Saharan rutikuivan autiomaan alta pumpataan päivittäin yli kuusi miljoonaa kuutiometriä juomavettä. Uudistuva pohjavesi turvaa Libyan vesihuollon sukupolviksi eteenpäin.

TEKSTI:Timo Vuorela


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saharan rutikuivan autiomaan alta pumpataan päivittäin yli
kuusi miljoonaa kuutiometriä juomavettä. Uudistuva pohjavesi
turvaa Libyan vesihuollon sukupolviksi eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

4/2001


 


Amerikkalaisen miljardöörin Armand Hammerin yhtiö Occidental Petroleum alkoi 1960-luvulla etsiä öljyä Libyassa Kufran suuren keitaan tienoilta. Samalla geologit tutkivat tuhansia kaivoja, joista keitaan sadat maatilat saavat vetensä. Vettä paljastui niin suunnattomasti, että Hammer saattoi 1969 julistaa löytäneensä "toisen Niilin" autiomaan alta.

Libyan hallitus ei heti ymmärtänyt löydön merkitystä eli sitä, että autiomaan alla on öljyn lisäksi toinen aarre, puhdas vesi.

Kufran keitaalle päätettiin perustaa jättimäinen lammasfarmi, jota varten alettiin kastelun avulla kasvattaa alfa- eli espartoheinää. Kokeilu epäonnistui suurten kustannusten takia, ja 1977 ryhdyttiin toteuttamaan Hammerin alkuperäistä ideaa: Kufrasta tehtiin Libyan vilja-aitta.

50 vuoden varanto oli väärinkäsitys

Tietoa pohjavesistä kertyi yhä lisää. Geologien ja insinöörien päässä ja tietokoneissa kehiteltiin huikea suunnitelma, Great Man-made River, GMR, suuri keinotekoinen joki: pumpataan vettä kuivasta Saharasta tuhat kilometriä pohjoiseen, rannikon asutuksen tarpeisiin. Kun suunnitelma sai korkeimman poliittisen tason siunauksen, rakentaminen aloitettiin 1984.

GMR on Johtajan, Muammar al-Gaddafin ylpeyden aihe, ja maailmalla se yhdistetään yleensä hänen nimeensä. Libyalaiset sanovat, että se on maailman suurin insinööritaidon näyte kautta aikojen. Länsimaissa myönnetään, että se on vesirakennushankkeista suurin.

Kaksi vuotta sitten insinöörit kertoivat Tripolissa vakuuttavasti, että käytettävissä olevien tietojen mukaan Saharan vesivarannot kestävät Libyan kulutuksen hyvin muutaman sata vuotta, vaikka Yhdysvalloissa oli arveltu, että vettä riittää vain 50 vuodeksi.

Käsitys 50 vuoden vesivaroista johtuu silkasta väärinkäsityksestä. GMR-projekti on rakennettu kestämään puoli vuosisataa, ja 50 vuoden kuluttua alkaa peruskorjaus, todennäköisesti järjestelmän vanhimmasta päästä, kertoo hankkeen teknisen osaston insinööri Taher Bashir.

Voisiko olla totta, että Libyan kulutuksella Saharan vesiaarre kestää vuosituhansia? - Niin, ehkä, ainakin teoriassa, vastaa insinööri Bashir.

Kufran pohjavesiesiintymä Libyan kaakkoiskolkassa on Saharan vesialtaista toiseksi suurin, uusimpien mittausten mukaan 25 000 miljardia kuutiometriä. Sitä ei vielä ole otettu käyttöön.




Putkia jo yli 3 600 kilometriä

- Suurin allas on Murzuk, yli Suomen kokoinen alue, jossa on vettä arviolta 70 000 kuutio-kilometriä eli 70 000 miljardia kuutiometriä. Allas ulottuu 800 metrin syvyyteen.

- Kufran allas on Suomen kokoinen ja kaksi kilo-metriä syvä. Sen kapasiteetti on 25 000 kuutiokilometriä.

- Saririn esiintymän kapasiteetti on 20 000 kuu-tiokilometriä, Sirten altaan 10 000 kuutiokilometriä ja Hamad al-Hamran altaan 4 800 kuutio-kilometriä. Muut esiintymät ovat pienempiä.

- Saharan altaiden alla on paleotsooisen maail-mankauden aikana 580-250 miljoonaa vuotta sitten syntynyt massiivinen pohjavesijohde, jo-hon on tallentunut ikivesi. Siihen Libya ei koske. Sen sijaan pumpattavat altaat saavat täyden-nystä jatkuvasti.

- Pääputkistoa ja syöttöputkia on kahdessa ensimmäisessä vaiheessa vedetty yli 3 600 kilometriä. Vesi nostetaan 1 350 porakaivosta. Pumppuasemia on toiminnassa 33, paineensää-telyasemia 5. Kolmen jo valmiin varastosäiliön kapasiteetti on 16 miljoonaa kuutiometriä. Kun kaksi rakenteilla olevaa valmistuu, säiliöihin mahtuu yhteensä 55 miljoonaa kuutiometriä vettä.

- Vesiputkien sisähalkaisija on enimmillään neljä metriä. Teräksestä hitsattu putki suojataan sisä- ja ulkopuolelta betonilla. Kunkin 7,5 metriä pitkän putkenpätkän lujittamiseen käytetään parhaim-millaan 18 kilometriä teräsvaijeria, jota on kulunut yhteensä 3 miljoonaa kilometriä eli 75 kertaa päiväntasaajan pituus.


Pelivaraakin jää käyttöä enemmän

- Jos Kufrasta käytettäisiin neljä miljoonaa kuutiometriä päivässä 50 vuoden ajan, altaan varoista kulutettaisiin ainoastaan 0,3 prosenttia, Bashir laskeskelee.

- Turvallinen kulutus Kufrassa on laskelmien mukaan 1 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Odotettavissa on 480 miljoonan kuution kulutus, joten siihen jää pelivaraa 620 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Saharan neljässä suuressa altaassa kertyy ylijäämää pumppauksesta huolimatta yhteensä yli 910 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Sen sijaan vehreän rannikkovyöhykkeen pohjavesiä pumpataan yhä liikaa, ja siksi siellä syntyy vuosittain yli 1 230 miljoonan kuution vaje. Pohjaveden pinta laskee, ja suolainen merivesi työntyy tilalle. Pohjavesi on pilaantumassa kaikkialla rannikkoseudulla, ja siksi Saharan puhdas vesi tulee kreivin aikaan.

Toistakymmentä vuotta sitten makeaa pohjavettä löytyi 90 metrin syvyydestä. Nyt täytyy porata 160 metriin.

Täydennystä tulee vuorilta

Saharan alla oleviin altaisiin täydennys tulee etelästä, Nigerin ja Tsˇadin vuoristojen valumavesistä. Etelä-Libyan maanalaisista altaista vesi siirtyy hitaasti pohjoiseen, altaasta toiseen, kohti Välimeren rannikkoa.

Ennusteet pohjavesien riittävyydestä perustuvat oletukseen, että vuoriston sateet eivät vähene. Libyan omat sateet ovat rannikolla 600 millimetriä vuodessa, etelässä 0. Vain viisi prosenttia valtion alueesta saa sateita 100 millimetriä tai enemmän.

Nykyisin pohjavedet turvaavat 96 prosenttia tarpeesta, pintavedet 2,3, suolanpoistolaitokset 1,4 ja kierrätysvesi 0,7 prosenttia.

Tästä tuli satojen miljardien hanke

GMR:n ensimmäinen ja toinen vaihe eli itäinen ja läntinen järjestelmä ovat melkein valmiit. Saharan vesi alkoi virrata Tripoliin jo 1996. Kolmas vaihe on kesken ja neljäs piirustuspöydällä. Ne molemmat täydentävät verkkoa, ja Kufra kytketään mukaan sitten, kun sitä tarvitaan.

Rahaa on tähän asti kulunut lähes 20 miljardia dollaria, noin 130 miljardia markkaa. Alkuperäinen arvio 25 miljardia ylitetään roimasti. Yksi syy on kansainvälinen saarto, joka kesti kahdeksan vuotta. Boikotti johtui PanAmin lentokoneen tuhoutumisesta 1988. Saarto purettiin, kun Libya kaksi vuotta sitten luovutti pommin asettajiksi epäillyt skotlantilaiseen oikeuteen.

Vesiprojektin alkuperäinen urakoitsija on ollut eteläkorealainen DongAh-konserni. Aasian kolmen vuoden takainen talouskriisi ajoi sen uhkaaviin vaikeuksiin, mutta Etelä-Korea on luvannut pitää konsernin pystyssä, jotta Libyan projekti rakennetaan loppuun.

Kolmas vaihe on jaettu siten, että libyalaiset ovat ottaneet kokonaan vastuulleen yhden sen neljästä osasta. Se on mahdollista, koska he ovat edellisissä vaiheissa saaneet riittävästi kokemusta.

Kahden ensimmäisen vaiheen varassa rannikolle pumpataan vettä 6,2 miljoonaa kuutiota päivässä. Suunniteltu kapasiteetti on 6,5 miljoonaa. Putkiston työpaine on 6-26 baaria maaston vaatimusten mukaan.

Vedestä 32 prosenttia menee kunnallisten vesilaitosten verkkoihin, 66 prosenttia maataloudelle ja kaksi prosenttia teollisuudelle. Tarkoitus on nostaa Libya omavaraiseksi elintarvikkeiden tuottajana.

Timo Vuorela on Kyproksessa asuva Lähi-itään ja arabimaihin erikoistunut vapaa toimittaja. Artikkelia tehdessään hän vieraili Libyassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla