Halkeaman alla maaperän kerrokset ovat laajenneet ja nousseet. Kuva Shutterstock
Halkeaman alla maaperän kerrokset ovat laajenneet ja nousseet. Kuva Shutterstock

Ongelmat alkavat, kun epätasaisesti jäätynyt maa sulaa.

Talven tullen tien pohja jäätyy. Routa etenee ylhäältä alas vähitellen syvempiin kerroksiin. Kun maa on sydäntalvella paksulti jäässä, tie kantaa oikein hyvin. Ongelmat alkavat, kun kevätaurinko alkaa sulattaa routaa.

Kesällä sadevesi imeytyy maan pintakerroksista hitaasti tienpohjan alakerroksiin. Tie ei muutu kuravelliksi, ellei lyhyessä ajassa sada poikkeuksellisen paljon.

Alkukevään sulamisvedet sen sijaan eivät pääse imeytymään, koska alemmat maakerrokset ovat vielä jäässä. Jos tienpohja on rakennettu hyvin, sen kerrokset on kallistettu niin, että vesi valuu tien pinnalta ja ylemmistä maakerroksista tien sivulle, ojiin tai pientareelle.

Aina vesi ei kuitenkaan pääse valumaan pois sivusuunnassa eikä ehdi haihtuakaan. Silloin vesi jää  taskuksi tienpinnan alle. Tällainen tie ei enää kanna raskaita autoja. Syntyy kuoppia, uria ja upottavia kohtia. Soratie muuttuu velliksi, ja päällystetyllä tiellä asvaltti murtuu.

Kun päällysteeseen syntyy pieni halkeama, autojen renkaat alkavat irrottaa asvaltista palasia. Liikenteen rasitus kasvattaa halkeamasta reiän.

Kevätsade pahentaa tilannetta

Syksyllä maan jäätyessä puhutaan routaantumisesta. Keväällä maan sulaessa ja liikahdellessa sanotaan, että tie routii. Autotiellä käytetään sanaa kelirikko, rautateillä puhutaan vain routavaurioista.

Kelirikosta tulee sitä pahempi, mitä kylmempi talvi on ollut. Mitä pitempään on ollut pakkasta, sitä syvemmälle tie on ehtinyt routaantua. Myös syksyn sateisuus pahentaa asiaa. Jos vielä talvi on vähäluminen, pakkanen pääsee vaikuttamaan tienpohjaan ilman lumikerroksen eristävää vaikutusta.

Keväällä routimista pahentavat sateet ja nopea sulaminen. Tiet pysyvät parhaiten kunnossa, jos kevät on kuiva ja etenee hitaasti. Silloin maakerrokset tien alla sulavat vähän kerrallaan ja ehtivät kuivua, ennen kuin seuraava kerros alkaa sulaa.

Pohjusta routimattomalla

Suomessa routa on aina ollut tienrakentajalle tuttu ilmiö, joten siihen on osattu varautua – budjetista riippuen enemmän tai vähemmän.

Tietä voi suojata perustamalla sen mahdollisimman syvälle routimattomilla maalajeilla. Sellaisia ovat esimerkiksi hiekka ja murske. Idea­na on, ettei pohjavesi pääse nousemaan karkeiden rakeiden väliin kapillaari-ilmiön avulla.

Routimattomat maalajitkin routaantuvat. Talvikauden aikana syntyvää routakerrosta, jonka kokonaistilavuudessa ei tapahdu muutoksia, kutsutaan massiiviseksi roudaksi. Koska sen tilavuus ei muutu, tie pysyy sen päällä siistinä.

Ongelmia aiheuttaa erityisesti kerrosrouta. Siinä vaakasuorat ja paksuudeltaan vaihtelevat jääkerrokset ja -linssit vuorottelevat osittain sulien ja massiivisesti routaantuneiden kerrosten kanssa.
Maalajeja, joissa muodostuu kerrosroutaa, sanotaan routiviksi maalajeiksi. Niissä maakerrokset laajenevat, routiminen nostaa yläpuolisia kerroksia epätasaisesti, ja päällä oleva maantie vaurioituu helposti.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014