Menneinä kymmeninä suomalaisia ajoi mökille mullantuoksuinen kaipuu maalle. Nykymökkiläinen etsii ennen kaikkea rauhaa.

TEKSTI:Jarno Forssell


Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

5/2004



Mökiltä löytyy oma kolo jokaiselle

Menneinä kymmeninä suomalaisia ajoi mökille mullantuoksuinen
kaipuu maalle. Nykymökkiläinen etsii ennen kaikkea rauhaa.




Lähiöläiset aloittivat buumin

Kesämökkejä alkoi Suomeen nousta jo viime vuosisadan alussa, mutta varsinainen mökki-buumi nähtiin 1960-luvulla suuren maalta muuton aikaan. - Kaupunkien lähiöihin pakkautuneiden ihmisten juuret olivat mullassa. He tarvitsivat henkireikänsä kotiseudulla, Mia Vepsäläinen kuvaa.

Mökkikulttuurin leviämisen mahdollistivat suoma-laisille ominaiset piirteet, kuten voimakas omis-tamisen ja oman rakentamisen tarve ja mielek-kään tekemisen ihanne, Suomen väestöllisistä ja maantieteellisistä tekijöistä puhumattakaan. Meillä sattuu olemaan vähän ihmisiä ja runsaasti järvenrantoja, joiden rakentamista ei buumin alkaessa rajoitettu.


Muistan, kun yhdeksänvuotiaana kiersin hyvästelemässä paikkoja perheemme kesämökillä Virolahdella. Mietin, miksi mökiltä lähtö aina tuntui niin haikealta, vaikka tiesin, että sinne pääsee takaisin seuraavana vuonna.

Tämä lapsuuden kokemus sai Turun yliopiston kansantieteen laitoksen tutkijan Iina Wahlströmin tarttumaan kysymykseen, mitä mökkeily merkitsee suomalaisille, mitä se antaa ihmisille. Tähän saakka vähän tutkittu aihe onkin nyt saamassa oikein piristysruiskeen, kun myös Joensuun yliopistossa on käynnistynyt kaksi vapaa-ajan asumiseen liittyvää väitöskirjatutkimusta.

Tutkittavaa riittää, sillä suomalaiset ovat ainakin Euroopan mökkihulluinta kansaa. Tilastokeskuksen mukaan meillä oli pari vuotta sitten yli 450 000 vapaa-ajan asuntoa, ja 26 prosentilla kotitalouksista oli käytössään mökki. Se on enemmän kuin missään muussa EU- tai Pohjoismaassa. Mikä meidät vetää mökille?

Siellä saa "erakoitua"

Iina Wahlström kuvaa mökkiä ankkuriksi muuttuvassa maailmassa. Asuntoa ja työtä voidaan vaihtaa jopa maasta toiseen, mutta mökki pysyy - vaikka siellä ei ennättäisi edes kovin usein käymään. Pelkkä tietoisuus ikiomasta rannasta riittää.

Monen suomalaisen mökkiranta on erotettu suvun omista maista, ja mökillä onkin läsnä koko suvun historia. Lapsuuden kesät on vietetty mökillä, ja mökistä on tullut läheinen.

- Lapsuuden kesät ovat onnellista aikaa; aurinko paistaa aina. Lapsuuden tuttuun paikkaan palaaminen rauhoittaa ja antaa voimia aikuisenakin, Wahlström tietää.

Rauhaa suomalainen mökiltä odottaakin.

- Juhannuksena ja rapujuhlien aikaan mökillä voidaan tavata sukulaisia ja ystäviä, mutta enimmäkseen suomalaiset hakevat mahdollisuutta "erakoitua" ihan rauhassa, Wahlström sanoo. Vaikka mökki jaettaisiin sisarusten kesken, jokainen saa puuhastella, mitä haluaa: etsiä oman kallionkolonsa dekkarin lukemista varten tai soutaa yksin järven selälle onkimaan.




Mökkiläisen päivä täyttyy tavallisista arkitoimista:

Television katselu                      1 t 26 min


Liikunta ja ulkoilu                             58 min


Lukeminen                                      56 min


Seurustelu tuttavien kanssa          53 min


Ruoanlaitto                                     47 min


Pihan ja eläinten hoito                     45 min


Siivous                                           44 min

Lähde: Suomalainen arki. Tilastokeskus 2002


Pieni viilto arkeen

Mökiltä haetaan myös vaihtelua arkeen. Jos loman viettää pelkästään kotioloissa, tallaa samoja katuja kuin töissä ollessa. Pieni viilto rutiiniin on tervetullut, ja sen voi tehdä ilman monen tunnin ajomatkaa ja ruuhkissa istumista. Mökki voi olla lähelläkin, vaikka viiden minuutin päässä.

Tämän todistaa oikeaksi Joensuun yliopiston tutkija Mia Vepsäläinen, joka asuu Savonlinnassa järven rannassa. Hänen "mökkinsä" on viidenkymmenen metrin päässä sijaitseva rantasauna. Siellä ovat kännykät kiellettyjä.

Varustelu mielen mukaan

Vepsäläinen tekee väitöskirjaa mökkeilyyn liittyvistä arvoista ja asenteista. Hän uskoo, että mökkeily muuttuu sitä mukaa kuin mökkiläissukupolvet vaihtuvat. Nuoremmat ikäluokat kokevat kaupunkiasumisen normaaliksi, eikä niillä ole maaseudulla syntymäpaikkaa, jonne ikävöidä.

- Mökiltä ei enää haeta halonhakkuuta, kalastusta ja marjankeruuta, Vepsäläinen tiivistää.

- Mökkeilyssä, kuten muissakin harrastuksissa, on nähtävissä selvää erikoistumista, kuvaa puolestaan Iina Wahlström. - Toiset haluavat elää askeettisesti ilman sähköä ja viemäröintiä. Toiset taas haluavat mökille kaikki mukavuudet.

Mökkeily on harrastus siinäkin mielessä, että siitä voi tulla myös elämäntapa. Joku asuu eläkkeelle jäätyään puolet vuodesta mökillä, toinen vie sinne kannettavan tietokoneensa ja kännykkänsä ja alkaa etätyöläiseksi.


Kuka kääntäisi nupit lounaaseen?

Moni kesäfestareiden kävijä herää juhlien jälkeiseen aamuun korvat soiden. Onneksi epämiellyttävä olo menee ohi, ja kuulo palautuu ennalleen. Toista on muusikoilla.

Rock-muusikoita ei ole Suomessa uskallettu tutkiakaan, mutta klassisen musiikin soittajista kertynyt tieto antaa aiheen epäillä, ettei rock-festivaalien vetonaulojen työturvallisuus ole paras mahdollinen.

Suurin osa klassisen musiikin soittajista altistuu melulle, joka ylittää turvallisena pidetyn 85 desibelin rajan, ja 60-70 prosenttia kärsii ainakin joskus korvien soimisesta. Reilusti yli puolet muusikoista pitää harjoituksia ja konsertteja meluisina.

Sähköinen äänenvahvistus tekee ongelman astetta vakavammaksi. Siis nupit lounaaseen tai kuulosuojaimet päähän.

Maratonille mars!

Vaeltamaan, maratonille tai pyöräretkelle lähtevän kannattaa muistaa: matka ei tapa. Se on nyt todistettu tieteellisestikin. Liikuntatieteen tohtori Ilkka Väänänen osoittaa väitöstutkimuksessaan, että kohtuukuntoinen ihminen kestää turvallisesti useiden tuntien liikunnallista rasitusta perättäisinä päivinä.

Väänänen tutki sotilaita, jotka marssivat neljässä päivässä 160 kilometriä ja hiihtivät kahdessa päivässä sata kilometriä. Tutkija oletti rasituksen aiheuttavan stressiä ja fyysisiä haittoja, mutta ei löytänyt mitään hiertymiä vakavampaa. Stressitaso ei noussut, mieliala ei laskenut, pohkeet eivät turvonneet, eikä sukupuolihormonien tuotanto heikentynyt.

Maksimia liikunnan määrälle ei siis vielä löytynyt. Minimihän on se puoli tuntia päivässä, joten pidähän tauko ja lähde liikkumaan!

Kyllä äiti lapsensa tuntee

"Aivan samanlainen kuin isänsä sunnuntaiaamuna: nukkuu ja röyhtäilee." Lapsen luonteenpiirteiden ja temperamentin arviointi on yleinen harrastus vauvaperheissä ja niiden lähiympäristössä. Tuore väitöskirja osoittaa, että vanhempien havainnoilla ja tulkinnoilla on yllättävän paljon merkitystä lapsen kehityksen kannalta.

  kehityspsykologiasta väitellyt Anu-Katriina Pesonen.

Pesonen havaitsi, että vanhempien arviot lapsensa temperamentista olivat merkitsevässä määrin samanlaisia kuin arviot, joita lapsi itse 17 vuotta myöhemmin teki tavastaan reagoida arjen tilanteisiin.

Ennustusarvo voi johtua monista tekijöistä. Vanhemmat saattavat olla oman lapsensa suhteen erityisen tarkkasilmäisiä. Vanhemmat voivat muokata lastaan oman kiintymystyylinsä mukaan ja saada näin aikaan itseään toteuttavan ennusteen. Tai sitten kaikki johtuu yhteisestä perimästä. Yhtä kaikki: jos haluat tietää lapsen räjähdysherkkyyden, kysy äidiltä.

Palstan kokoaja Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla