Jotta muoti muuttuisi, tarvitaan uutuuksien vaanijoita ja valikoivia portinvartijoita.

Teksti: Tuija Matikka

Jotta muoti muuttuisi, tarvitaan uutuuksien vaanijoita ja valikoivia portinvartijoita.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Pekka kävi uutenavuotena anoppilassa, jossa sähköt olivat olleet pitkään poikki myrskyn jäljiltä. Vanhukset eivät olleet päässeet kännykällä läpi sähköyhtiöiden vikailmoituspuhelimeen, eikä televisiokaan toiminut. Pekalla välähti: heille pitää oitis hankkia tablettitietokone. Sillä voi tehdä vikailmoituksen internetissä ja katsoa uutiset. Laitetta voi ladata auton akusta tai kirkonkylän kioskilla. Keväällä he ottavat sen mökille ja maksavat sen kautta laskut. Appiukko voi lukea siitä iltaisin kirjoja.

Pekka esitteli ideaa innoissaan ja näytti tekniikkalehdestä tabletteja vertailevaa artikkelia. Pekan pettymykseksi appivanhemmat pelästyivät artikkelin hämäräperäisiä lyhenteitä ja päättelivät, etteivät heikäläiset ikinä opi tuollaisia vehkeitä käyttämään. Idean tyrmäys oli täydellinen.

Kun Pekka myöhemmin manaili appivanhempien uudistusvihamielisyyttä, työkaveri ehdotti tutustumista yhdysvaltalaisen sosiologin Everett Rogersin havaintoihin keksintöjen käyttöönotosta.

Tieto kulkee kuin viestikapula

Vuonna 2004 kuollut Rogers tutki koko uransa ajan innovaatioiden leviämistä. Vielä 1950-luvulla hänkin luuli, että kunhan keksinnöstä kerrotaan koulussa tai tiedotusvälineissä, ihmiset omaksuvat sen saman tien. 1970-luvulla alkoi valjeta, ettei pelkkä tieto välttämättä johda toimintaan, jos jarruna on uskomusten tai kulttuurin kuilu.

Todellinen tapa, jolla uutuudet leviävät laajalle, selvisi tutkittaessa poliorokotuksen, jääkaapin ja television yleistymistä. Rogers ja hänen kollegansa havaitsivat viestikapulailmiön: uutuus kulkeutuu kokeilijoilta massoille.

Pelkkä tieto laitteen olemassaolosta riittää vain keksintöjä kärkkyville tekniikkafriikeille. Heitä tarvitaan, sillä uutuuksia tulee markkinoille tiuhaan. Laskelmien mukaan esimerkiksi vuonna 2008 lanseerattiin uusi tuote joka kolmas minuutti eikä vauhti ole ainakaan laantumaan päin.

Valtaosa ihmisistä tarvitsee itseään innokkaampien omaksujien esimerkkiä. He haluavat ennen hankintapäätöstä tietää, miten luotettavasti laite toimii ja miten sitä käytetään. Heidän on myös voitava kuvitella, miten laite istuu omaan arkeen.

Verkkaisten elämä hankaloituu

Vikkelimmät ehtivät omaksua kymmeniä uudistuksia samassa ajassa kuin verkkaisimmat yhden. Esimerkiksi Pekka on ottanut käyttöön monta kännykkä- ja tietokonesukupolvea samalla, kun appivanhemmat ovat oppineet käyttämään Pekalta perittyä peruskännykkää ilman tekstiviestejä.

Tällainen voi johtaa ihmisten eriarvoistumiseen, varoittivat Rogers ja kollegat. He alkoivat pelätä, että käy kuten Matteuksen evankeliumissa sanotaan: niille, joilla on paljon, annetaan lisää, ja niiltä, joilla ei ole juuri mitään, otetaan sekin vähä pois.

Sitä mukaa kuin yhä useammat palvelut siirtyvät verkkoon, verkkaisten elämä muuttuu vikkeliin verrattuna hankalammaksi. Tilannetta pahentaa se, että laitteiden ja palveluiden käyttöohjeiden laatijat kuuluvat vikkeliin. He eivät osaa tai halua kirjoittaa verkkaisten näkökulmasta. Lisäksi vitkuttelijoita hyödyttävät ohjeet ovat vikkelien mielestä kuolettavan tylsiä. Ehkei yhden kaikille sopivan ohjeen tekeminen ole edes mahdollista.

Matteus-ilmiötä toki tasoittaa se, että moni vikkelimpien omaksumista uudistuksista osoittautuu ajan mittaan turhaksi. Kaiken maailman hilavitkuttimiin perehtyminen useammin tuhlaa aikaa, rahaa ja säilytystilaa kuin säästää vaivaa. Lisäksi innokkainkin koekaniini jaksaa perehtyä vain oman alansa uutuuksiin. Joku saattaa esimerkiksi tuntea tietotekniikan uutuudet mutta olla tuiki tietämätön vaatetrendeistä tai olla ekojäärä.

Aina löytyy torpedoinnin yrittäjiä

Harvardin kauppakorkeakoulun emeritusprofessori John Kotter edustaa muutostutkimuksen uudempaa sukupolvea. Häntä on jäänyt kiusaamaan se, miksi niin monet hyvät käytännöt ja keksinnöt jäävät kokonaan hyödyntämättä tai niiden käyttöönotto viivästyy turhan jahkailun vuoksi.

Kun yhteisössä suunnitellaan uudistusta, vikkelimmät ovat tietenkin innoissaan ja kaikkein verkkaisimmat kauhuissaan. Välissä oleva enemmistö ei tiedä, mitä ajatella. Käytännössä muutos onnistuu, jos neljä viidestä eli 80 prosenttia ihmistä periaatteessa hyväksyy sen.

Kirjassaan Läpimurto! Kotter ja Lorne Whitehead kuvaavat ryhmätilanteita, joissa uudistus tai ratkaisuehdotus koetetaan tyrmätä. Kirjasta oppii, että jos tiettyä ratkaisua haluaa puolustaa, kannattaa varautua torjumaan kolmentyyppisiä torpedoita:

1 Mitään ongelmaa ei ole, tai pulma on niin mitätön, ettei sitä tarvitse ratkaista.

2 Ongelma on olemassa, mutta esittämäsi ratkaisu ei toimi.

3 Vaikka ratkaisusi toimisi muualla, meillä se ei ainakaan toimi.

Koska vannoutuneet vastustajat ovat usein pieni mutta äänekäs joukko, hyväkin idea voi kuolla tai juuttua jahkailuun pelkästään siksi, että enemmistö epäröi. Siksi on tärkeää, että niin ihmisten mieltä vaivaavat asialliset huolet kuin omaan pussiinsa pelaavien änkyröiden juonet hälvennetään faktoilla selvästi ja kunnioittavasti. Huonot ideat pitääkin ampua alas, mutta toimiville kannattaa antaa tilaisuus.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lähteet: John Kotter ja Lorne Whitehead, Läpimurto! Puolusta ideaasi ja voita muut puolellesi, Tietosanoma 2011.

Everett Rogers, Diffusion of innovations, Free Press 1983.

Saku Tuominen ja Katja Lindroos, Ravistettava. Omskakas. Toisinajattelijan käsikirja, Tammi 2009.

2,5%Vikkelät vaanijat

Ensimmäisinä uutta kokeilevat yksittäiset vikkelät vaanijat. Näille pellepelottomille testaus on elämäntehtävä ja intohimo. He toimivat yhteisön vapaaehtoisina koekaniineina ja nuuskivat seuraavaa keksintöä jo ennen kuin edellinen on ehtinyt muotiin.

13,5%Portinvartijat

Maltillisemmat vaikuttajayksilöt eli portinvartijat seuraavat vaanijoiden kokeiluja: paljastuuko uutuus flopiksi vai läpimurroksi. Jos hyödyt vakuuttavat, portinvartijat omaksuvat uutuuden. Vasta nyt se alkaa levitä toden teolla.

34%Muotitietoiset

Kun muotitietoinen mutta varovainen massa huomaa portinvartijoiden vakuuttuneen, se seuraa esimerkkiä. Suoraan vaanijoilta uutuus ei olisi levinnyt muodiksi saakka.

34%Vitkastelijat

Verkkaiset vitkastelijat eli kansan syvät rivit omaksuvat uutuudet vasta muotitietoisilta. Heitä eivät vakuuta vielä portinvartijat, ja vaanijat herättävät heissä suoranaista kauhua.

16%Vastustajat

Viimeisinä uutuuden omaksuvat kaikkea uutta hylkivät vastustajat. Yltiökonservatiivin saa vakuuttuneeksi vain vitkastelijan esimerkki. Sitkeimpään jäärään ei tepsi muu kuin laki tai viranomaisen määräys. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.