Intialainen autotehdas Tata kehuu kehittäneensä maailman halvimman auton. Nano-niminen auto, joka julkistettiin maaliskuussa, maksaa Intiassa 100 000 rupiaa, mikä on alle 2 000 euroa.



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rupioiden muuttaminen euroiksi on teoreettista, sillä Nanon halvinta mallia myydään vain Intiassa.

Kansainvälisille markkinoille on suunniteltu Nano Europa, jota valmistaja esitteli äskettäin Geneven autonäyttelyssä. Europan hinta-arviot vaihtelevat 2 500 ja 5 000 euron välillä, ja se luvataan markkinoille 2010 tai 2011.

Halvalta näyttää silti, sillä kysymyksessä on kyllä oikea auto. Nano Europaan mahtuu neljä henkeä. Valmistajan mukaan autoon tulee lukkiutumattomat eli ABS-jarrut, ajonvakautusjärjestelmä eli EPS ja turvatyynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pieni paino, kevyt hinta

Suomessa halvin auto oli huhtikuun alussa Ekoake-tietokannan mukaan kolmiovinen Citroën C1 1,0i Economique. Auto maksoi 9 992 euroa, mihin sisältyi autoveroa 1 652 euroa.

Nano Europa olisi siis merkittävästi halvempi vielä Suomen autoverollakin. Miten se on mahdollista?

- Auton omapaino on hyvä hintaa kuvaava indikaattori, sanoo tekniikan lisensiaatti Pekka Hautala, joka on työskennellyt autojen kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Hän toimii auto- ja kuljetustekniikan yliopettajana ammattikorkeakoulu Metropoliassa.

Paino selittää varmasti osan hintaerosta. Nano Europan painoa ei ole ilmoitettu, mutta Intiaa varten suunniteltu Nano painaa mallista riippuen 600-635 kiloa. Citroën C1 painaa miltei tuplasti eli 1 180 kiloa.

Painon lisäksi voidaan leikata monia ominaisuuksia. Kun vähennetään varusteita sekä tingitään äänieristyksestä ja muusta mukavuudesta, hinta putoaa.


Suuret sarjat kannattavat

Merkittävästi hintaan vaikuttavat valmistussarjat. Hautala muistuttaa, että Henry Ford alensi aikoinaan tuotantokustannuksia valmistamalla aivan samanlaisia autoja pitkiä sarjoja. Vuonna 1909 T-malli maksoi 850 dollaria eli alle puolet kilpailevien autojen hinnoista. Sarjatuotantoa tehostamalla Ford leikkasi kustannuksia jatkuvasti niin, että 1920-luvulla hänen T-mallinsa hinta oli enää 300 dollaria.

Nykyään on tavallaan menty takaisin yksilölliseen valmistukseen eli niin sanottuun massaräätälöintiin. Autoja ei kylläkään tehdä käsityönä, vaan kootaan standardiosista. Yhdistelmiä löytyy niin paljon, että jokainen auto on omanlaisensa.

Hautala on tutustunut Saksan Münchenissä BMW:n tuotantolinjaan. - Jokainen auto, joka tulee linjalta, saattaa olla maalausta myöten erilainen.

Erilaisuus ja yksilöllisyys maksavat. Tarvitaan kallista työvoimaa kokoamaan autoja. Jos työ automatisoidaan, tarvitaan kalliita automaatteja ja robotteja.


Kakkosauto lisää päästöjä

Pitkät tuotantosarjat auttavat leikkaamaan kustannuksia, ja jos ostajat hyväksyvät auton, joka on samanlainen kuin tuhansilla muilla, Tata voi toistaa Fordin menestyksen. Silloin tulee vastaan uusia ongelmia.

Nykymarkkinoiden halvin pikkusitikka tuottaa hiilidioksidipäästöjä 106 g/km. Nano Europan päästöksi luvataan alle sata grammaa kilometriä kohti. Se on vähän, mutta Nano ei välttämättä korvaa Euroopassa muita, suurempia autoja vaan tulee niiden rinnalle. Kakkosautot kasvattavat ympäristökuormitusta entisestään.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla