Lasten hyväksikäyttäjiin on kokeiltu kastrointia, lääkkeitä ja terapiaa. Voiko pedofiili parantua?

Teksti: Annikka Mutanen

Lasten hyväksikäyttäjiin on kokeiltu kastrointia, lääkkeitä ja terapiaa. Voiko pedofiili parantua?

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Munat pois ja linnaan. Tätä vaaditaan usein rangaistukseksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneille. Yhdistelmää on myös käytetty. Tšekissä kivesten poistoja on tehty vielä tällä vuosituhannella noin sadalle seksuaalirikolliselle. Suomessa lapsenraiskaajien kastrointi lopetettiin 1950-luvulla.Vankila ja kastrointi toimivat pelotteina, mutta kumpikaan ei tee pedofiilista vaaratonta. Vankilatuomio päättyy aikanaan, ja ihmisen sukuvietti on voimakas. Se ei välttämättä lamaannu edes kivesten poistosta. Lisämunuainen alkaa korvata niiden toimintaa erittämällä mieshormonia. Jos halu on tallella, kaikenlaista voi tehdä myös ilman erektiota.

Lääkitys lamaa vietinKirurgista kastraatiota tehokkaampi on lääkitys, joka lamaa seksuaalisen halun kokonaan. Tanskassa hormonihoitoon suostuminen on pantu ehdoksi joidenkin seksuaalirikollisten ehdonalaiselle vapaudelle. Suomessa lääkkeitä ei juuri käytetä, koska laki ei siihen velvoita. Satunnaisia vapaaehtoisia on hoidettu yksityisissä klinikoissa ja vankilaterveydenhuollossa. Motivaatio oman sukupuolivietin lamaamiseen on harvinainen, mutta jotkut potilaat ovat tyytyväisiä saadessaan rauhan pakkomielteiltään. Oikeusministeriön asettama työryhmä on nyt ehdottanut lääkehoitoa vakavista seksuaalirikoksista tuomituille. Hoito aloitettaisiin vankilassa, ja vanki voisi päästä valvottuun koevapauteen, jos hän suostuu lääkehoidon jatkamiseen ehdonalaisessa vapaudessa.

Mieshormonit pois päältäMiten nämä aineet toimivat? 1960-luvulta saakka on kokeiltu syproteroniasetaattia, joka vähentää testosteronin määrää verenkierrossa. Leuprolidi ja triptoreliini estävät mieshormonia piiskaavan gonadotropiinin vapautumisen niin, että tuloksena on käytännössä kemiallinen kastraatio. Leuprolidia ja triptoreliinia pystytään myös annostelemaan pistoksina parin viikon tai kolmen kuukauden välein, joten viranomaiset voivat kontrolloida käyttöä. Lääkkeillä on myös sivuvaikutuksia. Ne voivat aiheuttaa painon nousua ja maksan toimintahäiriöitä sekä heikentää luustoa.Seksuaalirikosten uusimisriskiä on yritetty vähentää paitsi hormonihoidoilla myös serotoniinin takaisinoton estäjillä, joilla lääkitään yleensä masennusta ja pakko-oireista häiriötä. Pakonomaisen seksuaalisen ajattelun ja käyttäytymisen mekanismi näyttää olevan sama kuin pakko-oireisen häiriön, sillä hoito toimii samoin: fantasiat lievenevät, ja tekemisiään on helpompi hallita. Näitä lääkkeitä voivat käyttää myös lasten hyväksikäyttöön syyllistyneet naiset, ja niillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Niitä on kuitenkin vain suun kautta otettavina valmisteina, ja siksi niiden käyttöä on vaikea valvoa. 2000-luvulla on kokeiltu myös naltreksonia, jota käytetään alkoholismin ja muiden riippuvuuksien hoidossa.Kemiallinen kastrointi ja lääkityksen muut vaikutukset eivät ole peruuttamattomia. Kun aineiden käyttö lopetetaan, hormonitasot ja sukupuolivietti palautuvat noin puolessa vuodessa. Tätä voi pitää myös hoidon huonona puolena. Jos pedofiilin mielitekojen halutaan lopullisesti loppuvan, hoitoa täytyy jatkaa vanhuuteen saakka. Siihen on ketään vaikea pakottaa, kun tuomiot on kärsitty.

Stop valheellisille ajatuksilleTanskassa parhaita tuloksia on saatu, kun lääkitykseen on liitetty terapiaa. Yhdistelmä näyttää selvästi vähentävän rikosten uusimista lääkehoidon lopettamisen jälkeen. Myös Suomen oikeusministeriön työryhmä haluaisi yhdistää lääkitykseen psykososiaalista hoitoa ja tukea.Monien maiden vankiloissa toimii ohjelmia, joissa seksuaalirikollisia ohjataan näkemään oikein omat tekonsa. Pedofiilit vähättelevät usein rikoksiaan ja niiden seurauksia lapsen hyvinvoinnille. Ne, joiden seksuaalinen kiinnostus suuntautuu ensisijaisesti lapsiin, saattavat jopa kuvitella, että lapset haluavat seksiä ja viettelevät heidät. Heidät yritetään saada näkemään lapsen todelliset tunteet ja häneen syntyvät vauriot.Toinen pedofiilien alalaji on kiinnostunut seksistä aikuisten kanssa, mutta saattaa stressiä kohdatessaan purkaa viettiään heikompaan kohteeseen, usein väkivalloin. Tämä ryhmä pitäisi saada hallitsemaan impulssejaan ja väkivaltaisuuttaan.Molempien pitäisi oppia tuntemaan empatiaa uhria kohtaan, karsia valheellisia ajatusmalleja ja omaksua keinoja oman käyttäytymisen hallitsemiseen.Suomessakin on kymmenen vuotta ollut pedofiileille tarjolla Stop-ohjelma, joka on kehitetty Britanniassa. Erilaisista seksuaalirikoksista tuomitut vangit kokoontuvat ryhmäistuntoihin 3–5 kertaa viikossa kahdeksan kuukauden ajan. Istunnoissa jokainen joutuu kertomaan omasta rikoksestaan, kohtaamaan sen seuraukset ja eläytymään uhrin asemaan. Tekijöiden täytyy perustella omat ajatuskuvionsa, joita ohjaajat ja toiset ryhmäläiset sitten kyseenalaistavat.

Raiskaajat ja pedofiilit puhuvatRyhmiin valitaan eri-ikäisiä ja erilaisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneitä vankeja, sillä aikuisen naisen väkivaltainen raiskaaja ei useinkaan voi hyväksyä lasta hyväksi käyttäneen tekoa eikä sen selityksiä, vaikka pystyykin ehkä selittelemään omaa toimintaansa. Toisten vankien palaute voi mennä perille paremmin kuin pelkkien ohjaajien.Ryhmiin otetaan vapaaehtoisia, joiden uusimisriski on keskitasoa. Suurimman uusimisriskin psykopaatteja ei huolita mukaan, koska he eivät yleensä halua muuttaa toimintaansa ja saattavat tarkoituksellisesti sabotoida muiden terapiaa.Suomen Stop-ohjelman läpikäyneistä 163 vangista on palannut seksuaalirikoksen vuoksi vankilaan kolme prosenttia, kun keskimääräinen uusimisriski on 20 prosenttia. Todellista tehoa on silti vaikea arvioida, koska osallistujat ovat valikoituneita eikä verrokkiryhmää ole. Jo pelkkä motivaatio itsensä muuttamiseen parantaa ennustetta. Pedofilia ei ole yksi yhtenäinen piirre, eivätkä asiantuntijat oleta, että siitä voi varsinaisesti parantua. Lääkkeillä voi kuitenkin pitää himon sammuksissa, ja terapia auttaa jättämään teot toteuttamatta mielihaluista huolimatta.

Artikkelia varten on haastateltu Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriä, tutkimusprofessori Hannu Lauermaa.Lisäksi lähteinä: Oikeusministeriön työryhmämietintö 2009/1: Seksuaalirikollisten hoito; Anne-Maarit Antikainen, ”Ihmisellä on oikeus ja kyky muuttua”. Lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien kuntouttaminen. Pro gradu, Kuopion yliopisto 2007.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti