Lähiavaruudessa liikkuu satoja-tuhansia Tunguskan asteroidin kokoisia murikoita. Voiko jokin niistä iskeä aavistamatta?


kokoisia murikoita. Voiko jokin niistä iskeä aavistamatta?




Tiedän, että Maan lähelle tulevia isoja asteroideja vahditaan. Hankkeiden suurin rahoittaja Yhdysvaltain kongressi asetti jo 1990-luvulla tavoitteeksi, että tämän vuoden loppuun mennessä on tiedossa 90 prosenttia yli kilometrin kokoisista uhkaajista.

On luonnollista, että valvonta keskittyy isoihin järkäleisiin - sellaisen syöksy tänne tarkoittaisi globaalia tuhoa - mutta yksityisen ihmisen kannalta katsoen jo kaupungin häviäminen tuntuu painajaiselta. Teemmekö siis mitään pienten tunkeilijoiden seuraamiseksi?


Pan-Starrs jahtaa pienehköjä

Kyllä vain. Vuonna 2005 Yhdysvaltain kongressi sääti asiasta oikein lain. Sen mukaan vuoteen 2020 mennessä pitää löytää 90 prosenttia asteroideista, joiden halkaisija on 140 metriä tai enemmän.

Helsingin yliopistossa viime vuonna väitellyt Mikael Granvik auttaa yhdysvaltalaisia täyttämään pykälän. Hän nimittäin osallistuu Havaijin yliopiston tutkijana suureen asteroidien monitorointihankkeeseen, jonka ensimmäinen osa, Pan-Starrs1, aloittaa toimintansa syksyllä.

- Pan-Starrs on ensisijaisesti suunniteltu löytämään 300:aa metriä suurempia asteroideja, mutta haaviin tarttuu satunnaisesti pienempiäkin, Granvik sanoo.

Hän laskee, että 50-100-metrinen kohti tuleva asteroidi huomataan noin prosentin todennäköisyydellä. Ei kuulosta kovin turvalliselta. Tunguskan tapahtumat voivat siis toistua ilman ennakkovaroitusta?

- Peukalosääntönä voidaan pitää tätä: mitä pienempi törmääjä, sitä lyhyempi varoitusaika, Granvik toteaa.


Havaittu mahdollista torjua

Pienissä uhkaajissa on hyväkin puolensa: jos ne huomataan ajoissa, niiden reittejä on paljon helpompi muuttaa kuin suurten.

- Tähän voidaan käyttää muun muassa satelliittien vetovoimaa, tai rataan voidaan vaikuttaa ohjaamalla tulijaan ylimääräinen annos auringosta irtoavia hiukkasia, selittää asteroiditutkija Karri Muinonen Helsingin yliopistosta.
Entä jos törmääjää ei huomata? Onneksi Mikael Granvik panee jäitä hattuun:

- Tunguskan törmäyksiä sattuu vain yksi muutamassa vuosisadassa. Jos Tunguskan tuhoala jaetaan maapallon pinta-alalla, huomataan, että pienen asteroidin todennäköisyys osua johonkin tiettyyn kohtaan Maassa on mitätön: neljä miljoonasta.



 

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.