Mozartista elää romantisoitu kuva synnynnäisenä nerona, jonka tuhoksi koitui kollegoiden kateus. Todellisuudessa Mozartin taituruus perustui väsymättömään työhön ja unelma virasta keisarin hovissa mureni hänen omapäiseen käytökseensä.


jonka tuhoksi koitui kollegoiden kateus. Todellisuudessa
Mozartin taituruus perustui väsymättömään työhön ja unelma
virasta keisarin hovissa mureni hänen omapäiseen käytökseensä.



Wolfgang Amadeus Mozartin syntymästä tulee 27. tammikuuta kuluneeksi 250 vuotta. Jälkimaailmalle hän edustaa taiteellisen neron perikuvaa, suurta luonnonlahjakkuutta. Peter Shafferin Amadeus-näytelmän ja Milos Formanin samannimisen elokuvan mukaan Mozart pystyi kirjoittamaan sivuittain virheettömiä partituureja suoraan ulkomuistista.

- Todellisuudessa kukaan ei ole nero syntyessään. Mozart ei säveltänyt Jumalan armosta, vaan mestarisävellyksiä alkoi syntyä vasta kymmenen vuoden ahkeran sävellystyön jälkeen. Luovuuden tutkijat puhuvatkin kymmenen vuoden säännöstä. Se on minimiaika, joka vaaditaan läpimurtoon millä tahansa tieteen tai taiteen alalla, sanoo luovaa lahjakkuutta tutkinut Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylä.

Sen sijaan toinen neroihin perinnäisesti liitetty ominaisuus, sisäinen luomisen palo ja pakko, oli alusta asti ominainen Mozartille, joka sävelsi ensimmäiset pianokappaleensa viisivuotiaana. Tuotteliaimpina loppuvuosinaan Mozart kirjoitti, että hänen oli helpompi säveltää kuin olla säveltämättä.

- Lahjakkuustutkimuksen uranuurtaja, 1800-luvulla elänyt Francis Galton korosti sisäisen motivaation merkitystä nerouden kehittymisessä. Neron persoonallisuus ikään kuin pakottaa tekemään tekoja, jotka tuottavat mainetta ja kunniaa. Tuotteliaisuus on neron perusominaisuus, Uusikylä määrittelee.

Psykoanalyytikko Sigmund Freudin mielestä  luomispakko lähtee varhaislapsuuden synnyttämistä neurooseista. Vaikka Freudin väite on yksipuolinen, Mozartin elämää ja lahjakkuutta ristiriidat leimasivat lapsuudesta kuolemaan.

Isä osasi opettaa

Lahjakkuustutkija Françoys Gagné arvioi, että synnynnäiset kyvyt selittävät lahjakkaan ihmisen saavutuksista jopa 60-70 prosenttia. Jokaisella kyvyllä on geneettinen pohjansa, oli kyse muusikosta, šakinpelaajasta tai urheilijasta.

Myös Mozartin perheessä musiikillinen lahjakkuus periytyi. Käsityöläiskodista hoviporvaristoon noussut isä Leopold aikoi papiksi, mutta jätti opintonsa kesken musiikin takia ja pääsi Salzburgin arkkipiispan hoviorkesterin varakapellimestariksi. Mozartin äidin Anna Maria Pertlin suvusta löytyy muusikoita, ja Mozartin ainoa aikuisikään selvinnyt sisar, viisi vuotta vanhempi Maria Anna eli Nannerl oli veljensä tavoin musiikillisesti poikkeuksellisen lahjakas.

Kari Uusikylä kuitenkin huomauttaa, että tutkimusten mukaan vain harva ihmelapsi pystyy syventämään synnynnäiset lahjansa neroudeksi. Suurin syy lahjojen "hukkaamiseen" löytyy ympäristöstä: ihmiset sietävät huonosti luovuutta. Vanhemmat alkavat helposti pönkittää lapsen lahjakkuudella omaa itsetuntoaan. Opettajat vaativat erilaista oppilasta sopeutumaan totuttuihin sääntöihin tai päästävät hänet liian helpolla. Koulukaverit taas vieroksuvat poikkeavaa toveriaan.

Mozartin sisarukset saavuttivat alallaan aikuisen ammattilaisen tason viimeistään kymmenvuotiaina. Suurin kiitos tästä kuuluu heidän isälleen, joka ei itse koskaan noussut säveltäjänä huipulle mutta osasi opettaa taitavasti.

Leopold havaitsi Nannerlin lahjakkuuden ja antoi tälle pianotunteja kahdeksanvuotiaasta saakka. Pian myös pikkuveli Wolfgang alkoi tapailla sointuja, ja hänen ollessaan vain kuusivuotias perhe teki ensimmäisen monista pitkistä ja vaivalloisista Euroopan-kiertueistaan. Sisarukset herättivät ihastusta Wienin keisarillista hovia myöten.

Kuri ruokki rakkaudennälkää

Freudilaiseen psykoanalyysiin mieltynyt sosiologi Norbert Elias kuvailee Leopoldia autoritaariseksi isäksi, jonka antama kurinalainen kasvatus jalostui vilkkaassa pojassa "kyvyksi muuntaa unelmien henkilökohtaiset piirteet musiikiksi muille ilman, että spontaanius ja kekseliäisyys kärsivät". Samalla isän vaativuus kuitenkin herätti Mozartissa pohjattoman rakkaudennälän.

Musiikista tuli Mozartille väline saada isältä rakkautta. Kun isä antoi tehtäväksi säveltää yksinkertaisen menuetin, Mozart loihti kokonaisen sinfonian. Isä palkitsi suoritukset antamalla jakamattoman huomionsa, suorastaan omistautumalla pojalleen.

- Vanhemmat eivät koskaan saisi sitoa rakkautta suorituksiin. Ankarat vaatimukset johtavat usein lapsen persoonallisuuden kieroutumiseen. Terve nerous rakentuu hyväksytyksi tulemisen tunteen varaan, Uusikylä sanoo.

Kurinalaisen työskentelyn lomassa Mozart saattoi onnekseen elää myös lapsenelämää. Hänellä oli tapana "paeta" isonsiskonsa kanssa omaan mielikuvitusmaahansa Rückeniin, Takaperolaan, missä kaikki tapahtui nurinkurisesti ja nimetkin luet-tiin takaperin.

Perheen kirjeenvaihdosta päätellen pienikokoinen ja vaatimattoman näköinen poika aikuistuikin myöhään. Äiti Anna Maria leikkasi poikansa vähäisen parransängen tämän ollessa 22-vuotias, ja vielä 24-vuotiaana pieruhuumoriin mieltynyt Wolfgang kirjoitti serkkutytölleen vessavitsejä tulvivan "rakkauskirjeen".

Nero tiedosti arvonsa

Elokuvassa Amadeus Mozart on kauhukakara ja seksihurjastelija. Maine soveliaisuussääntöjä rikkovana veijarina juontaa Mozartin vahvasta omanarvontunnosta. Norbert Eliasin mukaan nero koki olevansa tasaveroinen aatelisten kanssa eikä sulattanut sitä, että häntä kohdeltiin kuin alamaista, eräänlaista korkean tason viihdyttäjää - joka hän itse asiassa oli. Mozartin elinaikaan säveltäjä oli käsityöläinen, joka elätti itsensä tekemällä aatelisille tilaustöitä. Varmimman elannon takasi virka vaikutusvaltaisen aatelisen hovissa, missä säveltäjä oli työnantajansa tiukassa valvonnassa.

Mozart ymmärsi - kiitos isänsä opetusten - hovin musiikillisia makutottumuksia. Hän osasi pukeutua asianmukaisesti, käyttää peruukkeja ja jopa lausua kohteliaisuuksia. Taiteilijana hän kuitenkin vaati suurempaa vapautta ja arvonantoa kuin aiemmat sukupolvet.

Tämä kävi selvästi ilmi, kun Salzburgin arkkipiispa Hieronymus von Colloredo 1777 palkkasi Mozartin hoviorkesterinsa johtajaksi. Mozart teki jatkuvasti tilaustöitä ulkomaille ja matkusteli niiden myötä. Lopulta von Colloredon mitta tuli täyteen, ja Mozart sai potkut.




1756 Syntyy 27. tammikuuta Salzburgissa perheensä kuopukseksi.
1761 Säveltää ensimmäiset pianokappaleensa.
1762 Esiintyy ensimmäiset kerrat julkisesti, ensin Baijerin vaaliruhtinaalle
Münchenissä ja pian Itävallan keisariparille Wienissä.
1763 Lähtee laajalle Euroopan-kiertueelle perheensä kanssa.
1768 Säveltää ensimmäisen oopperansa La finta semplicen.
1770 Tekee ensimmäisen Italian-kiertueensa.
1772 Aloittaa Salzburgin arkkipiispan Hieronymus von Colloredon hoviorkesterin johtajana.
1777 Von Colloredo erottaa Mozartin kyllästyttyään tämän jatkuvaan matkusteluun.
1778 Tutustuu Mannheimissa Weberin perheeseen, rakastuu laulajatar Aloysia Weberiin mutta saa rukkaset. Matkustaa äitinsä Anna Marian kanssa Pariisiin hovimuusikon virkaa
etsimään. Äiti kuolee matkalla, isä Leopold syyttää "tasapainotonta" poikaansa.
1779 Nimitetään urkuriksi von Colloredon hoviin.
1781 Rikkoo välinsä von Colloredoon ja asettuu  Wieniin Weberien alivuokralaiseksi. Kiinnostuu Aloysia Weberin pikkusiskosta Constanzesta ja kosii tätä. Välit isään viilenevät pysyvästi.
1782 Kokee uransa siihenastisen huippuhetken, kun ooppera Ryöstö Seraljista
kantaesitetään Wienissä.
1783 Mozartien esikoinen syntyy ja kuolee. Lapsi menehtyy sillä välin kun nuoripari on
Salzburgissa sovinnollisella vierailulla Leopoldin luona.
1787 Isä Leopold kuolee. Wolfgang on sairas eikä voi osallistua hautajaisiin. Don Giovanni -oopperasta tulee menestys. Mozart nimitetään keisarilliseksi kammermusicukseksi, mutta nimitys osoittautuu kunniaviraksi vailla valtaa.
1788 Säveltää valtavasti mutta joutuu vähän väliä lainaamaan rahaa, koska Constanze on hoidettavana Badenissa luusairauden takia.
1789 Ranskassa puhkeaa vallankumous. Wienissäkin valistuneet ihmiset, kuten Mozart,
tiedostavat orastavan yhteiskunnallisen muutoksen.
1790 Così fan tutte saa innostuneen vastaanoton, mutta esitykset lopetetaan, kun keisari
Joosef II kuolee. Seuraaja Leopold II ei anna Mozartille tilaustöitä.
1791 Hankkiutuu Wienin Pyhän Stefanuksen katedraaliin kapellimestarin palkattomaksi assistentiksi haaveenaan periä tämän virka. Sairastuu kuumetautiin ja säveltää viimeiset elinviikkonsa Requiem-sielunmessua. Kuolee 5. joulukuuta uskomattoman tuotteliaan uran jälkeen.



Konflikti edisti luovuutta

Constanze Weberin





Halusi hurmata kaikki





Joosef II:lta



Uhma jätti häirikön leiman



Antonio Salieri



Virka tuotti pettymyksen

Christoph Gluckin

Leopold II



Työkierre vei terveyden



Peter J. Davies







 

Ulkoilu lapsena voi ehkäistä likinäköisyyttä. Silmä näet kaipaa luonnonvaloa.

Likinäköisyys lisääntyy hurjasti kehittyneissä maissa ja varsinkin Aasiassa, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Vuosisadan puolivälissä maailman ihmisistä joka toinen on likinäköinen ja voimakkaasti likinäköisiä on liki miljardi, arvioidaan laajassa katsauksessa Ophtalmology-tiedelehdessä.

Soulissa ja Singaporessa jo nyt yli 90 prosenttia kaksikymmentävuotiaista tarvitsee silmälasit. Länsi-Euroopassa arviolta joka toinen nuori aikuinen on likinäköinen.

Likinäköisyys vaikuttaa modernin elämäntavan vaivalta. Perimä selittää sitä vain osin.

Lukeminen ja jatkuva lähityöskentely lisäävät nykyisen käsityksen mukaan likitaitteisuutta, kuten myös sisällä oleskelu ja valon vähäisyys.

”Varhain aloitetun koulunkäynnin on todettu selvästi lisäävän likinäköisyyttä. Siihen ei ole kiinnitetty huomiota, kun suunnitellaan koulutuksen varhentamista”, sanoo vuosikymmeniä asiaa tutkinut silmälääkäri ja Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen.

Likinäköisyyttä lisäävät etenkin Aasian vaurailla alueilla kova pänttääminen jo lapsena sekä älylaitteisiin liimautuminen.

Ulkoilu lapsena sen sijaan näyttää ehkäisevän likinäköisyyttä. Niin sanotuen valoteorian mukaan ulkoilun hyöty seuraa siitä, että oleskellaan paljon luonnonvalossa.

Valoteoriaa tukee kansainvälinen tuore tutkimuskatsaus likinäköisyyden geneettisestä taustasta. Likinäköön nimittäin liittyvät erityisesti geenimuutokset soluissa, jotka vastaavat valon havaitsemisesta ja käsittelystä.

Kysely

Luitko itsesi likinäköiseksi?

Yksiköt löytyivät monikäyttöisistä käsistä.

Muinaisaikojen metsästäjille ja kalastajille riitti, että yhteinen saalis jaettiin silmämääräisesti asianmukaisiin osiin. Tarpeen tullen mittana voitiin käyttää puusta tai tuohesta valmistettua lapiomaista kouraa. Tärkeitä mittavälineitä olivat omat kädet.

Peukalo tarkoitti myös peukalon leveyttä eli ruotsalaisittain tuumaa, neljästä muusta sormesta muodostui kämmenen leveys. Kun kämmenet pantiin rinnakkain, syntyi kahmalo. Kyynärpään ja keskisormen pään välinen etäisyys oli kyynärä. Kun kädet levitettiin sivulle suoriksi, matka keskisormien päiden välillä oli syli eli kolme kyynärää, nykymitoissa vajaat kaksi metriä.

Kansainväliset mitat ja painot ovat tulleet tarpeellisiksi viimeistään silloin, kun on alettu käydä kauppaa. Yleisenä ongelmana oli kuitenkin pitkään se, että eri tuotteita mitattiin erilaisilla järjestelmillä ja samannimisetkin mitat olivat käytännössä paikallisia ja keskenään erisuuruisia.

Valtaosa Euroopan maista alkoi siirtyä yhtenäiseen desimaali- ja metrijärjestelmään vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Kansainvälinen mitta- ja painotoimisto valmisti jokaiselle valtiolle mallimetrin ja kilogramman. Perusyksikön nimitys metri tuli ranskan mittaa tarkoittavasta sanasta mètre, koska järjestelmäkin oli kehitetty Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Jotkin vanhat mitat ovat säilyneet nykypäiviin asti erikoiskäytössä. Perunoita myydään torilla kapoittain, joka nykyään vastaa viittä litraa. Kappa on vanha germaaninen laina, joka merkitsee al­kuaan mittaa.

Halkomittana tunnettu motti on lainaa ruotsin sanasta mått. Ruotsista lainattu pienen rasian nimitys aski on täsmentynyt 20 savuketta sisältävän pakkauksen nimitykseksi.

Kannu on vanha vetomitta, jonka nimi tulee ruotsin sanasta kanna. Kannu oli kaksi tuoppia eli reilut kaksi ja puoli litraa. Tuoppi on tarkoittanut sekä juoma-astiaa että siihen mahtuvan nesteen määrää. Se on lainattu keskiajalla joko ruotsista tai alasaksasta. Entisajan tuoppi veti reilun litran, nykyään nimitetään isoksi tuopiksi puolen litran olutannosta.

Omaperäinen töttö on vanhastaan ollut tuohitorven nimitys, joka kuvailee tuohitorvesta lähtevää ääntä. Putken tai suppilon muotoisia töttöjä tai tötteröitä on myöhemmin alettu kääriä paperista esimerkiksi makeisten kääreiksi. Samaan joukkoon kuuluvat myös vohvelista valmistetut jäätelötötteröt.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018