Kosminen horisontti estää meitä näkemästä universumin ääriin asti. Horisonttimme sentään avartuu: valovuoden verran joka vuosi.


Horisonttimme sentään avartuu: valovuoden verran joka vuosi.




Kun maapallon tämä puoli kääntyy poispäin Auringosta, taivas tummuu niin, että näemme kaukaisetkin auringot - ensin vain kirkkaimmat ja sitten yhä himmeämmät. Jos maltat istua elokuun yönä laiturilla pitkään, havaitset tähtien nousevan idästä ja laskevan länteen kuin muodostelmassa lentävät lentokoneet.

Tähtien pilkuttama taivas näyttää kaksiulotteiselta taululta tai kupolin malliselta kulissilta, joka kääntyy hiljalleen Pohjantähden ympäri. Tosiasiassa tähdet ovat tietenkin eri etäisyyksillä ja hyvin kaukana toisistaan.

Miten kauas niitä oikein riittää? Pilkottaako niiden tuolla puolen universumin laita?


Valo kulki 13 miljardia vuotta

Paljain silmin näkyy kerralla kaksi- tai kolmetuhatta tähteä. Ne kaikki kuuluvat omaan galaksiimme, Linnunrataan. Valitaan yksi tähti ja katsotaan, mitä sitä ympäröivän täysikuunkokoisen alueen takaa löytyy.

Siellä on kymmeniätuhansia Linnunradan tähtiä. Muutaman sadantuhannen valovuoden etäisyydellä ne loppuvat ja alkaa pitkä pimeys, mutta jossakin vaiheessa hyvin kaukaa tähtemme takaa löytyy toinen galaksi omine tähtineen. Mittakaavasta saa jonkinlaisen käsityksen, kun muistaa, että Andromedan galaksi on noin 2,5 miljoonan valovuoden päässä, ja se on yksi lähimmistä.

Kaukaisin tunnettu galaksi on peräti 13 miljardin valovuoden päässä. Tämä on huima etäisyys, sillä valo matkaa yhdessä vuodessa kymmenentuhatta miljardia kilometriä. Tähtitaivasta jatkuu siis pitkään. Välillä täytyy vain vaihtaa galaksia.


Tähdissä näkyy menneisyys

Ollaanko siis jo universumin äärillä? Asia pitää tarkistaa kaukoputkilla. Jo pieni putki löytää taivaalta tuhansittain enemmän valopilkkuja kuin paljaat silmät. Ammattilaisten välineillä erottuu miljoonia tähtiä.

Itse asiassa kaukoputki on kuin aikakone, sillä valolta kuluu aikaa kiitämiseen tähdestä tänne. Näemme esimerkiksi Auringon sellaisena kuin se oli kahdeksan minuuttia sitten ja lähimmän vieraan tähden sellaisena kuin se oli neljä vuotta sitten.

Kesämökillä ihailemasi tähtitaivas kertoo siis historiaa. Kyse on muutaman vuoden tai vuosikymmenen tai muutaman tuhannen vuoden ikäisistä asioista. Jossain siellä saattaa loistaa sellainenkin tähti, jonka valo lähti matkaan samana päivänä kuin sinä synnyit.

Kaukoputkilla näkyy kauemmas menneisyyteen. 13 miljardin valovuoden päässä loistavan galaksin valo on lähtenyt matkaan 13 miljardia vuotta sitten, ja me näemme galaksin sellaisena kuin se oli silloin.

Nykyisin sama galaksi saattaa olla aivan erilainen. Ehkei sitä ole enää olemassakaan. Me ja jälkeläisemme monessa sukupolvessa näem¬me sen kuitenkin kimmeltävän taivaalla, sillä vanhaa säteilyä on vielä matkalla tänne.


Horisontti rajoittaa näkymän

Paljon tuota 13 miljardia valovuotta kauemmas emme pystyisi näkemään, vaikka havaintolaitteemme olisivat miten tehokkaita tahansa. Kosminen horisontti estää sen.

Kosminen horisontti rajoittaa tähtitieteilijän näkymää aivan samoin kuin kotipallomme horisontti estää Tyynenmeren keskellä olevan laivan matkustajaa näkemästä meren rantoja. Kosminen horisontti muodostuu juuri siksi, että tähtitaivas kertoo menneestä, toisin sanoen sen takia, ettei valo etene äärettömän nopeasti.

Maailmankaikkeuden ikä määrää kosmisen horisonttimme koon. Valo ei näet ole voinut matkata pidempää aikaa kuin universumi on ollut olemassa. Nykykäsityksen mukaan se on 13,7 miljardin vuoden ikäinen.

Kosminen horisontti on tavallaan pallonkuori. Sen keskipisteessä on Maa. Pallonkuoren säde vastaa etäisyyttä, jonka valo on ehtinyt kulkea alkuräjähdyksen jälkeen. Näemme siis 13,7 miljardia valovuotta joka suuntaan.

Kosminen horisontti muuttuu paikan mukana aivan samoin kuin matkustajan horisontti muuttuu laivan jatkaessa matkaansa. Emme kuitenkaan pysty ainakaan tätä nykyä liikkumaan universumissa sellaisia matkoja, että horisonttimme muuttuisi merkittävästi.


Maailma kuitenkin laajempi

Horisontin takia emme siis koskaan näe avaruuden joka kolkkaa. Kyllä: universumi todella jatkuu kosmisen horisonttimme tuolle puolen. Universumi näet laajeni heti alkuräjähdyksen jälkeen silmänräpäyksen ajan valoa nopeammin. Puhutaan inflaatiosta. Syntyi alue, josta valo ei ole ehtinyt tänne asti.

Koska jokaisella paikalla on oma kosminen horisonttinsa, kaukana oman horisonttimme ulkopuolella saattaa olla katselijoita, joiden taivaalla ei ole yhtään samaa tähteä kuin omallamme. Sama universumi, eri näkymä.

Tutkija Max Telemark Massachusettsin teknisestä korkeakoulusta MIT:stä on laskenut, että omaan laakeaan universumiimme voisi mahtua vähintään noin tuhat aluetta, joilla on täysin erillinen kosminen horisontti.

Kaikkeutemme olisi kuin kimppu rinnakkaisia maailmoja, joista voimme havainnoida vain yhtä.

Missä siis on maailman laita? Tavallaan se on oman horisonttimme rajaaman näkymän reuna, joka tätä nykyä on 13,7 miljardin valovuoden päässä. Universumin ikääntymisen myötä horisonttimme avartuu niin, että näemme joka vuosi valovuoden verran kauemmas.


Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Näin siirtyi tähtitieteilijän horisontti




















1920-luvulla
1960-luvulla
1980-luvulla
1990-luvulla
2000-luvulla


 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti