Rokotusten tarpeellisuus kyseenalaistetaan aika ajoin. Tulevatko kulkutaudit takaisin, jos piikit pannaan pussiin? Tiede-lehti otti asiasta selvää.


Tulevatko kulkutaudit takaisin, jos piikit pannaan pussiin?
Tiede-lehti otti asiasta selvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2004

Sisältö jatkuu mainoksen alla





Suomen neuvolat rokottavat lapset yh-deksää tautia vastaan:



• vihurirokko.


Paketti tietää kahtatoista piikkiä kahteen ikävuoteen mennessä.


Ensi vuonna piikkien määrä vähenee vii-teen, koska toinen nykyisistä kolmoisro-kotteista (kurkkumätä, jäykkäkouristus ja hinkuyskä) muuttuu viitoisrokotteeksi (lisänä polio ja hemofilustaudit). Lapsen saama suoja pysyy ennallaan, mutta muutamilta itkuilta säästytään.


Lisätietoa: http://www.ktl.fi/


Miesmuisti on lyhyt, naisvaltaisessa toimituksessamme kiertävän vitsin mukaan vain kolmisen viikkoa.


Pätkivän muistin ja hyvinvoinnin myötä suomalaiset ovat tehokkaasti unohtaneet, miten tautista elämä oli vielä hetki sitten. Esimerkiksi 1970- ja 80-luvuilla erilaisiin tarttuviin lastentauteihin sairastui vuosittain jopa kymmeniätuhansia kansalaisia. Tuhannet päätyivät sairaalahoitoon ja moni vammautui pysyvästi. Kuolemiltakaan ei vältytty. Rokotusten ansiosta valtaosa hengenvaarallisista kulkutaudeista on käytännössä häädetty maasta.


Onko pikkuvauvojen piikkisulkeisia enää mieltä jatkaa, jos kerran tavoite on saavutettu? Palaisivatko lastentaudit, jos rokotuksista luovuttaisiin? Tutkitaan.



Valitaan testitaudiksi tuhkarokko, jota vastaan meillä ryhdyttiin toden teolla taistelemaan vuonna 1982. Silloin otettiin käyttöön MPR-kolmoisrokote, joka suojaa tuhka- ja vihurirokolta ja sikotaudilta. Kampanjan seurauksena tautitapaukset romahtivat muutamassa vuodessa. Nyt tuhkarokkoa saadaan maahan vain ulkomaantuontina. Edellisestä kotoperäisestä tartunnasta on jo viisi vuotta.


"Tuhkuri" on mahdollisista paluumuuttajista kenties pelottavin. Rajuimpina epidemiavuosina siihen saattoi sairastua jopa 30 000 lasta ja aikuista. Jälkitauteina podettiin kouristuksia, keuhkokuumeita, välikorvatulehduksia ja aivokuumeita. Sen hirvein joskin harvinaisin seuraus on subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE), hidas aivorappeuma, joka puhkeaa 5-15 vuotta rokon jälkeen ja tuhoaa vähitellen aivot. Yksi viimeisimmistä suomalaisuhreista, 16-vuotias tyttö, riutui pois 1980-luvun puolivälissä.


Pisaroina ilmateitse leviävä tuhkarokkovirus on hankala torjuttava. Se tarttuu ihmisestä toiseen tehokkaammin kuin pelätty influenssa. Ilman rokotusta tautiin sairastuvat lähes kaikki. Asiantuntijat laskevat, että yksi taudinkantaja tartuttaa kolmessa päivässä helposti 15 ihmistä.


Virus pystyy myös huippusuorituksiin. Sen räjähdysmäisestä leviämiskyvystä saatiin kouriintuntuvaa näyttöä Honkajoella vuonna 1989, jolloin Suomessa riehui toistaiseksi viimeinen iso epidemia. Koulun aamunavaukseen osallistunut yskivä ja rokottamaton oppilas siirsi tautinsa ainakin 22 kaveriinsa, jotka veivät rokon tuliaisena koteihin. Yhteensä yli 50 ihmistä sairastui ja pari melkein menehtyi. Virusta vauhditti koulun kehno ilmanvaihto.



Tuhkarokkoa ei ole onnistuttu kokonaan hävittämään maapallolta, vaikka se olisi periaatteessa nujerrettavissa, koska ihminen on tuhkarokkoviruksen ainoa isäntä. Puutteellinen rokottaminen ja vilkkaat yhteydet maiden välillä pitävät huolen siitä, että virukset kiertävät ja tulevat aina takaisin, jos siihen annetaan tilaisuus.


Albania on tästä oiva esimerkki. Siellä siirryttiin toisen maailmansodan jälkeen kommunismiin ja tiukalle eristäytymislinjalle. Kaikki yhteydet ulkomaailmaan katkaistiin. Syntyi tyhjiö, jonne ei edes tuhkarokkoviruksilla ollut asiaa.


Heti, kun rautaesirippua raotettiin, tauti palasi, ja koko maan nuoriso oli pakko suojata. Ennusteet lupasivat miljoonaepidemiaa, mutta rokotusten ansiosta vain 35 000 kansalaista, pääasiassa aikuisia, sairastui.


Kansanterveyslaitoksessa arvioidaan, että MPR-rokotuksen lopettaminen kostautuisi nopeasti. Jos koko syntyvä ikäluokka eli 55 000-60 000 lasta vuodessa alettaisiin nyt jättää ilman piikkiä, tuhkarokolle alttiiden määrä kasvaisi muutamassa vuodessa satoihintuhansiin. Kuluisi joitakin vuosia, kunnes rokko alkaisi kiertää pikkulapsissa. Vain nuoret ja aikuiset nauttisivat enää rokotuksen suojasta. Jos muutkin länsimaat lakkaisivat rokottamasta samanaikaisesti, tilanne vakavoituisi vielä nopeammin.



Kauhuskenaario voi toteutua, vaikka rokotuksista ei luovuttaisi kokonaan. Riittää, jos suojauksesta lipsutaan ja väestön immuniteetin annetaan pudota riittävän alas.


Avainasemassa on rokotusten kattavuus: kuinka suuri osa lapsista on saanut kahteen ikävuoteen mennessä oikeat rokotukset oikeaan aikaan. MPR-rokotus annetaan Suomessa 14-18 kuukauden iässä ja uudestaan kuusivuotiaana.


Kansanterveyslaitos seuraa yleistä ja tautikohtaista kattavuutta joka toinen vuosi otantatutkimuksin. Toistaiseksi luvut ovat pysyneet korkeina. Hieman yli 93 prosenttia lapsista saa kaikki rokotukset. Koska väestö on näin hyvin suojattua, tuontitartunnat pysähtyvät meillä alkuunsa eikä epidemioita juuri nähdä.
Nekin harvat lapset, jotka jäävät rokottamatta tai joihin piikki ei tehoa täydellisesti, ovat laumaimmuniteetin suojassa. Suuri rokotettujen massa turvaa sen, etteivät virukset kierrä ja iske suojattomiin.


Tuhkarokossa laumaimmuniteetin vaikutus on kuitenkin vähäinen, koska virus on hanakka leviämään. Se pystyy mellastamaan väestössä, jos rokotusten peittävyys hiemankin rapisee.


Tästä on varoittavia esimerkkejä Euroopasta, missä tuhkarokko on jokavuotinen vitsaus. Erittäin herkästi tarttuvaa rokkoa esiintyy ainakin Saksassa, Britanniassa ja Italiassa, missä osaa lapsista ei syystä tai toisesta rokoteta. Kurjinta on suomalaisille lomailijoille tutussa Etelä-Italiassa, missä rokotuskattavuus on erityisen huono ja tuhkarokko siksi yleinen. Vuonna 2002 Etelä-Italiassa sairastui 40 000 lasta, joista neljä kuoli.


Myös länsinaapurissa törmätään tuon tuosta pikkuepidemioihin. Virus sinnittelee Ruotsissa, koska siellä osa rokotuksista annetaan liian myöhään. Kun äidin vasta-aineiden antama suoja lakkaa eikä rokote tule ajoissa, pikkulapsi siirtyy herkkien joukkoon.






Rokotuksia moititaan usein julkisuudessa siitä, etteivät nekään aina ole täysin turvallisia. Mitä vakavampi tauti on, sitä enem-män haittoja rokotukselle voidaan sallia.


Tee testi. Kumman sinä valitsisit: tuhkarokon vai siltä suojaa-van piikin?


                             Tuhkarokko                  MPR-rokotus 


                        (miljoona sairastunutta)      (miljoona rokotettua)


Kuolema                        100                                    0


Aivotulehdus                 400                                    1


Hidas aivo-
rappeuma (SSPE)           10                                    0


Kouristuksia                5 000                                300


Lähde: KTL



Britanniasta saa tuoreinta ja tutkituinta tietoa siitä, mihin suojauksesta tinkiminen voi johtaa. Siellä rokotuskattavuus oli noussut vuoteen 1998 mennessä jo kelpo lukuihin, kunnes alkoi syöksykierre. Pian myös epidemiat nostivat päätään.


Jos nykytrendi jatkuu, rokottamattomien määrä kasvaa niin suureksi, että tuhkarokosta tulee taas jokavuotinen kuolonuhreja vaativa vitsaus, brittitutkijat ennustivat elokuussa 2003 Science-lehdessä.


Romahduksen aiheutti kohu, joka säikäytti pienten lasten vanhemmat. Julkaistiin yksi tutkimusraportti, jossa MPR-rokotteen väitettiin aiheuttavan autismia. Havainto on sittemmin osoitettu perättömäksi, mutta kohu nakertaa yhä joidenkin äitien ja isien rokotusintoa. Suomeen MPR-hysteria ei levinnyt.


Sciencen esittelemä Britannian tapaus antaa silti esimakua siitä, mitä meillä voisi tapahtua, jos MPR-rokotuksen kattavuus rapautuisi nykyisestä 96 prosentista alle 90:een. Vajaassa kymmenessä vuodessa tauti palaisi pysyväksi kiertolaiseksi. Noin 30 000 lapsen epidemiat olisivat mahdollisia. Meillä se tietäisi viittä-kuutta kuolemaa joka vuosi. Yksi tuhannesta saisi vakavan aivotulehduksen.



Tuhkuri tunkisi Suomeen tuttua reittiä: Ruotsista tai Keski-Euroopasta. Nyt se ei kuitenkaan pysähtyisi immunisoitujen muuriin, vaan löytäisi ennen pitkää heikon kohdan. Ensin se iskisi niihin, jotka nauttivat laumaimmuniteetin suojasta, eli rokottamattomiin ja sellaisiin lapsiin, joihin rokote tehoaa kehnosti.


Epidemiat puhkeaisivat todennäköisesti tautitaskuista: kaupunginosista tai yhteisöistä, joissa suojaus rakoilee. Suomessa näistä ei ole täsmätietoa, koska Kansanterveyslaitos seuraa vain koko väestön rokotuskäyttäytymistä. Rokotusten kattavuudessa on kuitenkin paikkakuntakohtaisia eroja. Helsingin kaupungin terveysviranomaisten tekemän laatuselvityksen mukaan kahdeksan aluetta ei yltänyt tavoitteisiin vuonna 2002. Alle 90 prosentin rokotuskattavuuteen jäivät Jakomäki, Käpylä, Herttoniemi ja Meri-Rastila.


Myös rokotuksia aktiivisesti vastustavat yhteisöt ovat haavoittuvia. Ruotsissa tuhkarokkoepidemioita on tavattu steinerpäiväkodeissa ja -kouluissa. Länsinaapurin steinerkoululaisista vain alle viidennes saa tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokotuksen. Rokotukset eivät kuulu antroposofiseen elämäntapaan.



Synkistä laskelmista huolimatta rokotusasiantuntijat suhtautuvat tulevaisuuteen toiveikkaasti. Järjestelmällinen rokottamatta jättäminen ja rokotusten vastustaminen on yhä harvinaista, sillä suomalaisvanhemmat pitävät lastensa rokotuksia kansalaisoikeutena.


Tilanne on toisenlainen esimerkiksi Britanniassa, missä rokotukset olivat aluksi pakollisia ja ne annettiin vain köyhimmille. Kohtelu koettiin valtionterroriksi ja vähäosaisten syrjinnäksi, ja se herätti rajua vastustusta, joka oireilee nykyisin kriittisenä suhtautumisena rokotuksiin.


Suomessa viranomaiset eivät ole koskaan turvautuneet samanlaiseen pakkovaltaan. Meillä rokottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen.


Kansanterveyslaitoksessa ollaan silti huolissaan siitä, että rokotusten tarpeellisuus aika ajoin kyseenalaistetaan. Yleensä taustalla on jonkin todellisuudessa olemattoman haitan pelko. Jokainen kohu - uutisankkakin - aiheuttaa kuitenkin turhaa huolta pienten lasten vanhemmille.


Kirjoitusta varten tietoja antoivat rokoteosaston johtaja Terhi Kilpi ja erikoistutkija Tuija Leino Kansanterveyslaitoksesta sekä infektiotautiopin professori Heikki Peltola Helsingin yliopistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla