Hankitko oman sääaseman? Etsi parhaat paikat mittareille, jotta saat niistä ilon irti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013

Hankitko oman sääaseman? Etsi parhaat paikat mittareille, jotta saat niistä ilon irti.

Teksti: Petri Riikonen

Olisiko mukava seurata kotitontilta lämmön lisäksi tuulta, sadetta, kosteutta ja ilmanpainetta? Nykyisin tämä käy helposti, kun automaattisia sääasemia on alettu myydä kotikäyttöön. Aluksi kannattaa kuitenkin varmistaa, että sinulla on mittausantureille sopivat paikat.

Osittain sijoituksen voi päätellä järkeilemällä. Lämpömittaria ei tietenkään kannata panna lämmönlähteen lähelle, tuulimittaria tuulensuojaan tai sademittaria sadekatokseen. Lisäksi kannattaa ottaa oppia standardoiduista sääasemista.

Standardeilla vertailukelpoista

Sain säähavaintokoulutuksen armeijassa 1980-luvun alussa, ja palvelin Rankin saaressa sääaseman esimiehenä. Muistan valkoisista puuritilöistä koostuvan kojun, josta vahtivuorollani kävin kolmen tunnin välein lukemassa lämpömittarit.

Koju oli maalattu valkoiseksi, jotta se imisi mahdollisimman vähän auringonsäteilyä, ja ritilöity, jotta ilma virtaisi läpi. Näin päästiin seuraamaan nimenomaan ilman lämpötilaa eikä esimerkiksi jonkin pinnan lämpenemistä auringossa. Mittarien elohopeapää oli täsmälleen kahden metrin korkeudella maanpinnasta, jolloin lukemia oli hyvä verrata muiden standardoitujen asemien mittauksiin.

Silloin tällöin veneilijät soittelivat: ”Taas täällä tuulee kovempaa kuin säätiedotuksessa Rankin kohdalla sanottiin!” Selitin heille, että raportoimme keskimääräisen tuulennopeuden emmekä puuskien huippuja. Jälkeenpäin olen miettinyt, oliko mittarin masto kyllin korkea. Ehkä saaren puunlatvojen kitka jarrutti virtausta.

Vaikka tekniikka on sittemmin automatisoitunut, perusasia ei ole muuttunut: tarkkakin mittari näyttää luotettavia lukemia vain fiksusti sijoitettuna.

Pihalla oma mikroilmasto

Kotisääaseman perustajan kannattaa harkita sijoitukset ainakin, jos haluaa järkevästi verrata omia ja muiden mittauksia.

Kyse ei ole mistään desimaalihifistelystä, vaan paikka voi vaikuttaa lukemiin reippaasti. Yhdysvaltain kansallinen sääpalvelu NWS kertoo sääasemaohjeissaan, miksei muita kuin tuulimittareita kannata panna talon katolle. Siellä lämpömittari saattaa katon lämpenemisen takia näyttää usean asteen verran enemmän kuin maanpinnalla ja sademittari tuulen vaikutusten takia parikymmentä prosenttia pienempiä sademääriä kuin maassa.

Lukemiin vaikuttaa myös paikallisten mikroilmastojen ero. Pihaltasi saattaa tulla erilaisia lukemia kuin lähimmältä viralliselta sääasemalta tai vaikkapa saman kadun toisesta päästä, jos välillä on esimerkiksi rinteitä, mäenharjoja tai laaksoja. Jollet pyri mittaamaan laajaa aluetta edustavia keskiarvoja, ei haittaa, vaikka pihasi olisi alueellisesti epäedustava. Pihasi osalta tiedot ovat kuitenkin oikeita.

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Sijoitusstandardeja: http://ilmatieteenlaitos.fi/saahavainnot

TestissäKodin sääasemat

MB-laboratorio testasi neljä datayhteydellä varustettua sääasemaa. Kaikissa on tiedot näyttävä sisäyksikkö ja ulos sijoitettavia mittaus­antureita. Jos haluat tilastoida ja analysoida säätietoja tietokoneellasi, voit kytkeä aseman siihen usb-liitännällä. Testin perusteella sääaseman perustaminen on helppoa.

Sääharrastajan unelmaDavis Vantage Vue, hinta 520,80 €, takuu 24 kk (ilmainen tuki).Kaikki ulkoanturit on sijoitettu järkevästi yhteen, aurinkokennoilla toimivaan yksikköön, joten sijoitus ja asennus sujuvat helposti.HYVÄÄ Erinomaiset suomenkieliset ohjeet, monipuolisuus, helppo asentaa, mietitty kokonaisuus.HUONOA Ohjelmisto vaatii opettelua monipuolisuuden takia.ARVIO ***** HINTA/LAATU +/–

TasavarmaTFA Sinus, hinta 165 €, takuu 12 kk.Sopii mainiosti teknisesti suuntautuneelle käyttäjälle. Melko suppea ohjeistus on tarjolla vain saksaksi ja englanniksi.HYVÄÄ Erittäin selkeä asema, helppokäyttöinen ohjelmisto.HUONOA Kookas sisäyksikkö, ohjelmiston heikko kustomoitavuus, heikko ohjeistus.arvio ****HINTA/LAATU +

Tyylikäs ja langatonLa Crosse WS2801, hinta 299 €, takuu 24 kk.Ryhmän ainoa laite, jossa mittaustieto kulkee langattomasti. Anturit toimivat avoimessa maastossa jopa sadan metrin päästä.HYVÄÄ Hyvät, suomenkieliset ohjeet, täysin langaton asema, tyylikäs sisäyksikkö.HUONOA Sääasema toimii vain paristoilla, asennus vaatii ohjeiden tarkkaa seuraamista.ARVIO *** HINTA/LAATU

Edullinen vaihtoehtoVentus W831, hinta 129 €, takuu 24 kk.Ei pärjää tyylikkyydessä kilpailijoilleen, mutta käytettävyys on paras heti Davisin jälkeen. Selkeät ohjeet ovat englanniksi ja ruotsiksi.HYVÄÄ: Hyvä hallittavuus, selkeä näyttö, edullinen.HUONOA: Sekavahko ja varsin rajoittunut ohjelmisto, ei aurinkokennoja, sisäyksikön halpa muotoilu.ARVIO ***HINTA/LAATU +

Osku Kannisto, MB:n vakituinen avustaja.

Sääasemavertailu  esitellään laajemmin MB:n numerossa 5, joka ilmestyi 2. toukokuuta.

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018