Ystävyys muistuttaa erehdyttävästi kaveruutta mutta on sitä paljon näkymättömämpää. Kuva: Shutterstock
Ystävyys muistuttaa erehdyttävästi kaveruutta mutta on sitä paljon näkymättömämpää. Kuva: Shutterstock

Yllättäen hän on se, joka ei vaadi avunantoa ja yhteydenpitoa.

Ystävyys on herkkä suhde. Se piiloutuu syvälle kuin kasvin juuri, ja se alkaa nahistua, jos sen nostaa päivänvaloon tutkittavaksi. Ystävyys kuiskaa. Sen ääni hukkuu helposti, koska rakkaus, toveruus, kaveruus ja jopa tuttavuus puhuvat sen päälle.

Koska ystäväksi lähennytään tuttavuuden, kaveruuden ja toveruuden tiukan seulan läpi, ystävyyttä ei tarvitse testata tai edes kommentoida. Suhteen läheisyys vertautuu biologiseen ydinlaumaan. Pieni lapsi kokee vanhemmat ja sisarukset itsestään selvästi likeisinä, vaikka myöhempinä vuosikymmeninä lapsuudenperheen jäsenet saattavatkin etääntyä aina etäisiksi tuttaviksi asti.

Italialainen sosiologi Francesco Alberoni on kuvannut osuvimmin, mikä tämä katseilta karkaava ja puheesta kuihtuva suhde oikeastaan on. Artikkelin näkemykset pohjaavatkin hänen kirjaansa Ystävyys.

Ystävä vai rakas

Rakastunut ajattelee rakastettuaan lakkaamatta. Ystävät nauttivat leppoisasti yhteisistä hetkistä mutta unohtavat toisensa väliaikoina. Vaikka he tapaisivat toisensa uudelleen vasta vuosikymmenien päästä, juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Ystävykset kulkevat pätkän elämänsä taivalta yhtä matkaa jakaen kuin ohimennen syvimmät ajatuksensa ja salaisuutensa – ja jatkavat sitten kumpikin taholleen.

Vastarakastunut unohtaa ystävänsä, koska hänen täytyy jatkuvasti testata rakastettunsa rakkautta. Pettymys, välistävedot tai viha eivät tapa rakkautta, sillä rakastunut pyrkii vaikeuksissakin voittamaan mielitiettynsä itselleen. Häissä rakastavaiset vannovat julkisesti olevansa uskollisia, kunnes kuolema heidät erottaa.

Jos ystävykset alkavat vannoa uskollisuuttaan, ystävyys on pahassa kriisissä tai peräti katkolla. Toisin kuin rakkaussuhdetta ystävyyttä ei analysoida eikä määritellä. Epämukavuus, pitkästyminen ja etenkin luottamuksen pettäminen tappaa suhteen siihen paikaan. Kuoleva ystävyys ei järjestä suuria riitoja tai kohtauksia, vaan se hivuttautuu takavasemmalle.

Ystävä vai hoitaja

Rakkaudesta on tehty lukemattomia lauluja ja iskelmiä, ystävyydestä ei yhtäkään. Vladimir Vysotskijin säveltämä ja Juha Vainion sanoittama Ystävän laulu alkaa sanoilla: ”Mistä tunnet sä ystävän / Onko oikea sulle hän / Anna meren se selvittää / Kuka viereesi jää.” Elämän myrskyssä ystävä voi toki jäädä rinnalle seisomaan mutta vain omasta halustaan – ei velvollisuudesta.

Ystävyydessä ei ole kyse hoivasuhteesta, jota Ystävän laulun jatko kuvaa: ”Kun on sinulla vaikeaa / Ja kun tarvitset auttajaa / Silloin ystävyys punnitaan / Menee muut menojaan.” Hoivaajan edellytetään olevan kuin rakastava, hyväksyntää antava äiti tai isä, joka ohjaa, neuvoo ja huolehtii. Jos hoivaajan rooliin asetettu ”ystävä” ei haluakaan ravita hoidokkia, tämä syyllistää kiristämällä: ”Jos et nyt auta, olitkin turha tuttava.” Kiristys tietenkin kuristaa ystävyyden hengiltä.

Yllättävän moni ystävyydeksi kutsuttu suhde on todellisuudessa holhoava hoivasuhde, joka jatkuu niin kauan kuin holhoaja viitsii olla antava osapuoli. Joitakin ihmisiä antavana osapuolena pysyminen miellyttää, koska se antaa vahvuuden ja vallan tunnetta suhteessa hyväntekeväisyyden kohteena olevaan ressukkaan. Riippuvuussuhteet voivat olla hyvinkin pitkäaikaisia ja syviä, joten niitä kannattaa tarvittaessa purkaa varoen ja omaa sisintä kuulostellen. 

Ystävä vai toveri 

Toveruus syntyy jaetusta elämäntilanteesta. Suhteet kohtalotovereihin väljähtyvät uuteen elämänvaiheeseen siirtymisen myötä. Niinpä koulutoverit vaihtuvat työtovereihin. Työpaikkaa vaihtanut ei viitsi haukkua entisten työtovereiden kanssa entistä pomoaan, mikä tietenkin loitontaa tovereita toisistaan.

Myös aate voi yhdistää, joten aatteen vaihtuessa vaihtuvat myös toverit. Vaikka toverista ei pitäisikään ihmisenä, hänen rinnallaan työskennellään lojaalisti tärkeän asian puolesta.

Yhteisen koettelemuksen läpikäyminen voi synnyttää lujan kohtalotoveruuden – aseveljeyden. Tietyn elämänkriisin pyörteisiin joutunut voi kokea vertaisryhmän elintärkeänä. Selviytynyt toveri on opas, joka johdattaa noviisin kohti uutta alkua. Suhteeseen ei liity sääliä eikä hyväntekeväisyyttä, koska opas kokee oman kokemuksensa jakamisen mielenkiintoisena. Opas näkee opastettavassaan oman menneisyytensä. Osat voivat myös vaihtua. 

Ystävä vai kaveri 

Ystävyys on molemminpuolinen hiljainen valinta, joka löyhyydessään näyttää ulkoapäin katsottuna erehdyttävästi kaveruudelta. Ystävyyden näkee vain suhteen sisältä, joten vain ystävykset tietävät siteen olevan syvääkin syvempi. Kuten ystäviä myös kaveria tavataan tässä ja nyt, aina kun halutaan, ilman sitoumuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta. Tärkeintä ovat yhteiset kokemukset ja kiva yhdessäolo.

Ystävän puute on varsinkin nuorelle kipeä asia, joten sen tuottamaa häpeää pyritään peittelemään edustavalla kaveripiirillä. Omassa nuoruudessani tytöt keräsivät kiiltokuvilla höystettyjä runoja ystäväkirjaan. Myöhemmin alkoi ilmestyä lomakepohjaisia kirjoja, joissa oli tyhmiä kysymyksiä mieliväreistä tai harrastuksista. Suosituin oli se, jonka ystäväkirja täyttyi ensimmäisenä. Nykyään suosion mitta lienee Facebook-kavereiden lukumäärä.

Vaikka ystävyys onkin asteittain syvenevien kohtaamisten verkko, yksikin kohtaaminen saattaa tehdä toisesta ikuisen sydänystävän. Kaverimme voivat järkyttyä pahanpäiväisesti, kun kriisitilanteessa nimeämme lähimmäksi ystäväksi heille tuiki tuntemattoman ihmisen. Jopa elämäntoveri voi kokea itsensä syrjäytetyksi. 

Ystävä vai tuttava 

Ystävälle kerrotaan salaisimmatkin tunteet ja ajatukset, mutta ystävykset eivät koskaan puhu ystävyydestään tai sano toisilleen: ”Meidän on niin hyvä yhdessä.” Ystävykset eivät siis yleensä tohdi puhua ystävyydestään edes keskenään, ja läheisillä ”ystävillä” julkisesti leuhkiva paljastaakin olevansa korkeintaan ”ystävänsä” tuttava – jos sitäkään. Tosi ystävä esitellään muille korkeintaan parhaana kaverina tai ohimennen jopa satunnaisena tuttavana.

Monet oppaat, kuten Dale Garnegien legendaarinen kirja Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, kertovatkin siitä, miten saa tuttavia, menestystä ja vaikutusvaltaa. Ystävyys toki itää tuttavuuden kautta, ja tiedon ja tiedostamisen avulla voi estää itseään pilaamasta orastavaa ystävyyttä. Ystävyys kuitenkin sikiää vain, jos sille on edellytykset.

Ystävyyteen liitetään monesti vastavuoroisuus, mutta tiukimmin vastavuoroisuus toteutuu tuttavuudessa ja kaveruudessa. Kumpikaan osapuoli ei halua jäädä kiitollisuudenvelkaan, koska se torpedoi tuttavuuden. Niinpä lomakorttiin vastataan orjallisesti lomakortilla, ja paukkuja tarjotaan pubissa vuorotellen.

Ystävyydessä antamisista ja saamisista ei pidetä kirjaa. Omat resurssit annetaan toisen käyttöön, mutta toinen tajuaa olla rohmuamatta niitä. Vanhan kansanviisauden mukaan tehokkain keino päästä eroon ystävästä on lainata tälle rahaa. Jos ystävä on pulassa, on parasta antaa hänelle rahat ja olla heti sujut. Kyseessä on satunnainen lahja, ei pysyvää hyväntekeväisyyttä tai vastalahjan odottamista. Ystävyys voi olla sankarillista muttei koskaan uhrautuvaa.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Lisälukemista: Tuija Matikka, Sofia Originale. Ihmisiä kohtaamisen pyörteissä (Tammi 2005)

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti