Tieto auttaa hyvinvointitutkijaa.
Ideana ei ole urkkia lampaiden salaisuuksia. Kun eläinten tunteista saadaan selko, niiden oloja on helpompi parantaa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Eläinten hyvinvointitutkimus syntyi aikoinaan vastauksena siihen, että teollistunut maatalous oli muuttanut tuotantoeläinten olot monin tavoin ongelmallisiksi. Tutkimus keskittyikin aluksi mittaamaan stressiä ja kipua ja etsimään keinoja niiden vähentämiseen.

Vasta tällä vuosikymmenellä kehittyi eläinten myönteisten tunteiden tutkimushaara. Sen lähtökohtana on, että ymmärtämällä paremmin, millaisissa tilanteissa eläimet tuntevat mielihyvää, niiden oloja voidaan kohentaa myös lisäämällä hoitoon hyviä asioita eikä vain vähentämällä huonoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanha tuttu mieluisin

Ala on vielä paljolti perustutkimusta, ja siinä käytetään usein lampaita. Neurofysiologian professori Keith Kendrick Cambridgen yliopistosta on havainnut, että lampaat tunnistavat valokuvista tutut lammasyksilöt.

Jos uuhet eli naaraslampaat saivat valita, ne katselivat mieluiten pässien kuvia, etenkin hiukan vanhempien pässien. Aivojen magneettikuvauksissa näkyi, että kun lammas näki kuvan sellaisesta pässiyksilöstä, josta se tosielämässäkin piti, sen aivoissa aktivoituivat ne alueet, joiden tiedetään nisäkkäillä säätelevän mielihyväkokemuksia.

- Tunteita ei ole mahdollista mitata suoraan, vaan tutkija perustaa tietonsa hormonitoiminnan, aivotoiminnan ja käyttäytymisen yhdistelmään, luonnehtii professori Donald Broom, joka on hyvinvointitutkimuksen uranuurtaja Cambridgessa.

- Aivojen kuvaaminen antaa hyödyllistä tietoa, koska se paljastaa hyvin nopeatkin muutokset. Nykyiset mittauslaitteet kuitenkin edellyttävät eläimen pysyvän kuvaushetkellä liikkumatta, mikä rajoittaa käyttötilanteita.


Testattavina perustunteet

Tunnetutkimuksen eturiviin kuuluvat Ranskan maataloustutkimuslaitoksessa Inrassa työskentelevät Isabelle Veissier, Alain Boissy ja Lucile Greiveldinger.

Sähköpostihaastattelussa kolmikko kertoo, että heidän koejärjestelyissään lampaat reagoivat uusiin tilanteisiin johdonmukaisesti sen mukaan, missä määrin tilanteet vastaavat niiden odotuksia ja mieltymyksiä ja kuinka äkillisesti asiat muuttuvat.

Kun lammas tietää etukäteen, että jotain kivaa on tulossa, se tuntee mielihyvää jo odottaessaan. Jos palkinto vastaa odotuksia, niin kiva - ja vielä kivempi, jos se yllättäen onkin luultua isompi.

Tutkijat huomasivat myös, että jos kaksi eläintä saa saman määrän ruoka-annoksia päivässä, mutta toiselle ne tulevat kuin Manulle illallinen ja toinen puolestaan voi itse toiminnallaan vaikuttaa ruokailun ajankohtaan, jälkimmäinen eläin on tyytyväisempi.

Ranskalaiskolmikon mukaan lampaiden reaktiot eri koetilanteissa vastaavat  samaa logiikkaa kuin ihmistenkin siltä osin kuin kokeissa on mahdollista tuntea neljää perustunnetta: iloa, surua, pelkoa ja suuttumusta. Sen sijaan tunteiden monimutkaisempia yhdistelmiä, kuten häpeää tai "mitähän tuokin mahtaa minusta ajatella", ei lampaiden maailmasta näytä löytyvän.


Parantamista vielä paljon

Donald Broom kertoo, että kasvanut ymmärrys eläinten käyttäytymisestä ja tuntemusmaailmasta on jo saanut aikaan parannuksia niiden elinoloissa. Suurin kehitys on tapahtunut lemmikkieläinten hoidossa.

- Myös tuotantoeläinten oloja koskevassa lainsäädännössä on otettu joitain edistysaskelia. Siat esimerkiksi hinkuvat tonkimaan irtonaisia maa-aineksia kärsällään, ja tämän havainnon vahvistaminen tutkimuksen keinoin vaikutti lainsäädäntöön, jonka mukaan sikojen olisi saatava karsinoihinsa olkia.

Maataloudessa muutokset ovat kuitenkin jääneet paljon vähäisemmiksi kuin lemmikkien hoidossa. Koe-eläintenkään arkea tutkimukset eivät juuri ole helpottaneet muualla kuin hyvinvointitutkijoiden omissa laitoksissa.

Koerotat, -kanit ja muut eläimet majoitetaan yhä huomattavan pieniin häkkeihin tai kaukaloihin, joissa ei välttämättä ole kuivikkeita, piilopaikkoja tai ylipäätään mitään muuta kuin itse eläimet. - Vaikka käyttäytymistä ja aivotoimintaa on tutkittu paljon rotilla ja muilla koe-eläimillä, niiden olojen parantamisessa tietoa on hyödynnetty vasta vähän, Broom huomauttaa.


Helena Telkänranta on eläin- ja ympäristöaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla