Tuleva sukupolvi asuu ja työskentelee ekologisissa metamateriaalitaloissa, joissa yhteisöllisyys puhkeaa uuteen kukkaan, uskovat nuoret oululaisvisionäärit.



Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2009

"Yksilöllinen monio kaikin herkuin yhteisöllisessä metamateriaalitalossa", lukee asuntoilmoituksessa kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Näin ennustavat Oulun yliopiston kahdeksan opiskelijaa, jotka voittivat Tekesin ja Suomen Rakennusinsinööriliiton "Onnellinen työ- ja asuintila 2040" -kilpailun.

Visio sai nimekseen Onnistamo, ja se syntyi tiiviin työpajailun tuloksena.

- Sulkeuduimme vuorokaudeksi hotelliin ja viskoimme ajatuksia ilmaan läpi yön, kertoo tuotantotalouden opiskelija Petri Törmänen.

- Puntaroimme ensin onnen elementtejä ja totesimme, että tärkeimmät ovat vapaus, ajattelu ja ystävyys. Sitten lähdimme rakentamaan taloa, jossa ne toteutuisivat, selittää tuotantotalouden opiskelija Juuso Kangas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Into iski päälle

- Minä olin kuumeessa ja nukahdin jo kahdelta, mutta muut eivät hyytyneet, muistelee tuotantotalouden opiskelija Laura Havela.

- Kirjoitimme ideoita muistilapuille ja kiinnitimme niitä seinille. Lopulta ne peittivät ikkunatkin, jatkaa rakennustekniikkaa opiskeleva Juha Parkkari.

- Joo, flow iski päälle, ja aamulla tietokoneellani olikin jo luonnos Onnistamosta, kertoo arkkitehtiopiskelija Toni Österlund, joka vastasi projektin visualisoinnista.

Kuvassa rakennus näyttää ihan sokeripaloista pinotulta pilvenpiirtäjälieriöltä.

- Oikeasti Onnistamo ei tietenkään ole tuon näköinen, Österlund korjaa. - Talo rakennetaan muuntuvasta metamateriaalista, joten sen muoto on lähes orgaaninen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuin älykästä muovailuvahaa

Tiimiläiset intoutuvat kuorossa ylistämään metamateriaa¬lin etuja rakennusmateriaalina.

- Kustannukset ja kulutus kutistuvat murto-osaan, koska yksi ja sama klöntti materiaalia mukautuu kunkin asujan tarpeisiin, Petri Törmänen valottaa.

- Tilaa ei tarvita lainkaan niin paljon kuin nykyisin, sillä yksiöstä tulee monio: makuuhuone muuntuu silmänräpäyksessä keittiöksi tai olohuoneeksi ja vuode pöydäksi tai sohvaksi, täydentää suunnittelumaantieteen opiskelija Heini Ervasti.

Juha Parkkari puolestaan muistuttaa, että teknologia mahdollistaa myös superyksilöllisyyden: sisustusta voi vaihtaa minkälaiseksi haluaa vaikka monta kertaa päivässä.

- Metamateriaali on ikään kuin tekoälyn ohjailemaa nanoteknologista muovailuvahaa, kiteyttää tuotantotalouden opiskelija Olli Hautala.


Tila aavistaa toiveet

Monion muuntelu onnistuu lennossa, sillä älykäs tila on koko ajan vuorovaikutuksessa asukkaidensa kanssa.

- Ennakoiva käyttöliittymä seuraa ja tulkitsee liikkeitä, sydämen sykettä, hikoilua, hermostuneisuutta ja kaikkea muuta, mitä ihmisestä voi havaita, Juuso Kangas selittää. - Se siis aavistaa jo ennalta, mitä käyttäjä tekee tai tarvitsee seuraavaksi.

- Tietoturva on tietenkin huippuluokkaa, että yksityisyys säilyy, Kangas painottaa.

Entä jos moniossa asuu pariskunta - tai lapsiperhe? Kenen toiveisiin se silloin mukautuu? Tulevatko tulevaisuuden vanhemmat hulluiksi, kun jälkikasvu muuntelee kilpaa metamateriaaliseiniä?

- Heh, siitä varmaan käydään 2040 samanlaisia keskusteluja kuin nyt siitä, minkävärinen sohva ostetaan tai kuinka paljon tietokoneella saa pelata, Kangas arvelee.

- Mutta toki vanhemmat voivat mielensä mukaan asennuttaa monioonsa suodattimia, jotka säätelevät, mikä on sallittua ja mikä ei.


Talo kierrättää

Jos alkaa näyttää siltä, että kuutiot käyvät ahtaiksi, voi ostaa monioon lisää metamateriaalia ja laajentaa asuintilaansa. Metamateriaali mahdollistaa myös sen, että vesi, lämpö, ilma, sähkö ja tieto kulkevat talon rakenteissa eikä erityisiä putkia tarvita.

Jätteetkin siirtyvät kierrätykseen suoraan syntypaikoiltaan. - Kun heität banaaninkuoren pöydälle, se humahtaa automaattisesti jätteidenkäsittelyyn, Olli Hautala kuvailee.

Energian suhteen Onnistamo on täysin omavarainen: kaikki käyttöenergia saadaan auringosta, tuulesta, vedestä ja jätteistä.

- Talo kerää ja kierrättää sadevettä, joka kulkee samalla virkistyspurona talon sisäisissä kohtaamoissa.


Yhteisöllisyys palaa

Puistomaiset vapaa-ajantilat eli kohtaamot ovat Onnistamon sosiaalisia sydämiä, joissa kaikenikäiset ihmiset tapaavat toisiaan.

- Ne ehkäisevät syrjäytymistä ja takaavat, että iäkkäiden ihmisten tieto ja kokemus eivät häviä vaan siirtyvät nuoremmille, Juha Parkkari sanoo.

Onnistamoon on suunniteltu myös erityinen innovoinnin ja ajattelun tila, wikibaario, jossa voi tehdä töitä ultravirikkeisessä ympäristössä sekä testata uusia ideoita simulaatioiden avulla heti tuoreeltaan.

Onnistamolaiset uskovat vakaasti yhteisöllisyyden renessanssiin. Heidän mukaansa Suomen muutaman vuosikymmenen takainen salamakaupungistuminen osoitti, kuinka tärkeitä sosiaaliset verkostot todella ovat ihmisen hyvinvoinnille.

- Seuraava sukupolvi tekee modernin paluun kotikylään, Olli Hautala vakuuttaa.


Maailma pitää pelastaa

Onnistamolaisten mielestä yhteisöön kuuluminen ja yhdessä tekeminen on välttämätöntä paitsi yksilön oman hyvinvoinnin myös koko planeetan tulevaisuuden takia.

- Edellisten sukupolvien itsekkyys on ajanut maailman ilmastonmuutokseen. Meillä ja tulevilla sukupolvilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelastaa se, mikä pelastettavissa on, ja siihen tarvitaan kaikki mukaan, tuumii tuotantotalouden opiskelija Antti Kivelä.

-  Vaikka kyllä mekin haalimme materiaa vielä ihan liikaa, Heini Ervasti huokaa.

Antti Kivelä tietää, että koko yhteiskuntaa ei muuteta kolmessakymmenessä vuodessa. Hän on silti täysin vakuuttunut, että ensimmäisissä Onnistamoissa asutaan jo 2040.

- Vaikka visiomme kuulostaa scifiltä, se on täysin realistinen, Kivelä painottaa.


Utopiat toteutuvat

- Prosessorien suorituskyky kasvaa eksponentiaalisesti, joten tutkimus- ja kehitystyö kiihtyy, Juuso Kangas selventää Onnistamon lähtökohtia. Hän muistuttaa, että Intel on jo nyt pitkällä metamateriaalin kehityksessä.
Brittiläinen d30-yritys on puolestaan jo valmistanut rasituksia tunnistavaa, iskusta kovettuvaa  suojamateriaalia.

Eikä ajatuksia ennakoiva käyttöliittymäkään ole pelkkää utopiaa. Japanilainen Yukiasu Kamitani on esimerkiksi kyennyt toiminnallisen magneettikuvauksen avulla toistamaan kuvan, jota koehenkilö katselee, ja nyt hän tutkii, onnistuuko ajatusten toistaminen. Markkinoille on niin ikään tulossa halpoja laitteita, joiden avulla tietokonetta tai pelejä voi ohjata pelkän ajatuksen voimalla.

- Ja hei, mieti, mikä kuulosti ufolta kolmekymmentä vuotta sitten! Uskoiko kukaan, että jokaisella olisi tänään kännykkä taskussaan? onnistamolaiset todistavat.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Video metamateriaalista: www.youtube.com/watch?v=WZlE4AH3enU


Todellisuus voittaa tarun


Tekniikan Maailma 8/1956 kysyi, miltä vuoden 2000 asunto näyttää.

Kiertokäynti huomispäivän talossa -artikkelin mukaan tulevaisuuden talot ovat yksinkertaisia ja arkkitehtonisesti suoraviivaisia. Niiden värit ovat kirkkaita ja maalit fluoresoivia. Valot syttyvät automaattisesti, kun joku astuu huoneeseen. Seinällä olevat maalaukset ovat myös televisiovastaanottimia ja lehtienlukulaitteita. Elektroninen lehti saapuu automaattisesti "erikoista televisiokanavaa pitkin magnetofoninauhalle", ja sitä voi katsella koska tahansa. Lehden jokainen artikkeli esitellään lyhyenä televisio-ohjelmana.

Ruoka keitetään "suurijaksoisilla radioaalloilla" joko leivinuunissa tai lieden päällä. Myös astianpesukone toimii näillä aalloila. Jokaisen talon katolla on suuri aurinkoparisto, joka muuttaa auringon energian sähköksi. Se varastoidaan erityislaitteisiin myöhempää käyttöä varten.

"Ihmeellistä taikuutta, epäilemättä, mutta totuus on, että me voimme nähdä kaikkien näiden ihmeiden orastuksen jo omassa aikakaudessamme. Meillähän on taskuradiot ja taskumagnetofonit. Kokeita on suoritettu sekä aurinko- että atomiparistolla. Televisio-ohjelmia on voitu nauhoittaa magnetofoninauhalle, puhumattakaan siitä, että ruokaa on voitu keittää tutkan avulla. Kenties emme äsken olleetkaan niin kaukana tulevaisuudessa kuin kuvittelimme."

(Mika Pantzar, Tulevaisuuden koti, Otava 2000, s. 34)

Sisältö jatkuu mainoksen alla