Lisääkö vai vähentääkö ilmastonmuutos metsiemme kasvua? Saammeko lisää puulajeja? Entä leviääkö tänne uusia puiden tauteja ja tuholaisia? Kysyimme asiantuntijoilta.


Saammeko lisää puulajeja? Entä leviääkö tänne uusia puiden tauteja ja tuholaisia?
Kysyimme asiantuntijoilta.




Suomessa on nyt keskimäärin 0,8 astetta lämpimämpää kuin 1900-luvun alussa. Kolmen viime vuosikymmenen aikana kasvukausi on pidentynyt monilla paikkakunnilla jopa kymmenellä päivällä. Kevät tulee entistä aikaisemmin, ja syksy jatkuu entistä pidempään.

Vielä lämpenemisen vaikutukset eivät näy metsissämme. Metsänrajan tuntumassa Lapissa on kyllä lähtenyt kasvuun paljon männyn taimia, mutta tästä on liian aikaista päätellä, että raja olisi siirtynyt. Pohjois-Suomi on satelliittikuvien mukaan vihertynyt 1980-luvulta lähtien, mutta kasvu saattaa johtua 1950- ja 1960-lukujen voimakkaasta metsien uudistuksesta.

Vaikutukset ovat kuitenkin tulossa. Mallilaskelmien mukaan vuosisadan lopussa vuotuinen keskilämpötila voi meidän leveysasteillamme olla 2-9 astetta nykyistä korkeampi. - Skenaarion mukaan lämpeneminen on Suomessa puolitoista kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin ja talvet lämpenevät enemmän kuin kesät, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Tuomenvirta. - Kesien sademäärä pysynee ennallaan tai kasvaa hieman, mutta vuosien talvipuolen sademäärä lisääntyy vuosisadan loppuun mennessä 5-35 prosenttia.

Lämpenemisen myötä laajat alueet esimerkiksi Suomen, Skandinavian ja Kanadan havumetsistä muuttuvat lauhkean vyöhykkeen metsiksi, joissa kasvu on nykyistä tehokkaampaa ja toisaalta metsäpalot, myrskytuhot ja kasvitaudit yleisempiä.


Hiilidioksidi ruokkii, otsoni tukahduttaa

Ilmastonmuutosta vauhdittaa ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen lisääntymisestä ilmakehässä. Näistä kaasuista metsien kannalta kiinnostavimpia ovat hiilidioksidi ja alailmakehän otsoni.

Ylenmääräinen hiilidioksidi on haitallista, koska se lämmittää ilmastoa. Toisaalta ilman hiilidioksidi on yhteyttämisen hiilenlähde ja siten kasvien kasvun edellytys. Otsoni on puolestaan yläilmakehässä elintärkeää, koska otsonikerros kilpistää elämälle vaarallista ultraviolettisäteilyä. Alailmakehässä otsoni on kuitenkin eliöille pahaksi.

- Hiilidioksidipitoisuuden nousun oletetaan lisäävän pohjoisen pallonpuoliskon metsien kasvua ja yhteyttämistä, mutta alailmakehän otsonipitoisuuden kasvun ennustetaan haittaavan sitä, sanoo ekologisen ympäristötieteen professori Toini Holopainen Kuopion yliopiston ekologisen ympäristötieteen laitoksesta. - Alailmakehän otsoni vaurioittaa kasvien solukkoa, häiritsee yhteyttämistä, heikentää puiden kasvua ja vähentää hiilen sitoutumista.
Holopainen kertoo, että Kuopion yliopisto, Joensuun yliopisto ja Metsäntutkimuslaitos ovat yhdessä tehneet kokeita, jossa kotimaisia metsäpuita on altistettu kasvihuonekaasuille.

- Tulosten mukaan puun perimästä riippuu, miten se kestää ilmastonmuutosta. Suomalaiset metsäpuut ovat perimältään hyvin erilaisia. Perimältään eli genotyypiltään tietynlaiset puut paitsi hyötyvät hiilidioksidin lisääntymisestä myös kestävät alailmakehän otsonia. Osa puista ei kuitenkaan pysty sopeutumaan muuttuneisiin oloihin, ja niiden kasvu taantuu otsonin vaikutuksesta. Genotyypit, jotka hyötyvät eniten ilmastonmuutoksesta, voittavat kilpailun ja valikoitunevat metsiemme puustoksi.


Suomen villipuut osaavat sopeutua

Entä mitä lämpeneminen itsessään saa aikaan? Suomen metsät kuuluvat pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, jonka pääpuulajeja ovat mänty, kuusi ja koivu. Vyöhykkeen eteläpuolella sijaitsee lauhkea lehti- ja sekametsävyöhyke ja pohjoispuolella puuton tundra. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä puut ovat geneettisesti sopeutuneet lämpötilojen suureen vuodenaikaisvaihteluun. Tämä takaa Joensuun yliopiston metsänhoitotieteen professorin Seppo Kellomäen mukaan sen, että puut sopeutuvat myös ilmastonmuutokseen.

- Suomen metsäpuut ovat pääosin villipuita, joilla on sopeutumiseen suuri geneettinen kapasiteetti. Koska Suomen metsiä käytetään voimakkaasti, niiden koko puusto uudistuu noin 30 vuodessa, ja tehokkaan uudistumisen takia metsät eivät häviä vaan kasvavat.

- Lisäksi metsänviljelyssä voidaan ottaa huomioon ilmastonmuutos ja käyttää sellaisia puulajeja ja geneettisiä materiaaleja, jotka sopeutuvat lämpenevään ilmastoon, Kellomäki huomauttaa.


Hallavauriot lisääntyvät vain vähän

Ilmastonmuutos nostaa kesän lämpöä parilla asteella, ja talvella muutos voi olla 7-8 astetta. Siksi Suomen kasvit ovat tulevaisuudessa elintoiminnoiltaan aktiivisia nykyistä suuremman osan vuotta, mikä altistaa ne yllättäville kylmille jaksoille. Kevät- ja syyshallojen aiheuttama vaurioriski vaihtelee puulajista toiseen. Kellomäen mukaan ilmastonmuutoksen ei kuitenkaan odoteta paljonkaan lisäävän hallavaurioita.

- Vaikka kasvukausi pitenee ja syksy on pitkään leuto, puut osaavat varautua pakkasiin. Pelkästään lämpötilan perusteella ei voi päätellä, miten käy, koska myös päivän pituus ratkaisee. Päivän lyheneminen on signaali, joka lopettaa kasvun.

Kellomäki kertoo, että Suomessa on kokeeksi siirretty mäntyjä ja kuusia sekä eteläisemmille että pohjoisemmille kasvupaikoille. Vanhimmissa kokeissa puut ovat kasvaneet jo yli 60 vuotta.

- Lämpimämpään siirron jälkeen sekä männyn että kuusen kasvu lisääntyi. Sen sijaan siirto kylmempään aiheutti männyssä vakavia tuhoja.

- Tulosten perusteella on arvioitu eri puulajien menestymistä uudessa ilmastossa, Kellomäki kertoo.


Havumetsä siirtyy pohjoiseen

Suomen ilmasto muuttuu Keski- ja Pohjois-Saksan ilmaston kaltaiseksi. Käytännössä tämä johtaa Kello¬mäen mukaan siihen, että pohjoinen havumetsävyöhyke siirtyy 400-500 kilometriä pohjoisemmaksi ja lehtimetsät yleistyvät Etelä-Suomessa.

Omin päin uudet lehtipuulajit tulevat Suomeen hitaasti, sillä niiden luontainen leviämisvauhti on vain 10-45 kilometriä vuosisadassa. Istutukset voivat muuttaa tilannetta nopeammin. Kellomäen mukaan jalojen lehtipuiden nykyistä laajempi kasvatus tulee Suomessa mahdolliseksi. Esimerkiksi pyökki, jota kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Ruotsissa, menestyisi meillä viljeltynä.

Lämmön lisäksi puihin vaikuttaa sademäärän muutos. Ennusteen perusteella sadanta aluksi kasvaa ja talvisadannan runsastuminen lisää lumituhoja, mutta kun lämpötila jatkaa nousuaan, sateet lopulta vähenevät. Etelä-Suomessa kesäsadanta saattaa niukentua jo siinä vaiheessa, kun talvisadanta lisääntyy.

Kesäsateiden vähennyttyä männyn, koivun ja kuusen kilpailusuhteet muuttuvat. Erityisesti kuusi kärsii kuivuudesta, koska sillä on pinnallinen juuristo ja suuri neulasmassa haihduttamassa. Kilpailun voittaa koivu, joka yleistyy muiden lajien kustannuksella.


Pohjoisen puut kasvavat enemmän

Kellomäen mukaan Suomen metsien kasvu lisääntyy lämpenemisen myötä jopa 20 prosenttia. Lisäys painottuu Pohjois-Suomeen; Etelä-Suomessa kasvu voi jopa taantua.

- Luonnon monimuotoisuudelle ilmastonmuutos on eduksikin, Kellomäki huomauttaa. - Mutta nykyinen luonnontila, joka on ihmisen arvojen näkökulmasta hyvä, katoaa. Metsäteollisuudessa arvostettu kuusi vähenee. Routajakso lyhenee, eikä sulana pysyvä metsämaa kanna työkoneita. Luonnolla on venymiskykyä, mutta ihmisen tuotantointressit eivät helposti sopeudu muutoksiin.

Kellomäki painottaa, että tuotanto voidaan kuitenkin sopeuttaa valitsemalla uusia puutyyppejä.

- Suomessa kuusta on viljeltävä tehokkaammin. On käytettävä eteläisempiä, balttilaisia genotyyppejä, jotka kasvavat 10-15 prosenttia enemmän kuin täkäläiset puulajit. Kun kasvukausi pitenee ja syyshallat tulevat nykyistä myöhemmin, balttilaiset lajit menestyvät Suomessa. Kasvukauden pidentyessä Suomen metsissä voisi tehdä harvennushakkuita nykyistä aikaisemmin.


Etenkin suometsät porskuttavat

- Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana erityisesti ojitetut suometsät kasvavat niin hyvin, että niistä voi tulla jopa kolmannes Suomen metsien kasvusta, kunhan ojien kunnossapidosta huolehditaan, arvioi suometsätieteen professori Harri Vasander Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta. Nykyisin suometsistä tulee noin neljännes kasvusta eli sama osuus, jonka ne kattavat metsiemme pinta-alasta.

Vasanderin mukaan suopuusto sopeutunee ilmastonmuutokseen hyvin.

- Se tosin riippuu siitä, miten sateet jakautuvat. Esimerkiksi viime kesä oli poikkeuksellisen kuiva, mutta soilla ei liene ylikuivumisen vaaraa, sillä turve pidättää hyvin kosteutta. Jos syksyt lämpenevät ja kasvukausi pitenee, puut eivät ehdi kunnolla talveutua, jolloin tiheissä suomänniköissä on vaarana versosurmaksi eli surmakaksi nimetyn sienitaudin lisääntyminen.


Metsäpalot yleistyvät varsinkin etelässä

Kesäolojen muuttuminen lisää Suomessa metsäpaloja. Esimakua saatiin kuuman ja kuivan viime kesän aikana rajan takana Venäjällä, missä palot roihusivat useita viikkoja.

Syttymisiin vaikuttavat sateet, haihdunta ja kesän pituus.

- Metsäpaloindeksi pohjautuu maan pintakerroksen kosteutta kuvaavaan lukuun, joka lasketaan sadannan ja haihdunnan välisestä suhteesta, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Ari Venäläinen. - Kun indeksi saavuttaa tietyn arvon, annetaan metsäpalovaroitus. Nykyisin Etelä-Suomessa voi kuivina kesinä olla riskipäiviä yli 80, kosteina kesinä parikymmentä. Pohjois-Suomessa riski on pienempi suuremman kosteuden ja lyhyemmän kesän takia.

Venäläinen arvioi, että vuosisadan loppuun mennessä metsäpaloriski voi kasvaa meillä nykyisestä noin puolitoistakertaiseksi.


Äärisäät pahentavat tuhoja

Ilmastonmuutoksen myötä myrskyt ja muut äärisäät yleistyvät. Suomessa kesien piteneminen voi lisätä metsien myrskytuhoja, koska sulan maan aikana routa ei ankkuroi puita maahan. Tuhohyönteiset lisääntyvät kaatuneissa puissa, joten tällä tavoin ilmastonmuutos edistää myös hyönteistuhoja.

Esimerkiksi kuivuus, pitkät hellejaksot ja runsaat kesäsateet lisäävät puolestaan puiden tautitartuntoja. Taudit esiintyvät sykleinä, joita ääriolot voimistavat.

- Metsien tautien kannalta äärevyys on avainsana, painottaa metsäpatologi, professori Risto Kasanen Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta. - Tämä näkyi vaikkapa vuoden 2004 kesänä, joka oli hyvin sateinen. Sienitaudit, kuten lehtipuiden ruostesienet ja katajankariste, lisääntyivät todella nopeasti.

- Vuoden 2006 kesä oli puolestaan poikkeuksellisen kuiva. Kun puiden vesitalous ei ole kunnossa, ne altistuvat juuristoa vaivaaville sienitaudeille, muun muassa mesisienille.


Sienien aiheuttamat taudit lisääntyvät

Puusta toiseen tarttuvista taudeista Suomen metsäpuita riivaavat nimenomaan sienitaudit. Bakteeri- ja virustaudit ovat lähes merkityksettömiä.

- Etelä-Suomessa kuusien vitsauksena on kuusenjuurikääpä, joka iskee hakkuualueiden kantoihin ja leviää juuriyhteyksien kautta ympäri puustoa, Kasanen kuvailee. - Kuusenjuurikäävän itiötuotanto lakkaa, kun lämpötila laskee nollaan. Jos ilmaston lämpiäminen lyhentää talvea, itiötuotanto jatkuu nykyistä pitempään.

Kasasen mukaan Keski-Suomen metsien olot alkavat lämpenemisen myötä verraten nopeasti vastata nykyisiä Etelä-Suomen oloja, jolloin kuusen laatua pilaavasta juurikäävästä tulee yhä suurempi ongelma.

- Kuusenjuurikääpä leviää nykyisiltä kasvualueiltaan pohjoisemmaksi. Samoin tekee männynjuurikääpä, hän lisää.
Lämpeneminen voi myös vähentää joitakin sienitauteja. Pohjois-Suomen metsien ongelmana on versosurmaa aiheuttava surmakkasieni, joka voi lämpimien kesien myötä taantua.

Kasanen painottaa, että Suomeen leviää uusia tuhonaiheuttajia myös ilmastonmuutoksesta riippumatta.

- 1980-luvulla Suomessa esiintyi jonkin verran lepänruostetta. Tauon jälkeen idästä on nyt kulkeutunut meille uusi lepän ruostesienilaji.


Tuhohyönteiset leviävät muutenkin

Hyönteistuhoja ilmastonmuutos siis lisää myrskytuhojen takia. - Esimerkiksi kun Ruotsissa oli paha myrsky vuoden 2005 alussa ja vain puolet kaatuneista puista saatiin korjatuksi pois metsistä, kirjanpainaja-kovakuoriaiset iskivät niihin ja levisivät sitten eläviin puihin, kertoo metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta.

Kirjanpainaja on merkittävin kuusen tuholainen. Se lisääntyy kaatuneissa puissa ja heikentyneissä pystypuissa ja voi runsaana esiintyessään tappaa kokonaisia metsiä. Kesän pidentyminen voi lisätä näitä tuhoja Suomessa, sillä lämpimän syksyn aikana kovakuoriaisilta ehtii aikuisiksi toinen ja jopa kolmas sukupolvi, eivätkä kuuset ole varautuneet tähän.

- Ruotsissa tämä hälyttävä ilmiö on jo havaittu, Heliövaara huomauttaa.

- Sen sijaan vastoin yleistä luuloa talvien lämpeneminen ei juuri vaikuta Suomen metsien tuhohyönteisiin, sillä tuhohyönteiset eivät noudata lämpötilarajoja. Ne lentävät, leviävät ja asettuvat uusille alueille ilman ilmastonmuutostakin.

Heliövaaran mukaan ainoa tapa torjua tuholaisia on pitää metsähygienia kunnossa. Tätä nykyä Suomen hyönteistuhotilanne on hyvin hallinnassa, koska maamme tiukka lainsäädäntö kieltää puutavaran varastoinnin metsiin ja tienvarsiin.


Anna-Liisa Pirhonen on vapaa toimittaja, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.