Geenimme kertovat, että ihmissuku alkoi purkautua ulos Afrikasta 60 000 vuotta sitten. Arkeologit väittävät löytäneensä jälkiä paljon varhaisemmista pioneereista.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Geenimme kertovat, että ihmissuku alkoi purkautua ulos Afrikasta 60 000 vuotta sitten. Arkeologit väittävät löytäneensä jälkiä paljon varhaisemmista pioneereista.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011Jonakin esihistorian aamuna muutamia perhekuntia oli koolla Punaisenmeren rannalla Afrikan sarvessa. Ihmiset tähyilivät kaukaisuuteen ja katselivat puunrangoista kyhättyjä lauttojaan. Uskaltaisiko niillä liikkeelle? Mieli teki lähteä, sillä keräily- ja riistamaat olivat kaventuneet. Lähitienoille oli saapunut vierasta väkeä, ja kun omakin joukko oli kasvanut, ruoasta tulisi pian pula. Nuoret päättivät yrittää.He eivät jääneet ainoiksi. Harvakseltaan muistakin klaaneista ilmaantui ihmisiä rantaan, lautat täyttyivät, ja väkeä meloi matkoihinsa. Nykyihmisen maailmanvaellus oli käynnistynyt. Nyt me noiden pioneerien perilliset asutamme maapallon jokaista elinkelpoista kolkkaa. Geeneistämme päätellen muutto Afrikasta alkoi noin 60 000 vuotta sitten. Viimeaikaiset arkeologiset löydöt kertovat kuitenkin toista.

Arabiassa jo 125 000 vuotta sittenNykyihmisiä eli Afrikan ulkopuolella Persianlahdella 65 000 vuotta aiemmin kuin suuren maailmanvaelluksen kannattajat sanovat, väittää Tübingenin yliopiston arkeologi Hans-Peter Uerpmann, joka on jo vuosikymmenen ajan etsinyt Arabian niemimaalta jälkiä esivanhemmistamme.Ensimmäinen osuma tuli vastaan 2006, kun Etelä-Arabiasta Jebel Fayan kalliokatoksesta löytyi 125 000 vuotta vanha käsikirves. Uerpmann pysyi vaiti. Hän halusi esineitä enemmän. Kun työkaluvalikoimaan kuului useita käsikirveitä, kaapimia ja leikkuuteriä, potti oli tarpeeksi suuri tuotavaksi tieteen foorumeille. – Näitä työkaluja eivät tehneet neandertalinihmiset. Tyylinsä perusteella esineet ovat samanlaisia, joita valmistivat nykyihmiset Itä-Afrikassa, Uerpmann perustelee tammikuun lopun Science-lehdessä, jossa hän ja hänen kansainvälinen tutkijaryhmänsä löytönsä julkaisivat.

Suotuisa ilmasto siivitti matkaa– Rohkea väite, toteaa Richard Klein, Stanfordin yliopiston paleoantropologi. – Tähän aikaan neandertalit ja nykyihmiset valmistivat niin samanlaisia kiviesineitä, että parhaankin spesialistin on vaikea erottaa, kumpi on ollut asialla. Koska ihmisten jäännöksiä ei ole, tulkinta ei vakuuta.– Huima löytö, mutta herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, sanoo Jeffrey Rose, Birminghamin yliopiston arkeologi, joka itsekin tutkii Arabiaa.– Jos työkalujen tekijät todella olivat nykyihmisiä, kysymys kuuluu, jatkoivatko he matkaa.Uerpmann uskoo, että jatkoivat. Jebel Fayasta pääsi helposti paitsi Lähi-itään ja Euraasiaan myös Intiaan ja Aasiaan, sillä Persianlahti oli kuivaa maata.– Mutta oliko varhaisilla kulkijoilla valmiuksia kaukomaiden asutukseen? Ehkä se onnistui vasta 60 000 vuotta sitten, kuten geenit antavat ymmärtää, Rose sanoo.Uerpmannin mielestä varhaiset lähtijät eivät tarvinneet erityisiä taitoja. He saivat kiittää enemmän onneaan kuin osaamistaan, sillä heidän avukseen tuli jääkautinen ilmastonmuutos. Noin 130 000 vuotta sitten merenpinta laski yli sata metriä nykyistä alemmaksi ja Afrikan sarven erotti Arabian niemimaasta enää muutamia kilometrejä leveä salmi. Laskuveden aikaan sen ylittäminen ei ollut uhkarohkea temppu. – Jemenistä on löydetty Afrikan paviaanin jäännökset. Jos apina pääsi yli, pääsi ihminenkin, Uerpmann vetoaa.Arabiassa taas matka taittui kevyesti, sillä se oli tuolloin ruohikkosavannia, jota halkoivat joet ja täplittivät järvet. Ravinnostakaan ei ollut huolta, kun niemimaalla käyskenteli tuttua riistaa: gaselleja, antilooppeja ja villiaaseja.

Kiinan fossiili tukee ajoitustaUerpmann ei ole väitteineen aivan yksin. Hänen näkemyksensä istuu ajatuksiin, joita kiinalaisarkeologi Jin Changzhu esitti Chinese Science Bulletinissa marraskuussa 2009. Hän raportoi kaivaneensa Guangxin maakunnasta 110 000 vuotta vanhan leukaluun, jossa oli sekä nykyihmiselle ominaisia että primitiivisiä piirteitä. Länsimaiset tutkijat totesivat tuolloin, että innokkailla kiinalaisilla on tapana nähdä nykyihmisen anatomiaa mitä erilaisimmissa fossiileissa. Kysymyksessä lienee neandertal, joka noihin aikoihin laajensi elinpiiriään Aasiassa.Viime lokakuussa Jin tuli uudelleen julkisuuteen. Tällä kertaa hänellä oli tukenaan kaksi yhdysvaltalaista tutkijaa, Erik Trinkaus St. Louisin yliopistosta ja Lawrence Edwards Minnesotan yliopistosta. Kolmikko vakuutti Pnas-lehdessä, että leukaluu on vähintään 100 000 vuotta vanha ja siinä on kuin onkin niin moderneja kuin arkaaisia piirteitä. Nykyihminen oli siis jo tuolloin Kiinassa ja ilmeisesti risteytyi jonkin alueella eläneen vanhemman ihmismuodon kanssa.

Tulivuori tallensi jälkiä IntiassaBristolin yliopiston arkeologi Michael Petraglia heitti omat hiekkansa geneetikkojen rattaisiin Britannian tiedeviikolla viime vuonna. Petraglia tutkii Intian asutushistoriaa ja sanoo löytäneensä todisteita nykyihmisen läsnäolosta kerrostumista, joiden ikää kukaan ei voi kiistää. Hän puhuu sedimenteistä, jotka syntyivät ennen kuin Indonesiassa Sumatran saaressa tapahtui jättiläismäinen tulivuori Toban purkaus 74 000 vuotta sitten.– Jwalapuramissa ja Sonjoen keskijuoksulla on nykyihmisten esineitä Toban tuhkan alla ja yllä, joten esivanhempiamme täytyi olla täällä asti. He saattoivat saapua noin 80 000 vuotta sitten, sillä silloin työkalujen tekotyyli vaihtuu, ja uusi tekniikka viittaa usein uuteen väestöön.Ikävä kyllä Petragliallakaan ei ole fossiileja, jotka todistaisivat työkalujen tekijöiksi nykyihmisen. Vanhimmat Intiasta löytyneet lajimme jäännökset ovat peräisin Sri Lankasta, ja niillä on ikää vain 36 000 vuotta.

Pioneerit lienevät menehtyneetVäestögeneetikot pitävät kiinni kannastaan. Dna osoittaa, että maailman kansoittajat lähtivät liikkeelle luultavimmin vasta noin 60 000 vuotta sitten. He eivät kuitenkaan väitä, ettei nykyihmisiä olisi ollenkaan seikkaillut Afrikan ulkopuolella tätä aikaisemmin.– Israelista löytyi jo 1930-luvulla nykyihmisten fossiileja ja työkaluja, joiden ikä vaihtelee 80 000 vuodesta 130 000 vuoteen. Nykyään tiedämme, että tämä asutuskokeilu päättyi epäonnistumiseen. Kun jääkausi kiristi otettaan, leppeä Lähi-itä muuttui koleaksi, ja alueen ottivat haltuunsa karaistuneemmat neandertalit, sanoo geneetikko Spencer Wells, joka johtaa maailman asutushistoriaa selvittävää suurhanketta Genographic-projektia.– Jos Israelin pioneerit eivät kuolleet, he palasivat kotiin Afrikkaan. Todennäköisesti Arabiaan ja Intiaan edenneille uskalikoille kävi samoin.

Vai jäivätkö he jalkoihin? Uerpmann ei perusta dna:sta. Hänen mielestään geeneihin nojaavat ajoitukset ovat hyvin summittaisia eivätkä tavoita muinaista tapahtumien kulkua. Hänen järkeensä käy paremmin se, että ihmiset lähtivät liikkeelle varhain ja etenivät hitaasti eivätkä pyyhältäneet maailman halki.– Jos he alkoivat muuttaa 60 000 vuotta sitten ja 10 000 vuotta myöhemmin olivat Australiassa, he saivat juosta.Jos nykyihmiset olivat Aasiassa aikaisemmin kuin geenit kertovat, on pakko kysyä: miksi heistä ei näy jälkiä meidän nykyisten ihmisten perimässä?Vaihtoehdot ovat vähissä. Ainoa järkevä selitys tuntuu olevan se, että Afrikasta purkautui väkeä kahteen otteeseen ja noin 60 000 vuotta sitten liikkeelle lähtenyt ihmisvirta pyyhkäisi varhaiset pioneerit pois maailmankartalta.– Tai sitten olemme laskeneet väärin vauhdin, jolla perimä muuntuu ja johon perustamme koko maailman asutuksen geneettisen ajanmäärityksen, sanoo John Hawks, Wisconsin-Madison-yliopiston paleoantropologi. Juuri nyt emme tiedä, osuvatko oikeaan arkeologit vai geneetikot. Tiedämme vain, että esivanhempiemme liikkeellelähdön aikataulussa ammottaa 65 000 vuoden kuilu.

Kantaisä viivyttää lähtöä

Aadam syntyi aikaisintaan 89 000 vuotta sitten.

Maailman ihmiset näyttävät kovin erilaisilta, mutta kun pintaa vähän raaputtaa, arabit ja amerikkalaiset, venäläiset ja kiinalaiset, somalit, romanit ja suomalaiset ovat häkellyttävän samanlaisia: dna:sta on yhteistä 99,9 prosenttia. Olemme kaikki Afrikan lapsia, sillä sieltä löytyvät kantavanhempamme.

Vaihtelu tarjosi kellonMolekyylibiologit tiesivät jo 1980-luvulla, että väestöjen väliset ulkoiset erot johtuvat pienistä eroista, joita perimään syntyy, kun dna kopioituu uudelle sukupolvelle. Vaikka monistamista hoitavat entsyymit toimivat äärimmäisen täsmällisesti, joskus sattuu virheitä ja dna:n rakennuspalikat vaihtavat paikkaa: nukleotidi T:n tilalle sujahtaa A tai C:n tilalle ilmaantuu T.Tästä tutkijat saivat suunnitelman. He vertailisivat maailman väestöjen perimää ja selvittäisivät, miten usein näitä yhden kirjaimen muutoksia, snipejä, syntyy. Kertymävauhdista saisi molekyylikellon, jonka avulla voisi laskea, milloin mikin muutos suurin piirtein on tapahtunut. Ja kun mentäisiin taaksepäin tarpeeksi kauas, vastaan tulisi sukupuumme tyvi, ihmiset, jotka ensimmäisinä kantoivat nyt yhteisiä muunnoksia.

Ensin paljastui Eeva Asia oli helpommin sanottu kuin tehty. Koko perimässämme on yli kolme miljardia nukleotidia. Molekyylibiologit eivät jääneet neuvottomiksi. Kalifornian Berkeleyn yliopiston Allan Wilson etunenässä he keksivät ryhtyä tutkimaan solujen energialaitoksen mitokondrion dna:ta eli mt-dna:ta. Se periytyy vain äidiltä, joten se siirtyy sukupolvesta toiseen sellaisenaan. Se sisältää ainoastaan 16 000 nukleotidia, mutta mutaatioita on lupaavan paljon: yksi noin sataa nukleotidia kohti.Wilson ja kumppanit julkaisivat alustavat tuloksensa 1987: maailman naiset Amerikoista Uuteen-Guineaan jakavat snipin, joka ilmaantui Afrikkaan 200 000 vuotta sitten. Ihmiskunnan kantaäiti, Mitokondrio-Eeva, oli löytynyt. Jatkotutkimuksissa Eevan syntymäaika on aikaistunut. Tällä tietoa hän eli noin 143 000 vuotta sitten.

Aadam teetti töitäKoossa oli vasta puoli tarinaa. Eeva tarvitsi tietenkin Aadaminsa. Stanfordin yliopiston Peter Underhill ja Peter Oefner ryhtyivät etsimään mutaatioita, joita ajan mittaan on kertynyt isältä pojalle periytyvään Y-kromosomiin.Y osoittautui hankalammaksi kuin mt-dna. Miehen sukupuolikromosomi käsittää 60 miljoonaa nukleotidia, ja kirjoitusvirheet ovat erittäin harvinaisia. Alkuun niitä ei löytynyt lainkaan ja näytti siltä, että kaikki maailman miehet ovat jonkun varsin äskettäin eläneen casanovan poikia. Tulosta alkoi syntyä vasta, kun tutkijat kehittivät  uudenaikaisen, tarkan perimänlukijan.Underhill ja Oefner julkaisivat tutkimuksensa vuonna 2000. Tulos oli yllätys. Aadam oli todennäköisimmin elänyt 59 000–89 000 vuotta sitten, 54 000–84 000 vuotta myöhemmin kuin Eeva.Onneksemme kantavanhempiemme syntymäajat eivät määritä lajimme syntyhetkeä. Siinä tapauksessa Eeva olisi joutunut odottamaan kumppania pitkään. Sen sijaan ajat kertovat, koska ihmiskunnan perimä on sulautunut yhteen. Ne osoittavat, mitä esihistorian vaihetta ennen mitokondrion ja Y-kromosomin dna:ssa ei näy poikkeamia, joita nykyiset naiset ja miehet kantavat. Eeva ja Aadam kuuluvat siis ihmisjoukkoon, josta alkanut sukulinja on jatkunut katkeamatta meidän päiviimme asti.Arkeologisten ajoitusten tavoin myös geneettiset ajoitukset ovat epätarkkoja. Molekyylikellon mukaan Aadam saattoi itse asiassa syntyä milloin tahansa 40 000–140 000 vuotta sitten. Tähän haarukkaan sopii myös maailmanvaellus, jonka väitetään alkaneen jo 125 000 vuotta sitten.Geneetikot kuitenkin sanovat, ettei vielä ole syytä korjata Aadamille alun perin paalutettua myöhäistä syntymäaikaa. Näyttö 140 000 vuoden puolesta on liian heikko. Näin ollen ihmiset pääsivät liikkeelle aikaisintaan noin 90 000, luultavimmin vasta 60 000 vuotta sitten.

Esivanhemmat löytyvät etelästä

Alkukotina on pidetty itäistä Afrikkaa. Nyt etelä kerää kannatusta.

Eevan ja Aadamin onnistunut etsintä osoitti, millaisia historiankirjoja me ihmiset olemme. Kannamme dna:ssamme paitsi oman sukumme myös koko ihmiskunnan perintötietoa. Niinpä ei ole ihme, että väestögeneetikot tunkeutuivat arkeologien ja paleoantropologien tontille ja alkoivat selvittää, missä kantavanhempamme elivät, missä sijaitsi maailman kansoittajien alkukoti.

Vanhin väestö kirjavinVäestögenetiikka on työlästä pienten nukleotidimuutosten jäljitystä, mutta sen suuri ohjenuora on yksinkertainen: mitä enemmän vaihtelua väestön perimässä on, sitä vanhempi se on.Otaksuman takaa löytyy ajatus, jonka mukaan kantaväestöstä irtaantuva joukko vie aina muassaan vain osan geneettistä muuntelua. Kun erkaantumisia tapahtuu toistuvasti kymmeniätuhansia vuosia, vaihtelu välttämättä vähenee. Näin on käynyt nykyihmisen perimälle. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että Afrikan geneettinen kirjavuus on omaa luokkaansa. Yhdestä kylästä löytyy enemmän perinnöllistä muuntelua kuin koko muusta maailmasta.Jos haluamme tietää, mistä päin Afrikkaa kantavanhempamme olivat kotoisin, meidän täytyy kysyä, mikä Afrikan väestö kantaa rikkainta perimää, missä väestössä on eniten geenimuotoja, jotka ovat muualla harvinaisia tai puuttuvat kokonaan.

Kaksi ääntä eteläänEevaa ja Aadamia hakiessaan tutkijat saivat vihiä siitä, että­ Afrikassa on kolme erityisen vanhanoloista väestöä: sandawet Itä-Afrikassa, biakapygmit Keski-Afrikassa ja sanit, jotka aiemmin tunnettiin busmanneina, Kalaharin autiomaassa Namibian ja Etelä-Afrikan rajalla.Tämä havainto ei vielä todistanut alkukodista sitä eikä tätä, sillä Afrikassa on yli 2 000 kansaa tai heimoa, joista vain ani harvoja oli tutkittu edes nimeksi. Nyt kymmenen vuoden uurastuksen jälkeen kaikkien maailman ihmisten esivanhemmiksi ovat osoittautumassa sanit.Vuosi sitten heidät määritteli Afrikan alkuperäisimmäksi väestöksi Pennsylvanian yliopiston geneetikko Sarah Tishkoff. Hän oli tutkinut 113 afrikkalaisen ja 60 Afrikan ulkopuolisen väestön 1 327 nukleotidimerkkiä ja todennut, että vanhinta yhteistä genomia kantavat sanit. Aivan äskettäin, maaliskuussa, Stanfordin yliopiston Brenna Henn julkaisi omat tuloksensa. 27 afrikkalaisheimoa ja 500 000 merkkiä käsittänyt vertailu osoitti, että kaikkein moninaisin, siis vanhin, perimä on saneilla.

Saattoivat asua idässäkinGeneettinen iäkkyys ei tietenkään todista, että sanien nykyiset elinalueet ovat samat kuin ne, joilla heidän – ja samalla meidän – esivanhempansa oleskelivat. Arkeologisen jäämistön ja kielitieteellisten tutkimusten perusteella saneja eli esihistoriallisena aikana koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. – Todennäköisesti Kalaharin autiomaa on refugio, turvatasku, johon sanit vetäytyivät noin 2 000 vuotta sitten, kun Keski-Afrikasta alkoi työntyä viljelijäväestöä itään ja etelään, arvelee Lontoon luonnonhistorian museon paleoantropologi Christopher Stringer.On siis liian aikaista liputtaa Etelä-Afrikan puolesta. Yhtä hyvin maailman kansoittajat saattoivat lähteä liikkeelle idästä, mistä useimmat nykyihmisen fossiilit ovat peräisin.

Matkaan sukupuuton partaalta

Lajimme uhkasi kadota ainakin kerran, kenties kahdesti.

Maailman väkiluku nousee tänä vuonna seitsemään miljardiin. Ihmispaljoutta ajatellessa tuntuu mahdottomalta, että vain vähän ennen Afrikasta lähtöä lajimme oli hävitä sukupuuttoon. Niin perimämme kuitenkin kertoo. Dna:mme on hyvin yhteneväistä paljolti siksi, että kantaväestö eli niin sanotun pullonkaulavaiheen, jossa melkein kaikki ihmiset kuolivat jälkeläisiä jättämättä. Kriittiset ajat osuvat 50 000–150 000 vuoden taakse, mutta väestöromahduksen aiheuttajasta on vallinnut epätietoisuus.

Ehkei sittenkään tulivuoriPerinnäisesti muinaisen pullonkaulan syynä on pidetty jättiläismäistä tulivuorenpurkausta, joka tapahtui Indonesiassa Sumatran saaressa 74 000 vuotta sitten. Tulivuori Tobasta ryöppysi magmaa kahden Everestin verran. Rikkidioksidia se heitti ilmaan sata kertaa enemmän kuin Pinatubo 1991. Kun sen purkaus riitti pudottamaan maapallon keskilämpötilaa asteen verran pariksi vuodeksi, Toban päästöjen täytyi sumentaa taivas vuosikymmeneksi ja jäähdyttää maailmaa kymmenen astetta.Näin pitkä vulkaaninen talvi tappoi suuren osan kasvillisuudesta Afrikassa asti. Tämä romahdutti eläinkunnan, ja ihmisille koittivat ankarat ajat. Vain murto-osa, muutamia tuhansia, säilyi hengissä, kuvailee tuomiopäivän mallintanut Rutgersin yliopiston ilmastotutkija Alan Robock.Äskettäin Toban purkausmagmaa analysoinut Cambridgen yliopiston paleoklimatologi Hans Graft sanoo kuitenkin, että Toban vaikutuksia on liioiteltu. Rikkikaasuja karkasi ilmaan vain puolet arvioidusta, ja maapallo viileni enimmillään neljä astetta ja vain muutamiksi vuosiksi. Niukkuutta sekin tiesi, mutta elämä jatkui.Jos pullonkaulaa ei aiheuttanut Sumatrassa sattunut luonnonmullistus, mikä sitten? Ilmastonmuutos, sama tekijä, jonka nyt pelkäämme ajavan ihmiskunnan ahdinkoon.

Kuivuus hajotti väenKun nykyihminen ilmaantui Afrikkaan, olot olivat suotuisat. Oli lämmintä ja kosteaa, ja ruokaa riitti. 135 000 vuotta sitten tilanne muuttui. Geologisten tutkimusten perusteella erityisesti Itä-Afrikkaan iski massiivinen kuivuus.– Kun ravinto hupeni, ihmiset lähtivät liikkeelle, osa koilliseen kohti Punaisenmeren rantaa, osa etelään, kohti Intian valtamerta. Näin syntyi kaksi saareketta, joissa ihmiset sinnittelivät kymmeniätuhansia vuosia, sanoo Doron Behar, joka selvittää Afrikan muinaisia tapahtumia maailman asutusta tutkivassa Genographic-hankkeessa.Kun ilmat 90 000 vuotta sitten alkoivat parantua, ihmisiä oli jäljellä vain parituhatta. Ennen suurta kuivuutta heitä arvioidaan olleen ehkä jopa satatuhatta, joten väestä oli kuollut 98 prosenttia. Lajimme olemassaolo oli hiuskarvan varassa, sillä tutkijat pitävät elinkelpoisen väestön päälukuna kymmentätuhatta.Luonto kuitenkin armahti, ja harventuneet joukot pääsivät sankkenemaan. Dna kertoo, että väki oli runsastumassa 80 000 vuotta sitten.

Taipaleelle uusin taidoinEhkä väestönkasvu ja tulivuorenpurkauksen kurittama luonto yhdessä johtivat siihen, että ihmiset alkoivat retkeillä kauemmaksi olinpaikoiltaan – ja lopulta jotkin perhekunnat päätyivät poistumaan kotimantereelta.Lähtijöillä oli matkantekoon hyvät valmiudet, sillä harppausta ulos edelsi älyn harppaus, sanoo Paul Mellars, Cambridgen yliopiston esihistorioitsija ja evoluutiotutkija. Olemassaolostaan kampaillessaan ihmiset oppivat saalistamaan uusin  menetelmin ja hyödyntämään meren eläimistöä. He alkoivat tehdä pitkiä materiaalinhankintamatkoja ja valmistaa parempia työkaluja ja muita käyttöesineitä. Nykyihminen, Homo sapiens, oli nimensä mukaisesti viisas ihminen, innovatiivinen laji.

Vastassa asuttu maailma

Esivanhempamme kohtasivat sukulaisia.

Nykyihminen ei ollut ensimmäinen ihminen, joka Afrikasta lähti. Lähi-itä, Eurooppa ja Aasia olivat saaneet mantereelta väkeä oikeastaan sitä mukaa kuin ihmislajeja kehittyi. Osa niistä oli jo kadonnut esivanhempiemme lähtiessä matkaan, mutta silti vastassa oli ainakin neljän-, ehkä viidenlaista väkeä.

Kahden kanssa seksiäMitä tapahtui, kun paikalliset ja siirtolaiset esihistorian aikana kohtasivat? Tätä tutkijat ovat pohtineet päänsä puhki. Erityisesti heitä ovat kiinnostaneet esivanhempiemme ja neandertalien välit. Kun oikein kärjistää, valittavana on ollut kaksi vaihtoehtoa: sota tai seksi. Arkeologit ovat sanoneet, että ihmiset tekivät ennen sitä mitä ihmiset tekevät nykyäänkin. Mikään muu kuin seksi ei selitä risteymäfossiileja, joissa on sekä moderneja että arkaaisia piirteitä. Geneetikot ovat sanoneet, ettei intiimejä välejä ollut, sillä neandertalin mitokondrion dna kiistää geenien sekoittumisen.Viime toukokuussa muinais-dna:n spesialisti, Max Planck -instituutin Svante Pääbo vihelsi väittelyn poikki. Neandertalin ja nykyihmisen tuman dna:n vertailu oli osoittanut, että meissä on ripaus, yksi–neljä prosenttia, neandertalia. Esivanhempamme siis harrastivat seksiä neandertalien kanssa.Mitenkään yleistä pariutuminen ei kuitenkaan liene ollut, koska geenivirta on jäänyt vähäiseksi. Pääbo arvelee, että lajimme päätyi neandertalien kanssa samoihin luoliin heti Afrikasta purkauduttuaan, sillä neandertalien perimää on sekä meissä eurooppalaisissa että aasialaisissa, mutta ei afrikkalaisissa.Jouluaatonaattona Pääbo paljasti uuden ”seksiskandaalin”. Tällä kertaa hän oli tutkinut vasta viime maaliskuussa tunnistetun uuden sukulaisemme denisovanihmisen dna:n ja saanut selville, että Papuan-Uuden-Guinean väestössä on neljä–kuusi prosenttia denisovalaista.Millaisia denisovanihmiset olivat, on vielä arvoitus. Heistä ei ole jäljellä muuta kuin Siperiasta Denisovan luolasta 2008 löytyneet hammas ja sormiluu, josta Pääbo muinaisen seksin paljastaneen dna:n eristi. Genominsa perusteella denisovalaiset ovat neandertalien sisarlaji, ja Pääbon mukaan heidän on täytynyt elää myös Keski-Aasiassa, sillä muuten he eivät olisi osuneet itään suuntaavien nykyihmisten muuttoreitille.

Muissa riittää ratkottavaaTapasivatko esivanhemmat erectuksen, on epävarmaa mutta mahdollista, sillä lajin edustajia oli elossa vielä 40 000–50 000 vuotta sitten, tosin enää Jaavassa. Jonkinlaiseen kosketukseen viittaavat Floridan luonnonhistorian museon David Reedin tekemät päätäiden dna-vertailut.Reedin mukaan Amerikassa yleinen päätäilaji on ollut erectuksen syöpäläinen. Se erkaantui muun maailman valtalajista 1,8 miljoonaa vuotta sitten, samaan aikaan kun erectus lähti Afrikasta. Ainoa paikka, jossa laji saattoi hypätä nykyihmiseen, on Aasia, sillä Afrikasta erectus oli kadonnut, kun lajimme syntyi.Floresinihmisen kohtaaminen on vielä suurempi kysymysmerkki. Tämä Indonesian Floresinsaaresta 2003 löytynyt pienikokoinen ihmislaji saattoi kadota, ennen kuin nykyihminen asettui sen maille. Ainakin löytyneet fossiilit ovat kerrostumista, joissa ei ole oman lajimme jäännöksiä.Entä oliko Arabiassa, Intiassa ja Kiinassa nykyihmisiä ennen suurta muuttoa, kuten muutamat arkeologit väittävät? Jos oli, he jäivät maahanmuuttajien jalkoihin, sillä maailman nykyisten ihmisen perimässä heistä ei näy merkkejä.

ErectusMuutti Afrikasta. Eli Aasiassa 1 800 000–40 000 vuotta sitten, Euroopassa 800 000–400 000 vuotta sitten. Ensimmäinen fossiili Jaavasta 1890.

NeandertalKehittyi Euroopassa heidelberginihmisestä. Eli 300 000–28 000 vuotta sitten Euroopassa, Lähi-idässä ja Länsi-Aasiassa. Ensimmäinen fossiili Neanderthalista 1856.

DenisovanihminenKehittyi heidelberginihmisestä. Eli 300 000– 30 000 vuotta sitten Keski-Aasiassa. Fossiili Denisovasta 2008.

FloresinihminenSaattoi olla jonkin Afrikasta muuttaneen apinaihmislajin jälkeläinen. Eli Indonesiassa 100 000–13 000 vuotta sitten. Ensimmäinen fossiili Floresinsaaresta 2003.

NykyihminenKehittyi Afrikassa 200 000 vuotta sitten. Mahdollisesti Arabiassa ja Aasiassa 125 000–60 000 vuotta sitten. Ensimmäinen fossiili Cro Magnonista 1868.

Ihmisen suvusta lisää: Sukupuu elää. Tiede 8/2008.

Dna paljastaa kulkureitit

Vielä parikymmentä vuotta sitten nykyihmisen maailmanvaelluksesta kertoivat vain arkeologiset jäännökset. Nyt esiäitien ja esi-isien liikkeitä seurataan elävien ihmisten dna:sta. Äidin puoleisen sukuperän merkkeinä toimivat äidin kautta periytyvän mitokondrio-dna:n yhden nukleotidin muutokset, snipit. Koska tutkijat uskovat, että sukulinjoja luonnehtivat mutaatiot ovat syntyneet vain kerran, väestöt, jotka ovat kantaneet niitä pisimpään, ovat kantaväestöjä, joista muut väestöt ovat haaroneet.Vastaavasti isälinjojen tuntomerkkeinä toimivat Y-kromosomin snipit. Ne ovat kuitenkin harvinaisia ja erottelevat siksi vain perustajaklaaneja. Onneksi Y sisältää myös toisenlaista muuntelua, eräänlaista geneettistä änkytystä. Mikrosatelliiteiksi kutsutut nukleotidien toistojaksot ovat yleisiä ja sopivat hienosyiseen polveutumisten selvittelyyn. Mutaatioiden summittaisen kertymävauhdin perusteella geneetikot laskevat, että esivanhempamme jättivät kotimantereensa todennäköisimmin noin 60 000 vuotta sitten. Karttaan on merkitty ensimmäisiä muuttoreittejä ja väestöjen jakaantumiskohtia lähinnä sen mukaan kuin alkuperäämme tutkivan Genographic-hankkeen aineisto osoittaa. Tapahtumia lisää: genographic.nationalgeographic.com/genographic/index.html

1 Kärkijoukko seuraili rantaviivaa, kunnes Indonesiassa osa kurvasi pohjoiseen. Tämän joukon jälkeläisiä vaelsi myöhemmin Amerikkaan. Osa pioneereista jatkoi niin pitkälle kuin tietä riitti. Australia sai asukkaita noin 50 000 vuotta sitten. Rannikkoklaanin matkaa siivitti jääkausi: merenpinta oli satakunta metriä nykyistä alempana, kun vettä sitoutui mannerjäätiköihin. 2 Toinen aalto suuntasi rantatielle ensimmäisen perään. Heidän perilli¬siään hakeutui Kaakkois-Aasiaan.3 Lähi-idän klaani syntyi 45 000–50 000 vuotta sitten ihmisistä, joita toisesta aallosta  jättäytyi Arabiaan. Sen jäsenet lienevät tehneet lapsia neandertalien kanssa. Perillisiä lähti itään ja länteen. Tätä joukkoa olivat eurooppalaiset, jotka tulivat Välimeren piiriin 38 000 vuotta sitten. Myöhemmät sukupolvet toivat Eurooppaan maanviljelyn.4 Euraasian klaani syntyi 40 000–45 000 vuotta sitten nykyisessä Iranissa. Seuraavia sukupolvia muutti paljon Intiaan. Itä-Aasian klaani kääntyi Kiinaan 35 000 vuotta sitten. Papua-uusiguinealaisten esivanhempien täytyi lisääntyä matkan varrella denisovanihmisten kanssa. 5 Keski-Aasian klaani syntyi 35 000–40 000 vuotta sitten nykyisessä Kazakstanissa. Perillisiä vaelsi niin Eurooppaan kuin Siperiaan.6 Euroopan klaani otti kurssin länteen 30 000–35 000 vuotta sitten, kun ilmasto leudontui ja jäätikkö peräytyi. Jääkauden taas kiristäessä otettaan nämä cromagnoninihmiset vetäytyivät turvaan Espanjaan, Italiaan ja Ukrainaan. Kun kylmyys alkoi hellittää 12 000 vuotta sitten, väki purkautui ulos, runsastui ja sekoittui. Näiden ihmisten jälkeläisiä ilmaantui asuttamaan myös Suomea.7 Siperian klaani aloitti marssin arktisiin ääriin. Arkeologien mukaan Beringian maakannaksella oli ihmisiä jo 36 000 vuotta sitten, dna:n perusteella 20 000 vuotta sitten. 8 Amerikan klaani pääsi eteenpäin jääkauden lopulla 10 000–15 000 vuotta sitten. 9 Rannikoiden kansaa Aasiasta saapui arkeologisten löytöjen perusteella Etelä-Amerikkaan asti jo 15 000–30 000 vuotta sitten, dna:n mukaan vain pohjoismantereelle ja vasta 10 000 vuotta sitten.

Uuden mantereen kiistellystä asutushistoriasta lisää: Tiede-extra Keitä olivat ensimmäiset amerikkalaiset? Tiede 7/2007.Suomen varhaisesta asutushistoriasta lisää: Suomalaisten uudet juuret. Tiede 10/2010.Tekstit myös tiede.fi/arkisto

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.