Haluatko farkut, joissa on varmasti yksilöllinen värisävy?

Teksti: Kalevi Rantanen



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009



Sata vuotta farkut ovat saaneet värinsä kemikaalipurkista. Viime vuosisadan alussa keinotekoinen indigo nimittäin korvasi Intian indigokasvin, Indigofera tinctorian, värin. Nyt luonnonindigo tekee paluuta. Vanhastaan käytetystä värimorsingosta, Isatis tinctoriasta, voisi tuottaa noin viisi prosenttia Euroopan indigontarpeesta, alan tutkijat arvioivat.

- Synteettistä indigoa ei yritetä korvata kasviperäisellä, vaan haluamme luoda vaihtoehdon, erilaisen värin, tähdentää maa- ja metsätaloustieteen tohtori Marjo Keskitalo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.

Luonnonindigolla värjättyjen tekstiilien sävyt poikkeavat hieman toisistaan. Tämä miellyttää asiakasta, joka ei halua kävellä samanlaisissa vaatteissa kuin miljoona muuta.

Monille ostajille on myös tärkeää, että valmistuksessa käytetään biomateriaaleja öljypohjaisten asemesta. Valitsemalla luonnonvärejä he tukevat samalla maaseudun yritystoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta.


Iloa kasvattajalle ja luonnolle

Koska indigoväri pitää kerätä morsingon lehdistä pian korjuun jälkeen, viljelijän on hyvä tehdä jatkojalostus itse.

Myös luonto hyötyy. - Värimorsinko kukkii aikaisin keväällä, mikä auttaa pölyttäviä hyönteisiä ja hunajan kerääjiä, Keskitalo kuvailee.

Morsingon viljely ja käyttö ylläpitävät pitkää kulttuuriperinnettä: indigoa on löydetty suomalaisista muinaispuvuistakin.


Väri puhtaammin kuituun

Värimorsingon viljelyyn ja väriaineen hyödyntämiseen on kehitetty tekniikkaa kansainvälisessä Spindigo-hankkeessa. Mukana on ollut tutkijoita Saksasta, Espanjasta, Italiasta, Britanniasta ja Suomesta, muun muassa Keskitalo.

Hänen kollegansa, tohtori Anne Vuorema tutki samassa hankkeessa indigon erottamista morsingosta.

Jotta väri tarttuisi tekstiilikuituun, värimorsingon sisältämä indigo pitää kemiallisesti muokata vesiliukoiseksi, pelkistää. Pelkistimenä on käytetty natriumditioniittia, mutta sitä ei voi kierrättää ja se saastuttaa vesistöjä.

Vuorema tutki glukoosin eli rypälesokerin käyttöä vaihtoehtoisena pelkistysaineena. Tekniikka toimii pellavalla ja muilla kasvikuiduilla, villa ja silkki ovat vaikeampia. Glukoosi nimittäin vaatii vahvasti emäksistä liuosta, jota eläinperäiset kuidut kestävät heikosti. Käyttämällä sopivaa reaktion vauhdittajaa, kuten antrakinoni-nimistä yhdistettä, emäksisyyttä voi kuitenkin vähentää.

On tutkittu myös sähkökemiallista pelkistystä. Tämä tekniikka vaatii verraten kalliit laitteet ja sopinee siksi parhaiten suurehkon mittakaavan tuotantoon.


Pukeudu suomensiniseen

Ainakin Ranskassa värimorsinkoa kasvatetaan ja sen indigolla värjättyjä tekstiilejä valmistetaan jo myyntiin.

Suomalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että värimorsinkoa pystytään viljelemään ja hyödyntämään myös meillä. Nyt tutkitaan, miten tekniikka parhaiten kaupallistettaisiin.

Kuka tietää, ehkä voimme pian ostaa suomensinisellä värjättyä denimiä.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5226
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti