Maailman johtava tietoyhteiskuntalaboratorio hajosi kokoelmaksi järjestelmiä, jotka eivät pelaa yhteen. Nyt eri tahot pohtivat:

Teksti: Marko Hamilo

Jos haluaisin leuhkia ulkomaalaisille, kuinka kehittynyt suomalainen tietoyhteiskunta on, aloittaisin kertomalla, milloin ensi kerran maksoin laskuja verkkopankissa. Vuosi oli 1994. Suomen Yhdyspankin Solo-palvelu oli käytettävissä internetissä telnet-pääteyhteydellä jo ennen verkkoselainta.

1990-luvulla Suomi oli digitaalinen edellä­kävijä melkein kaikilla mittareilla. Maailman ensimmäisen gsm-puhelun soitti Suomen Pankin johtaja Harri Holkeri Helsingissä jo 1991, ja vuosikymmenen lopulla matkapuhelinta käyttivät lähes kaikki. Olimme ensimmäisinä siirtymässä digitelevisioon, ja Sonera valloitti Eurooppaa. Suomi oli maailman silmissä digitaalisen tulevaisuuden laboratorio.

Muut kiihdyttivät käytössä

2000-luvun alussa helsinkiläiset toimittajat lähtivät Tallinnaan, kun halusivat saada esimakua digitaalisesta yhteiskunnasta. Siellä saattoi ihastella, kuinka langattoman internetyhteyden sai jopa puistonpenkiltä. Samaan aikaan Helsingissä nettiin pääsi ilmaiseksi vain parista kahvilasta.

Sittemmin edelläkävijän maineemme on kolhiintunut useaan otteeseen, emmekä enää ole maailman kärkeä edes kännyköiden ja henkilökohtaisten tietokoneiden käyttäjinä. 

Suomi on siis jäänyt jälkeen juuri siinä, missä yleensä olemme hyviä: uuden tekniikan käyttöönotossa. Perässähiihtäjiä emme onneksi vielä ole, vaikka laajan maan syrjäisimmissä kolkissa ei saakaan tilattua ihan kaikkein nopeimpia laajakaistayhteyksiä.

Mutta huonommalta näyttää, jos katsomme, mihin digitaalista tekniikkaa käytetään.

Hallinnossa Hondurasin tasoa

Kun virolaiset vaaleissa äänestävät tottuneesti netissä, Suomi joutui uusimaan sähköisen äänestyksen, jota vuoden 2008 kunnallisvaaleissa kokeiltiin kolmessa kunnassa. Nyt näyttää siltä, ettei kopissa enää edes yritetä äänestää tietokoneella. Nettiäänestys on näillä näkymin mahdollinen aikaisintaan vuoden 2016 kunnallisvaaleissa.

Vaalit eivät ole poikkeus vaan sääntö. Vuonna 2008 YK:n "digitaalista demokratiaa" mittaava e-Participation Index sijoitti Suomen jaetulle 43. sijalle yhdessä Hondurasin, Mongolian ja Filippiinien kanssa. Kärjessä olivat Yhdysvallat ja Etelä-Korea. Indeksi arvioi julkisen hallinnon verkkotoimintoja sen mukaan, kuinka hyvin ne tarjoavat kansalaisille paitsi tietoa myös palveluita ja työkaluja, joilla osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Samana vuonna YK katsasti julkisen hallinnon onlinepalvelujen kehittyneisyyttä. Arvioinnin kohteena oli lähinnä kansalaisille suunnattu hallinnon portaali. Nyt kärkeen ylsi Tanska. Suomi sijoittui sijalle 23 juuri ennen Unkaria.

Myös Maailman talousfoorumi ja teknologiajätti IBM vertailevat säännöllisesti tietoyhteiskuntia. Niiden kartoituksissa Suomen sijoitus on laskenut vuodesta 2005 alkaen.

Mistä oikein on kyse?

Elinkeinoelämä sparraa

Suomen ensimmäisen tietoyhteiskuntastrategian valmisteli pääministeri Esko Ahon hallitus 1990-luvun alussa. Siinä hallitus otti tehtäväkseen luotsata niin yritykset kuin kunnat digitaaliseen tulevaisuuteen. Siihen aikaan pidettiin yleisesti hulluna ajatuksena esimerkiksi sitä, että kaikissa kouluissa olisi internetyhteys oppilaidenkin käytössä. Nyt se on selviö.

Tästä roolit ovat muuttuneet. Nykyään elinkeinoelämä on huolissaan nimenomaan julkisen hallinnon jälkeenjääneisyydestä.

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi marraskuussa varsinkin Aasian tietoyhteiskuntien tuntijana kunnostautuneen Teppo Turkin raportin Nykyaikaa etsimässä - Suomen digitaalinen tulevaisuus. Evalaisen ajattelun mukaan ilman nykyistä parempia digitaalisia palveluita emme pysty parantamaan tuottavuutta ja ilman tuottavuuden parantumista taloutemme ei selviä väestön ikääntymisestä.

Tietotekniikan palveluyrityksessä Tiedossa johdon neuvonantajien yksikköä johtava Bo Harald sanoo, että raportissa olisi voinut olla selkeämpiä vaatimuksia myös yritysten suuntaan.

- Elinkeinoelämän keskusliitto arvioi, että yritykset säästäisivät esimerkiksi e-laskutukseen siirtymällä 2,8 miljardia euroa. Tätä ajatellen merkillisen hitaasti tässä on edetty.

Haraldin mukaan suomalaisten läpimurto verkkopankkien käyttöönotossa perustui läpinäkyvään hinnoitteluun. Asiakas pääsi halvemmalla, kun käytti nettipankkia. E-laskun suhteen olemme jääneet jälkeen. - Monessa maassa on täysin normaalia periä reippaastikin hintaa paperilaskuista, mutta Suomessa kuluttajaviranomaiset suojelevat turhia kuluja, Harald hämmästelee.

Rekisterit ovat levällään

Mutta ainakin valtio ja kunnat kehittävät tietoyhteiskuntaa täydellä tohinalla! Sen vaikutelman on saanut paikallisista hankkeista, joita riittää joka niemeen ja notkoon.

Juuri se onkin tietoyhteiskuntamme ongelma, Turkki väittää.

Suomalainen tietoyhteiskunta hajosi paikallisiin hankkeisiin, eivätkä tietojärjestelmät pelaa yhteen. Esimerkiksi terveydenhuollossa on yhä valtavasti kuntien ja valtion rekistereitä, jotka eivät "keskustele keskenään". Tämän takia riskiryhmiin kuuluvia ei voitu kutsua sikainfluenssarokotukseen henkilökohtaisesti, vaan he joutuivat jonottamaan tuntikaupalla ulkona tuulessa ja sateessa.

Turkin mielestä kansalaisten palvelemisen kannalta tärkeät tietojärjestelmät on saatava kommunikoimaan keskenään - vaikka se sitten vaatisi kuntien itsehallintoon puuttumista.

Kansalaiskortti haaskasi aikaa

Evan raportissa vaaditaan myös niin sanottujen sähköisten asiointitilien käyttöönottoa. Ideana on, että kansalainen voi asioida netissä "yhdellä luukulla" kaikkien viranomaisten kanssa. Juuri kansalaisen kotisivu, jolta pääsee kaikille luukuille, nosti Tanskan YK:n selvityksessä onlinepalvelujen kärkeen. Suomessa asiointitilejä kokeiltaneen tämän vuoden lopulla.

Asiointitili edellyttää tietysti kansalaisen tunnistamista. Haraldin mielestä Suomi menetti 3-5 vuoden etumatkan yrittäessään luoda tarkoitukseen sähköisen kansalaiskortin. Harald ei käsitä, miksi piti väkisin yrittää ottaa käyttöön kortti, kun kansalaiset halusivat käyttää luotettavaan tunnistamiseen pankkien tunnuksia. Pankit myöntävät tunnuksia myös pankkitilittömille, Harald huomauttaa.

Haraldin mielestä tanskalaisten malli asiointitilistä valtion portaalissa saattaa olla jo vanhentunut. - Nyt pitäisi antaa kansalaisille vapaus hoitaa asioita myös muualla - esimerkiksi tavalla tai toisella rahaan liittyvät asiat kuuluvat verkkopankkeihin, Harald sanoo.

Toisaalta kaikkea ei edes pidä digitalisoida, Turkki muistuttaa. Esimerkiksi veroehdotuksen käyttöönotto järkevöitti verotusta paljon enemmän kuin olisi järkeistänyt pelkkä veroilmoituksen siirto verkossa täytettäväksi.

Virastot tekevät bisnestä

Evan raportti kritisoi myös valtion maksuperustelakia. Sen nojalla julkinen valta tekee bisnestä tiedoilla, jotka se on kerännyt veronmaksajien rahoilla.

Suomi on vapauttamassa julkisia tietojaan, mutta asiaan liittyy vaikeita poliittisia ja periaatteellisia ongelmia, kertoo Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan pääsihteeri Kristiina Pietikäinen.

- Moni virasto saa tuloja tietojensa hyödyntämisestä.

Ostin viime kesänä kännykkäni gps-sovellukseen maastokartan. Se maksoi paljon, koska Maanmittauslaitoksen kartoista ei saa vapaasti jalostaa uusia tuotteita - toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä veronmaksajien rahoittama tieto on lain mukaan kansalaisten ja yritysten vapaasti käytettävissä ja tuotteistettavissa.

En ole leuhkinut kännykkäkartallani ulkomaalaisille.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan raportti Nykyaikaa etsimässä - Suomen digitaalinen tulevaisuus

www.eva.fi/files/2573_nykyaikaa_etsimassa.pdf

Julkaistu Tiede -lehdessä 2/2010

Maa tarvitsee digijohtajan

Suomen imago on paikattavissa, kun ryhdytään toimiin, uskoo Eva ja ehdottaa näitä:

- Valtiovarainministeriöön yhteiskunnan digikehitystä ohjaava "konsernijohtaja".

- Tietojärjestelmät ja perusrekisterit yhteensopiviksi viivytyksettä.

- Sähköinen asiointitili viranomaisasiointiin heti jokaiselle kansalaiselle ja yritykselle.

- Henkilötunnistus kaikenlaisten asiointitilien käyttöön.

- Sähköinen lasku ja automatisoitu kirjanpito pikaisesti.

- Julkisen sektorin tiedot vapaasti hyödynnettäväksi.

Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan pääsihteerin, liikenne- ja viestintäministeriön apulaisosastopäällikön Kristiina Pietikäisen mukaan valtaosa toimista on jo tekeillä - mutta iso pala myös puuttuu. Eteneminen edellyttäisi selkeää johtajuutta. - Tätä ei nyt ole. Eri ministeriöt toimivat eri suuntiin ja eriaikaisesti eivätkä keskustele keskenään.