Kodin riutta-akvaario "elävine kivineen" tuo Tyynenmeren olohuoneeseen. Lohella on kuntosali tutkijoiden altaassa. Robotit möyrivät akvaarion pohjalla. Robottikalat uivat erehdyttävän aidosti. Ja aidot kalat lentävät avaruuteen, sillä voiko kukaan kuvitella tulevaisuuden avaruuselämää ilman akvaarioita?


Lohella on kuntosali tutkijoiden altaassa. Robotit möyrivät akvaarion pohjalla.
Robottikalat uivat erehdyttävän aidosti. Ja aidot kalat lentävät avaruuteen,
sillä voiko kukaan kuvitella tulevaisuuden avaruuselämää ilman akvaarioita?




Meri olohuoneeseen


Meriakvaarion hoitaminen oli aiemmin liian vaikeaa useimmille, mutta tekniikoiden kehittyminen 1980-luvulla ja sen jälkeen on mahdollistanut koralliriutan rakentamisen olohuoneeseen.

Kaikissa akvaarioissa kalat tarvitsevat määrätynlaatuista vettä, ilmaa, lämpöä, valoa ja ruokaa. On myös käsiteltävä ekosysteemissä syntyvät jätteet. Meriakvaario vaatii usein omanlaisiaan ratkaisuja.

Valkuaisaineen vaahdotin poistaa vedestä proteiineja ja muita eloperäisiä jätteitä vaahdottamalla pienten ilmakuplien avulla. Jäljelle jääviä typpiyhdisteitä pilkkovat bakteerit, joita on merestä otetuissa korallikivissä eli "elävissä kivissä".

Meriakvaarioon liitetään usein toinen akvaario, jossa on pelkästään hiekkaa. Allas on nimeltään refugium, tuttavallisesti refu. Sen pieneliöt puhdistavat vettä jätteistä. Pääakvaariosta sammutetaan valot yöksi, jolloin kalojen ja mikrobien lisäksi myös kasvit syöttävät veteen hiilidioksidia. Refuun taas luodaan yöksi keinotekoinen kuutamo, jonka turvin pieneliöt yhteyttävät ja kuluttavat ylimääräisen hiilidioksidin. Hiilidioksidista muodostuu hiilihappoa, joten hiilidioksidin määrää säätelemällä saadaan veden happamuus eli pH-arvo pidetyksi kaloille sopivana.

Pienoismereen tuotetaan aidonvärinen valo tavallisesti monimetallilampuilla ja loisteputkilla. Rinnalle tulee hyvää vauhtia ledivaloja (ks. Palkitut ledit syntyivät sisulla ja tuurilla, Tiede 6/2006, s. 16-23).
Valot voidaan ajastaa niin, että aamun sininen hetki vaihtuu päivänvaloksi ja taas illan siniseksi mahdollisimman luonnollisesti.



Robottikala uimaan


Kun robokoira jo on, niin onhan robokalankin tultava. Pioneeritekniikka sukeltaa jo akvaariossa.

Brittiläisessä Essexin yliopistossa robottitutkijan, professori Huosheng Fun tiimi on rakentanut itsenäisen robottikalan, joka liikkuu ilman kauko-ohjausta. Lontoon akvaariossa uiva laite on 50 senttiä pitkä. Kirkkaat suomut heijastavat valoa. Robotti on niin aidon näköinen, että ihmiset sekoittavat sen eläviin kaloihin.

Toistaiseksi robokalaa on "syötettävä" eli paristot ladattava käsin, mutta tutkijoiden yhtenä tavoitteena on kehittää kala, joka käy itse latausasemalla.



Uintirata kirjolohelle


Tutkimuslaitosten akvaariot näyttävät ensi silmäyksellä tylsiltä. Kalatkin ovat usein arkisia lajeja.

- Meidän "akvaariomme" on enemmänkin minikalanviljelylaitos, kertoo eläinfysiologi, professori Mikko Nikinmaa Turun yliopiston biologian laitoksesta. Siellä kirjolohet ja ruutanat polskivat yhdeksässä lasikuituseinäisessä säiliössä tai altaassa.

Ensivaikutelma pettää. Tutkimustehtävät ovat tuoneet akvaarioihin viehättäviä teknisiä ratkaisuja.
Ajatellaan vaikka kirjolohen "juoksumattoa", tai pitäisikö sanoa "uintirataa".

- Tutkimme, miten kala pystyy uimaan, Nikinmaa kiteyttää. - Altaaseen järjestetään vesivirtaus, joka vastaan kala ponnistelee.

Periaate on sama kuin urheilijoiden juoksumatossa. Laitteella tutkitaan muun muassa, miten veden happipitoisuus vaikuttaa kalan uintikykyyn. On helppo ymmärtää, että tutkimus tuottaa tietoa esimerkiksi Itämeren suojelua varten, mutta kytkennät ulottuvat paljon laajemmalle.

- Syöpätutkijat katsovat nisäkkäillä samaa kuin me kaloilla, sanoo Nikinmaa. Happi on mukana kaikessa. Samoin saadaan tietoa sydän- ja aivoinfarktien ja useimpien hengitys- ja verenkiertosairauksien taustailmiöistä.



Robotti siivoamaan


Akvaarion siivoamista on pidetty tylsänä työnä. Japanin Osakassa sijaitseva Kaiykan-akvaario, yksi maailman suurimmista, on keksinyt, miten tylsyyden voi muuttaa riemuksi.

Akvaario on yhdessä robottitutkijoiden kanssa kehittänyt siivousrobotin, joka kulkee telaketjuilla akvaarion hiekkapohjalla. Robotissa on lisäksi kamera, joka välittää videokuvaa vedenalaisesta elämästä.

Myöhemmin on tarkoitus antaa robotille lisää tehtäviä, kuten kalojen käyttäytymisen ja terveydentilan seuranta. Kalat ovat siis saamassa robolääkärin.



Akvaarioita avaruuteen


Akvaario seuraa ihmistä myös avaruuteen. Esimerkiksi japanilainen biologi, tohtori Kenichi Ijiri Tokion yliopistosta on pitkään tutkinut kalojen käyttäytymistä mikropainovoimassa.

Avaruustutkimuksen yleiset tekniset ja taloudelliset vaikeudet ovat jarruttaneet avaruusakvaarioiden kehitystä, mutta viime vuosikymmenellä päästiin alkuun. Avaruussukkula Columbia ehti ennen tuhoutumistaan kuljettaa myös akvaarioita. Vuonna 1994 japanilaiset medaka-kalat (Oryzias latipes) matkustivat avaruudessa kaksi viikkoa.

Tutkijat pystyvät esittämään pitkän listan tieteellisesti tärkeitä ongelmia, joiden ratkaisemiseksi on perustettava avaruusakvaarioita, mutta ehkä vielä enemmän painaa ihmisen vaihtelunhalu. Pitkillä avaruusmatkoilla haluamme katsella välillä muutakin kuin tähtitaivasta.



Yleisöakvaarioita
Sea Life Helsingissä: http://www.sealife.fi/
Särkänniemi Tampereella: www.sarkanniemi.fi/tutustu/akvaario.php
Maretarium Kotkassa: http://www.maretarium.fi/
Osakan akvaario: http://www.kaiyukan.com/
Georgian akvaario Atlantassa, maailman suurin, 23 miljoonaa litraa vettä, 500 lajia, 12 0000 eläinyksilöä: http://www.georgiaaquarium.org/
Birch Aquarium, Kalifornian yliopisto San Diego, nettisivulta voi muun muassa kuunnella merihevosen laulua: http://www.aquarium.ucsd.edu/
Kotiakvaariot internetissä
Suomalaisten akvaarioharrastajien keskusteluryhmä: http://www.aqua-web.org/



Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.