Onko eri maiden romaneilla jokin yhteinen alkuperä, ja mistä juontaa halu erottautua valtaväestöstä?


ja mistä juontaa halu erottautua valtaväestöstä?




Helsingin Aleksilla slovakialaiset, romanialaiset ja moldovalaiset romanit myyvät kukkia ja koruja. Jotkut heistä kerjäävät polvillaan rukousasennossa: pitävät kä­siään yhdessä kasvojen edessä ja katsovat alaspäin pää kallellaan kuin klassisessa maalauksessa.

Brasovin kaupungissa Romanian Transilvaniassa noin joka neljäs asukas on romani. Muuan äiti taluttaa aamupäivällä kolme kouluikäistä lastaan kerjäämään kadunkulmiin. Esikoisella on haitari, ja hän soittaa hyvin. Illansuussa äiti hakee heidät. Missä välissä lapset pääsevät kouluun?

Pohjois-Ranskassa Lillen kaupungissa on joitakin vuosia sitten alettu pitää romanilapsille kouluja busseissa, jotka seuraavat asuntovaunuleirejä. Sosiaalipolitiikan tutkijan Delphine Bruggermanin kolme vuotta sitten kirjoittaman raportin mukaan bussin ovi suhahtelee tiheään:

Seitsemänvuotias Bianca tulee myöhässä: "Mun piti tiskata." Sitten yhdeksänvuotias Lucie nousee paikaltaan, sanoo: "Mä lähden hakeen Melissaa", ja palaa kohta: "Eikun Melissa peseekin ensin tukkansa, se tulee pian."
Lapsilla ei ole yhteistä aikakäsitystä keskenään saati opettajan kanssa. "He hahmottavat tilan, ajan ja paikan niin eri tavalla kuin me." Opettajat ovat ottaneet tavakseen vetää verhot bussin ikkunoiden eteen, jotta lapset eivät katselisi koko ajan ulos. Bussin ulkopuolella romanileiri jatkaa elämäänsä, äidit ja pikkusisaret koputtelevat ohi mennessään ikkunoihin: "Hei-hei." Joskus lapset vetävät itse verhot eteen.


Kiertolaiskouluja 2000-luvun Euroopassa? Yleensä koulu on paikka, johon lapset tulevat, mutta tässä tapauksessa koulu tulee lasten luokse. Pitääkö romanien välttämättä toimia eri tavoin kuin valtaväestö?


Saattoivat vaeltaa Intiasta

Romanitutkimusta jo miltei neljäkymmentä vuotta tehnyt kulttuuriantropologi ja Helsingin yliopiston dosentti Anna-Maria Viljanen on tyytyväinen kuullessaan, että Lillessä kaupunki ottaa lusikan kauniiseen käteen ja järjestää kouluja romanien luokse. Yleistyksiä on silti syytä jarrutella: - Ei ole olemassa mitään yhtä romanikansaa tai yhtenäistä romanikulttuuria.

Tiedetään, että Eurooppaan saapui vaeltelevia ryhmiä Luoteis-Intiasta yli tuhat vuotta sitten. - Käytännössä romanien vaelluksesta Intiasta Eurooppaan on kuitenkin tullut kertomus, jossa faktat, olettamukset ja myytit sekoittuvat, Viljanen toteaa. - Aina ei tiedetä, keistä edes puhutaan.

Suomessa ei vielä 1970-luvulla romanien keskuuteen ollut yleisesti levinnyt käsitystä, että he olisivat intialaista sukujuurta. Tuolloin he pitivät itseään Israelin kadotettuna heimona.

Romanien tulosta kerrottaessa mainitaan yleensä kreetalaisen fransiskaanimunkin Simon Simeoniksen kirjaama havainto vuodelta 1322. Hän kuvailee kiertolaisia, jotka väittivät olevansa Nooan kiroamaa Haamin sukua.
Romanien historian suureen kertomukseen kuuluu myös käännekohta, jossa romanit ikään kuin löydettiin 1700-luvun puolivälissä. Silloin kielentutkijat havaitsivat, että heidän keskenään puhumansa kieli on sukua muinais-Intian sanskritille.

- On kuitenkin mahdotonta tietää, ovatko vanhimmissa kirjallisissa kuvauksissa esitetyt vaeltajat olleet nykyromanien esi-isiä vai oliko kyseessä jokin muu havainnontekijälle outo joukko, Viljanen korostaa. - Ja se, mitä kieltä ihmiset puhuvat, ei yksistään riitä ratkomaan sitä, mistä he ovat kotoisin.


Nykyromanit ehkä Euroopasta

Romanien yhteistä alkuperää epäilevät esimerkiksi antropologit ja sosiaalihistorioitsijat brittiläinen Judith Okely ja hollantilainen Leo Lucassen. He esittävät, että eri maissa romaneiksi nimitetyt ryhmät periytyvät liikkuvien ammattien harjoittajista, jotka esiintyivät romaneina saadakseen näiden liikkumisvapauksia.

Eräänlaisia wannabe- tai feikkiromaniryhmiä on Euroopassa yhä: muun muassa Britannian Travellers ja Pohjois-Euroopan kiertelevä vantefolk.

Monien romanien eurooppalaisen alkuperän puolesta puhuu myös se, että Intiasta tulleet toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajat olisivat tuskin osanneet antaa alkuperästään raamatunhistoriallisia selityksiä esimerkiksi munkki Simeonikselle. Varhaisissa lähteissä romanit vaikuttavat tunteneen Euroopan aivan liian hyvin.

Entä romanikieli? Ehkä Euroopassa kiertelevät eri ryhmät ovat vain omaksuneet sen versioita yhteiseksi kielekseen.

Moni valtaväestön mielestä eksoottinen piirre voi olla perua maan ja lähialueiden omasta historiasta. Helsingissä jo monta sukupolvea asuneet romanit sanovat "mie" ja "sie". Se on murretuliainen Karjalasta, joka oli viime sotiin saakka maamme romanien keskeisimpiä asuinseutuja. Monet lapsen syntymään liittyvät perinteet muistuttavat 1800-luvun yleisiä maaseututapoja. Tuolloin romaninaisen ja suomalaisen valtaväestön talonpoikaisnaisen asutkin olivat samankaltaisia. Romanihameiden musta plyysikangas otettiin käyttöön vasta 1920-luvulla.

Tapaa tarkastella romaneja on ruokkinut myös orientalismi, harrastelijoiden ja tutkijoidenkin taipumus nähdä itä kiehtovampana kuin länsi: yhtäältä viisaampana ja ylevämpänä, toisaalta takapajuisena ja järkiajattelulle aukeamattomana.

Romanit itsekin pönkittävät eksoottisuuttaan sillä, että heille on tärkeää olla aitoja ja alkuperäisiä. - Kun eri maiden romanit kohtaavat, he alkavat väitellä siitä, Viljanen kertoo. Ruotsin romaneille Suomen romanit ovat primitiivisiä. Ja kun Suomeen alkoi tulla romaneita Slovakiasta ja Romaniasta jo vuosia sitten, Suomen romanit ottivat asiakseen kertoa, että täällä tulee olla kunnolla.


Pakistanissa kielisukulaisia

Olisi houkuttelevaa vertailla Luoteis-Intian oletetun alkukodin nykykulttuureja romanikulttuureihin. Mielekästä se ei ole, sillä tahoillaan väestöt ovat eläneet yli tuhannen vuoden ajan täysin erilaisissa ympäristöissä. - Nyky-Intiassa ei ole mitään intialaista verrokkiryhmää, alkuromaneita, joihin Euroopan romaneita voisi suoraan rinnastaa, Viljanen toteaa.

Toisaalta Intian tutkijoille tuhat vuotta ei ole pitkä aika. Helsingin yliopiston indologian emeritusprofessorin Asko Parpolan mukaan nykyisessä Pohjois- ja Koillis-Pakistanissa on useitakin kansoja, joiden kielet ovat lähellä Euroopan romanikieliä ja jotka muistuttavat esimerkiksi Suomen romaneita. Tällaisiin kansoihin kuuluvat vaikkapa loharit, jotka kiertelevät härkävankkureilla ja toimivat rautaseppinä ja muusikoina.

Pohjois- ja Koillis-Pakistanin alueen kielet, kuten domaaki, ovat tulvillaan samaa indoarjalaista sanastoa, vahvistaa Helsingin yliopiston indologian dosentti Bertil Tikkanen. Kielellinen etäisyys domaakin ja Suomessa puhuttavan romanikielen välillä on samaa luokkaa kuin etäisyys ruotsin ja saksan välillä.


Nimi juontuu musiikista

Romanien itse itselleen antama nimitys rom juontuu sanskritin sanasta dom tai domba. Se tarkoittaa alhaiseen kastiin kuuluvaa ihmistä, joka elättää itseään musiikilla. Dom on myös sanassa domaaki. - Kaikkien romanikielten tai -kansojen nimet, kuten rom Euroopassa, lom Armeniassa tai doom Syyriassa, ovat johdettavissa samasta sanskritilaisesta kastinimestä dom(b)a, Tikkanen kertoo.




Monta nimeä


Vaikka osa Suomen romaneista käyttää itsestään nimitystä mustalainen, se on toisaalta leimautunut haukkumasanaksi, ja siksi esimerkiksi vähemmistövaltuutettu ei suosittele sen käyttämistä. Suomen romanit kutsuvat itseään myös nimellä tumma, romanikielellä kaale.

Englanninkielinen sana gypsy, espanjan ja portugalin gitano ja ranskan gitan juontuvat siitä, että keskiajalla mustalaiset kertoivat kysyttäessä tulevansa Egyptistä. Myytin taustalla saattaa olla Gype-niminen vuori Kreikan Peloponnesoksella. Italialaiset ohi matkanneet kutsuivat paikkaa "pikku Egyptiksi" ja vuoren juurella asuvia romaneja vastaavasti egyptiläisiksi.

Ranskan tzigane ja saksan Zigeuner ovat alkuperältään epävarmoja. Yhden käsityksen mukaan ne juontuvat kreikan sanasta athiganoi, jonka merkitys on ’he, joita ei saa koskettaa’. Sanaa käytettiin kerettiläisistä, ja sillä kuvattiin 1000-luvulla Konstantinopolissa kiertelevää joukkoa, joka oli "Simon Taikurin" jälkeläisiä.

Brasilian portugalissa tunnetaan 1800-luvulta tuleva nimitys calon, joka kaaleen tavoin periytyy romanikielen tummaa tarkoittavasta sanasta.

Suomen kielen sana boheemi tulee ranskan sanasta bohème, jolla aikoinaan on tarkoitettu Böömistä eli nykyisen Slovakian alueelta saapuneita romaneja.



dom


Vaikeuksissa keskiajalta asti

Romaneilla ei ollut helppoa keskiajan Euroopassa, kun vauraus kasvoi ja rajoja alettiin vartioida. Valtaapitäville oli tärkeää saada alamaiset pysymään paikoillaan, jotta voitiin kantaa veroa ja kutsua miehiä aseisiin. Kiertolaisuus oli laeilla kiellettyä, ja liikkumiseen piti saada lupa ruhtinailta ja korkea-arvoisilta vallanpitäjiltä.

Romanit esiintyivät usein pyhiinvaeltajina: he kertoivat itse paavin määränneen heidät kiertämään rangaistukseksi siitä, että he turkkilaisten painostuksesta olivat luopuneet kristinuskosta Egyptissä. He saattoivat myös kertoa olevansa kansaa, joka oli ristiinnaulinnut Jeesuksen ja kulki sovittaakseen tekonsa.

Suhteet paikallisväestöön kiristyivät. Romaneja syytettiin veronkierrosta, irtolaisuudesta, erilaisista rikoksista ja noituudesta. Vuonna 1489 Speyerin valtiopäivillä Saksassa romanit määrättiin karkotettaviksi. Siitä lähtien romanien historian voisi kirjoittaa listaksi vainoja, karkotuksia, joukkotuhoja, pakkosopeuttamista ja holhoamista.

1520-luvulla Kustaa Vaasa määräsi romanit karkotettaviksi Ruotsin valtakunnasta. Ensimmäiset dokumentit romaneista Suomen alueella kirjattiin Ahvenanmaan Kastelholmassa vuonna 1559. Siellä vouti pidätti romaniryhmän ja takavarikoi heidän hevosensa. Kuningatar Kristiina antoi vuonna 1637 käskyn, jonka mukaan kaikki valtakunnasta tavatut romanit piti hirttää.

1600-luvulla Suomen kenraalikuvernööri Per Brahe yritti asuttaa romaneja oman läänityksensä Kajaanin vapaaherrakunnan autioituville tiloille. Edellytyksenä oli, että romanit osallistuisivat itärajan puolustamiseen. Erämaatiloille pakkoasutetut romanit palasivat kuitenkin kiertolaisiksi.


Heikommilla kuin juutalaiset

Romanien ja juutalaisten välillä on joitakin yhtymäkohtia. Kumpikin tunnetaan kansana, joka elää hajaannuksessa eri puolilla maailmaa. Molempia on vainottu. Ulkopuolisen on vaikeaa muttei aivan mahdotonta liittyä romaniksi tai kääntyä juutalaiseksi. Sekä romanien että juutalaisten kulttuureissa arvostetaan yksilön valintoja ja ilmaisuvapautta. Kummatkin ovat erikoistuneet kaupankäyntiin ja käsitöihin. Elinkeinona Euroopassa on ollut yksityisyrittäjyys.

Kuitenkin nykyisen etnisen stereotypian mukaan juutalaiset ovat hyvin koulutettuja ja niittävät Nobelin palkintoja mutta romaneilta voi odottaa korkeintaan Idols-kandidaatteja. Miksi kävi näin, vaikka lähtökohdat olivat samankaltaiset?

Ranskalainen historioitsija Emmanuel Todd on esittänyt, että kun uskonpuhdistuksen jälkeen tavallisen kansan keskuuteen alkoi levitä lukutaito, juutalaiset omaksuivat sen nopeasti ja siitä tuli heitä yhdistävä ja muista erottava tekijä. Lukutaidon ja sen mahdollistaman oppineisuuden vuoksi heidän sosiaalinen ja taloudellinen asemansa lähti nousuun. Romanit valitsivat päinvastoin. Luku- ja kirjoitustaidon torjumisesta tuli yhteenkuuluvuutta lujittava tekijä.

Tämä ei ole niin kummallista kuin nykylukijasta voi kuulostaa. 1500- ja 1600-luvuilla ei ollut lainkaan itsestään selvää, että yhteiskunnan laitamilla kannattaisi innostua latinalaisista aakkosista, etenkään, kun lukutaito pitkään assosioitui vain kristinuskoon. Muun kuin kristillisen tekstin painaminen oli jopa kiellettyä. Lukutaitoon investoiminen tai opettelun torjuminen saattoi aikanaan olla yhtä mielivaltainen valinta kuin nykyään se, investoiko Nokian vai Soneran osakkeisiin. Kansatieteellisempi vertaus on vaikkapa sienten käyttö. Joissakin kulttuureissa sieniä syödään, toisissa ei, ei edes nälkäkuoleman partaalla.


Kadehditaanko elintapaa?

Keski-Euroopan maissa kaupunginjohtajat ovat nostaneet kätensä pystyyn romanien asunto-ongelmien edessä. Joitakin puistonosia ja pysäköintialueita on hiljaisella hyväksynnällä varattu odottamaan romanien asuntovaunuleirejä. Millaista itsevarmuutta ei-romaneilta vaatisikaan tehdä sama perässä: tulla ja panna leiri pystyyn ja lähteä jälleen. Jospa mustalaisvihaan liittyykin myös kateutta? Edustaako kauhisteltu verikoston perinne loogisinta ja inhimillisintä oikeustajua, joka ei tyydyty koivupaneloiduissa ja loisteputkilla valaistuissa oikeussaleissa, pykälän se ja se mukaan? Eräät ne tekevät kaiken itse.

- Ei romanikulttuuri ole anarkistista eikä sääntöjä ehdoin tahdoin rikkovaa, vaikka pääväestö kokee sen sellaiseksi, Anna-Maria Viljanen painottaa.

Romanit ovat mitä suurimmassa määrin riippuvaisia valtaväestöstä, sillä kukaan ei elä omavaraistaloudessa. Se, että romanit ovat säilyttäneet kulttuuriaan, on itse asiassa osoitus heidän sopeutuvuudestaan. He poimivat ympäristöstään sen, minkä katsovat itselleen tärkeäksi ja muokkaavat siitä itsensä näköisen. Sitä paitsi romaniuskin muuttuu koko ajan. Nykyromanit Suomessa ovat lukutaitoisia.

Mikseivät romanit omaksuessaan paikallisen kielen ja uskonnon omaksu saman tien kaikkea muutakin, mene valtavirran mukana ja sulaudu siihen? Eikö elämä olisi niin helpompaa? Mitä hyötyä romaneille on romaniudesta?

- Se on oikeastaan väärä kysymys, sillä ei kulttuurista välttämättä ole hyötyä, Viljanen vastaa. Yhteisyyden tunne kuitenkin auttaa monessa. - Viime kädessä romaneilla on toisensa, ja he saavat arvostusta ja huolenpitoa oman ryhmänsä sisältä.

Romaniäideillä on hyvin vähän synnytyksen jälkeistä masennusta, ilmeisesti siksi, ettei heitä jätetä yksin lapsen kanssa. Romanit katsovat itse olevansa moraalisesti vaativampia ja tiukempia kuin pääväestö, jossa ihmiset pukeutuvat epäarvokkaasti farkkuihin ikään ja sukupuoleen katsomatta ja jossa perheenisät voivat tappaa vaimonsa ja omat lapsensa. Viljanen on tutkinut pitkältä ajalta oikeuden pöytäkirjoja, ja niistä päätellen romanit tekevät äärimmäisen harvoin henkirikoksia oman perheen ja oman suvun sisällä.



Maaria Ylänkö on filosofian tohtori ja vapaa toimittaja, joka asuu Ranskassa.


Tietoja artikkelia varten antoi myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen erikoistutkija Kimmo Granqvist, joka on kirjoittanut kirjan Suomen romanin äänne- ja muotorakenne (Suomen Itämainen Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2007).

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.