Edesottamuksillaan venetsialaisjulkkis olisi nykymaailmassa juorulehtien kestolööppi, mutta jos media osaisi asiansa, se tarttuisi muuhunkin kuin hänen seksielämäänsä. Casanova ei ollut pelkkä naistenmies, jona hänet meille myytiin.

Myyttien takanaTeksti: Hannu Pesonen

Edesottamuksillaan venetsialaisjulkkis olisi nykymaailmassa juorulehtien kestolööppi, mutta jos media osaisi asiansa, se tarttuisi muuhunkin kuin hänen seksielämäänsä. Casanova ei ollut pelkkä naistenmies, jona hänet meille myytiin.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009Gondoli kääntyy Venetsian ikiaikaiselta pääväylältä Canal Grandelta kapealle sivukanavalle. Satakunta metriä sauvottuaan gondolieeri osoittaa yhtä veteen laskeutuvista rakennuksista ja kailottaa: Tässä sijaitsi Casanovan koti!Hetkinen. Eikö se opaskirjassa ollut ihan eri puolella kaupunkia? Toisen mukaan se ei kyllä tainnut olla sielläkään, ja kolmas sijoitti sen taas jonnekin aivan muualle.Giacomo Girolamo Casanovan, maailman tunnetuiman naissankarin, varjo syöksähtelee Venetsian palatsista ja kauppiastalosta toiseen yhtä levottomasti kuin esikuvansa asuin-,huvittelu- ja piilopaikkojensa väliä kaksisataa vuotta aikaisemmin. Aikalaiset tunsivat Casanovan ennen kaikkea älykkäänä seikkailijana ja seurapiirimiehenä, joka otti osaa moniin aikansa tapahtumiin ja tunsi niiden keskushenkilöitä. Hänet tiedettiin monitaituriksi, joka ehti toimia ainakin lakiasiain kirjurina, apottina, upseerina, viulistina, amatöörilääkärinä, yksityissihteerinä, vakoojana, diplomaattina, silkkitehtailijana ja kirjastonhoitajana. Hän oli myös ahkera kynämies, joka perusti lehtiä ja kirjoitti yli 20 kirjaa, näytelmiä ja satiireja.Miksi me sitten pidämme Casanovaa pakkomielteisenä naistennaurattajana, viettelijän yleismaailmallisena perikuvana?

Editoija paisutteli seksiäSuurin syntipukki on ranskalainen professori Jean Laforgue, innokas mutta kehno editoija, joka 1840-luvulla murjoi lähes tunnistamattomaksi Casanovan suurtyön, 3 678 sivua käsittävän omaelämäkerran. Hän nosti myyvät naisseikkailut etusijalle ja muutenkin muutteli teoksen tyyliä ja sisältöä lisäilemällä, paisuttelemalla ja poistamalla asioita ja latelemalla omia mielipiteitään Casanovan suulla. Perinpohjaisen Casanovan elämäkerran kaksi vuotta sitten julkaissut kirjailija Hannu Mäkelä on sitä mieltä, että Laforguen esitys on joka tavalla väärennös. Silti suurin osa maailmalla tehdyistä Casanova-kirjoista, elokuvista ja dokumenteista pohjautuu Laforguen kynäilyyn. Se ensin loi ja sitten lujitti naissankarin myytin.Casanovan alkuperäiset muistelmat ovat saaneet huomiota vasta viime aikoina. Samalla miehen kuva on alkanut hahmottua uudelleen. Jacques Casanova de Seingaltin nimellä kirjoitettu Histoire de ma vie osoittaa, ettei naisten valloittaminen ollut Casanovan toimien yksinomainen tarkoitus vaan hänen ikuisten menestymis- ja rikastumispyrkimystensä väistämätön sivujuonne, jota hän ei suinkaan pannut pahakseen. Casanova oli hetken lapsi, joka haki rakkautta, hyväksyntää, mainetta ja ylellistä elämää.Seikkailuna Casanovan elämä hakee vertaistaan. Syöksytään tarinaan - ja nautitaan ja vajotaan epätoivoon Casanovan kanssa.

Teatteri imaisi vanhemmatCasanovan elämän eväät olivat kehnot, vaikka hän muistelmissaan rakensikin sukunsa polveutumaan espanjalaisista aatelismiehistä. Isä Gaetano Casanova oli rutiköyhä yleismies teatteriseurueessa, jonka päänäyttämöitä oli San Samuelen teatteri Venetsiassa. Siellä Gaetano rakastui kauniiseen suutarintyttäreen Zanetta Farussiin. Pariskunta meni naimisiin ja sai Giacomo-pojan 1725. Veri veti vanhemmat maailmalle jo seuraavana vuonna, ja pikku-Giacomo jäi isoäitinsä hoiviin. Zanettasta kehittyi lahjakas näyttelijä, joka tuli ja meni kiintymättä poikaansa. Isästäkään ei ollut kasvattajaksi. Hän tosin hylkäsi teatteriuran, palasi Venetsiaan ja opetteli optikoksi, mutta kuoli, kun Giacomo oli vasta yhdeksänvuotias. Giacomosta tuli hiljainen, syrjäänvetäytyvä ressukka, jota kiusasi tiheä nenäverenvuoto. Kaikki merkit viittasivat siihen, että pienestä surkimuksesta kasvaisi aikuinen surkimus."Olin idiootti", tiivistää Casanova lapsuusvuotensa.Sinnikäs mummo pelasti pojan. Hän vei Casanovan kansanparantajan luo Muranoon, lasinpuhaltajien saareen. Noitaeukko sai nenäverenvuodon vähenemään ja pojan elämänhalun palaamaan. Hetkeä kahdeksan vuoden ja neljän kuukauden iässä Casanova itse kuvaa elämänsä oikeaksi aluksi.

Poika sai kunnon koulutuksenSeuraavaksi tarttui ohjiin San Samuelen teatterin omistaja, Venetsian vanhimpiin ja tärkeimpiin aatelissukuihin kuulunut Michele Grimani, jota Casanova piti oikeana isänään. Niin ajattelivat monet muutkin, ehkä myös Grimani itse. Grimani kustansi Casanovan opintielle Padovaan. Se muutti hänen elämänsä kulun. Opittuaan lukemaan, kirjoittamaan ja ymmärtämään latinaa Casanova pääsi maailmankuuluun, vuonna 1222 perustettuun yliopistoon. Seitsemän Padovan-vuotensa aikana Casanova ahmi kaiken opin, joka eteen tarjottiin: matematiikkaa, kemiaa, uskontoa ja moraalioppia, lakia ja filosofiaa. Myös lääketiede kiinnosti, ja viuluakin Casanova oppi soittamaan. Yhtä innokkaasti Casanova kävi elämänkoulua. Luentojen ja kirjojen rinnalle ilmestyivät "pelurit, huorintekijät, juopot ja irstailijat, kunnon tyttöjen turmelijat, väkivaltaiset, väärämieliset ja kaikki ne, joilla ei ollut vähäisintäkään vetoa hyveisiin", kuten hän elämäkerrassaan luettelee.

Pappisura päättyi lyhyeenCasanova valmistui Padovasta 1741 tai 1742, oman kertomuksensa mukaan lakititeteen tohtoriksi. Kirjallisia todisteita oppiarvosta ei ole, vaikka Casanova kertoo laatineensa kaksi väitöskirjaakin.Työura lähti silti kehnosti käyntiin. Casanovalla oli opintojensa perusteella lupa kantaa papin asua. Hän ajatti päälakensa paljaaksi ja päätti ryhtyä kirkonmieheksi. Koesaarnasta muodostui katastrofi, sillä Casanova oli valmistautunut siihen ottamalla rohkaisukseen kunnon kännin. Saarnastuoliin noussut, ankaraa krapulaa hikoillut nuori mies pyörtyi kirkkokansan eteen.Nyt Grimanille riitti. Suojattinsa huonoihin huveihin kyllästyneenä hän passitti Casanovan "mahdollisimman kauas silmistään".Alkoi Casanovan yli 50 vuotta jatkunut kiertolaiselämä. Ensimmäinen irtiotto kotikonnuilta eteni Roomasta Napoliin, sitten itään Konstantinopoliin ja Kreikan rannikolle Korfuun, missä Casanova oppi ikuiseksi paheekseen faro-pelin. Jo tämän matkan aikana kiteytyi myös elinikäinen toimintakaava.Casanova teki kaikkialla aina kaikkensa päästäkseen äve¬riään ja vaikutusvaltaisen suosijan avulla virkaan tai asemaan, josta sai mahdollisimman paljon tuloja tuhlattavaksi huvituksiin. Pian hän kyllästyi toimiinsa, ajautui rahavai¬keuksiin tai skandaaleihin ja joutui jatkamaan matkaa uusille seuduille - mutta lähes aina suojelijan suosituskirje viestikapulanaan. "- - olen aina tuntenut suurta heikkoutta makeaa elämää kohtaan, ja olen aina intohimoisesti mieltynyt kaikkeen, mikä on kiihottanut uteliaisuuttani", Casanova tunnustaa avoimesti.

Vankilapako nosti sankariksiVuonna 1745 Venetsiaan palasi pennitön kaksikymmenvuotias. Grimanilta ei enää herunut kuin haarukkapaloja, joten Casanovan ei auttanut kuin alentua viulistiksi San Samuelen teatteriin. Sitten onni kääntyi. Vanha senaattori Matteo Bragadin sai äkillisen halvauskohtauksen, ja Casanova hoiti sen lääkäreitä paremmin. Kiitokseksi Bragadin adoptoi Casanovan. Ja taas virtasivat rahat pohjattomiin kaivoihin: juomiin, faroon ja naisiin.Vuonna 1749 "pikku onnettomuudet" pakottivat Casanovan pakenemaan päätä pahkaa Venetsiasta. Raskauttavin niistä oli kepponen, joka halvaannutti erään kreikkalaisen herrasmiehen. Casanova kirjoittaa lähteneensä Venetsiasta syvän katumuksen vallassa, koska hänellä oli meneillään kolme-neljä suhdetta ja pelionni oli juuri kääntynyt mainioksi. Filosofisesti hän kuitenkin toteaa, että asiat unohtuvat ja hänelle annetaan taas anteeksi. Kun Casanova viiden vuoden Euroopassa oleilun jälkeen palasi, hänellä oli edessään seikkailu, jolla hän ansaitsi suurimman maineensa synnyinkaupungissaan: pako vankilasta, josta oli mahdoton paeta.Katolinen kirkko ja sen kaikkivoipa inkvisitio olivat Venetsian tasavallassa voimakas valtiomahti. Niitä närkästytti tapa, jolla Casanova harjoitti salatieteitä omaa arvostustaan ja talouttaan kohentaakseen. Ystäväksi lyöttäytyneen valtiol¬lisen vakoojan todisteilla Casanova tuomittiin noituudesta viideksi vuodeksi vankeuteen ja passitettiin tyrmään, joka sijaitsi kaupunkitasavallan päämiehen, dogen, palatsin ylimmässä kerroksessa, lyijylevyillä silatun katon alla. Casanovaa se ei pidätellyt. Hän pakeni runsaan vuoden kuluttua syksyllä 1756.

Pani rahoiksi RanskassaPakolaisvuosinaan Casanova ylsi suorituksiin, jotka olisivat riittäneet tekemään kenestä hyvänsä vauraan loppuiäkseen.Pariisin hovipiireissä hänelle selvisi, että seitsenvuotiseen sotaan ajautunut Ranskan valtio tarvitsi kipeästi rahaa sotilasmenoihinsa muttei keksinyt, miten nyhtää sitä kansalta. Casanova esitti ratkaisuksi Genovassa kehitettyä lottoa. Peli upposi kansaan kuin häkä ja rikastutti niin kuningasta, valtiota kuin Casanovaa. Casanova sai lisää luottamustehtäviä. Hän selvitti sotaministeriölle maan laivaston todellista taistelukykyä ja myi valtion joukkovelkakirjalainan Amsterdamissa. Ansioillaan Casanova perusti silkkitehtaan. Liikeidea oli hyvä, mutta Casanova ajoi yrityksensä konkurssiin kiinnostumalla enemmän kutojattarista kuin taloussuunnittelusta. Casanova ei lannistunut vaan aateloi itsensä Jean-Jacques Chevalier de Seingaltiksi. Ritarius ei jäänyt pelkäksi kuvitelmaksi, sillä paavi Klemens XIII nimitti hänet Kultaisen kannuksen ritarikunnan jäseneksi. Se ilahdutti Casanovaa siksikin, että Klemens oli aikoinaan toiminut samassa tuomioistuimessa, joka passitti hänet vankilaan noituudesta.

Vakoojaksi pitkin hampainKuten niin usein Casanovan elämässä iloa seurasi nopeasti itku. Lontoon Sohossa häntä odotti kohtalokas päivä, jolloin hän "alkoi kuolla ja lakkasi elämästä". Syynä oli uusi ihastus, prostituoitu Marie Charpillon, joka leikitteli Casanovan tunteilla, anasti hänen rahansa ja romutti hänen itsetuntonsa rakastajana. Suhteen sotkujen selvittely vei Casanovan sokean tuomarin John Fieldingin eteen. "Oikeus on sokea" -sanonnan alkulähde vapautti Casanovan takuita vastaan.Matka jatkui. Casanova kierteli Eurooppaa ja sen hoveja vielä vuosikymmenen ennen kuin 1774 sai luvan palata Venetsiaan.Yhdeksän vuoden kausi kotikaupungissa oli vanhenevalle seikkailijalle masentavaa aikaa. Ansaitakseen toimeentulonsa hän toimi inkvisition vakoojana salanimellä Antonio Pratolini. Se oli Casanovankin mittapuissa irvokas kuperkeikka. Hän järjesti ihmisiä samaan vankilaan, jossa oli itse virunut.Ajanjaksoon toi valoa vain Casanovan elämän ainoa avioliittoa muistuttava suhde. Tavattuaan 15-vuotiaan Francesca Buschinin, luostarikoulussa lukemaan ja kirjoittamaan oppineen kansannaisen, hän asui tämän kanssa useita vuosia. Asuntoa jakoivat tytön äiti ja veli, mutta niukoista puitteista huolimatta pariskunnan yhteiselo oli tasapainoista.Suvantovaihe katkesi vihanpitoon Giancarlo Grimanin kanssa. Kiukuissaan Casanova kirjoitti Venetsian sisäpiireistä satiirisen romaanin, jossa hän kertoi Michele Grimanin olleen isänsä ja Giancarlon olevan äpärä. Kirja närkästytti kaupungin eliittiä siinä määrin, että Casanova joutui kiireen kaupalla nousemaan gondoliin - tällä kertaa lopullisesti.

Yksinäisyys piinasi  ikämiestäCasanova päätyi Böömiin Duchcoviin elämänsä viimeiseen työpaikkaan. Se oli niistä pitkäaikaisin, vakain ja tylsin. Hän toimi kreivi Joseph von Waldsteinin kirjastonhoitajana. Casanovan mielestä Waldstein osoitti suurta hulluutta kutsues¬saan hänet tehtävään ja hän vielä suurempaa hyväksyessään kutsun. Böömin talvet olivat tuulisia ja kylmiä, linna oli kolkko, eikä Casanova puhunut saksaa. Hän riiteli palvelusväen kanssa ja kärsi kihdistä, huonoista hampaista, syfiliksen myöhäisvaiheista sekä vatsa- ja eturauhasvaivoista. Eniten levotonta sielua piinasi silti yksinäisyys, elämän tyhjyys. Casanovalle jäi vain yksi pakoreitti ankeasta arjesta: kirjoittaa itsensä siitä ulos. Vuonna 1788 hän ryhtyi laatimaan elämäkertaansa. Muistin tukena hänellä oli päiväkirja, johon hän oli kirjannut kaikki tapaamisensa ja tapahtumansa. Merkinnät heräsivät eloon ja tuottivat 3 678 tiheästi kirjoitettua sivua. Silti muistelmat päättyvät jo vuoteen 1774, hiukan ennen Casanovan viimeistä paluuta Venetsiaan. Ehkä kuolema ehti ensin. Ehkä Casanova ei halunnut kirjata elämänsä loppukauden alennustilaa.

Elämäkerta pelastui täpärästiCasanova kuoli Duchcovin linnassa eturauhassyöpään 4.6.1798. Elämäkertansa hän testamenttasi kuolinvuoteensa ääressä istuneelle sisarentyttärensä miehelle Carlo Angiolinille, jonka poika myi sen vuonna 1821 saksalaiselle Brockhausin kustantamolle. Repostelu alkoi, kun Brockhaus käännätti ranskaksi kirjoitetut muistelmat saksaksi niitä muunnellen ja lyhennellen. Sitten kustantamo ryhtyi tavoittelemaan markkinoita ranskankielisestä maailmasta ja löysi Leipzigista professori Jean Laforguen. Tiedämme, mitä siitä seurasi. Alkuperäiset muistelmat ilmestyivät vasta 1960-1962 Brockhausin ja ranskalaisen Plonin yhteistyönä. Oli hiuskarvan varassa, ettei kulttuuriteko jäänyt tekemättä ja Casanova Laforguen latistamaksi naistenmieheksi. Käsikirjoitus oli tuhoutua Leipzigin suurpommituksissa toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Se pelastui hiukan kärventyneenä - niin kuin Casanovakin kaikista seikkailuistaan.

Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Casanova jos kuka oli eurooppalainenCasanova vietti puolet elämästään ulkomailla. Tuskin kukaan muu aikalainen matkusti yhtä laajasti Eurooppaa ristiin rastiin tai tapasi yhtä värikästä ihmiskirjoa kuin Casanova.Casanova asui tai vieraili lähes kaikissa Euroopan merkittävissä kaupungeissa ja nousi niissä säännönmukaisesti puheenaiheeksi. Hän tapasi niin aikansa johtajia, vaikuttajia ja taiteilijoita kuin hämärämiehiä ja seikkailijoita. Casanovan elämä onkin osoitus siitä, miten aidosti eurooppalainen ihminen pystyi 1700-luvulla sujahtamaan useita kertoja ja vaivatta ammatista, kuuliaisuudenvalasta, moraalista ja valtakunnasta toiseen. Eurooppa saattoi tuolloin olla jopa nykyistä avoimempi ja rajattomampi, niin henkisesti, maantieteellisesti kuin aatteellisesti.

1. Pariisi 1750-1752 Näiden vuosien aikana Casanovasta kasvoi lopullisesti kosmopoliitti. Hän opetteli ranskan kielen, "kielistä kansainvälisimmän", ja ovet Euroopan seurapiireihin avautuivat. Kun Casanova tutustui kuninkaan vaikutusvaltaiseen rakastajattareen madame de Pompadouriin, hän leikitteli rouvan maantiedon tuntemuksella. Venetsia ei ollut "siellä alhaalla" vaan "ylhäällä".

2. Rooma 1760 Casanova kävi paavin puheilla. Klemens XIII vihjaisi, että maanpakolainen saattaisi päästä palaamaan Venet¬siaan, ja pikapuoliin hän nimitti Casanovan Kultaisen kannuksen ritariksi. Nykyään arvonimi myönnetään yleensä valtionpäämiehille.

3. Geneve 1760 Casanova hankkiutui tapaamaan filosofi Voltairea, jota piti aikansa suurimpana neroja ja oppi-isänään. Vierailu ei sujunut odotusten mukaan. Kun mestari ylvästeli tiedoillaan, oppipoika intti omillaan vastaan. Myöhemmin Casanova moitti itseään siitä, ettei pysynyt hiljaa.

4. Berliini 1764 Casanova kohensi mainettaan ja markkina-arvoaan¬ pyytämällä audienssia Preussin kuninkaalta Fredrik Suurelta. Small talk linnan puistossa sujui ilmeisen mukavissa merkeissä, sillä monarkki tarjosi Casanovalle virkaa kadettikoulun opettajana. Likaiset pojat ja surkeat olot nähtyään Casanova erosi välittömästi.

5. Pietari 1765 Casanova näki keisarinna Katariina Suuren ensin kaukaa keisarillisissa naamiaisissa. Paremmin piireihin tutustuttuaan hän pääsi myös puheisiin hallitsijan kanssa. Tätä huvitti Casanovan keskustelutaito, Casanova taas kiitteli, ettei ollut koskaan tavannut syvällisempää, loistavampaa ihmistä.

6. Pariisi 1783 Viimeisellä Pariisin-käynnillään Casanova osui Tiedeakatemian tilaisuuteen, jossa keskusteltiin juuri kehitetystä kuumailmapallosta. Paikalla oli mm. kuulu yhdysvaltalainen valtio- ja tiedemies Benjamin Franklin, ukkosenjohdattimen isä. Hän suhtautui lentävään palloon epäilen, mutta Casanovassa syttyi kipinä. Lento jäi kuitenkin haaveeksi.

7. Praha 1789 Casanova saattoi tyydytyksekseen seurata, kuinka hänen elämänsä värikkäitä kohtauksia esitettiin näyttämöllä. Kyseessä oli Don Giovanni -oopperan ensi-ilta. Casanova oli parin vuoden ajan kertonut vaiheistaan oopperan säveltäjälle Wolfgang Amadeus Mozartille ja sen libreton kirjoittajalle, ystävälleen Lorenzo Da Pontelle.

8. Teplice 1795 Casanovan tielle osui suomalainen kenraali ja maailmanmies Georg Magnus Sprengtporten, joka oli tullut kylpyläkaupunkiin hoidattamaan sotavammojaan. Herrat vaihtoivat ajatuksia, vertailivat kokemuksia ja kinastelivat naisistakin. Ystävyys päättyi vasta kun Sprengtporten 1797 palasi Pietariin.

Älykkö rakasti älykkäitä naisiaMyyttisen jälkimaineensa mukaan Casanova oli mies, joka eli seksistä ja seksille. Totta on, että hänellä oli paljon lemmenkumppaneita - keskivertoveikkaus liikkuu 160:n ja 200:n välillä - mutta nykytutkimus löytää useimmista suhteista aitoja tunteita. Englantilainen tutkija Judith Summers kuvaa Casanovaa mieheksi, jota vetivät puoleensa ennen kaikkea älykkäät ja voimakkaat naiset, sillä Casanova ei hakenut seksiä seksin vuoksi. "Ilman älykästä keskustelua nautinnon määrä laski kaksi kolmasosaa", Casanova itse määrittelee elämäkerrassaan. Myös toinen naispuolinen casanovisti, ranskalainen psykoanalyytikko Lydia Flem, muistuttaa, ettei Casanovasta löydy jälkeäkään naisvihasta tai väkivallasta. Rakastaessaan naista Casanova oli täysin tämän vallassa ja pyrki tuottamaan tälle nautintoa. "Mielihyvä, jota tuotin, vastasi neljää viidesosaa omastani", Casanova itse laskee.Ylevät vakuuttelut olisi helppo kuitata Casanovan haluksi kaunistella omia vaikuttimiaan, ellei elämäkertaa leimaisi viiltävä itsekriittisyys. Casanova kuvaa armottomasti ja huvittuneena omia epäonnistumisiaan, törppöilyjään ja pelkojaan rakastajantaitojensa pettämisestä.Casanova ei koskaan mennyt naimisiin, vaikka usein piti läheltä. Joko hänen rohkeutensa petti viime hetkellä tai hänet jätettiin. Lapsia hänelle siunaantui runsaasti, mutta ajan tavan mukaan hän ei osoittanut isällisyyttä heitä kohtaan, joskin auttoi tavatessaan.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5222
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti