Lähiavaruudessa liikkuu satoja-tuhansia Tunguskan asteroidin kokoisia murikoita. Voiko jokin niistä iskeä aavistamatta?


kokoisia murikoita. Voiko jokin niistä iskeä aavistamatta?




Tiedän, että Maan lähelle tulevia isoja asteroideja vahditaan. Hankkeiden suurin rahoittaja Yhdysvaltain kongressi asetti jo 1990-luvulla tavoitteeksi, että tämän vuoden loppuun mennessä on tiedossa 90 prosenttia yli kilometrin kokoisista uhkaajista.

On luonnollista, että valvonta keskittyy isoihin järkäleisiin - sellaisen syöksy tänne tarkoittaisi globaalia tuhoa - mutta yksityisen ihmisen kannalta katsoen jo kaupungin häviäminen tuntuu painajaiselta. Teemmekö siis mitään pienten tunkeilijoiden seuraamiseksi?


Pan-Starrs jahtaa pienehköjä

Kyllä vain. Vuonna 2005 Yhdysvaltain kongressi sääti asiasta oikein lain. Sen mukaan vuoteen 2020 mennessä pitää löytää 90 prosenttia asteroideista, joiden halkaisija on 140 metriä tai enemmän.

Helsingin yliopistossa viime vuonna väitellyt Mikael Granvik auttaa yhdysvaltalaisia täyttämään pykälän. Hän nimittäin osallistuu Havaijin yliopiston tutkijana suureen asteroidien monitorointihankkeeseen, jonka ensimmäinen osa, Pan-Starrs1, aloittaa toimintansa syksyllä.

- Pan-Starrs on ensisijaisesti suunniteltu löytämään 300:aa metriä suurempia asteroideja, mutta haaviin tarttuu satunnaisesti pienempiäkin, Granvik sanoo.

Hän laskee, että 50-100-metrinen kohti tuleva asteroidi huomataan noin prosentin todennäköisyydellä. Ei kuulosta kovin turvalliselta. Tunguskan tapahtumat voivat siis toistua ilman ennakkovaroitusta?

- Peukalosääntönä voidaan pitää tätä: mitä pienempi törmääjä, sitä lyhyempi varoitusaika, Granvik toteaa.


Havaittu mahdollista torjua

Pienissä uhkaajissa on hyväkin puolensa: jos ne huomataan ajoissa, niiden reittejä on paljon helpompi muuttaa kuin suurten.

- Tähän voidaan käyttää muun muassa satelliittien vetovoimaa, tai rataan voidaan vaikuttaa ohjaamalla tulijaan ylimääräinen annos auringosta irtoavia hiukkasia, selittää asteroiditutkija Karri Muinonen Helsingin yliopistosta.
Entä jos törmääjää ei huomata? Onneksi Mikael Granvik panee jäitä hattuun:

- Tunguskan törmäyksiä sattuu vain yksi muutamassa vuosisadassa. Jos Tunguskan tuhoala jaetaan maapallon pinta-alalla, huomataan, että pienen asteroidin todennäköisyys osua johonkin tiettyyn kohtaan Maassa on mitätön: neljä miljoonasta.