Osa näytöistä vaatii ihoa, toisille kynsikin kelpaa.

Ostin kesällä ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimeni, Nokian N97:n. Ensimmäisten viikkojen aikana en saanut sillä tehdyksi paljonkaan, koska nakkisormillani oli mahdotonta osua juuri oikeaan kohtaan näytössä. Yleensä se rekisteröi kosketukseni vähän alemmaksi kuin tarkoitin.Sitten keksin. Nokialaistahan voi operoida kynnellä! Kynnenkärki kohdistuu paljon tarkemmin kuin sormenpää. Kuinka en tullut tätä heti ajatelleeksi?Ehkä siksi, ettei ole mitenkään itsestään selvää, että kosketusnäyttö tunnistaa kynnen tai kynän.

Monissa kännyköissä on niin sanottu kapasitiivinen kosketusnäyttö. Sellainen reagoi vain paljaaseen sormen ihoon tai muuhun sähköä johtavaan kappaleeseen. Nokia sitä vastoin suosii puhelimissaan resistiivistä kosketusnäyttöä. Sitä voi käyttää sormikkaalla tai vaikkapa vesitiiviin pussukan läpi. Ominaisuus on ehkä turha kaupungissa, mutta esimerkiksi vesillä liikkuja tai sateessa ulkoilija osaa arvostaa sitä.

Virta alkaa kulkea

Resistiivinen kosketusnäyttö rekisteröi painalluksen vähän samaan tapaan kuin mikä tahansa puhelimen näppäin. Näytön pinnalla on kaksi sähköä johtavaa, läpinäkyvää ja joustavaa kalvoa, joiden väliin jää eristävä rako. Painallus sormella tai kynällä saa päällimmäisen kalvon koskettamaan alempaa, jolloin sähkövirta pääsee kulkemaan kalvosta toiseen. Näyttölaite päättelee koordinaatit sähkövirran voimakkuudesta.Resistiivinen näyttö on etenkin uutena varsin tarkka. Kalvojen välissä on eristäviä pisteitä, joiden ansiosta kalvot koskettavat painettaessa toisiaan vain pieneltä alueel­ta. Koordinaattilukemat kuitenkin muuttuvat vuosien varrella epätarkemmiksi, kun pinta kuluu.

Tai sähkökenttä muuttuu

Kapasitiiviset kosketusnäytöt ovat yleistyneet varsinkin sen jälkeen, kun Apple toi markkinoille ensimmäisen iPhonensa. Tällaisessa näytössä on vain yksi sähköä johtavasta aineesta ja eristekerroksesta koostuva pintakalvo. Sormi koskettaa sitä eristeen puolelta.Koska iho johtaa sähköä, kosketus muuttaa sähkökenttää näytön pinnalla. Anturit laitteen kulmissa mittaavat niin sanotun kapasitanssin muutoksen, ja siitä laite päättelee kosketuskohdan.Kehittyneimmät versiot, projisoidut kapasitiiviset näytöt, osaavat mitata kapasitanssin joka kohdasta ja tunnistaa samanaikaisia kosketuksia. Tällaista laitetta voi käyttää kahden sormen erilaisilla eleillä. Projisoitu kapasitiivinen näyttö toimii myös hansikkaan läpi.

Makuasia, kumpi kivampi

Kapasitiivinen näyttö reagoi sormenpään kevyeenkin kosketukseen ja tekee sen nopeammin kuin resistiivinen näyttö. Siksi kapasitiivinen näyttö on monien mielestä miellyttävämpi – mutta kyse on myös makuasiasta. Paljon merkitsee se, mihin käyttäjä on tottunut edellisessä puhelimessaan.Tulevaisuudessa kosketusnäytöt saattavat yhdistää näitä tekniikoita. Aivan uusiakin lähestymistapoja on kokeiltu. Esimerkiksi Nokia on tuonut julki tekniikan, jolla kännykän kamera tekee mistä tahansa televisiosta ”kosketusnäytön”. Siinä kännykkä yhdistetään kaapelilla tv-ruutuun, joka esittää näytön sisällön. Samalla kännykkä kuvaa ruutua ja sen edustaa. Kun käyttäjä liikuttelee kättään sopivasti ruudun edessä, kamera havaitsee toiminnan ja kännykkä tulkitsee eleen klikkaukseksi. Fyysistä kosketusta ei edes tarvita.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010