikutusta myöhempään ajatteluun, ja toinen Helsingin yliopiston Mielen historia -huippuyksikkö.

Projektitutkijan arkinen työ on paljolti lukemista ja kirjoittamista. Lukeminen sujuu parhaiten joko yliopiston kirjastoissa tai keskustan kahviloissa.

- Kahviloissa saan hyvin keskityttyä lukemiseen. Luen usein aamupäivän samalla kun juon aamuteen ja syön aamiaista. Puolenpäivän aikaan menen sitten tietokoneen ääreen kirjoittamaan.

Remes lukee Plotinoksensa yleensä englanniksi mutta vaihtaa kiinnostavissa kohdissa vanhaan kreikkaan. Oman alan tekstin lukeminen sujuu tutkijalta myös saksaksi, ranskaksi, italiaksi ja jopa latinaksi, tosin sanakirjan avulla. Tänään Remeksellä on laukussaan antiikin etiikkaa käsittelevä englanninkielinen kirja, joka näyttää hänen mielestään "tavalliselta kapakkaintellektuellin kirjalta".

- Nykyään luen enemmän uuttakin filosofiaa. Ristikkäisliike sen ja vanhojen tekstien välillä on minulle välttämätöntä samanlaisuuksien ja yllättävien erojen löytämiseksi. Ne rikastuttavat omaa ajattelua.

Kirjoituspuolella Remeksellä on tekeillä väitöskirjaan perustuva, laajennettu ja "vähemmän puiseva" englanninkielinen kirja, jonka hän toivoo kiinnostavan muitakin kuin Plotinos-tutkijoita. Julkaisun jälkeen saattaa olla aika vaihtaa tutkimusaihetta.

- Minua kiinnostaisi sellainen projekti, joka ei olisi kiinni tietyssä ajattelijassa. Esimerkiksi itsetietoisuus tai minä antiikissa yleisemmin. Tai ehkä jotakin sellaista, mikä liittyisi minän filosofiaan mutta ei olisi niin kiinni historiallisessa materiaalissa.

Oxfordissa aika pysähtyi

Plotinos-tutkimus on maailmalla muodissa. Murrosvaiheet ovat nousseet tutkimuksessa pinnalle, ja juuri Plotinos oli antiikin viimeinen suuri ajattelija, joka samalla ennakoi keskiajan syntymää. Pauliina Remes onkin viime vuodet liikkunut ahkerasti kansainvälisissä konferensseissa ja seminaareissa kertomassa tutkimuksestaan.

Tänä vuonna siihen tarjoutui erinomainen mahdollisuus, kun Oxfordin yliopiston Wolfson College kutsui hänet yhdeksi lukukaudeksi vierailevaksi luennoitsijaksi. Takapiruna kutsussa oli vanha tuttu, professori Richard Sorabji, joka on collegen honorary fellow.

- Yhden lukukauden kestävä vierailu oli täydellinen. Minulla oli tutkimusrauha ja käytössäni maailman parhaat kirjastot, hyvät kirjakaupat ja Oxford University Park lenkkeilyä varten. Elämä ei ollut lainkaan niin rauhatonta kuin täällä usein on. Siellä tuntui siltä, että minulla on kaikki aika maailmassa miettiä tätä kysymystä vaikka hamaan maailmanloppuun asti.

Oxfordissa on Remeksen mukaan tuhat vuotta harjoiteltu sitä, miten tutkimisen voisi tehdä mahdollisimman helpoksi: collegen kirjasto on aina auki - sinne voi mennä vaikka keskellä yötä, jos ei nukuta. Tosin romantiikassakin on kääntöpuolensa, ja kirjaston rauhaan voi hautautua lopuksi elämäksi. Oxford on hyvin valkoinen ja miesvaltainen paikka, jossa kysymykset globaaliudesta tai tasa-arvosta eivät tunnu päivänpolttavilta.

- Viihdyin aivan hirvittävän hyvin, mutta kun olin ollut rakkaistani erossa kokonaisen lukukauden, tulin jo mielelläni takaisin Suomeen. Olen urani aikana ollut muutenkin erossa heistä aika paljon, ja mitä enemmän ikää tulee, sitä raskaammaksi se käy.

Minän yhtenäisyys rauhoittaa

Pauliina Remes asuu Helsingin Koskelassa aviomiehensä, historioitsija ja kulttuurin monitoimimies Jukka Relanderin kanssa. Yhteinen tausta historian laitokselta ja tutkimusmaailmasta takaa Remeksen mukaan sen, että perheen aamiaiskeskustelut saattaisivat monista ihmisistä vaikuttaa "aika erikoisilta".

- Huomaan tulkitsevani uutisia sen kautta, mitä olen lukenut. Jostakin otsikosta voidaan helposti päästä kummallisiin aiheisiin, työurille.

Tutkijan koko elämä ei kuitenkaan ole filosofiaa. Loma-aikana Pauliina Remes ei aio muutamaan viikkoon käydäkään filosofian laitoksella, eikä vanhempien mökille Puumalaan kanneta työkirjoja. Silloin luetaan dekkareita, vaikkapa Italiaan sijoittuvia Donna Leonin Brunetti-sarjaa ja Michael Dibdinin Aurelio Zen -kirjoja. Tai englantilaisia murhamysteerioita, "joissa on kyse ihmismielen pimeistä puolista".

Lopuksi tutkijalle filosofinen kysymys: miten tutkimusaiheesi on vaikuttanut sinuun? Onko se muuttanut ajatteluasi, arvojasi ja minuuttasi?

- Antiikin filosofian mukaan minän päämääränä on olla mahdollisimman yhtenäinen. Tähän yhtenäisyyteen kuuluvat terveys, hyvinvointi ja viisaus. Sama ajatus ruokkii omaakin elämääni; uskon, että jonkinlainen yhtenäisyys on tavoittelemisen arvoista. Ei sen itsensä vuoksi vaan siksi, että se tuo mielenrauhaa.

- Mutta eihän se arkeen kovin paljon vaikuta. Kyllä sitä käy kaupassa, laittaa ruokaa, avaa telkkarin ja lukee dekkareita. Ja on onnellinen tehdessään juuri sitä.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Pauliina Remes
Ikä: 32
Arvo: PhD, tutkija
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: filosofian laitos, Mielen historia -huippuyksikkö
Tutkimusala: antiikin filosofia, erityisesti Platon ja Plotinos
Harrastukset: lainelautailu, pitkät lenkit, dekkarit
Mielikuva hyvästä tutkijasta: "Hänellä on tiivis sisällöllinen ja intohimoinen suhde kohteeseensa. Tästä seuraavat rehel-lisyys ja ahkeruus. Ei mieti, miten tutki-muksella voi rahastaa. Luova."


Tutkii tätä
Minän filosofiaa antiikissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla