Haluatko farkut, joissa on varmasti yksilöllinen värisävy?

Teksti: Kalevi Rantanen



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009



Sata vuotta farkut ovat saaneet värinsä kemikaalipurkista. Viime vuosisadan alussa keinotekoinen indigo nimittäin korvasi Intian indigokasvin, Indigofera tinctorian, värin. Nyt luonnonindigo tekee paluuta. Vanhastaan käytetystä värimorsingosta, Isatis tinctoriasta, voisi tuottaa noin viisi prosenttia Euroopan indigontarpeesta, alan tutkijat arvioivat.

- Synteettistä indigoa ei yritetä korvata kasviperäisellä, vaan haluamme luoda vaihtoehdon, erilaisen värin, tähdentää maa- ja metsätaloustieteen tohtori Marjo Keskitalo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.

Luonnonindigolla värjättyjen tekstiilien sävyt poikkeavat hieman toisistaan. Tämä miellyttää asiakasta, joka ei halua kävellä samanlaisissa vaatteissa kuin miljoona muuta.

Monille ostajille on myös tärkeää, että valmistuksessa käytetään biomateriaaleja öljypohjaisten asemesta. Valitsemalla luonnonvärejä he tukevat samalla maaseudun yritystoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta.


Iloa kasvattajalle ja luonnolle

Koska indigoväri pitää kerätä morsingon lehdistä pian korjuun jälkeen, viljelijän on hyvä tehdä jatkojalostus itse.

Myös luonto hyötyy. - Värimorsinko kukkii aikaisin keväällä, mikä auttaa pölyttäviä hyönteisiä ja hunajan kerääjiä, Keskitalo kuvailee.

Morsingon viljely ja käyttö ylläpitävät pitkää kulttuuriperinnettä: indigoa on löydetty suomalaisista muinaispuvuistakin.


Väri puhtaammin kuituun

Värimorsingon viljelyyn ja väriaineen hyödyntämiseen on kehitetty tekniikkaa kansainvälisessä Spindigo-hankkeessa. Mukana on ollut tutkijoita Saksasta, Espanjasta, Italiasta, Britanniasta ja Suomesta, muun muassa Keskitalo.

Hänen kollegansa, tohtori Anne Vuorema tutki samassa hankkeessa indigon erottamista morsingosta.

Jotta väri tarttuisi tekstiilikuituun, värimorsingon sisältämä indigo pitää kemiallisesti muokata vesiliukoiseksi, pelkistää. Pelkistimenä on käytetty natriumditioniittia, mutta sitä ei voi kierrättää ja se saastuttaa vesistöjä.

Vuorema tutki glukoosin eli rypälesokerin käyttöä vaihtoehtoisena pelkistysaineena. Tekniikka toimii pellavalla ja muilla kasvikuiduilla, villa ja silkki ovat vaikeampia. Glukoosi nimittäin vaatii vahvasti emäksistä liuosta, jota eläinperäiset kuidut kestävät heikosti. Käyttämällä sopivaa reaktion vauhdittajaa, kuten antrakinoni-nimistä yhdistettä, emäksisyyttä voi kuitenkin vähentää.

On tutkittu myös sähkökemiallista pelkistystä. Tämä tekniikka vaatii verraten kalliit laitteet ja sopinee siksi parhaiten suurehkon mittakaavan tuotantoon.


Pukeudu suomensiniseen

Ainakin Ranskassa värimorsinkoa kasvatetaan ja sen indigolla värjättyjä tekstiilejä valmistetaan jo myyntiin.

Suomalaiset tutkijat ovat osoittaneet, että värimorsinkoa pystytään viljelemään ja hyödyntämään myös meillä. Nyt tutkitaan, miten tekniikka parhaiten kaupallistettaisiin.

Kuka tietää, ehkä voimme pian ostaa suomensinisellä värjättyä denimiä.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.