Kylmästä kylmään mentäessä iho ehtii jäähtyä sopivasti.

Eihän avantouinti suomalaiselle mitään niin kummallista ole. Kukapa ei olisi hypännyt saunasta avantoon tai lumihankeen. Mutta nyt avantouintia harrastaa jo satatuhatta suomalaista aivan erillisenä harrastuksena, ja monet heistä pulahtavat pakkasessa jääkylmään veteen ilman saunaa.

Kun vilukissa tarkkailee avantouimareita, suurimman hämmästyksen aiheuttaa uimarien rauhallisuus. Pakkasfakiirit pukeutuvat hytisemättä ja saattavat vielä naureskellakin.

Myöhään syksyllä veneileviä ja heikoilla kevätjäillä pilkkiviä varoitellaan aina siitä, kuinka nopeasti kylmä kangistaa ja hypotermia tappaa. Ovatko avantouimarit aivan oma ihmislajinsa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Piristää ja rentouttaa yhtä aikaa

Kävin lokakuun lopussa kokeilemassa noin kymmenasteisessa meressä uimista. Ilman lämpötila oli Lauttasaaren kärjessä pari astetta. Onnekseni oli tyyntä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En pelännyt niinkään veteen hyppäämistä, vaan pukeutumisvaihetta. Kalliolla ei ollut mitään paikkaa, minne mennä lämmittelemään, jos hypotermia uhkaisi viedä toimintakyvyn.Vedessä ei voinut olla kuin puolisen minuuttia - sen enempää kokeneet avantouimaritkaan eivät pulahtamiseen yleensä käytä. Se tuntui piristävältä ja rentouttavalta yhtä aikaa, juuri niin kuin avantouinnin harrastajat väittävätkin.

Täysin odottamatonta oli kuitenkin se, että kuivatellessa ja pukiessa parin asteen lämmössä ei tuntunut yhtään kylmältä. Alkukesän viileistä vesistä noustessa iho olisi ollut kananlihalla ja keho olisi automaattisesti käynnistänyt lihasvärinän tuottamaan lämpöä hukatun tilalle. Puin rauhallisesti ja hytisemättä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Kylmästä ilmasta helpompaa

Miten on mahdollista, että kylmästä ilmasta voi mennä todella kylmään veteen ilman saunassa kerättyä lämpöä, kun kesäpäivänä vähän alle 20-asteinenkin vesi saa palelemaan?

Tuntemuksiin vaikuttaa myös se, kuinka äkkinäisesti lämpötila muuttuu, kertoo Oulun yliopiston soveltavan fysiologian professori Hannu Rintamäki kertoo. Kun mennään lämpimästä ilmasta kylmään tai edes viileään veteen, lämpötilan nopea muutos panee hytisemään. Kun taas mennään kylmästä ilmasta kylmään veteen, iho on jo ennättänyt jäähtyä jonkin verran, ja siksi lämpötilan muutos vedessä on hitaampi ja tuntemus vastaavasti miedompi.Tämä selittää, miksi en lokakuisella uintiretkelläni kokenut samanlaisia vilunväreitä kuin kesäkuussa, vaikka vesi oli kesällä lämpimämpää. Mutta jos ihonlämmön muutosnopeus on ainoa kokemukseen vaikuttava tekijä, miten on mahdollista, että pulahdus saunasta avantoon ja takaisin saunaan on niin miellyttävää? Eikö sen sitten pitäisi tuntua kaikein pahimmalta?

Jos kuumuus on saatu saunasta, myös kehon sisäosien lämpötila on noussut korkeaksi.

- Silloin lämpötuntemus voi olla hyvinkin kylmä mutta lämpöviihtyvyys on hyvä, koska kehon sisäosien lämpötila vaikuttaa jälkimmäiseen, Rintamäki selittää. Voi siis olla tarvettakin purkaa lämpökuormaa.

Pulahdus käy vain pintaan

Tämä pätee sellaisenaan ensikertalaiseen, mutta jos pulahtaisin avantoon päivittäin parin viikon ajan, sopeutuisin kylmään. Kehoni antaisi sekä ihon että sisäosien jäähtyä pitemmälle kuin kylmään sopeutumattomalla ihmisellä, ennen kuin lihasvärinä käynnistyisi ja alkaisi lämmittää.

Avantouimari ei siis riko mitään fysiikan lakeja. Mitä paremmin hän on sopeutunut kylmään, sitä alemmaksi hänen kehonsa lämpötila laskee, vaikkei hän hytisisi kuin horkassa eikä tuntisi vähitellen jäätyvänsä.

Miten hän sitten säilyttää toimintakykynsä ja pystyy nousemaan vedestä pukemaan kaikessa rauhassa lämmintä päälle vaikka pakkassäässä?

- Pulahdus kylmässä vedessä ennättää laskea vasta kehon pintaosien lämpöä. Kehon sisäosien lämpötila laskee hypotermian tasolle nolla-asteisessa vedessä vasta noin puolessa tunnissa, Rintamäki sanoo.

- Jäähtymisnopeudessa on kyllä suuria yksilöllisiä eroja, Rintamäki muistuttaa. Asiaan vaikuttavat muun muassa kehon koko sekä ihonalaisen rasvan ja lämpöä tuottavan lihasmassan määrä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla