Yhdeksänmetrinen peto jahtasi esiäitiämme. Täkäläisiä vesiä hallitsivat ennen kalojen valta-aikaa lähes kymmenmetriset oikosarvet. Goljatit eivät olleet pelkkiä muskelipakkauksia. Niissä yhdistyivät pelottavalla tavalla noiden aikojen suurin koko ja terävin äly.





Itämeren alue 450 miljoonaa vuotta sitten. Aurinko tulee esiin pilven takaa, ja veteen siilautuu valokeila. Lohkareen suojissa kyyhöttävä, jättikokoista siiraa muistuttava niveljalkainen äkkää liikettä pohjaliejussa. Se kohdistaa tarkat verkkosilmänsä merililjojen ympäröimälle aukiolle. Merililjat nyökyttävät hitaasti päätään virtauksessa, ja siellä, aivan niiden juurella, lieju kohoilee lupaavasti.

Niveljalkainen, tarkemmin sanottuna trilobiitti, uskaltautuu näkösälle. Se tietää olevansa aukiolla kuin tarjottimella, mutta riski on otettava. Elämä ei trooppisen lämpimässä muinais-Itämeressä ole leppoisaa lomailua.

Vedessä vilisee mustekalamaisia petoja, ja pohjallakin uudet tulokkaat kiristävät kilpailua ravinnosta. Ordoviikin aikana eli 488-444  miljoonaa vuotta sitten elämä levittäytyy meren kaikkiin kerroksiin. Uusia eliöitä riittää vedessä leijuvasta planktonista pohjamutien tonkijoihin, jotka nekin ovat alkaneet kaivautua entistä syvemmälle sedimenttiin. Onpa osa trilobiiteistakin ruvennut uimareiksi tai valinnut tunnelien rakentamisen elämäntehtäväkseen.


Saalis suojautuu panssarein ja piikein

Kilpailu on kalkkitasanteella kovaa. Trilobiitit yrittävät pärjätä parhaansa mukaan.

Toiset ovat kasvaneet 70-senttisiksi kolosseiksi, toiset paksuntaneet panssariaan ja kolmannet aseistautuneet piikein.

Jotkin ovat ehkä jopa hiukan liioitelleet. Pitkät, vartalon suuntaiset piikit kannattelevat upottavaa pohjaliejua tonkivaa trilobiittia, mutta yltympäriinsä piikikkäät otukset näyttävät tähtäävän pelkkään puolustukseen. Kun ne vaaran uhatessa kääriytyvät palloksi, tulee mieleen keskiaikainen aamutähti. Siinä jää panssaroimaton saalistaja toiseksi.


Huononäköinen peto iskee lonkerotuntumalla

Trilobiitti pysähtyy tonkimaan liejua ja vetää esiin madon, jota se alkaa pilkkoa panssarinsa alla. Se valmistelee ateriaansa kaikessa rauhassa eikä ahneuksissaan edes hätkähdä ylleen laskeutuvaa varjoa.

Merililjametsikön takaa valon eteen lipuu yhdeksänmetrinen oikosarvi. Se on jo haistanut trilobiitin ja makustelee nyt lonkeroillaan vettä saalista etsiskellen. Sillä on suuret silmät, mutta se ei näe niillä kovin tarkasti, sillä niistä puuttuu linssi. Toimintaperiaatteeltaan sen silmät muistuttavat neulanreikäkameroita - ne ovat pimeitä onkaloita, joiden valoherkkiin soluihin lankeaa valoa pienestä aukosta. Myös merivesi pääsee aukosta sisään ja ulos. Näön tarkkuudessa oikosarvi häviää kirkkaasti trilobiitille, jolla on verkkosilmissään useita kalkkikiteistä rakentuneita linssejä.

Oikosarven valtteja ovat kätevät, tuntevat lonkerot, joilla se nyt hamuilee saalistaan. Siinä! Yksi nopea lonkeron ojennus, ja trilobiitti on satimessa. Oikosarvi kietaisee sen syleilyynsä ja vie aterian lonkeroiden keskellä odottavaan suuhun. Kuuluu vain vaimea rusahdus, kun voimakkaat, nokkamaiset leuat rouskaisevat panssarin paloiksi.

Saalis leuoissaan ordoviikkikauden merten yksinvaltias lähtee perääntymään paikalta hiukan vaappuen, kuori takakenossa.


Pitkä kuori kelluttaa ja suojaa

Monimetrisenä aikuisena oikosarvella ei enää ole mitään pelättävää. Ravintoketjun huipulla se on meren kalkkitasanteen kiistaton kuningas.

Mutta poikasena, kun se vielä asui ihan häntäpään lokeroissa eikä kuorikaan ollut suuren suuri, sen oli pidettävä varansa suurempien lajitovereiden varalta. Monesti isommat hätyyttelivät sitä.

Pari kertaa pako kuoren suojiin oli todella täpärällä. Se itse vältti leuat juuri ja juuri, mutta ne rouhaisivat palan kuoresta. Aika on parantanut haavat, mutta arvet säilyvät ikuisesti ja jäävät tulevien aikojen tutkijoiden ihmeteltäviksi.

Asuinlokeron takana sijaitsevat oikosarven kuoren kammiot ovat kaasutäytteisiä. Kuori onkin oivallinen kelluke, jonka kannattelemina varhaiset mustekalat nousivat meren pohjakerroksesta ulapan uimareiksi. Kuori antaa oikosarvelle sopivasti nostetta.

Tosin sellaisenaan kuori sojottaisi kohti pintaa ja sen kanssa uiminen olisi vaivalloista. Siksi oikosarvi tasapainottaa itseään erittämällä kalkkia kuoren häntäpäähän, mutta vain vatsapuolelle. Näin kuori kelluu vaaka-asennossa, eikä oikosarvella ole vaaraa kiepsahtaa nurin. Tasapainotetun ja virtaviivaisen kellukkeensa varassa se liikkuu vedessä täysin painottomasti.


Kääntyvä suihkumoottori vauhdittaa

Majesteettisesti lipuen oikosarvi jatkaa perääntymistään kohti ulappaa. Moottorinaan sillä on kuoren suulta esiin pistävä putki eli sifoni.

Normaaliasennossa sifonin suu osoittaa taakse. Kun oikosarvi tahtoo liikkua eteenpäin, se imee vettä kidusonteloonsa ja purskauttaa sen ulos sifonista. Sifoni siis toimii kuin suihkumoottori tai kuin täyteen puhallettu ilmapallo, joka ampaisee liikkeelle, kun sen päästää irti. Oikosarvi ohjailee kulkuaan sifoniaan kääntelemällä. Esimerkiksi nyt perääntyessään saalis nokassaan se on kääntänyt putken eteenpäin. Eteen suihkuava vesi liikuttaa sitä taaksepäin.

Oikosarven sifonin tehokkuudesta ei tosin olla täysin yksimielisiä. Ruotsalaistutkija Harry Mutvei on simulaatioissa havainnut, että jos pitkä oikosarvi uisi vesisuihkulla, evättömänä se kieppuisi vedessä vailla ohjausta.

Niin tai näin, nykynäkökulmasta oikosarvi ei suuren kuorensa kanssa ole järin ketterä eikä nopea liikkeissään. Ihmissukeltaja todennäköisesti pysyisi suhteellisen helposti sen vauhdissa.

Omana aikanaan se kuitenkin edusti petojen huippumuotoilua: kelluttava ja suojaava, kevyt ja kestävä kuori sekä kätevät, aistivat lonkerot ja ordoviikin suurimmat aivot. Meitä selkärankaisia edustavien vähälukuisten, pienten ja alkeellisten puruleuattomien kalojen rinnalla niillä pärjäsi mainiosti. Oikosarvi oli pelottava yhdistelmä ylivoimaisen suurta kokoa, raakaa voimaa ja terävää älyä.

Ordoviikin lopun joukkotuho verotti rankasti suurimpia oikosarvia. Vedenpinnan lasku kutisti oikosarville sopivaa merialuetta. Tuhon jälkeen, siluurikaudella, leuallisten sekä entistä suurempien ja vikkelämpien kalojen kehitys alkoi kääntää voimasuhteita selkärankaisten eduksi. Seuraavalla eli devonikaudella paikka ravintoketjun huipulla siirtyi kalojen hallintaan.


Eeva Mäkelä on filosofian tohtori, geologi ja vapaa toimittaja.


Oikosarven aistien ja saalistustekniikan kuvaus perustuu helmiveneiden, oikosarvien nykyään elävien kaukaisten pikkuserkkujen, aisteihin ja käyttäytymiseen. Juttua varten on haastateltu Anneli Uutelaa ja Mikko Haaramoa Helsingin yliopiston paleontologian museosta ja fossiilisia pääjalkaisia tutkivaa Björn Krögeriä Berliinin luonnontieteellisestä museosta.

Lisätietoa: Pääjalkaisiin erikoistuneen Tonmo-nettilehden artikkeli varhaisista mustekaloista: www.tonmo.com/science/fossils/nautiloids.php
Pääjalkaisten kehityksestä ym.: www.thecephalopodpage.org/evolution.php



Löydä oikosarvet Helsingin keskustasta





Yllättävän monen julkisen rakennuksen lattiaa peittää merieliöiden jäännöksistä syntynyt kalkkikivi, jossa komeilee oikosarvien fossiileja. Vilkaise siis välillä jalkoihisi! Oppaaksemme lähtee Helsingin yliopiston Geologian museon intendentti Anneli Uutela.

Oikosarvikalkki muodostui täkäläisen subtrooppisen meren pohjakerrostumista ordoviikkikaudella, joka vallitsi 488-444 miljoonaa vuotta sitten.

Subtrooppinen meri peitti kauden loppupuoliskolla suurinta osaa Baltikan muinaismantereesta, johon Suomi kuului. Manner sijaitsi päiväntasaajan eteläpuolella ja liikkui päiväntasaajaa kohti, joten lämpöä ja valoa riitti runsaan elämän ruokkimiseen.


Kahta tyyppiä

Suorakuoriset oikosarvet jaetaan kahteen päätyyppiin: endokeereihin ja ortokeereihin. Niillä on alan tutkijoiden mukaan suunnilleen yhtä paljon eroa kuin kissoilla ja koirilla.

Avain tunnistamiseen on kuorten kalkkikerrostumissa. Kaikki oikosarvet tasapainottivat kevyen kaasutäytteisen kuorensa vaaka-asentoon kerrostamalla kalkkia sen häntäpäähän mutta hieman eri paikkoihin.

- Endokeereihin kuuluivat suuret saalistajat, joita Luonnontieteellisen museon yhdeksänmetrinen malli edustaa. Ne erittivät kalkkia kuoriontelon keskelle, pitkittäiseen kammiosuoneen. Se erottuu lattialaattojen fossiileissa valkeana juovana. Muuten endokeerit tahtovat maastoutua lattiaan, sillä niiden ohut kuori on ympäröivän kiven täyttämä.

- Ortokeerit keräsivät valkoisen painolastin kuoren lokeroiden seinämille. Kammiosuoni on ohuempi kuin serkuilla, ja lokeroiden seinämät ovat paksumpia ja kaarevampia. Niistä tulee mieleen piparminttutanko tai sikari.


Miksi monen mittaisia

- Oikosarvi kasvatti kuortaan pidemmäksi ja laajemmaksi sitä mukaa kuin se kasvoi. Hiotussa lattian pinnassa näkyy siis eri-ikäisinä kuolleiden oikosarvien kuoria.

- Joukossa on myös useaa lajia. Ordoviikkikauden meressä elämän monimuotoisuus oli huipussaan. Kuorellisten pääjalkaisten ryhmä eli kukoistuskauttaan, ja meressä uiskenteli monenkokoisia mustekalatäytteisiä porkkanoita ja jäätelötötteröitä.


Rautatie¬asemalla

Asemaravintola Elielin punaruskean ja vihertävän kirjavaa Öölannin kalkkikivilattiaa täplittävät oikosarvifossiilit.


Ateneumissa jopa kivijalassa

Ateneumin julkisivun luona Anneli Uutela osoittaa kivijalasta oikosarvia, jotka tosin erottuvat ympäröivästä kivestä vain hiukan vaaleampina kohtina.

Sisällä portaikon lattialaatoissa oikosarvia ei voi olla näkemättä. Tosin monet niistä ovat joutuneet siivouksen uhreiksi, Uutela pahoittelee. Happamat pesuaineet liuottavat kalkkia, ja fossiilista lohkeaa paloja.


Postitalossa paljon

Postitalon katutason kerroksessa Elielinaukion puolella on Viron vihreänharmaalla kalkkikivellä päällystettyä lattiaa. Siinä näkee runsaasti erikokoisia oikosarvien kuoria, isoimmillaan muutamien kymmenien senttien mittaisia. Anneli Uutela kertoo, miten niistä erottaa kaksi eri tyyppiä.


Yliopiston päärakennuksessa

Fabianinkadun puolen aulan lattiasta putkahtaa pöydän alta esiin komeita endokeereja.

Nousemme aulasta raput ylös ja jatkamme käytävää kohti vanhaa puolta. Matkalla valkoiset oikosarvitikut täplittävät siellä täällä vihertävää kalkkikiveä.

Oikosarvia komeilee myös Unioninkadun puolen porrasaulan käytävillä.


Kahviloissa ja ravintoloissa

Kun hoksaa, miltä oikosarvet näyttävät, niitä tapaa monesta muustakin paikasta, esimerkiksi Esplanadilla Kappelin kahvilan punaruskeasta lattiasta ja Hallituskadulla sijaitsevan Olutkellari Helsingin vastaavanlaisesta lattiasta.


Käy myös Geologian museossa

Snellmaninkadulla Senaatintorin laidalla sijaitsevaan Yliopistomuseoon kuuluu Geologian museo. Siellä näet malliesimerkkejä ordoviikin ajan fossiileista: oikosarvia, sammaleläimiä, trilobiitteja ja lonkerojalkaisia. Erillisessä lasikaapissa komeilee Ahvenanmaalta löytyneitä trilobiitteja.
Ti-pe klo 11-17, viikonloppuisin klo 12-16.
www.museo.helsinki.fi/


Oikosarvia muissakin Suomen kaupungeissa
Tässä muutama esimerkki lattioista, joihin on käytetty oikosarvikalkkia:
- Espoon Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston toisessa kerroksessa
- Järvenpään kirjastossa ja Järvenpäätalossa
- Porin sairaalassa
- Tampereen taidemuseossa
- Turun tuomiokirkossa.


...ja Öölannissa

Oikosarvifossiileja on kutsuttu nimellä Ölandsspikar, Öölannin naulat. Niitä löytyy rantakallioista esimerkiksi Hälluddenissa, Hagetissa ja Horns Uddessa.
www.igcp503.org/IGCP503/page/Oeland.pdf


Suosittu lattialaatta


Ordoviikin helposti työstettävä kalkkikivi on suosittu lattiamateriaali. Helsingissä paljon käytetty Viron ja Öölannin kalkkikivi on väriltään harmaanvihreää tai punaruskeaa tai näiden värien kirjomaa. Punaruskea väri syntyy raudan hapettumisesta ja on tyypillinen Öölannin kalkkikiville. Oikosarvirunsautensa vuoksi näitä kiviä kutsutaan usein oiko¬sarvikalkeiksi.


Jääkausi vei Suomen ordoviikkikivet


Ordoviikkimereen kerrostuneita kalkkikiviä on runsaasti Virossa ja Ruotsissa, mutta Suomesta viime jäätiköityminen hioi pois lähes kaiken senaikaisen kiven.

Ordoviikkikalkkia fossiileineen on säilynyt vain Ahvenanmaan, Lappajärven ja Kaikkoselän meteoriittikraattereissa. Lisäksi Lounais-Suomen rannikolta on löydetty sinne ajautuneita ordoviikkikautisen sedimenttikiven lohkareita.

Vaikka kauempaa pohjoisesta suorat todisteet merestä puuttuvat, ordoviikkikauden meren arvellaan Suomessa ehkä yltäneen Koillis-Lappiin asti, kertoo Anneli Uutela. Arvio perustuu Virossa tehtyihin kairauksiin. Uutela itse on löytänyt ordoviikkikautisia mikrofossiileja jääkauden kerrostamasta harjusorasta Etelä-Pohjanmaalta.


Meidän oma merihirviö








Lauantaiaamuna Helsingissä Luonnontieteellisen museon Elämän historia -salissa parveilee lapsiperheitä. Dinosaurukset vetävät, mutta myös niitä edeltävän käytävän katossa majailee jokin yllättävän iso otus.

- Hyi, mikä toi on? moni ihmettelee päänsä yläpuolella riippuvaa harmaata jättiläisporkkanaa. Varsien ja lehtien sijasta esiin pistää joukko ohuita vaaleanpunaisia ulokkeita. Porkkanan kummaltakin sivulta tuijottaa suuri silmä. Jos uskaltautuu lähemmäs, erottuu ulokkeiden keskeltä mustat, papukaijan nokkaa muistuttavat leuat.


Mustekalojen esiäiti

- Kyl tää kuule mustekala on, tokaisee tyttö, joka tietää. - Joku mustekala.

Totta. Kammoa ja kummastusta herättävä otus on oikosarvi, nykyisten mustekalojen, tai oikeammin pääjalkaisten, 488-444 miljoonaa vuotta sitten Itämeren alueella elänyt esiäiti.


Kuori tyhjää täynnä

"Porkkana" on oikosarven pitkänomainen kaasutäytteinen kuori, joka oli sisältä jakautunut moneen lokeroon. Itse pehmeäkudoksinen, nykyisiä mustekaloja muistuttava eläin asui uloimmassa lokerossa kuoren suulla. Kun se kasvoi, se rakensi uuden, edellistä suuremman lokeron, muutti sinne ja muurasi uuden ja vanhan kodin väliin seinän. Samalla porkkana venyi.

En voi kuin ihailla yhdeksänmetristä oikosarvea, vaikka sille tuoreimman tiedon mukaan onkin kertynyt liikaa lonkeroita. Toissa vuonna selvisi, että niitä todennäköisesti oli vain kymmenen. Näin kertoi minulle Berliinin luonnontieteellisen museon Björn Kröger, joka tutkii fossiilisia pääjalkaisia.

Ylläni riippuvan oikosarven ennallistuksen rakentajien kannalta tieto on tullut liian myöhään. He ovatkin selvästi käyttäneet mallina oikosarven kaukaisia pikkuserkkuja helmiveneitä. Se on ymmärrettävää, sillä niitä pidetään oikosarven lähimpinä elossa olevina sukulaisina.


Tötteröitä, vappupillejä

Ensimmäiset pääjalkaiset ilmestyivät meriin kambrikaudellla noin 515 miljoonaa vuotta sitten. Ne olivat pieniä kuorellisia eläimiä, jotka alkoivat räjähdysmäisesti moninaistua ordoviikkikaudella. Ne kasvattivat kokoaan ja ilottelivat kuorensa muodoilla kuin modistit ikään.

Pitkänomaisten suorien tötteröhattujen rinnalle ilmestyi loivasti kaartuvia, koukkupäisiä tai vappupillimäisesti löyhälle tai tiukemmalle rullalle käpertyneitä tötteröitä ja niistä pitkiä ja ohuita, paksuja ja lyhyitä sekä kierteisiä versioita.

- Inhottava, yök! kiljaisee viereeni ihmettelemään ilmestynyt pikkupoika. Myönnetään. Otus ei todellakaan ole mikään söpöliini. Eikä sen ole tarkoituskaan olla. Se oli keski- ja yläordoviikin muinaisen Itämeren herra - huippupeto, joka ylivoimaisen kokonsa lisäksi peittosi kaikki muut uimataidollaan, kätevyydellään ja ennen kaikkea älyllään. Se oli aikakautensa suuriaivoisin eläin

Millainen oikosarvi oli


Oikosarvet tunnetaan kuorifossiileista. Niiden perusteella yli tuhat lajia on löydetty.
- Pääjalkaisten sukua: päätelty kuoren rakenteesta, esimerkiksi sen keskustan kammiosuonesta.
- Aikansa hallitsevia petoja: päätelty nykysukulaisten elintavoista.
- Kuori: fossiilien perusteella jakautui ilmalokeroihin, joten uintisyvyys säätyi kuorensisäisen kaasun ja nesteen määrää muuttamalla kuten lähimmillä nykysukulaisilla, helmiveneillä.
- Aivot: pääjalkaiset ovat selkärangattomien älykköjä.
- Silmät: nykyisillä helmiveneillä on alkeelliset silmät.
- Nokka: nykysukulaisillakin on, ja fossiileista löytyy arpeutuneita nokkaisujälkiä.
- Sifoni: nykysukulaisillakin on tällainen vesisuutin, ja kuorifossiileissa on sifonin paikaksi sopiva, kannun kaatonokkaa muistuttava uloke.
- 10 lonkeroa: päätelty vertailemalla nykyisten pääjalkaisten alkionkehitystä.

Näitä se söi


Oikosarvien saaliista ei ole suoria todisteita, mutta isojen petojen voi olettaa syöneen kaikkia kiinni saamiaan itseään pienempiä eläimiä:
- trilobiitit: siiramaisia niveljalkaisia, hyvin monimuotoisia
- leuattomat kalat
- pienemmät oikosarvet
- muut selkärangattomat, kuten meren erilaiset äyriäiset.

Mikä pääjalkainen


Pääjalkaiset on nilviäisten noin 650-lajinen luokka, johon nykyeläimistä kuuluvat alaluokkina mustekalat ja helmiveneet. Niillä on lonkeroiden ympäröimä nokallinen suu, kaksi silmää ja säkkimäinen ruumis. Ne elävät meressä saalistaen kaloja ja äyriäisiä.

Muinaisryhmistä tunnetuimpia ovat oikosarvien ohella kierteiskuoriset ammoniitit.

Useimmilla nykylajeilla on kuoren sijasta tukenaan ruumiinsisäinen kalkkilevy. Ulkoinen kuori on helmiveneillä ja paperiveneillä.

Nykyisten mustekalojen silmät ja aivot ovat selkärangattomien edistyneimmät.

Eeva Mäkelä on filosofian tohtori, geologi ja vapaa toimittaja.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018