Tuleva sukupolvi asuu ja työskentelee ekologisissa metamateriaalitaloissa, joissa yhteisöllisyys puhkeaa uuteen kukkaan, uskovat nuoret oululaisvisionäärit.



Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2009

"Yksilöllinen monio kaikin herkuin yhteisöllisessä metamateriaalitalossa", lukee asuntoilmoituksessa kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Näin ennustavat Oulun yliopiston kahdeksan opiskelijaa, jotka voittivat Tekesin ja Suomen Rakennusinsinööriliiton "Onnellinen työ- ja asuintila 2040" -kilpailun.

Visio sai nimekseen Onnistamo, ja se syntyi tiiviin työpajailun tuloksena.

- Sulkeuduimme vuorokaudeksi hotelliin ja viskoimme ajatuksia ilmaan läpi yön, kertoo tuotantotalouden opiskelija Petri Törmänen.

- Puntaroimme ensin onnen elementtejä ja totesimme, että tärkeimmät ovat vapaus, ajattelu ja ystävyys. Sitten lähdimme rakentamaan taloa, jossa ne toteutuisivat, selittää tuotantotalouden opiskelija Juuso Kangas.


Into iski päälle

- Minä olin kuumeessa ja nukahdin jo kahdelta, mutta muut eivät hyytyneet, muistelee tuotantotalouden opiskelija Laura Havela.

- Kirjoitimme ideoita muistilapuille ja kiinnitimme niitä seinille. Lopulta ne peittivät ikkunatkin, jatkaa rakennustekniikkaa opiskeleva Juha Parkkari.

- Joo, flow iski päälle, ja aamulla tietokoneellani olikin jo luonnos Onnistamosta, kertoo arkkitehtiopiskelija Toni Österlund, joka vastasi projektin visualisoinnista.

Kuvassa rakennus näyttää ihan sokeripaloista pinotulta pilvenpiirtäjälieriöltä.

- Oikeasti Onnistamo ei tietenkään ole tuon näköinen, Österlund korjaa. - Talo rakennetaan muuntuvasta metamateriaalista, joten sen muoto on lähes orgaaninen.


Kuin älykästä muovailuvahaa

Tiimiläiset intoutuvat kuorossa ylistämään metamateriaa¬lin etuja rakennusmateriaalina.

- Kustannukset ja kulutus kutistuvat murto-osaan, koska yksi ja sama klöntti materiaalia mukautuu kunkin asujan tarpeisiin, Petri Törmänen valottaa.

- Tilaa ei tarvita lainkaan niin paljon kuin nykyisin, sillä yksiöstä tulee monio: makuuhuone muuntuu silmänräpäyksessä keittiöksi tai olohuoneeksi ja vuode pöydäksi tai sohvaksi, täydentää suunnittelumaantieteen opiskelija Heini Ervasti.

Juha Parkkari puolestaan muistuttaa, että teknologia mahdollistaa myös superyksilöllisyyden: sisustusta voi vaihtaa minkälaiseksi haluaa vaikka monta kertaa päivässä.

- Metamateriaali on ikään kuin tekoälyn ohjailemaa nanoteknologista muovailuvahaa, kiteyttää tuotantotalouden opiskelija Olli Hautala.


Tila aavistaa toiveet

Monion muuntelu onnistuu lennossa, sillä älykäs tila on koko ajan vuorovaikutuksessa asukkaidensa kanssa.

- Ennakoiva käyttöliittymä seuraa ja tulkitsee liikkeitä, sydämen sykettä, hikoilua, hermostuneisuutta ja kaikkea muuta, mitä ihmisestä voi havaita, Juuso Kangas selittää. - Se siis aavistaa jo ennalta, mitä käyttäjä tekee tai tarvitsee seuraavaksi.

- Tietoturva on tietenkin huippuluokkaa, että yksityisyys säilyy, Kangas painottaa.

Entä jos moniossa asuu pariskunta - tai lapsiperhe? Kenen toiveisiin se silloin mukautuu? Tulevatko tulevaisuuden vanhemmat hulluiksi, kun jälkikasvu muuntelee kilpaa metamateriaaliseiniä?

- Heh, siitä varmaan käydään 2040 samanlaisia keskusteluja kuin nyt siitä, minkävärinen sohva ostetaan tai kuinka paljon tietokoneella saa pelata, Kangas arvelee.

- Mutta toki vanhemmat voivat mielensä mukaan asennuttaa monioonsa suodattimia, jotka säätelevät, mikä on sallittua ja mikä ei.


Talo kierrättää

Jos alkaa näyttää siltä, että kuutiot käyvät ahtaiksi, voi ostaa monioon lisää metamateriaalia ja laajentaa asuintilaansa. Metamateriaali mahdollistaa myös sen, että vesi, lämpö, ilma, sähkö ja tieto kulkevat talon rakenteissa eikä erityisiä putkia tarvita.

Jätteetkin siirtyvät kierrätykseen suoraan syntypaikoiltaan. - Kun heität banaaninkuoren pöydälle, se humahtaa automaattisesti jätteidenkäsittelyyn, Olli Hautala kuvailee.

Energian suhteen Onnistamo on täysin omavarainen: kaikki käyttöenergia saadaan auringosta, tuulesta, vedestä ja jätteistä.

- Talo kerää ja kierrättää sadevettä, joka kulkee samalla virkistyspurona talon sisäisissä kohtaamoissa.


Yhteisöllisyys palaa

Puistomaiset vapaa-ajantilat eli kohtaamot ovat Onnistamon sosiaalisia sydämiä, joissa kaikenikäiset ihmiset tapaavat toisiaan.

- Ne ehkäisevät syrjäytymistä ja takaavat, että iäkkäiden ihmisten tieto ja kokemus eivät häviä vaan siirtyvät nuoremmille, Juha Parkkari sanoo.

Onnistamoon on suunniteltu myös erityinen innovoinnin ja ajattelun tila, wikibaario, jossa voi tehdä töitä ultravirikkeisessä ympäristössä sekä testata uusia ideoita simulaatioiden avulla heti tuoreeltaan.

Onnistamolaiset uskovat vakaasti yhteisöllisyyden renessanssiin. Heidän mukaansa Suomen muutaman vuosikymmenen takainen salamakaupungistuminen osoitti, kuinka tärkeitä sosiaaliset verkostot todella ovat ihmisen hyvinvoinnille.

- Seuraava sukupolvi tekee modernin paluun kotikylään, Olli Hautala vakuuttaa.


Maailma pitää pelastaa

Onnistamolaisten mielestä yhteisöön kuuluminen ja yhdessä tekeminen on välttämätöntä paitsi yksilön oman hyvinvoinnin myös koko planeetan tulevaisuuden takia.

- Edellisten sukupolvien itsekkyys on ajanut maailman ilmastonmuutokseen. Meillä ja tulevilla sukupolvilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa se, mikä pelastettavissa on, ja siihen tarvitaan kaikki mukaan, tuumii tuotantotalouden opiskelija Antti Kivelä.

-  Vaikka kyllä mekin haalimme materiaa vielä ihan liikaa, Heini Ervasti huokaa.

Antti Kivelä tietää, että koko yhteiskuntaa ei muuteta kolmessakymmenessä vuodessa. Hän on silti täysin vakuuttunut, että ensimmäisissä Onnistamoissa asutaan jo 2040.

- Vaikka visiomme kuulostaa scifiltä, se on täysin realistinen, Kivelä painottaa.


Utopiat toteutuvat

- Prosessorien suorituskyky kasvaa eksponentiaalisesti, joten tutkimus- ja kehitystyö kiihtyy, Juuso Kangas selventää Onnistamon lähtökohtia. Hän muistuttaa, että Intel on jo nyt pitkällä metamateriaalin kehityksessä.
Brittiläinen d30-yritys on puolestaan jo valmistanut rasituksia tunnistavaa, iskusta kovettuvaa  suojamateriaalia.

Eikä ajatuksia ennakoiva käyttöliittymäkään ole pelkkää utopiaa. Japanilainen Yukiasu Kamitani on esimerkiksi kyennyt toiminnallisen magneettikuvauksen avulla toistamaan kuvan, jota koehenkilö katselee, ja nyt hän tutkii, onnistuuko ajatusten toistaminen. Markkinoille on niin ikään tulossa halpoja laitteita, joiden avulla tietokonetta tai pelejä voi ohjata pelkän ajatuksen voimalla.

- Ja hei, mieti, mikä kuulosti ufolta kolmekymmentä vuotta sitten! Uskoiko kukaan, että jokaisella olisi tänään kännykkä taskussaan? onnistamolaiset todistavat.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Video metamateriaalista: www.youtube.com/watch?v=WZlE4AH3enU


Todellisuus voittaa tarun


Tekniikan Maailma 8/1956 kysyi, miltä vuoden 2000 asunto näyttää.

Kiertokäynti huomispäivän talossa -artikkelin mukaan tulevaisuuden talot ovat yksinkertaisia ja arkkitehtonisesti suoraviivaisia. Niiden värit ovat kirkkaita ja maalit fluoresoivia. Valot syttyvät automaattisesti, kun joku astuu huoneeseen. Seinällä olevat maalaukset ovat myös televisiovastaanottimia ja lehtienlukulaitteita. Elektroninen lehti saapuu automaattisesti "erikoista televisiokanavaa pitkin magnetofoninauhalle", ja sitä voi katsella koska tahansa. Lehden jokainen artikkeli esitellään lyhyenä televisio-ohjelmana.

Ruoka keitetään "suurijaksoisilla radioaalloilla" joko leivinuunissa tai lieden päällä. Myös astianpesukone toimii näillä aalloila. Jokaisen talon katolla on suuri aurinkoparisto, joka muuttaa auringon energian sähköksi. Se varastoidaan erityislaitteisiin myöhempää käyttöä varten.

"Ihmeellistä taikuutta, epäilemättä, mutta totuus on, että me voimme nähdä kaikkien näiden ihmeiden orastuksen jo omassa aikakaudessamme. Meillähän on taskuradiot ja taskumagnetofonit. Kokeita on suoritettu sekä aurinko- että atomiparistolla. Televisio-ohjelmia on voitu nauhoittaa magnetofoninauhalle, puhumattakaan siitä, että ruokaa on voitu keittää tutkan avulla. Kenties emme äsken olleetkaan niin kaukana tulevaisuudessa kuin kuvittelimme."

(Mika Pantzar, Tulevaisuuden koti, Otava 2000, s. 34)

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.