Arkitieto väittää, että kuplat syntyvät lasin epätasaisuuksissa. Tämä ei pidä paikkaansa.

Monella on kokemusta varomattomasti käsitellyn samppanjapullon roiskumisesta. Ei ihme, sillä juomassa on liuenneena käymisessä syntynyttä hiilidioksidia niin paljon, että avatusta 0,75 litran pullosta sitä vapautuu kaasuna peräti 4-5 litraa. Pulloon kaasu tuottaa yli viiden ilmakehän paineen.

Kun pullo sitten avataan, paine laskee äkillisesti, jolloin nesteessä onkin enemmän hiilidioksidia kuin se pystyy sitomaan. Kaasu alkaa karata joko äkkiryöpsäyksenä tai paremmassa tapauksessa pieninä kuplina. Jos oletetaan, että yhden kaasukuplan halkaisija on noin puoli millimetriä, pullosta riittää kymmeniin miljooniin kupliin. Paine aiheuttaa myös sen, että korkki voi lentää jopa 50 kilometrin tuntinopeudella, joten on syytä varoa silmiään!

Vauhtia kuituhiukkasista

Itse asiassa vain noin 20 prosenttia hiilidioksidista vapautuu kuplina. Loput 80 prosenttia haihtuu nestepinnan läpi ilman mitään näkyvää merkkiä. Juoman kaikki kaasu käyttäytyisi näin, jollei olisi tiivistymiskeskuksia, joita kupla tarvitsee syntyäkseen. Onneksi niitä on sopivasti tarjolla luonnostaan.

Moni luulee, että kuplat muodostuvat lasin epätasaisuuksissa, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kuplat tarvitsevat energeettisesti edullisia muodostumispaikkoja. Sellaisina toimivat millimetrin kymmenesosan mittaiset kuituhiukkaset, lähinnä selluloosakuidun hidut, joita tulee lasiin ilmasta. Joskus tiivistymiskeskuksena toimii myös juomaan muodostunut viinikivi. Tiivistymiskeskuksen tunnistaa siitä, että kuplat nousevat sen kohdalta jonoina.

Kuplinnan kestoa ei kaikilta osin pysty säätelemään, sillä kuplien syntynopeus riippuu muun muassa tiivistymiskeskusten muodostumispisteiden muodoista. Kolme minuuttia samppanjan kaatamisen jälkeen kuplien muodostumisnopeus vaihtelee muutamasta aina 50 kuplaan sekunnissa tiivistymiskeskusta kohden.

Viileässä paras poreilu

Kuplat paitsi näyttävät hauskoilta ja kutittavat mukavasti suussa myös nostavat juoman aromeja nenää kohti.

Päästäkseen nauttimaan kaikista eduista juoma kannattaa kaataa tulppaaninmuotoiseen tai korkeaan lasiin. Siinä tuoksut ohjautuvat kuplien mukana pienelle alueelle ja osuvat sopivasti sieraimiin. Laajempisuisessa ja matalammassa lasissa kupliminen tapahtuu nopeammin ja laajemmalla alueella ja aromeja karkaa enemmän hukkaan.

Kuohujuoma maistuu parhaalta 5-8-asteisena, jolloin kupliakin syntyy sopivaan tahtiin. Lämpimässä kupliminen kiihtyy ja loppuu nopeammin. Lasin likaisuus suurentaa ja vähentää kuplia. Kuplien runsasta muodostumista suosii muun muassa se, että lasin seinämissä ei ole pesuaineesta jäänyttä rasvaa. Samppanjalasi tulisikin pestä vain kuumalla vedellä ja jättää sitten suu alaspäin kuivumaan.

Vanhasta pullosta pieniä kuplia

Kun kaasua on paljon, kuplista voi tulla isoja. Kuplan muodostuminen vaatii paljon energiaa, suureneminen huomattavasti vähemmän. Hyvä rinnastus on ilmapallo: alussa joutuu puhaltamaan posket punaisina, mutta pallon kasvaessa työ helpottuu.

Usein ajatellaan, että laadukkaan vanhan samppanjan kuplat ovat pienempiä kuin halvempilaatuisen samppanjan tai kuohuviinin. Totuus ei kuitenkaan ole näin romanttinen. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että vanhasta pullosta hiilidioksidia on jo karannut ja pienemmästä kaasumäärästä tulee pienempiä kuplia.

Pekka Lehtonen on Alkon laboratorion johtaja ja Helsingin yliopiston analyyttisen kemian dosentti.

Aiheesta lisää: Gérard Liger-Belair, Uncorked - The Science of Champagne (Princeton University Press 2004).

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2008

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.