Lisääkö vai vähentääkö ilmastonmuutos metsiemme kasvua? Saammeko lisää puulajeja? Entä leviääkö tänne uusia puiden tauteja ja tuholaisia? Kysyimme asiantuntijoilta.


Saammeko lisää puulajeja? Entä leviääkö tänne uusia puiden tauteja ja tuholaisia?
Kysyimme asiantuntijoilta.




Suomessa on nyt keskimäärin 0,8 astetta lämpimämpää kuin 1900-luvun alussa. Kolmen viime vuosikymmenen aikana kasvukausi on pidentynyt monilla paikkakunnilla jopa kymmenellä päivällä. Kevät tulee entistä aikaisemmin, ja syksy jatkuu entistä pidempään.

Vielä lämpenemisen vaikutukset eivät näy metsissämme. Metsänrajan tuntumassa Lapissa on kyllä lähtenyt kasvuun paljon männyn taimia, mutta tästä on liian aikaista päätellä, että raja olisi siirtynyt. Pohjois-Suomi on satelliittikuvien mukaan vihertynyt 1980-luvulta lähtien, mutta kasvu saattaa johtua 1950- ja 1960-lukujen voimakkaasta metsien uudistuksesta.

Vaikutukset ovat kuitenkin tulossa. Mallilaskelmien mukaan vuosisadan lopussa vuotuinen keskilämpötila voi meidän leveysasteillamme olla 2-9 astetta nykyistä korkeampi. - Skenaarion mukaan lämpeneminen on Suomessa puolitoista kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin ja talvet lämpenevät enemmän kuin kesät, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Tuomenvirta. - Kesien sademäärä pysynee ennallaan tai kasvaa hieman, mutta vuosien talvipuolen sademäärä lisääntyy vuosisadan loppuun mennessä 5-35 prosenttia.

Lämpenemisen myötä laajat alueet esimerkiksi Suomen, Skandinavian ja Kanadan havumetsistä muuttuvat lauhkean vyöhykkeen metsiksi, joissa kasvu on nykyistä tehokkaampaa ja toisaalta metsäpalot, myrskytuhot ja kasvitaudit yleisempiä.


Hiilidioksidi ruokkii, otsoni tukahduttaa

Ilmastonmuutosta vauhdittaa ihmisen tuottamien kasvihuonekaasujen lisääntymisestä ilmakehässä. Näistä kaasuista metsien kannalta kiinnostavimpia ovat hiilidioksidi ja alailmakehän otsoni.

Ylenmääräinen hiilidioksidi on haitallista, koska se lämmittää ilmastoa. Toisaalta ilman hiilidioksidi on yhteyttämisen hiilenlähde ja siten kasvien kasvun edellytys. Otsoni on puolestaan yläilmakehässä elintärkeää, koska otsonikerros kilpistää elämälle vaarallista ultraviolettisäteilyä. Alailmakehässä otsoni on kuitenkin eliöille pahaksi.

- Hiilidioksidipitoisuuden nousun oletetaan lisäävän pohjoisen pallonpuoliskon metsien kasvua ja yhteyttämistä, mutta alailmakehän otsonipitoisuuden kasvun ennustetaan haittaavan sitä, sanoo ekologisen ympäristötieteen professori Toini Holopainen Kuopion yliopiston ekologisen ympäristötieteen laitoksesta. - Alailmakehän otsoni vaurioittaa kasvien solukkoa, häiritsee yhteyttämistä, heikentää puiden kasvua ja vähentää hiilen sitoutumista.
Holopainen kertoo, että Kuopion yliopisto, Joensuun yliopisto ja Metsäntutkimuslaitos ovat yhdessä tehneet kokeita, jossa kotimaisia metsäpuita on altistettu kasvihuonekaasuille.

- Tulosten mukaan puun perimästä riippuu, miten se kestää ilmastonmuutosta. Suomalaiset metsäpuut ovat perimältään hyvin erilaisia. Perimältään eli genotyypiltään tietynlaiset puut paitsi hyötyvät hiilidioksidin lisääntymisestä myös kestävät alailmakehän otsonia. Osa puista ei kuitenkaan pysty sopeutumaan muuttuneisiin oloihin, ja niiden kasvu taantuu otsonin vaikutuksesta. Genotyypit, jotka hyötyvät eniten ilmastonmuutoksesta, voittavat kilpailun ja valikoitunevat metsiemme puustoksi.


Suomen villipuut osaavat sopeutua

Entä mitä lämpeneminen itsessään saa aikaan? Suomen metsät kuuluvat pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen, jonka pääpuulajeja ovat mänty, kuusi ja koivu. Vyöhykkeen eteläpuolella sijaitsee lauhkea lehti- ja sekametsävyöhyke ja pohjoispuolella puuton tundra. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä puut ovat geneettisesti sopeutuneet lämpötilojen suureen vuodenaikaisvaihteluun. Tämä takaa Joensuun yliopiston metsänhoitotieteen professorin Seppo Kellomäen mukaan sen, että puut sopeutuvat myös ilmastonmuutokseen.

- Suomen metsäpuut ovat pääosin villipuita, joilla on sopeutumiseen suuri geneettinen kapasiteetti. Koska Suomen metsiä käytetään voimakkaasti, niiden koko puusto uudistuu noin 30 vuodessa, ja tehokkaan uudistumisen takia metsät eivät häviä vaan kasvavat.

- Lisäksi metsänviljelyssä voidaan ottaa huomioon ilmastonmuutos ja käyttää sellaisia puulajeja ja geneettisiä materiaaleja, jotka sopeutuvat lämpenevään ilmastoon, Kellomäki huomauttaa.


Hallavauriot lisääntyvät vain vähän

Ilmastonmuutos nostaa kesän lämpöä parilla asteella, ja talvella muutos voi olla 7-8 astetta. Siksi Suomen kasvit ovat tulevaisuudessa elintoiminnoiltaan aktiivisia nykyistä suuremman osan vuotta, mikä altistaa ne yllättäville kylmille jaksoille. Kevät- ja syyshallojen aiheuttama vaurioriski vaihtelee puulajista toiseen. Kellomäen mukaan ilmastonmuutoksen ei kuitenkaan odoteta paljonkaan lisäävän hallavaurioita.

- Vaikka kasvukausi pitenee ja syksy on pitkään leuto, puut osaavat varautua pakkasiin. Pelkästään lämpötilan perusteella ei voi päätellä, miten käy, koska myös päivän pituus ratkaisee. Päivän lyheneminen on signaali, joka lopettaa kasvun.

Kellomäki kertoo, että Suomessa on kokeeksi siirretty mäntyjä ja kuusia sekä eteläisemmille että pohjoisemmille kasvupaikoille. Vanhimmissa kokeissa puut ovat kasvaneet jo yli 60 vuotta.

- Lämpimämpään siirron jälkeen sekä männyn että kuusen kasvu lisääntyi. Sen sijaan siirto kylmempään aiheutti männyssä vakavia tuhoja.

- Tulosten perusteella on arvioitu eri puulajien menestymistä uudessa ilmastossa, Kellomäki kertoo.


Havumetsä siirtyy pohjoiseen

Suomen ilmasto muuttuu Keski- ja Pohjois-Saksan ilmaston kaltaiseksi. Käytännössä tämä johtaa Kello¬mäen mukaan siihen, että pohjoinen havumetsävyöhyke siirtyy 400-500 kilometriä pohjoisemmaksi ja lehtimetsät yleistyvät Etelä-Suomessa.

Omin päin uudet lehtipuulajit tulevat Suomeen hitaasti, sillä niiden luontainen leviämisvauhti on vain 10-45 kilometriä vuosisadassa. Istutukset voivat muuttaa tilannetta nopeammin. Kellomäen mukaan jalojen lehtipuiden nykyistä laajempi kasvatus tulee Suomessa mahdolliseksi. Esimerkiksi pyökki, jota kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Ruotsissa, menestyisi meillä viljeltynä.

Lämmön lisäksi puihin vaikuttaa sademäärän muutos. Ennusteen perusteella sadanta aluksi kasvaa ja talvisadannan runsastuminen lisää lumituhoja, mutta kun lämpötila jatkaa nousuaan, sateet lopulta vähenevät. Etelä-Suomessa kesäsadanta saattaa niukentua jo siinä vaiheessa, kun talvisadanta lisääntyy.

Kesäsateiden vähennyttyä männyn, koivun ja kuusen kilpailusuhteet muuttuvat. Erityisesti kuusi kärsii kuivuudesta, koska sillä on pinnallinen juuristo ja suuri neulasmassa haihduttamassa. Kilpailun voittaa koivu, joka yleistyy muiden lajien kustannuksella.


Pohjoisen puut kasvavat enemmän

Kellomäen mukaan Suomen metsien kasvu lisääntyy lämpenemisen myötä jopa 20 prosenttia. Lisäys painottuu Pohjois-Suomeen; Etelä-Suomessa kasvu voi jopa taantua.

- Luonnon monimuotoisuudelle ilmastonmuutos on eduksikin, Kellomäki huomauttaa. - Mutta nykyinen luonnontila, joka on ihmisen arvojen näkökulmasta hyvä, katoaa. Metsäteollisuudessa arvostettu kuusi vähenee. Routajakso lyhenee, eikä sulana pysyvä metsämaa kanna työkoneita. Luonnolla on venymiskykyä, mutta ihmisen tuotantointressit eivät helposti sopeudu muutoksiin.

Kellomäki painottaa, että tuotanto voidaan kuitenkin sopeuttaa valitsemalla uusia puutyyppejä.

- Suomessa kuusta on viljeltävä tehokkaammin. On käytettävä eteläisempiä, balttilaisia genotyyppejä, jotka kasvavat 10-15 prosenttia enemmän kuin täkäläiset puulajit. Kun kasvukausi pitenee ja syyshallat tulevat nykyistä myöhemmin, balttilaiset lajit menestyvät Suomessa. Kasvukauden pidentyessä Suomen metsissä voisi tehdä harvennushakkuita nykyistä aikaisemmin.


Etenkin suometsät porskuttavat

- Kahden seuraavan vuosikymmenen aikana erityisesti ojitetut suometsät kasvavat niin hyvin, että niistä voi tulla jopa kolmannes Suomen metsien kasvusta, kunhan ojien kunnossapidosta huolehditaan, arvioi suometsätieteen professori Harri Vasander Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta. Nykyisin suometsistä tulee noin neljännes kasvusta eli sama osuus, jonka ne kattavat metsiemme pinta-alasta.

Vasanderin mukaan suopuusto sopeutunee ilmastonmuutokseen hyvin.

- Se tosin riippuu siitä, miten sateet jakautuvat. Esimerkiksi viime kesä oli poikkeuksellisen kuiva, mutta soilla ei liene ylikuivumisen vaaraa, sillä turve pidättää hyvin kosteutta. Jos syksyt lämpenevät ja kasvukausi pitenee, puut eivät ehdi kunnolla talveutua, jolloin tiheissä suomänniköissä on vaarana versosurmaksi eli surmakaksi nimetyn sienitaudin lisääntyminen.


Metsäpalot yleistyvät varsinkin etelässä

Kesäolojen muuttuminen lisää Suomessa metsäpaloja. Esimakua saatiin kuuman ja kuivan viime kesän aikana rajan takana Venäjällä, missä palot roihusivat useita viikkoja.

Syttymisiin vaikuttavat sateet, haihdunta ja kesän pituus.

- Metsäpaloindeksi pohjautuu maan pintakerroksen kosteutta kuvaavaan lukuun, joka lasketaan sadannan ja haihdunnan välisestä suhteesta, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Ari Venäläinen. - Kun indeksi saavuttaa tietyn arvon, annetaan metsäpalovaroitus. Nykyisin Etelä-Suomessa voi kuivina kesinä olla riskipäiviä yli 80, kosteina kesinä parikymmentä. Pohjois-Suomessa riski on pienempi suuremman kosteuden ja lyhyemmän kesän takia.

Venäläinen arvioi, että vuosisadan loppuun mennessä metsäpaloriski voi kasvaa meillä nykyisestä noin puolitoistakertaiseksi.


Äärisäät pahentavat tuhoja

Ilmastonmuutoksen myötä myrskyt ja muut äärisäät yleistyvät. Suomessa kesien piteneminen voi lisätä metsien myrskytuhoja, koska sulan maan aikana routa ei ankkuroi puita maahan. Tuhohyönteiset lisääntyvät kaatuneissa puissa, joten tällä tavoin ilmastonmuutos edistää myös hyönteistuhoja.

Esimerkiksi kuivuus, pitkät hellejaksot ja runsaat kesäsateet lisäävät puolestaan puiden tautitartuntoja. Taudit esiintyvät sykleinä, joita ääriolot voimistavat.

- Metsien tautien kannalta äärevyys on avainsana, painottaa metsäpatologi, professori Risto Kasanen Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta. - Tämä näkyi vaikkapa vuoden 2004 kesänä, joka oli hyvin sateinen. Sienitaudit, kuten lehtipuiden ruostesienet ja katajankariste, lisääntyivät todella nopeasti.

- Vuoden 2006 kesä oli puolestaan poikkeuksellisen kuiva. Kun puiden vesitalous ei ole kunnossa, ne altistuvat juuristoa vaivaaville sienitaudeille, muun muassa mesisienille.


Sienien aiheuttamat taudit lisääntyvät

Puusta toiseen tarttuvista taudeista Suomen metsäpuita riivaavat nimenomaan sienitaudit. Bakteeri- ja virustaudit ovat lähes merkityksettömiä.

- Etelä-Suomessa kuusien vitsauksena on kuusenjuurikääpä, joka iskee hakkuualueiden kantoihin ja leviää juuriyhteyksien kautta ympäri puustoa, Kasanen kuvailee. - Kuusenjuurikäävän itiötuotanto lakkaa, kun lämpötila laskee nollaan. Jos ilmaston lämpiäminen lyhentää talvea, itiötuotanto jatkuu nykyistä pitempään.

Kasasen mukaan Keski-Suomen metsien olot alkavat lämpenemisen myötä verraten nopeasti vastata nykyisiä Etelä-Suomen oloja, jolloin kuusen laatua pilaavasta juurikäävästä tulee yhä suurempi ongelma.

- Kuusenjuurikääpä leviää nykyisiltä kasvualueiltaan pohjoisemmaksi. Samoin tekee männynjuurikääpä, hän lisää.
Lämpeneminen voi myös vähentää joitakin sienitauteja. Pohjois-Suomen metsien ongelmana on versosurmaa aiheuttava surmakkasieni, joka voi lämpimien kesien myötä taantua.

Kasanen painottaa, että Suomeen leviää uusia tuhonaiheuttajia myös ilmastonmuutoksesta riippumatta.

- 1980-luvulla Suomessa esiintyi jonkin verran lepänruostetta. Tauon jälkeen idästä on nyt kulkeutunut meille uusi lepän ruostesienilaji.


Tuhohyönteiset leviävät muutenkin

Hyönteistuhoja ilmastonmuutos siis lisää myrskytuhojen takia. - Esimerkiksi kun Ruotsissa oli paha myrsky vuoden 2005 alussa ja vain puolet kaatuneista puista saatiin korjatuksi pois metsistä, kirjanpainaja-kovakuoriaiset iskivät niihin ja levisivät sitten eläviin puihin, kertoo metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksesta.

Kirjanpainaja on merkittävin kuusen tuholainen. Se lisääntyy kaatuneissa puissa ja heikentyneissä pystypuissa ja voi runsaana esiintyessään tappaa kokonaisia metsiä. Kesän pidentyminen voi lisätä näitä tuhoja Suomessa, sillä lämpimän syksyn aikana kovakuoriaisilta ehtii aikuisiksi toinen ja jopa kolmas sukupolvi, eivätkä kuuset ole varautuneet tähän.

- Ruotsissa tämä hälyttävä ilmiö on jo havaittu, Heliövaara huomauttaa.

- Sen sijaan vastoin yleistä luuloa talvien lämpeneminen ei juuri vaikuta Suomen metsien tuhohyönteisiin, sillä tuhohyönteiset eivät noudata lämpötilarajoja. Ne lentävät, leviävät ja asettuvat uusille alueille ilman ilmastonmuutostakin.

Heliövaaran mukaan ainoa tapa torjua tuholaisia on pitää metsähygienia kunnossa. Tätä nykyä Suomen hyönteistuhotilanne on hyvin hallinnassa, koska maamme tiukka lainsäädäntö kieltää puutavaran varastoinnin metsiin ja tienvarsiin.


Anna-Liisa Pirhonen on vapaa toimittaja, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti