Lisääkö vai vähentääkö ilmastonmuutos metsiemme kasvua? Saammeko lisää puulajeja? Entä leviääkö tänne uusia puiden tauteja ja tuholaisia? Kysyimme asiantuntijoilta.


Saammeko lisää puulajeja? Entä leviääkö tänne uusia puiden tauteja ja tuholaisia?
Kysyimme asiantuntijoilta.




Suomessa on nyt keskimäärin 0,8 astetta lämpimämpää kuin 1900-luvun alussa. Kolmen viime vuosikymmenen aikana kasvukausi on pidentynyt monilla paikkakunnilla jopa kymmenellä päivällä. Kevät tulee entistä aikaisemmin, ja syksy jatkuu entistä pidempään.

Vielä lämpenemisen vaikutukset eivät näy metsissämme. Metsänrajan tuntumassa Lapissa on kyllä lähtenyt kasvuun paljon männyn taimia, mutta tästä on liian aikaista päätellä, että raja olisi siirtynyt. Pohjois-Suomi on satelliittikuvien mukaan vihertynyt 1980-luvulta lähtien, mutta kasvu saattaa johtua 1950- ja 1960-lukujen voimakkaasta metsien uudistuksesta.

Vaikutukset ovat kuitenkin tulossa. Mallilaskelmien mukaan vuosisadan lopussa vuotuinen keskilämpötila voi meidän leveysasteillamme olla 2-9 astetta nykyistä korkeampi. - Skenaarion mukaan lämpeneminen on Suomessa puolitoista kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin ja talvet lämpenevät enemmän kuin kesät, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Tuomenvirta. - Kesien sademäärä pysynee ennallaan tai kasvaa hieman, mutta vuosien talvipuolen sademäärä lisääntyy vuosisadan loppuun mennessä 5-35 prosenttia.

Lämpenemisen myötä laajat alueet esimerkiksi Suomen, Skandinavian ja Kanadan havumetsistä muuttuvat lauhkean vyöhykkeen metsiksi, joissa kasvu on nykyistä tehokkaampaa ja toisaalta metsäpalot, myrskytuhot ja kasvitaudit yleisempiä.


Hiilidioksidi ruokkii, otsoni tukahduttaa

Ilmastonmuutosta vauhdittaa ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen lisääntymisestä ilmakehässä. Näistä kaasuista metsien kannalta kiinnostavimpia ovat hiilidioksidi ja alailmakehän otsoni.

Ylenmääräinen hiilidioksidi on haitallista, koska se lämmittää ilmastoa. Toisaalta ilman hiilidioksidi on yhteyttämisen hiilenlähde ja siten kasvien kasvun edellytys. Otsoni on puolestaan yläilmakehässä elintärkeää, koska otsonikerros kilpistää elämälle vaarallista ultraviolettisäteilyä. Alailmakehässä otsoni on kuitenkin eliöille pahaksi.

- Hiilidioksidipitoisuuden nousun oletetaan lisäävän pohjoisen pallonpuoliskon metsien kasvua ja yhteyttämistä, mutta alailmakehän otsonipitoisuuden kasvun ennustetaan haittaavan sitä, sanoo ekologisen ympäristötieteen professori Toini Holopainen Kuopion yliopiston ekologisen ympäristötieteen laitoksesta. - Alailmakehän otsoni vaurioittaa kasvien solukkoa, häiritsee yhteyttämistä, heikentää puiden kasvua ja vähentää hiilen sitoutumista.
Holopainen kertoo, että Kuopion yliopisto, Joensuun yliopisto ja Metsäntutkimuslaitos ovat yhdessä tehneet kokeita, jossa kotimaisia metsäpuita on altistettu kasvihuonekaasuille.

- Tulosten mukaan puun perimästä riippuu, miten se kestää ilmastonmuutosta. Suomalaiset metsäpuut ovat perimältään hyvin erilaisia. Perimältään eli genotyypiltään tietynlaiset puut paitsi hyötyvät hiilidioksidin lisääntymisestä myös kestävät alailmakehän otsonia. Osa puista ei kuitenkaan pysty sopeutumaan muuttuneisiin oloihin, ja niiden kasvu taantuu otsonin vaikutuksesta. Genotyypit, jotka hyötyvät eniten ilmastonmuutoksesta, voittavat kilpailun ja valikoitunevat metsiemme puustoksi.


Suomen villipuut osaavat sopeutua

Entä mitä lämpeneminen itsessään saa aikaan? Suomen metsät kuuluvat pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, jonka pääpuulajeja ovat mänty, kuusi ja koivu. Vyöhykkeen eteläpuolella sijaitsee lauhkea lehti- ja sekametsävyöhyke ja pohjoispuolella puuton tundra. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä puut ovat geneettisesti sopeutuneet lämpötilojen suureen vuodenaikaisvaihteluun. Tämä takaa Joensuun yliopiston metsänhoitotieteen professorin Seppo Kellomäen mukaan sen, että puut sopeutuvat myös ilmastonmuutokseen.

- Suomen metsäpuut ovat pääosin villipuita, joilla on sopeutumiseen suuri geneettinen kapasiteetti. Koska Suomen metsiä käytetään voimakkaasti, niiden koko puusto uudistuu noin 30 vuodessa, ja tehokkaan uudistumisen takia metsät eivät häviä vaan kasvavat.

- Lisäksi metsänviljelyssä voidaan ottaa huomioon ilmastonmuutos ja käyttää sellaisia puulajeja ja geneettisiä materiaaleja, jotka sopeutuvat lämpenevään ilmastoon, Kellomäki huomauttaa.


Hallavauriot lisääntyvät vain vähän

Ilmastonmuutos nostaa kesän lämpöä parilla asteella, ja talvella muutos voi olla 7-8 astetta. Siksi Suomen kasvit ovat tulevaisuudessa elintoiminnoiltaan aktiivisia nykyistä suuremman osan vuotta, mikä altistaa ne yllättäville kylmille jaksoille. Kevät- ja syyshallojen aiheuttama vaurioriski vaihtelee puulajista toiseen. Kellomäen mukaan ilmastonmuutoksen ei kuitenkaan odoteta paljonkaan lisäävän hallavaurioita.

- Vaikka kasvukausi pitenee ja syksy on pitkään leuto, puut osaavat varautua pakkasiin. Pelkästään lämpötilan perusteella ei voi päätellä, miten käy, koska myös päivän pituus ratkaisee. Päivän lyheneminen on signaali, joka lopettaa kasvun.

Kellomäki kertoo, että Suomessa on kokeeksi siirretty mäntyjä ja kuusia sekä eteläisemmille että pohjoisemmille kasvupaikoille. Vanhimmissa kokeissa puut ovat kasvaneet jo yli 60 vuotta.

- Lämpimämpään siirron jälkeen sekä männyn että kuusen kasvu lisääntyi. Sen sijaan siirto kylmempään aiheutti männyssä vakavia tuhoja.

- Tulosten perusteella on arvioitu eri puulajien menestymistä uudessa ilmastossa, Kellomäki kertoo.


Havumetsä siirtyy pohjoiseen

Suomen ilmasto muuttuu Keski- ja Pohjois-Saksan ilmaston kaltaiseksi. Käytännössä tämä johtaa Kello¬mäen mukaan siihen, että pohjoinen havumetsävyöhyke siirtyy 400-500 kilometriä pohjoisemmaksi ja lehtimetsät yleistyvät Etelä-Suomessa.

Omin päin uudet lehtipuulajit tulevat Suomeen hitaasti, sillä niiden luontainen leviämisvauhti on vain 10-45 kilometriä vuosisadassa. Istutukset voivat muuttaa tilannetta nopeammin. Kellomäen mukaan jalojen lehtipuiden nykyistä laajempi kasvatus tulee Suomessa mahdolliseksi. Esimerkiksi pyökki, jota kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Ruotsissa, menestyisi meillä viljeltynä.

Lämmön lisäksi puihin vaikuttaa sademäärän muutos. Ennusteen perusteella sadanta aluksi kasvaa ja talvisadannan runsastuminen lisää lumituhoja, mutta kun lämpötila jatkaa nousuaan, sateet lopulta vähenevät. Etelä-Suomessa kesäsadanta saattaa niukentua jo siinä vaiheessa, kun talvisadanta lisääntyy.

Kesäsateiden vähennyttyä männyn, koivun ja kuusen kilpailusuhteet muuttuvat. Erityisesti kuusi kärsii kuivuudesta, koska sillä on pinnallinen juuristo ja suuri neulasmassa haihduttamassa. Kilpailun voittaa koivu, joka yleistyy muiden lajien kustannuksella.


Pohjoisen puut kasvavat enemmän

Kellomäen mukaan Suomen metsien kasvu lisääntyy lämpenemisen myötä jopa 20 prosenttia. Lisäys painottuu Pohjois-Suomeen; Etelä-Suomessa kasvu voi jopa taantua.

- Luonnon monimuotoisuudelle ilmastonmuutos on eduksikin, Kellomäki huomauttaa. - Mutta nykyinen luonnontila, joka on ihmisen arvojen näkökulmasta hyvä, katoaa. Metsäteollisuudessa arvostettu kuusi vähenee. Routajakso lyhenee, eikä sulana pysyvä metsämaa kanna työkoneita. Luonnolla on venymiskykyä, mutta ihmisen tuotantointressit eivät helposti sopeudu muutoksiin.

Kellomäki painottaa, että tuotanto voidaan kuitenkin sopeuttaa valitsemalla uusia puutyyppejä.

- Suomessa kuusta on viljeltävä tehokkaammin. On käytettävä eteläisempiä, balttilaisia genotyyppejä, jotka kasvavat 10-15 prosenttia enemmän kuin täkäläiset puulajit. Kun kasvukausi pitenee ja syyshallat tulevat nykyistä myöhemmin, balttilaiset lajit menestyvät Suomessa. Kasvukauden pidentyessä Suomen metsissä voisi tehdä harvennushakkuita nykyistä aikaisemmin.


Etenkin suometsät porskuttavat

- Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana erityisesti ojitetut suometsät kasvavat niin hyvin, että niistä voi tulla jopa kolmannes Suomen metsien kasvusta, kunhan ojien kunnossapidosta huolehditaan, arvioi suometsätieteen professori Harri Vasander Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta. Nykyisin suometsistä tulee noin neljännes kasvusta eli sama osuus, jonka ne kattavat metsiemme pinta-alasta.

Vasanderin mukaan suopuusto sopeutunee ilmastonmuutokseen hyvin.

- Se tosin riippuu siitä, miten sateet jakautuvat. Esimerkiksi viime kesä oli poikkeuksellisen kuiva, mutta soilla ei liene ylikuivumisen vaaraa, sillä turve pidättää hyvin kosteutta. Jos syksyt lämpenevät ja kasvukausi pitenee, puut eivät ehdi kunnolla talveutua, jolloin tiheissä suomänniköissä on vaarana versosurmaksi eli surmakaksi nimetyn sienitaudin lisääntyminen.


Metsäpalot yleistyvät varsinkin etelässä

Kesäolojen muuttuminen lisää Suomessa metsäpaloja. Esimakua saatiin kuuman ja kuivan viime kesän aikana rajan takana Venäjällä, missä palot roihusivat useita viikkoja.

Syttymisiin vaikuttavat sateet, haihdunta ja kesän pituus.

- Metsäpaloindeksi pohjautuu maan pintakerroksen kosteutta kuvaavaan lukuun, joka lasketaan sadannan ja haihdunnan välisestä suhteesta, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Ari Venäläinen. - Kun indeksi saavuttaa tietyn arvon, annetaan metsäpalovaroitus. Nykyisin Etelä-Suomessa voi kuivina kesinä olla riskipäiviä yli 80, kosteina kesinä parikymmentä. Pohjois-Suomessa riski on pienempi suuremman kosteuden ja lyhyemmän kesän takia.

Venäläinen arvioi, että vuosisadan loppuun mennessä metsäpaloriski voi kasvaa meillä nykyisestä noin puolitoistakertaiseksi.


Äärisäät pahentavat tuhoja

Ilmastonmuutoksen myötä myrskyt ja muut äärisäät yleistyvät. Suomessa kesien piteneminen voi lisätä metsien myrskytuhoja, koska sulan maan aikana routa ei ankkuroi puita maahan. Tuhohyönteiset lisääntyvät kaatuneissa puissa, joten tällä tavoin ilmastonmuutos edistää myös hyönteistuhoja.

Esimerkiksi kuivuus, pitkät hellejaksot ja runsaat kesäsateet lisäävät puolestaan puiden tautitartuntoja. Taudit esiintyvät sykleinä, joita ääriolot voimistavat.

- Metsien tautien kannalta äärevyys on avainsana, painottaa metsäpatologi, professori Risto Kasanen Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta. - Tämä näkyi vaikkapa vuoden 2004 kesänä, joka oli hyvin sateinen. Sienitaudit, kuten lehtipuiden ruostesienet ja katajankariste, lisääntyivät todella nopeasti.

- Vuoden 2006 kesä oli puolestaan poikkeuksellisen kuiva. Kun puiden vesitalous ei ole kunnossa, ne altistuvat juuristoa vaivaaville sienitaudeille, muun muassa mesisienille.


Sienien aiheuttamat taudit lisääntyvät

Puusta toiseen tarttuvista taudeista Suomen metsäpuita riivaavat nimenomaan sienitaudit. Bakteeri- ja virustaudit ovat lähes merkityksettömiä.

- Etelä-Suomessa kuusien vitsauksena on kuusenjuurikääpä, joka iskee hakkuualueiden kantoihin ja leviää juuriyhteyksien kautta ympäri puustoa, Kasanen kuvailee. - Kuusenjuurikäävän itiötuotanto lakkaa, kun lämpötila laskee nollaan. Jos ilmaston lämpiäminen lyhentää talvea, itiötuotanto jatkuu nykyistä pitempään.

Kasasen mukaan Keski-Suomen metsien olot alkavat lämpenemisen myötä verraten nopeasti vastata nykyisiä Etelä-Suomen oloja, jolloin kuusen laatua pilaavasta juurikäävästä tulee yhä suurempi ongelma.

- Kuusenjuurikääpä leviää nykyisiltä kasvualueiltaan pohjoisemmaksi. Samoin tekee männynjuurikääpä, hän lisää.
Lämpeneminen voi myös vähentää joitakin sienitauteja. Pohjois-Suomen metsien ongelmana on versosurmaa aiheuttava surmakkasieni, joka voi lämpimien kesien myötä taantua.

Kasanen painottaa, että Suomeen leviää uusia tuhonaiheuttajia myös ilmastonmuutoksesta riippumatta.

- 1980-luvulla Suomessa esiintyi jonkin verran lepänruostetta. Tauon jälkeen idästä on nyt kulkeutunut meille uusi lepän ruostesienilaji.


Tuhohyönteiset leviävät muutenkin

Hyönteistuhoja ilmastonmuutos siis lisää myrskytuhojen takia. - Esimerkiksi kun Ruotsissa oli paha myrsky vuoden 2005 alussa ja vain puolet kaatuneista puista saatiin korjatuksi pois metsistä, kirjanpainaja-kovakuoriaiset iskivät niihin ja levisivät sitten eläviin puihin, kertoo metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta.

Kirjanpainaja on merkittävin kuusen tuholainen. Se lisääntyy kaatuneissa puissa ja heikentyneissä pystypuissa ja voi runsaana esiintyessään tappaa kokonaisia metsiä. Kesän pidentyminen voi lisätä näitä tuhoja Suomessa, sillä lämpimän syksyn aikana kovakuoriaisilta ehtii aikuisiksi toinen ja jopa kolmas sukupolvi, eivätkä kuuset ole varautuneet tähän.

- Ruotsissa tämä hälyttävä ilmiö on jo havaittu, Heliövaara huomauttaa.

- Sen sijaan vastoin yleistä luuloa talvien lämpeneminen ei juuri vaikuta Suomen metsien tuhohyönteisiin, sillä tuhohyönteiset eivät noudata lämpötilarajoja. Ne lentävät, leviävät ja asettuvat uusille alueille ilman ilmastonmuutostakin.

Heliövaaran mukaan ainoa tapa torjua tuholaisia on pitää metsähygienia kunnossa. Tätä nykyä Suomen hyönteistuhotilanne on hyvin hallinnassa, koska maamme tiukka lainsäädäntö kieltää puutavaran varastoinnin metsiin ja tienvarsiin.


Anna-Liisa Pirhonen on vapaa toimittaja, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.