Leonardo da Vincin kuollessa Mona Lisa oli arvostettu taideteos renessanssin taideteosten joukossa. Nyt se on maailman kuuluisin maalaus, josta ammenetaan ideoita melkein alalla kuin alalla.
Miten kauppiaan rouvasta tuli pop-ikoni?


renessanssin taideteosten joukossa. Nyt se on maailman kuuluisin
maalaus, josta ammenetaan ideoita melkein alalla kuin alalla.
Miten kauppiaan rouvasta tuli pop-ikoni?



Louvren taidemuseossa on yli 6 000 taideteos¬ta. Kuitenkin vain yhtä niistä ympäröi aina väkijoukko, joka saa Valtioiden saliin astuvan vierailijan kuvittelemaan, että huomion¬ keskipisteenä on joku maailman superjulkkis.
Maalaus on ainoa, jota säilytetään erityisessä suojakehikossa panssarilasien takana. Silti siitä puuttuu kaikki suurellisuus. Sen korkeus on vain 77 senttiä ja leveys 53 senttiä. Se on maalattu poppelipuulevylle, ja pinnassa näkyy halkeamia. Värit ovat synkähköt, sillä maalaus on suojattu tummalla lakkauksella, joka vielä on aikojen kuluessa likaantunut.

Kuva esittää naista, joka istuu nojatuolissa sivuttain mutta on kääntänyt kasvonsa katsojaa kohti. Hänen ruskeat silmänsä katsovat haaveilevasti oikealle, ja hänen huulillaan karehtii hienoinen hymy. Hänen poskensa ja rintansa ovat täyteläiset. Hänellä on yllään yksinkertainen leninki, ja hartioille saakka ulottuvia tummia hiuksia verhoaa läpikuultava harso. Vähä­eleistä tyyliä korostaa se, ettei naisella ole koruja.

Maalauksella on ikää 600 vuotta. Ranskassa se tunnetaan nimellä La Joconde, Italiassa sen nimi on La Gioconda, ’Giocondon vaimo’. Muu maailma kutsuu maalausta Mona Lisaksi, joka juontuu madonna Lisasta, ’rouva Lisasta’.

Maalauksen luona tungeksivien turistien kasvoilta paistaa hämmennys. Miksi juuri tästä maalauksesta on tullut maailmankuulu? Saman kysymyksen on esittänyt Lontoon yliopiston nykyhistorian professori Donald Sassoon. Vastauksista kertyi kokonainen kirja, joka hiljattain ilmestyi myös suomeksi: Mona Lisa. Maailman tunnetuimman maalauksen tarina (Ajatus Kirjat 2006).


Kuka Mona Lisa oli?

Kattavimman aikalaiskuvauksen Mona Lisan taustasta antaa renessanssitaiteilijoiden elämäkerturina tunnettu italialainen arkkitehti ja taidemaalari Giorgio Vasari. Vuonna 1550 ilmestyneessä elämäkertojen ensimmäisessä laitoksessa hän toteaa yksiselitteisesti:

Leonardo da Vinci otti tehtäväkseen maalata Francesco del Giocondolle muotokuvan tämän vaimosta monna Lisasta, mutta puurret¬tuaan teoksen parissa neljä vuotta hän jätti sen kesken; taulu on nyt Ranskan kuninkaan Frans I:n hallussa Fontainebleaussa.

Maalauksen tilauksesta ei ole säilynyt asiakirjoja, mutta monet seikat viittaavat siihen, että Vasarin tiedot pitävät enimmälti paikkansa.

Francesco del Giocondo oli silkki- ja vaatekaupalla rikastunut firenzeläinen aatelismies. Vuonna 1495 kahdesti leskeksi jäänyt 35-vuotias¬ del Giocondo avioitui 15-vuotiaan Lisa Gherardinin kanssa. Kahdeksan vuotta myöhemmin huhtikuussa 1503, pian sen jälkeen kun Lisa oli synnyttänyt toisen pojan, pariskunta hankki uuden kodin. Brittiläisen historia- ja elämäkertakirjailijan Charles Nichollin mielestä pojan syntymä ja uuden kodin ostaminen ovat uskottavia lähtökohtia muotokuvan tilaamiselle.

Leonardo da Vincin taas tiedetään asuneen Firenzessä, kun tasavallan hallitus 1503 tilasi hä­neltä suuren freskon hallintopalatsiin Palazzo Vecchioon. Epäilemättä tämä työ, joka lopulta jäi kesken, viivytti Mona Lisan valmistumista.

Vasarin mukaan myös Mona Lisa jäi kesken. Tätä tietoa monet historioitsijat pitävät epäluotettavana, koska elämäkerturi ei itse ollut nähnyt teosta. Nicholl tulkitseekin toteamuksen niin, että työ oli kesken, kun Leonardo 1508 jätti Firenzen ja siirtyi takaisin Milanoon. Tältä vuodelta on säilynyt Leonardon anatomisia luonnoksia ihmisten suista ja huulista, joista yhdet ovat ilmetyt Mona Lisan huulet. Maalaus oli siis yhä neron ajatuksissa.


Miksi Leonardo piti Mona Lisan?

Merkillisin tieto Vasarin kertomuksessa on se, ettei Leonardo koskaan luovuttanut maalausta sen tilaajalle. Mahdollisuuksia olisi ollut, sillä del Giocondon tiedetään olleen elossa vielä Leonardon kuollessa vuonna 1519.

Leonardo-tutkimukseen erikoistunut emeritusprofessori Carlo Pedretti Kalifornian yliopistosta tarjoaa selitykseksi kertomusta, jonka on vuonna 1517 laatinut Napolin prinssin, kardinaali Luis Aragonialaisen sihteeri Antonio de Beatis. Sen mukaan Leonardo näytti kardinaalille "erään firenzeläisen naisen muotokuvan", jonka ruhtinas Giuliano de’ Medici oli yllyttänyt maalaamaan.

Pedretti pitää mahdollisena, ettei Mona Lisa esitä Lisa Gherardinia vaan de’ Medicin vaimoa. Charles Nichollia ajatus ei tyydytä. Hän arvelee, että de Beatis olisi maininnut naisen nimen, jos tämä olisi ollut tunnettu.

Nyt väistämätön kysymys kuuluu: miksi upporikas ruhtinas olisi maalauttanut muotokuvan tuntemattomasta kauppiaan rouvasta?

Nicholl ehdottaa, että Giuliano ja Lisa olivat nuorina rakastavaisia mutta joutuivat eroon poliittisten olojen vuoksi. Tätä käsitystä tukisi se, että Lisa ja Giulia¬no olivat samanikäisiä ja ilmeisesti tunsivat toisensa, sillä Lisan äitipuoli oli Giulia¬non serkku. Giuliano de’ Medicin taas tiedetään menneen naimisiin vuonna 1515. Tämä selittäisi, miksei hän ottanut muotokuvaa vastaan - jos Leonardo sitä hänelle tarjosi. Ainakin tähän oli tilaisuus. De’ Medici toimi Leonardon suojelijana tämän Rooman-vuosina 1513-1515. 

Useimmat tutkijat kuitenkin arvelevat, että Mona Lisa syveni tekijälleen tutkielmaksi täydellisestä naisesta eikä Leonardo siksi raskinut luopua teoksesta. Psykoanalyysin isä Sigmund Freud jopa ehdotti, että maalaus on idealisoitu kuva Leonardon äidistä.


Miten Mona Lisasta tuli kuuluisa?

Jo Leonardon aikalaiset arvostivat Mona Lisaa. Maalausta pidettiin vallankumouksellisena etenkin sen todentuntuisuuden vuoksi. Ensimmäiset kopiot tehtiin nopeasti, ja 1700-luvulla jäljitelmiä ja muunnelmia oli jo lähes 60.

Mystinen fantasioiden kohde Mona Lisasta tuli kuitenkin vasta 1800-luvulla, jolloin dekadentit ranskalaiset kirjailijat, runoilijat ja taidekriitikot, kuten Théophile Gautier, Charles Baudelaire ja Gustave Flaubert, ottivat itselleen vallan tulkita taidetta ensivaikutelmiensa pohjalta. Aikansa arvostetuin taidekriitikko Gautier näki Mona Lisan romantikkojen luoman tumman, aistillisen ja kohtalokkaan femme fatalen ruumiillistumana.

Supertähteyteen Mona Lisan tie avautui vuonna 1911, kun italialainen taidemaalari-puuseppä Vincenzo Peruggia varasti maalauksen Louvresta. Varkautta reposteltiin lehdissä, ja siitä tehtiin satiirisia näytelmiä ja postikortteja, joissa pilkattiin Louvren turvajärjestelyjä. Kun varas saatiin kiinni ja Mona Lisa palautettiin juhlasaatossa Pariisiin, ilmestyi postikortti, jossa tuskastunut Leonardo ohjasi kotirouvan vaunuja.


Miten Mona Lisa nousi pop-ikoniksi?

Pian dramaattisten tapahtumien jälkeen ranskalainen modernisti Marcel Duchamp loi historian¬ kuuluisimman Mona Lisa -parodian piirtämällä maalausta esittävään postikorttiin viikset ja pukinparran. Näin hän jatkoi Freudin aloittamaa keskustelua Leonardon homoseksuaalisuudesta. Lisätäkseen koulupoikamaisen pilansa rivoutta Duchamp kirjoitti korttiin LHOOQ. Kirjainsana tarkoittaa Elle a chaud au cul, ’Häntä himottaa perse’.

Vajaa vuosisata myöhemmin espanjalainen surrealisti Salvador Dalí kirjoitti Mona Lisan parodiointiin kyllästyneenä, että äitiään pelkäävät miestaiteilijat hyökkäävät naisten muotokuvia vastaan. Tosin Dalí oli tätä ennen toteuttanut haaveensa näyttää Mona Lisalta ja teettänyt itsestään kuvamontaasin, jossa rakastetulla rouvalla on Dalin silmät, viikset ja kädet.

1900-luvun jälkipuoliskolla Mona Lisa kävi poptähden tyyliin kiertueella Yhdysvalloissa ja Japanissa. Louvren taideasiantuntijat vastustivat matkoja, koska vanhan poppelinpalan pelättiin halkeavan pienestäkin lämpötilan muutoksesta. Politiikka vei voiton: presidentti John F. Kennedyn vierailu Pariisissa inspiroi ranskalaiset lähettämään Mona Lisan ensin Washingtoniin Kansallisgalleriaan ja sieltä New Yorkiin Metropolitan-museoon. Poptaiteilija Andy Warhol innostui vierailusta ja loi Mona Lisasta silkkipainotekniikalla samanlaisen sarjamaalauksen kuin Hollywood-tähdestä Marilyn Monroesta.

Lehdistön laskelmien mukaan Mona Lisan näki Yhdysvalloissa yli 1,6 miljoonaa ihmistä. Yhdelle katsojalle jäi keskimäärin 12 sekuntia aikaa ihailla maalausta. Japanin-kiertueella katsojia kertyi viikossa 19 000, ja katseluaikaa oli 1,9 sekuntia henkeä kohti.


Mikä Mona Lisassa kiehtoo?

Jonot Mona Lisan luokse eivät ota lyhentyäkseen, ja muotokuva kelpaa yhä niin romaanin kanteen, matkamuistoihin, tietokonepeleihin kuin hiusten kasvua edistävän lääkkeen mainokseen.

Virginian yliopiston taidehistorian professori ja postmoderni taidekriitikko Paul Barolsky pitää Mona Lisan suosion perimmäisenä salaisuutena tekniikoita, joilla Leonardo loi muotokuvaan syvyyttä ja todentuntua. Mona Lisassa Leonardo hioi huippuunsa sekä chiaroscuro-tekniikan, jossa valon ja varjon vähittäiset vaihtelut luovat reliefimäisen vaikutelman, että sfumato-tekniikan, jossa värit sekoittuvat toisiinsa salaperäisen pehmeäksi uduksi. Näin Mona Lisa vaikuttaa suorastaan henkistyneeltä.

Ehkä Mona Lisan vetovoima piilee myös mallissa. Aikamme ihanteilla arvioituna nainen ei ole erityisen kaunis eikä seksikäs, päinvastoin hän on hyvin tavallinen. Ehkä juuri siksi hänen olemuksensa vangitsee huomiomme. Vastasynnyttäneellä kotirouvalla on syytä hymyillä.


Päivi Parhi-Riikola on historiaan erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Viime numerossa ilmestyi hänen artikkelinsa Leonardo da Vincistä. Ks. Moniosaajan monet kasvot, Tiede 4/2006, s. 32-37.



Mona Lisan viisi vuosisataa

1503 Leonardo da Vinci alkaa maalata muotokuvaa silkkikauppias Francesco del Giocondon vaimosta Lisa Gherardinista.
1517 Leonardo näyttää Mona Lisaa kardinaali Luis Aragonialaiselle.
1519 Leonardo kuolee. Mona Lisa jää hänen suojelijansa kuningas Frans I:n kokoelmiin.
1797 Mona Lisa siirretään Ranskan vallankumouksen pyörteissä perustettuun Louvren taidemuseoon.
1800 Ranskan konsuli Napoleon Bonaparte vie Mona Lisan palatsinsa makuuhuoneen seinälle.
1804 Keisariksi noussut Napoleon palauttaa Mona Lisan Louvreen.
1855 Ranskalainen kriitikko Théophile Gautier luo myytin Mona Lisasta femme fatalena.
1900 Venäläinen Dmitri Merežkovski kuvaa Leo¬nardon ja Lisan rakastavaisina fiktiivisessä Leonardo-elämäkerrassa.
1911 Italialainen taidemaalari-puuseppä Vincenzo Peruggia varastaa Mona Lisan Louvresta. Varkaus tekee maalauksesta entistä maineikkaamman, ja mainostajat alkavat hyödyntää tätä.
1913 Peruggia jää kiin¬ni Firenzessä, ja Mona Lisa palautetaan Pariisiin kunniasaatossa.
1914 Saksalainen Max von Schillings säveltää oopperan viettelijätär Mona Lisasta.
1919 Ranskalainen modernisti Marcel Duchamp piirtää postikortin Mona Lisalle viikset ja pukinparran ja viitoittaa tietä parodioille.
1949 Yhdysvaltalainen Nat King Cole levyttää hittiballadin Mona Lisa.
1963 Mona Lisa vierailee Yhdysvalloissa.  1967 Mona Lisa koristaa englantilaisen The Beatles -yhtyeen uuden albumin kantta.
1974 Mona Lisa tekee Japanin-kiertueen..
1980-1990-luku Mona Lisa esiintyy joka vuosi yli 50 mainoksessa.
1998 Japanilainen Yasumasa Morimura maalaa alastoman, odottavan Mona Lisan. Rouvaa on hyödynnetty yli 300 maalauksessa.
2003 Louvressa juhlitaan Mona Lisan 600-vuotispäiviä. Yhdysvaltalainen Dan Brown kirjoittaa seikkailuromaaninsa Da Vinci -koodi, jossa Mona Lisalla on tärkeä rooli.
2006 Da Vinci -koodia on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta. Kirjaan pohjautuva elokuva tulee teattereihin.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.