Ovatko tytöt ja pojat lahjoiltaan ja taipumuksiltaan erilaisia? Ovatko he sitä syntyjään, vai kasvatammeko heidät eri muottiin?

Kysyimme teiltä

Tiede-lehden toimituspäällikkö Annikka Mutanen ja toimittaja Kirsi Heikkinen pohtivat tyttöjen ja poikien kasvatusta yhdessä yleisön kanssa. Puheenvuoroja  Tieteen puudelin blogissa ja joukkoistamispalvelu Huuhkajassa. Kommentteja kertyi yhteensä yli 180. Tiivistimme keskustelusta 8 vahvaa väitettä ja panimme ne tieteen puntariin.

Väite 1: ”Pojat ja tytöt syntyvät erilaisina.”

”Pienet pojat ja tytöt käyttäytyvät luonnostaan hieman eri tavalla, mikä tarkoittaa sitä, että tasapäistäminen on luonnotonta ja sotii normaalia käytöstä vastaan – – miehinen kiinnostus tekniikkaan syntyy aivan luonnostaan eikä ole minkään kasvatuksen tuote.” – Jorma

”Naiset ovat useasti miehiä sosiaalisempia, ja sen tähden heidän maailmansakin pyörii enemmän ihmisten ympärillä. Miehet – pojat – taas ovat luonnostaan uteliaita.” – Anonyymi

”Itse luulen, että poikien geeneissä (tai sitten kasvatuksessa, mistä sitä tietää) on jotain, mikä tekee loogisesta päättelystä helpompaa, ja toisaalta tytöillä on jotain, millä he analysoivat enemmän tunteiden ja muiden inhimillisten piirteiden vaikutusta tapahtumiin. Esimerkiksi (siis tämä ei tietysti päde jokaiseen poikaan tai tyttöön): mielenkiinnolla pojat voivat tutkia, mitä jonkin eläimen sisältä löytyy, mutta tytöt voisivat tästä ajatella ”voi eläin raukkaa”.” – Ajatuksia

Tytöissä ja pojissa on tilastollisia eroja alusta alkaen. Poikavauvat ovat keskimäärin itkuisempia kuin tyttövauvat. Pojat ovat tyttöjä alttiimpia kehityshäiriöille ja infektioille. Pojat ovat keskimäärin parempia kolmiulotteisessa hahmottamisessa, tytöt taas oppivat puhumaan noin kuukauden nuorempina kuin pojat. Pojat ovat vilkkaampia kuin tytöt. Pojat ovat fyysisesti aggressiivisempia, tytöt vastaavasti tietoisempia toisten tunteista, luettelee lasten aivojen kehitykseen erikoistunut neurobiologi Lise Eliot Chicagon Rosalind Franklin -yliopistosta.

Leikki-ikään kasvettuaan tytöt leikkivät keskimäärin mieluummin nukeilla, poikia taas kiinnostavat vuoden ikäisestä enemmän sellaiset lelut, jotka liikkuvat. Sukupuoliero leluvalinnoissa on havaittu myös apinoilla. Mieshormoni testosteronilla lienee vaikutusta lelumieltymyksiin, sillä sikiönä testosteronia erittäneet Cah-geenihäiriöiset tytöt tykkäävät tavallista enemmän niin sanotuista poikien leluista.

Pojat ovat jo vauvana keskimäärin hiukan parempia avaruudellisessa hahmottamisessa kuin tytöt, mikä vihjaa, että sikiöaikainen testosteroni vaikuttaa tähänkin asiaan.

Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että tyttöjen ja poikien kumpikin pää rakentuu kokonaan erilaiseksi jo kohdussa. Näin oletti myös Lise Eliot. Hän päätti käydä läpi ja koota kirjaksi kaikki keskeiset tutkimustulokset siitä, minkälaisia eroja tyttöjen ja poikien aivoista löytyy ja miten hormonit vaikuttavat erilaistumiseen.

Työhön ryhdyttyään Eliot hämmästyi. Vahvat näytöt aivojen sukupuolieroista typistyivät siihen, että pojilla on hieman isompi pää ja aivot. Tyttöjen aivot taas kypsyvät hieman varhemmin.

– Kumpikaan näistä ei riitä selittämään sukupuolieroja lasten myöhemmissä taidoissa ja käyttäytymisessä, Eliot sanoo.

Väite 2: ”Kasvatamme lapset sukupuoleen kehdosta asti.”

”Erot alkavat jo lapsuuden leikeissä. Pojilla on legonsa. Alustalle laitetaan 2×6-näppyläinen palikka kohtaan, joka on 3 vasemmasta reunasta ja 2 etureunasta tms. Siis laskemista. Pojilla on myös kilpailua, ja paremmuus mitataan usein numeroilla. Tytöillä on nukkensa. ”Oletpa nätti, ja onpa sinulla kaunis tukka ja hienot vaatteet.” Näihin ajatuksiin ei paljon matematiikkaa liity.” – Markku Männikkö

”Ahtaista muoteista kärsivät monet miehet ja naiset, ja sukupuolen stereotypioihin kasvattaminen alkaa hyvin varhain. Eräiden tutkimusten mukaan poikia esimerkiksi kosketellaan vähemmän kuin tyttöjä. Tyttöjen lelut nukkeineen harjoituttavat sosiaalisia taitoja, kun taas mekaanisemmat poikien lelut vasaroineen, sahoineen, pyssyineen ja autoineen muovaavat poikia toisenlaiseen ajattelumalliin.” – Jan S.

”Kävin 10–12-vuotiaiden oppilaiden kanssa katsomassa Lelun lumo -näyttelyn. Siellä oli kaksi suurta valokuvaa, joissa molemmissa oli sama lapsi. Toisessa kuvassa hän oli sinisessä huoneessaan sinisten tavaroiden ympäröimänä sinisissä vaatteissa, toisessa taas vastaavasti pinkissä maailmassaan. Oppilaiden oli ihan kauhean vaikea tajuta/hyväksyä sitä, että kyseessä oli sama lapsi. Ei kuulemma voinut olla mahdollista.” – Tuija

Pojan kasvaminen XY-soluista ja tytön XX-soluista tapahtuu alusta alkaen vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lelut ja leikit virittävät lasten taitoja ja muovaavat aivojen hermoyhteyksiä.

Poikien suosimat pelit harjoittavat avaruudellista hahmottamista ja heittotarkkuutta. Tytöt sen sijaan harrastavat hoivaleikkejä, jotka harjoittavat sosiaalisia taitoja. Tämä voi selittää, miksi tyttövauvojen pieni etumatka tunteiden tunnistamisessa iän myötä vain venyy.

Kulttuuri, vanhemmat ja ammattikasvattajat vaikuttavat siihen, miten suuriksi erot kasvavat. On todettu, että äidit ja isät tiedostamattaan vahvistavat lasten leikkivalintoja: he suhtautuvat myönteisemmin, kun lapsi poimii sukupuolelleen ”oikean” lelun. Isät reagoivat erityisen voimakkaasti, jos poika leikkii tytöille tyypillisiä leikkejä.

Äidit taas luottavat eri tavoin tyttöjen ja poikien liikunnallisiin valmiuksiin, vaikka vauvojen motoriikassa ei ole sukupuolieroa, paljasti New Yorkin yliopiston tutkimus vuonna 2000. Äidit aliarvioivat tyttövauvojensa kyvyn ryömiä luiskaa pitkin ja yliarvioivat poikiensa taidot. Voi olla, että tyttölapsia hillitään jo vauvoina, eivätkä he siksi saa yhtä paljon harjoitusta kuin pojat.

Väite 3: ”Matematiikka ei luonnu tytöiltä...”

”Ensimmäisestä matikantunnista lähtien opettaja julisti, ettei tyttöjen ja naisten älyllinen kapasiteetti riitä matematiikan ja luonnontieteiden opiskeluun. Hän nolasi, pilkkasi ja moitti koko keskikoulun ajan tyttöoppilaita, joten kun lukion aika tuli, vain yksi uhmakas likka uskalsi valita pitkän matikan.” – Sophia

”Lukiossa (valmistuin 2006 eli ihan nykyaikana) yks miespuolinen matikan opettaja lähes joka tunti mainitsi jotain, että ei tytöt osaa matikkaa niin hyvin kuin pojat, ja veisteli blondi- ja naisautoilijavitsejä.” –Suvi

”Itse koin olevani naiseksi liiankin fiksu. Lukion jälkeen olisin päässyt tekniseen korkeakouluun, mutta lähdin lukemaan historiaa ja yhteiskuntatieteitä, kun sinnekin silloin pääsin. Atk-kurssilla olin ainoa tyttö, eivätkä pojat voineet ymmärtää, että olin niin hyvä (kävi ilmi vasta kokeen jälkeen). Sekin sai minut tuntemaan itseni oudoksi ja jotenkin epänaiselliseksi.” – Matemaattinen epänainen

Ovatko pojat matemaattisempia kuin tytöt? Kysymykseen on haettu vastausta aineistoista, joita on kertynyt kansainvälisistä Pisa- ja Timss-tutkimuksista. Molemmilla on mitattu useina vuosina yläkoululaisten oppimista eri maissa.

Jos matematiikan oppimisessa olisi periytyvä ero sukupuolten välillä, sen pitäisi tulla näkyviin samansuuntaisesti eri maissa. Koko aineisto huomioon ottaen sellaista eroa ei kuitenkaan löydy.

Joissakin maissa sukupuolieroja on – eri suuntiin. Joissakin maailman epätasa-arvoisimmista maista, kuten Bahrainissa, Qatarissa, Kuwaitissa, Saudi-Arabiassa ja Omanissa, tytöt ovat menestyneet matematiikassa selvästi poikia paremmin. Eivät kuitenkaan siksi, että olisivat erityisen hyviä, vaan koska pojat suoriutuvat surkeasti.

Suomen pojat ovat 15-vuotiaina matematiikassa tyttöjä osaavampia, mutta ero on pieni. Tyttöjen ja poikien väliset asenne-erot sen sijaan ovat suurempia kuin useimmissa muissa Pisa-maissa. Suomalaiset nuoret ajattelevat varsin konservatiivisesti: matematiikka on poikien ja lukeminen tyttöjen juttu.

Samaa asennetta löytyy muualtakin. Washingtonin yliopiston tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain koululaiset uskovat toisesta luokasta lähtien, että matematiikka on poikia, ei tyttöjä varten. Tutkijoiden mielestä ilmiötä selittävät kulttuurin viestit, jotka antavat ymmärtää, ettei matematiikka sovellu tytöille. Sanomaa viljellään niin tv-sarjoissa kuin kouluissa. ”Välttäkää matikkaa ja luonnontieteitä, ne aiheuttavat ryppyjä”, neuvoi roolihenkilö Gabrielle Solis Täydellisissä naisissa. 2005 Harvardin presidentti Lawrence Summers ilmoitti, että miehet ovat sisäsyntyisesti fiksumpia luonnontieteissä.

Asenteet vaikuttavat, koska stereotypioilla on tapana toteuttaa itseään. Jos tytölle kerrotaan ennen koetta, että ”tytöt pärjäävät yleensä kehnommin kuin pojat”, hän osaa laskea huonommin kuin silloin, kun evästys kuuluu: ”tämän koulun oppilaat menestyvät tässä kokeessa aina erinomaisesti”, sanoo sukupuolittumiseen perehtynyt psykologi Cordelia Fine Melbournen yliopistosta.

Useiden tutkimusten mukaan hienovarainenkin muistutus sukupuolesta näkyy matematiikan suorituksessa. Jos laskutehtävä ”tyttöistetään” ottamalla esimerkki vaikkapa muotisuunnittelusta, poika pärjää tavallista huonommin.

Väite 4: ”...eikä lukeminen pojilta.”

”Olen enemmän huolissani poikien kielellisten valmiuksien heikkoudesta. Tiedetään, että poi­kien kielellinen kehitys on keskimääräisesti hieman hitaampaa kuin tyttöjen ja että kaikenlaisissa kielen ja puheenkehityksen ongelmissa yhtä tyttöä kohti on monta poikaa.” – Sophia

”Kyllä se on kodin malli, joka vaikuttaa kaikkein eniten. Jos isä lukee ja on kiinnostunut kirjoitetusta kielestä, niin poikakin yleensä lukee.” – Pekka

Suomalaispojat lukevat vähemmän kuin tytöt ja pärjäävät tyttöjä huonommin luetun ymmärtämisessä. Pisa-kokeen lukemistehtävissä suomalaisnuorten sukupuoliero on ollut koko 2000-luvun vertailumaiden suurin.

Opettajien mielestä peräti 68 prosenttia alakoulujen ja 77 prosenttia yläkoulujen pojista kaipaisi lukutaidon kehittämistä, kertoo tuore Aikakausmedian teettämä kyselytutkimus. Tyttöjen vastaava prosenttiluku oli molemmilla asteilla 18.

Emme ole yksinäinen poikkeus tässäkään. Kaksi vuotta sitten Yhdysvalloissa tehty yli tuhannen lapsen kartoitus paljasti, että asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta riippumatta pojat lukevat vähemmän kuin tytöt eivätkä pidä lukemista tärkeänä.

Emoryn yliopiston englanninprofessori Mark Bauerlain kollegoineen totesi 2005 kuilun tyttöjen ja poikien lukemisessa revenneen kymmenessä vuodessa niin suureksi, että siitä on tullut sukupuolileima: poika ei lue.

Kyse on kuitenkin ennen kaikkea kulttuurista, ei synnynnäisestä erosta. Useita tuhansia kaksosia ja muita geneettisiä sukulaisia kattaneet tilastolliset tutkimukset paljastavat, että tyttöydestä on mitätön kolmen prosentin etu kielellisissä taidoissa. Ympäristö määrää niitä yli 50-prosenttisesti.

Mitä enemmän lapsi kylpee pienenä sanoissa, sitä paremmin hän oppii kieltä.

Väite 5: ”Se mikä sopii pojalle, ei sovi tytölle, ja päinvastoin.”

”70- ja 80-lukujen taitteen pojilta odotettiin ilman muuta reippautta, urheilullisuutta, ”rehtiyttä”, sanavalmiutta eli tietynlaista itsevarmaa jätkämäisyyttä. Jos poikkesit näistä normeista, opettajat eivät pelkästään sallineet kiusaamista, vaan muun muassa liikunnanopettajien tapauk­sessa usein itse aloittivat sen.” – kse

”Patologisen ujo poika koulussa sai 90-luvulla kauttaaltaan vähemmän ymmärrystä kuin ujot tytöt. Liikuntatuntien painit, kamppailut ja riistot olivat kyllä luonteelleni vähän liikaa.” – Herra Pelokas

Roolimalleja on iskostettu kulttuuriin niin pelottavilla tavoilla, että ne yhä pitelevät tyttöjä ja poikia karsinoissaan. Viime vuosisadan alkupuolella oli valtava ero siinä, mikä katsottiin tytölle ja pojalle soveliaaksi käytökseksi.

Helsingin yliopiston kansatieteilijä Pia Olssonin havaintojen mukaan naiseksi kasvamisessa ja kasvattamisessa tärkeimpiä asioita oli tuohon aikaan siveys. Huoraksi leimaaminen ja sillä pelottelu oli olennainen osa tyttöjen kasvatusta. Tytön piti todistella kunnollisuuttaan hilltsemällä käytöstään monin tavoin, joiden yhteyttä moraaliin on nyt vaikea nähdä. Esimerkiksi viheltäminen oli tytöille sopimatonta.

”Siitä sanottiin, jotta lehtohuorat voi viheltää vaan ei kunnon nainen”, muistelee yksi Olssonin aineiston nainen.

Tytöt eivät saaneet osoittaa suuttumustaan. Irvistely oli sallittua vain pojille. Tytön ei ollut hyvä myöskään nauraa paljon. Kovaääninen kikattaja saatettiin katsoa kevytkenkäiseksi. Hyvä tyttö oli nöyrä, hiljainen ja kuuliainen ja pysyi kotona.

Pojat saivat liikkua vapaammin, ja heille sallittiin myös päihteiden kokeilu.

Tämä koodisto heijastuu kasvatuksessa edelleen, Olsson sanoo. Silti tytöt ovat luultavasti vapautuneet vanhoista kahleistaan enemmän kuin pojat omistaan. Muun muassa Sari Manninen Oulun yliopistosta vahvisti väitöstutkimuksessaan, että ”lapsellisesti” tai ”tyttömäisesti” käyttäytyvä poika on vaarassa tulla alistetuksi tai suljetuksi joukosta. Tyttömäinen on, jos itkee helposti, ei puolusta itseään, leikkii itseään nuorempien tai tyttöjen kanssa, näyttää pelkonsa tai on passiivinen liikunnassa.

Poikien ruumiinkuntoon ammattikasvattajat kiinnittävät huomiota päiväkodista lähtien. Jo 3–5-vuotiaita poikia kannustetaan olemaan rohkeita liikunnassa, havaitsi tutkija Tiina Teräs Helsingin yliopistosta.

Koulussa pojat pannaan pelaamaan jääkiekkoa ja kilpailemaan alati, käy ilmi Päivi Bergin etnografisesta tutkimuksesta. Tytöillä kilpailullisuutta on vähemmän. Heillä koululiikunnan joukkuevalinnatkin perustuvat usein kaverisuhteisiin.

Väite 6: ”Tytöt ja pojat oppisivat paremmin erikseen”

”Pojat kärsivät koulussa. Alaluokilla tytöt ja pojat pitäisi erottaa opiskelemaan matematiikkaa ja lukemista omissa ryhmissään, jotta molempia voitaisiin opettaa enemmän omaan tyyliinsä. Näin kummatkin saataisiin paremmin oppimisen alkuun.” – Kolmen pojan äiti 

”Hyötyisivätkö pojat pitemmästä lapsuudesta kuin tytöt? Jos poikien oppivelvollisuus alkaisi vasta kahdeksanvuotiaana ja vastaavasti lapsilisäkausi jatkuisi vuoden vanhemmaksi kuin tyttölapsilla, saisivatko he kypsyä rauhassa, myös kielellisesti tasa-arvoisemmiksi tyttöjen kanssa?” – Sophia

”Voisiko kuviteltu tasa-arvon ideaali olla vääristynyt epätasa-arvoksi sukupuolten samanlaisuutta ja samanlaista kohtelua vaativan opetuksen  seurauksena? – – Kaikille samaa, samalla tavalla tarjottuna ei välttämättä ole tasa-arvoa ollenkaan. Vaikuttaa  kuitenkin siltä, että kyseessä on nykyisin lähes tabu.” – Hakki

Auttaisiko tyttöjen ja poikien oppimista, jos heidät erotettaisiin eri ryhmiin ainakin matematiikan ja äidinkielen tunneilla?

Tutkimukset eivät tue paluuta tyttöjen ja poikien erilliseen opetukseen. – Tyttöjen ja poikien välillä on havaittu keskimääräisiä eroja joissakin suorituksissa, mutta ei ole mitään järkeä kohdella lasta kuin hän olisi jokin keskiarvo, kommentoi Yhdysvaltain psykologisen seuran APA:n aiempi puheenjohtaja, professori Diane Halpern.

Tyttöjen ja poikien tiedolliset ja emotionaaliset kyvyt vaihtelevat kummankin sukupuolen edustajien kesken enemmän kuin tyttöjen ja poikien välillä.

Usea analyysi on osoittanut, että sukupuolitettu opetus ei hyödytä. Etelä-Koreassa yläkoululaiset jakautuvat satunnaisesti joko yhteis- tai tyttö- ja poikakouluihin,  ja molemmat sukupuolet suoriutuvat molemmissa koulutyypeissä yhtä hyvin. Dubaissa sekä tytöt että pojat oppivat yhteisluokissa selvästi paremmin kuin erillisluokissa.

Halpernin mukaan ei ole näyttöä siitä, että edes yksittäiset lapset hyötyisivät tyttöjen ja poikien erillisistä luokista. Ne lapset, jotka pärjäävät sukupuolitetuissa luokissa, ovat samoja, jotka pärjäävät yhteisluokissa. – Moni tutkimus on osoittanut, että tyttöjen ja poikien eriyttäminen vain vahvistaa sukupuoliroolistereotypioita, Halpern sanoo.

Väite 7: ”Suomalainen lapsuus on jo tasa-arvoinen”

”Yksikään tuntemani nainen tai tyttö ei ole koskaan kertonut saaneensa epätasa-arvoista kohtelua sukupuolensa takia. En myöskään ole kuullut kenenkään saaneen huonoa kasvatusta vain sukupuolensa takia.” – Anonyymi

”Omassa lapsuudessani yli kaksikymmentä vuotta sitten tytöt ja pojat saivat tavallisessa päiväkodissa leikkiä vapaasti mitä halusivat, ei leikkitunneilla edes ollut mitään järjestettyä ohjelmaa, ja hyvä niin. Kouluissa tytöt saivat valita teknisen työn ja poikia oli yhtä lailla kotitaloustunneilla.” – Väläys

”Onnittelen niitä, jotka eivät ole kohdanneet opintiensä varrella sukupuolista syrjintää tai muutoin erilaista kohtelua sukupuolten välillä. Joko teillä on ollut hyvä tuuri tai huono huomiokyky. – – Tyttöjä ja poikia on kohdeltu eri tavalla ja myös eriarvoisesti kaikissa niissä kouluissa, joissa olen ollut. Useat opettajat ovat ennakkoon asennoituneet tietyllä tavalla lapsiin näiden sukupuolen mukaan täysin riippumatta heidän todellisesta luonteestaan ja käytöksestään.” – S.T. Jaakkola.

Tyttöjen ja poikien mahdollisuudet ovat tasaveroisemmat kuin sata vuotta sitten, jolloin sukupuolet kasvatettiin kodeissa ja kouluissa määrätietoisesti eri töihin. Nykyään lapsia harjaannutetaan kodeissa hyvin vähän työntekoon. Tasa-arvolaki taas on jo vuosikymmeniä määrännyt koulut kasvattamaan tyttöjä ja poikia tasa-arvoon.

Miten se mahtaa sujua?

Ammattikasvattajien asenteita ja toimintaa on tutkittu etnologisin menetelmin pohjoismaisissa kouluissa ja päiväkodeissa. Tulosten mukaan tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavalla, vaikka kasvattajat itse eivät sitä aina tiedosta. Pojat saavat enemmän huomiota kuin työt.

Päiväkodeissa lapsia ohjataan paljolti kehumalla. Tiina Teräs videoi kolmen päivän ajan elämää pääkaupunkiseudun päiväkodissa, laski videolta kaikki kehut ja luokitteli ne. Tyttöjä kehuttiin enemmän ulkonäöstä, vaatteista ja muiden auttamisesta, poikia taas suorituksista ja taidoista.

Tyttöjen kanssa kuitenkin keskustellaan enemmän. Christian Eidevald Jönköpingin yliopistosta videoi väitöskirjaansa varten kahta 3–5-vuotiaiden päiväkotiryhmää. Pojille esitettiin 69 prosenttia kysymyksistä, joihin riitti vas­taukseksi yksi sana. Tytöille taas esitettiin 78 prosenttia kysymyksistä, joihin piti vastata monella sanalla.

Petteri Värtön väitöstutkimuksessa ilmeni, että pojille annetaan enemmän vapautta liikkua kuin tytöille. Vapaassa leikissä kasvattajat pahimmillaan estivät tyttöjen ja poikien yhteisleikit. Leikkinurkkaukset jaettiin sukupuolen perusteella, eikä tytöillä ollut asiaa poikien leikkiin.

Väite 8: ”Sukupuolineutraalius avaa samat mahdollisuudet”

”Sukupuolineutraalissa kasvatuksessa nimenomaan ei tuputeta, toisin kuin tässä perinteisessä roolittavassa. Sukupuolineutraalissa kasvatuksessa tyttö saa leikkiä autoilla, jos haluaa, mutta myös saa leikkiä nukeilla. Myös poika saa leikkiä nukeilla, mutta autoleikkejä ei kielletä.” – MK

”Miksi meidän ylipäänsä pitäisi olla samalla tavalla kasvatettuja? Onko neutraalius jotakin erityisen arvokasta – asia, joka kohottaa ihmisen jollekin uudelle tasolle? Lisäksi käytännössä on mahdotonta kasvattaa – tai olla neutraali, joten huoleni lie turha.” – Cato

Tieksi tasa-arvoon on tarjottu sukupuolineutraalia kasvatusta. Sen perusajatuksena on, että lasta kohdellaan vain yksilönä, ei sukupuolensa edustajana. Tähän ideaaliin jotkut vanhemmat ovat pyrkineet antamalla lapselleen nimen, joka ei paljasta hänen sukupuoltaan, pukemalla hänet vaatteisiin, jotka eivät viesti tyttöyttä tai poikuutta, ja muutenkin systemaattisesti salaamalla hänen sukupuolensa ympäristön ihmisiltä.

Käytännössä sukupuolineutraali kasvatus on kuitenkin mahdotonta. Kukaan ei pysty kasvamaan erillisenä yksilönä, vaan jokainen meistä on myös sukupolveen ja sukupuoleen sidottu geenien ja kulttuurin tuote.

– Ilman muuta tytöt ja pojat ovat erilaisia ja sukupuoli on merkityksellinen ihmisen elämässä, kiteyttää neurobiologi Lise Eliot.

Jos tämä tosiasia ohitetaan, sukupuolineutraalius kääntyy eräänlaiseksi sokeudeksi, jossa sukupuolen vaikutusta kieltäydytään huomaamasta.

Nykyisin tutkijat tarjoavatkin sukupuolineutraaliuden tilalle sukupuolisensitiivistä tai sukupuolitietoista kasvatusotetta. Se tarkoittaa, että kasvattajat tietoisesti pohtivat sukupuolen mahdollisia vaikutuksia lasten elämään. Arkiset erot tyttöjen ja poikien kohtelussa täytyy havaita, jotta niihin liittyvään eriarvoisuuteen voi vaikuttaa, kirjoittavat kasvatustieteen professori Eija Syrjäläinen ja didaktiikan lehtori Tiina Kujala Tampereen yliopistosta teoksessa Sukupuoli ja tasa-arvo koulussa.

On paljon keinoja tukea tyttöjen fyysisiä, avaruudellisia, matemaattisia ja kilpailullisia valmiuksia samoin kuin poikien kielellisiä, kirjallisia, sosiaalisia, taiteellisia ja empaattisia kykyjä, Lise Eliot sanoo.

– Tyttöjen ja poikien pienistä eroista tulee isoja vasta, jos teemme niistä sellaisia.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2012

Juttua varten on haastattelimme Yhdysvaltain psykologisen seuran entistä puheenjohtajaa profes-sori Diane Halpernia Claremont McKenna Collegesta, neurobiologi Lise Eliotia Rosalind Franklin -yliopistosta ja tutkija Cordelia Finea Melbournen yliopistosta.

Muita lähteitä L. Eliot, Pink brain, blue brain, 2009. C. Fine, The gender delusion, 2010. D. Halpern ym., The pseudoscience of single sex schooling, 2011. P. Olsson, Vain lehtohuorat viheltävät, 2007. T. Teräs, Tasa-arvoinen varhaiskasvatus?, 2010. C. Eidevald, Det finns inga tjejbestämmare, 2009. P. Värtö. ”Mies vastaa tekosistaan … siinä missä nainenkin”, 2000. P. Berg. Ryhmärajoja ja hierarkioita, 2010. J. M. Kane ym., Debunking myths about gender and mathematics performance, 2011. Else-Quest ym., Cross-national patterns of gender differences in mathematics, 2010.

Mitä väliä?

Jokainen ansaitsee tilaisuuden kehittyä täyteen mittaansa.

Miksi sukupuolierojen ei saisi antaa vahvistua? Mitä väliä kaikilla näillä kysymyksillä ylipäätään on? Palataan matematiikkaan ja kirjoihin.

Matematiikka on välttämätön osa tekniikan opiskelua. Tekniikan avulla voi tehokkaasti muuttaa maailmaa, ja tuore amerikkalainen tutkimus osoittaa, että juuri sitä nuoret naiset uravalinnaltaan haluavat: mahdollisuuden parantaa maailmaa ja auttaa ihmisiä. He eivät kuitenkaan näytä uskovan, että se onnistuu heiltä teknisten ja matemaattis-luonnontieteellisten alojen kautta.

Aalto-yliopiston tekniikan korkeakouluissa vain vähän yli neljännes uusista opiskelijoista oli tänä syksynä naisia.

Matematiikka on tärkeä työkalu lukemattomilla muillakin tieteenaloilla, myös ihmistieteellisessä tutkimuksessa. Sitä tarvitaan monissa käytännön ammateissa. Jos perusteeton matematiikan pelko ajaa tyttöjä pois aloilta, jotka heitä muuten innostaisivat, se on suuri vahinko heille ja yhteiskunnalle.

Pojan elämässä taas on surullinen tappio, jos hän ei lue vain siksi, että ”pojat eivät lue”. Silloin hän jää turhaan jälkeen lukevista ikätovereistaan.

Lukeminen kehittää tavalla, johon parhainkaan televisio-ohjelma tai keskustelu ei pysty, sanovat professori Anne Cunningham Berkeleyn yliopistosta ja professori Keith Stanovich Toronton yliopistosta. Heidän tutkimuksensa ovat osoittaneet, että lukeminen kasvattaa tuntuvasti sanavarastoa ja yleistietämystä kaikenikäisillä ihmisillä – myös niillä, joiden älylliset ja tiedolliset lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset.

Varhainen lukuinto johtaa kiihtyvään kierteeseen, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Kun sanavarasto karttuu ja lukutaito harjaantuu, ihminen pystyy lukemaan entistä enemmän. Näin hän yhä kasvattaa etumatkaansa niihin, jotka eivät koskaan pääse lukemisen makuun.

Tämän takia molempia sukupuolia kannattaa kannustaa sekä lukemiseen että matematiikkaan.

– Nykymaailma vaatii entistä monipuolisempia taitoja niin tytöiltä kuin pojilta, ja jokainen heistä ansaitsee mahdollisuuden kehittyä täyteen mittaansa, sanoo neurobiologi Lise Eliot.

Lukijamme sanoivat sen nettikeskustelussa näin:

”Ei perinteisten sukupuoliroolien valitsemisessa tietenkään sinänsä mitään vikaa ole, kunhan oppisimme paremmin pitämään mielessä, että niiden roolien ulkopuolella elää valtavasti ihmisiä, joilla on täysi oikeus olla sitä, mitä ovat, vaikkeivät vastaisikaan käsityk­siämme mieheydestä tai naiseudesta.” – Jan S.

”Ongelmaksi asian tekee mm. se, että lähes puolet matemaattisesti taitavista oppilaista ei edes harkitse alaan liittyviä jatko-opintoja tai uraa. Sinänsä valinta on jokaisen oma asia, mutta jos vääristymä johtuu virheellisestä käsityksestä alan sopivuudesta omalle sukupuolelle, niin silloin hukkaamme paljon mahdollisuuksia ja ylläpidämme turhia aitoja.” – Marko

”Teinipojat ovat herkkiä tapauksia, heitä pitäisi kannustaa ”tyttöjen aineissa” siinä missä tyttöjä kannustetaan korostetusti matikassa yms. Vai ovatko ”poikien aineet” niin paljon arvokkaampia opittavia, että riittää, kun pärjää niissä, runoanalyyseistä ja saksan epäsäännöllisistä verbeistä viis?” – Maria

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012