Haluatko farkut, joissa on varmasti yksilöllinen värisävy?

Teksti: Kalevi Rantanen



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009



Sata vuotta farkut ovat saaneet värinsä kemikaalipurkista. Viime vuosisadan alussa keinotekoinen indigo nimittäin korvasi Intian indigokasvin, Indigofera tinctorian, värin. Nyt luonnonindigo tekee paluuta. Vanhastaan käytetystä värimorsingosta, Isatis tinctoriasta, voisi tuottaa noin viisi prosenttia Euroopan indigontarpeesta, alan tutkijat arvioivat.

- Synteettistä indigoa ei yritetä korvata kasviperäisellä, vaan haluamme luoda vaihtoehdon, erilaisen värin, tähdentää maa- ja metsätaloustieteen tohtori Marjo Keskitalo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.

Luonnonindigolla värjättyjen tekstiilien sävyt poikkeavat hieman toisistaan. Tämä miellyttää asiakasta, joka ei halua kävellä samanlaisissa vaatteissa kuin miljoona muuta.

Monille ostajille on myös tärkeää, että valmistuksessa käytetään biomateriaaleja öljypohjaisten asemesta. Valitsemalla luonnonvärejä he tukevat samalla maaseudun yritystoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta.


Iloa kasvattajalle ja luonnolle

Koska indigoväri pitää kerätä morsingon lehdistä pian korjuun jälkeen, viljelijän on hyvä tehdä jatkojalostus itse.

Myös luonto hyötyy. - Värimorsinko kukkii aikaisin keväällä, mikä auttaa pölyttäviä hyönteisiä ja hunajan kerääjiä, Keskitalo kuvailee.

Morsingon viljely ja käyttö ylläpitävät pitkää kulttuuriperinnettä: indigoa on löydetty suomalaisista muinaispuvuistakin.


Väri puhtaammin kuituun

Värimorsingon viljelyyn ja väriaineen hyödyntämiseen on kehitetty tekniikkaa kansainvälisessä Spindigo-hankkeessa. Mukana on ollut tutkijoita Saksasta, Espanjasta, Italiasta, Britanniasta ja Suomesta, muun muassa Keskitalo.

Hänen kollegansa, tohtori Anne Vuorema tutki samassa hankkeessa indigon erottamista morsingosta.

Jotta väri tarttuisi tekstiilikuituun, värimorsingon sisältämä indigo pitää kemiallisesti muokata vesiliukoiseksi, pelkistää. Pelkistimenä on käytetty natriumditioniittia, mutta sitä ei voi kierrättää ja se saastuttaa vesistöjä.

Vuorema tutki glukoosin eli rypälesokerin käyttöä vaihtoehtoisena pelkistysaineena. Tekniikka toimii pellavalla ja muilla kasvikuiduilla, villa ja silkki ovat vaikeampia. Glukoosi nimittäin vaatii vahvasti emäksistä liuosta, jota eläinperäiset kuidut kestävät heikosti. Käyttämällä sopivaa reaktion vauhdittajaa, kuten antrakinoni-nimistä yhdistettä, emäksisyyttä voi kuitenkin vähentää.

On tutkittu myös sähkökemiallista pelkistystä. Tämä tekniikka vaatii verraten kalliit laitteet ja sopinee siksi parhaiten suurehkon mittakaavan tuotantoon.


Pukeudu suomensiniseen

Ainakin Ranskassa värimorsinkoa kasvatetaan ja sen indigolla värjättyjä tekstiilejä valmistetaan jo myyntiin.

Suomalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että värimorsinkoa pystytään viljelemään ja hyödyntämään myös meillä. Nyt tutkitaan, miten tekniikka parhaiten kaupallistettaisiin.

Kuka tietää, ehkä voimme pian ostaa suomensinisellä värjättyä denimiä.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.