Ystävyys muistuttaa erehdyttävästi kaveruutta mutta on sitä paljon näkymättömämpää. Kuva: Shutterstock
Ystävyys muistuttaa erehdyttävästi kaveruutta mutta on sitä paljon näkymättömämpää. Kuva: Shutterstock

Yllättäen hän on se, joka ei vaadi avunantoa ja yhteydenpitoa.

Ystävyys on herkkä suhde. Se piiloutuu syvälle kuin kasvin juuri, ja se alkaa nahistua, jos sen nostaa päivänvaloon tutkittavaksi. Ystävyys kuiskaa. Sen ääni hukkuu helposti, koska rakkaus, toveruus, kaveruus ja jopa tuttavuus puhuvat sen päälle.

Koska ystäväksi lähennytään tuttavuuden, kaveruuden ja toveruuden tiukan seulan läpi, ystävyyttä ei tarvitse testata tai edes kommentoida. Suhteen läheisyys vertautuu biologiseen ydinlaumaan. Pieni lapsi kokee vanhemmat ja sisarukset itsestään selvästi likeisinä, vaikka myöhempinä vuosikymmeninä lapsuudenperheen jäsenet saattavatkin etääntyä aina etäisiksi tuttaviksi asti.

Italialainen sosiologi Francesco Alberoni on kuvannut osuvimmin, mikä tämä katseilta karkaava ja puheesta kuihtuva suhde oikeastaan on. Artikkelin näkemykset pohjaavatkin hänen kirjaansa Ystävyys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystävä vai rakas

Rakastunut ajattelee rakastettuaan lakkaamatta. Ystävät nauttivat leppoisasti yhteisistä hetkistä mutta unohtavat toisensa väliaikoina. Vaikka he tapaisivat toisensa uudelleen vasta vuosikymmenien päästä, juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Ystävykset kulkevat pätkän elämänsä taivalta yhtä matkaa jakaen kuin ohimennen syvimmät ajatuksensa ja salaisuutensa – ja jatkavat sitten kumpikin taholleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastarakastunut unohtaa ystävänsä, koska hänen täytyy jatkuvasti testata rakastettunsa rakkautta. Pettymys, välistävedot tai viha eivät tapa rakkautta, sillä rakastunut pyrkii vaikeuksissakin voittamaan mielitiettynsä itselleen. Häissä rakastavaiset vannovat julkisesti olevansa uskollisia, kunnes kuolema heidät erottaa.

Jos ystävykset alkavat vannoa uskollisuuttaan, ystävyys on pahassa kriisissä tai peräti katkolla. Toisin kuin rakkaussuhdetta ystävyyttä ei analysoida eikä määritellä. Epämukavuus, pitkästyminen ja etenkin luottamuksen pettäminen tappaa suhteen siihen paikaan. Kuoleva ystävyys ei järjestä suuria riitoja tai kohtauksia, vaan se hivuttautuu takavasemmalle.

Ystävä vai hoitaja

Rakkaudesta on tehty lukemattomia lauluja ja iskelmiä, ystävyydestä ei yhtäkään. Vladimir Vysotskijin säveltämä ja Juha Vainion sanoittama Ystävän laulu alkaa sanoilla: ”Mistä tunnet sä ystävän / Onko oikea sulle hän / Anna meren se selvittää / Kuka viereesi jää.” Elämän myrskyssä ystävä voi toki jäädä rinnalle seisomaan mutta vain omasta halustaan – ei velvollisuudesta.

Ystävyydessä ei ole kyse hoivasuhteesta, jota Ystävän laulun jatko kuvaa: ”Kun on sinulla vaikeaa / Ja kun tarvitset auttajaa / Silloin ystävyys punnitaan / Menee muut menojaan.” Hoivaajan edellytetään olevan kuin rakastava, hyväksyntää antava äiti tai isä, joka ohjaa, neuvoo ja huolehtii. Jos hoivaajan rooliin asetettu ”ystävä” ei haluakaan ravita hoidokkia, tämä syyllistää kiristämällä: ”Jos et nyt auta, olitkin turha tuttava.” Kiristys tietenkin kuristaa ystävyyden hengiltä.

Yllättävän moni ystävyydeksi kutsuttu suhde on todellisuudessa holhoava hoivasuhde, joka jatkuu niin kauan kuin holhoaja viitsii olla antava osapuoli. Joitakin ihmisiä antavana osapuolena pysyminen miellyttää, koska se antaa vahvuuden ja vallan tunnetta suhteessa hyväntekeväisyyden kohteena olevaan ressukkaan. Riippuvuussuhteet voivat olla hyvinkin pitkäaikaisia ja syviä, joten niitä kannattaa tarvittaessa purkaa varoen ja omaa sisintä kuulostellen. 

Ystävä vai toveri 

Toveruus syntyy jaetusta elämäntilanteesta. Suhteet kohtalotovereihin väljähtyvät uuteen elämänvaiheeseen siirtymisen myötä. Niinpä koulutoverit vaihtuvat työtovereihin. Työpaikkaa vaihtanut ei viitsi haukkua entisten työtovereiden kanssa entistä pomoaan, mikä tietenkin loitontaa tovereita toisistaan.

Myös aate voi yhdistää, joten aatteen vaihtuessa vaihtuvat myös toverit. Vaikka toverista ei pitäisikään ihmisenä, hänen rinnallaan työskennellään lojaalisti tärkeän asian puolesta.

Yhteisen koettelemuksen läpikäyminen voi synnyttää lujan kohtalotoveruuden – aseveljeyden. Tietyn elämänkriisin pyörteisiin joutunut voi kokea vertaisryhmän elintärkeänä. Selviytynyt toveri on opas, joka johdattaa noviisin kohti uutta alkua. Suhteeseen ei liity sääliä eikä hyväntekeväisyyttä, koska opas kokee oman kokemuksensa jakamisen mielenkiintoisena. Opas näkee opastettavassaan oman menneisyytensä. Osat voivat myös vaihtua. 

Ystävä vai kaveri 

Ystävyys on molemminpuolinen hiljainen valinta, joka löyhyydessään näyttää ulkoapäin katsottuna erehdyttävästi kaveruudelta. Ystävyyden näkee vain suhteen sisältä, joten vain ystävykset tietävät siteen olevan syvääkin syvempi. Kuten ystäviä myös kaveria tavataan tässä ja nyt, aina kun halutaan, ilman sitoumuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta. Tärkeintä ovat yhteiset kokemukset ja kiva yhdessäolo.

Ystävän puute on varsinkin nuorelle kipeä asia, joten sen tuottamaa häpeää pyritään peittelemään edustavalla kaveripiirillä. Omassa nuoruudessani tytöt keräsivät kiiltokuvilla höystettyjä runoja ystäväkirjaan. Myöhemmin alkoi ilmestyä lomakepohjaisia kirjoja, joissa oli tyhmiä kysymyksiä mieliväreistä tai harrastuksista. Suosituin oli se, jonka ystäväkirja täyttyi ensimmäisenä. Nykyään suosion mitta lienee Facebook-kavereiden lukumäärä.

Vaikka ystävyys onkin asteittain syvenevien kohtaamisten verkko, yksikin kohtaaminen saattaa tehdä toisesta ikuisen sydänystävän. Kaverimme voivat järkyttyä pahanpäiväisesti, kun kriisitilanteessa nimeämme lähimmäksi ystäväksi heille tuiki tuntemattoman ihmisen. Jopa elämäntoveri voi kokea itsensä syrjäytetyksi. 

Ystävä vai tuttava 

Ystävälle kerrotaan salaisimmatkin tunteet ja ajatukset, mutta ystävykset eivät koskaan puhu ystävyydestään tai sano toisilleen: ”Meidän on niin hyvä yhdessä.” Ystävykset eivät siis yleensä tohdi puhua ystävyydestään edes keskenään, ja läheisillä ”ystävillä” julkisesti leuhkiva paljastaakin olevansa korkeintaan ”ystävänsä” tuttava – jos sitäkään. Tosi ystävä esitellään muille korkeintaan parhaana kaverina tai ohimennen jopa satunnaisena tuttavana.

Monet oppaat, kuten Dale Garnegien legendaarinen kirja Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, kertovatkin siitä, miten saa tuttavia, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ystävyys toki itää tuttavuuden kautta, ja tiedon ja tiedostamisen avulla voi estää itseään pilaamasta orastavaa ystävyyttä. Ystävyys kuitenkin sikiää vain, jos sille on edellytykset.

Ystävyyteen liitetään monesti vastavuoroisuus, mutta tiukimmin vastavuoroisuus toteutuu tuttavuudessa ja kaveruudessa. Kumpikaan osapuoli ei halua jäädä kiitollisuudenvelkaan, koska se torpedoi tuttavuuden. Niinpä lomakorttiin vastataan orjallisesti lomakortilla, ja paukkuja tarjotaan pubissa vuorotellen.

Ystävyydessä antamisista ja saamisista ei pidetä kirjaa. Omat resurssit annetaan toisen käyttöön, mutta toinen tajuaa olla rohmuamatta niitä. Vanhan kansanviisauden mukaan tehokkain keino päästä eroon ystävästä on lainata tälle rahaa. Jos ystävä on pulassa, on parasta antaa hänelle rahat ja olla heti sujut. Kyseessä on satunnainen lahja, ei pysyvää hyväntekeväisyyttä tai vastalahjan odottamista. Ystävyys voi olla sankarillista muttei koskaan uhrautuvaa.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Lisälukemista: Tuija Matikka, Sofia Originale. Ihmisiä kohtaamisen pyörteissä (Tammi 2005)

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008

Sisältö jatkuu mainoksen alla