Toimittajan kotipölyä elektronimikroskoopissa. Kuva: Mikko Hannula
Toimittajan kotipölyä elektronimikroskoopissa. Kuva: Mikko Hannula

Villakoirien lähempi tarkastelu kertoo, mitä kotona on viime aikoina puuhattu. Katso video.

Se on ehtymätön luonnonvara. Sitä kertyy villakoirina sohvan alle, paksunevana mattona kirjahyllyn päälle ja ohuena suttuna ikkunoiden väliin. Sen voi imeä imuriin tai pyyhkiä mikrokuituliinaan, mutta muutaman päivän kuluttua se on jo tehnyt paluun.

Kyse on pölystä, ilmassa leijuvista kiinteistä hiukkasista, jotka hiljalleen laskeutuvat pinnoille. Mitä nämä hiukkaset ovat?

Vien omasta kotipölystäni näytteet Työterveyslaitoksen materiaali- ja hiukkastutkimustiimin erityisasiantuntijalle Heli Lallukalle. Hän katsoo niitä elektronimikroskoopilla ja kertoo, mitä näkee.

On paistettu ja remontoitu

Edellisestä pölyjen pyyhinnästä on viikko, mutta senkin päältä on jäänyt haaviin yhtä sun toista. Näytteessä on ainakin puuvillaa ja muita tekstiilikuituja. Ne ovat kotipölyn yleisimpiä ainesosia samoin kuin hilsehiukkaset ja paperikuidut. Lisäksi senkille on laskeutunut hiukan lentotuhkaa, Suomen yleisimmän ulkoilmahomeen Cladosporiumin itiöitä ja yksi hajonnut siitepölyhiukkanen havupuusta. Siivous on kuulemma onnistunut, koska hiukkasia ei ole enempää.

Kirjahyllyn päältä pölyjä ei ole putsattu yli vuoteen. Sieltä löytyy puukuitua, vuorivillaa ja kalsiittia – toisin sanoen rakennuspölyä. Se on luultavasti peräisin kesällä tehdystä kylpyhuoneremontista. Kirjahyllyn päällä majailee myös rasvapalleroita, jotka ovat leijailleet paistinpannulta keittiöstä. Keittiön kaapistojen päällä rasvaa on usein runsaasti, ja se kiinnittää pölyn ikäväksi tahmaksi.

Sohvan takaa olen saanut saaliiksi puuvillakuituja, lehtipuun siitepölyä, biotiittia ja muita ulkoa kulkeutuvia mineraalihiukkasia. Siellä on myös ruostetta ja keraamista pölyä, jolle ovat tyypillisiä pienet kuplat. Keraamiset hiukkaset lienevät perua kylpyhuoneremontissa särjetyistä kaakeleista. Siitepölyä ja kiviainesta on kuulemma runsaasti huonosti siivotuissa kodeissa. Tämän sohvan alusta on imuroitu säännöllisesti mutta ei näköjään kovin tarkasti.

Yläkerroksessa ja maalla erilaista

Kaikkiaan pölymme on tavanomaista puutarha-alueen yksikerroksisen kodin pölyä. Kivikaupungin ylimmän kerroksen asunnoissa pölyn koostumus on usein köyhempi. Hiekka ja siitepöly eivät kantaudu sinne yhtä helposti.

Maalaistaloista sen sijaan löytyy elävämpää pölyä. Niihin asukkaat kantavat mukanaan multaa ja kotieläinten mikrobirakenteita. Hyksin iho- ja allergiasairaalan tutkijan Leena von Hertzenin mukaan mikrobipitoinen pöly on hyväksi terveydelle. Se koulii ihmisen immuunijärjestelmää ja vähentää allergioita.

Kannattaako imuroida ahkerasti, jos pöly on kerran hyväksi? Von Hertzen sanoo, että viikkosiivous on paikallaan, kunhan siinä ei ylenpalttisesti käytä mikrobeja tappavia desinfiointiaineita. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012