Lasten hyväksikäyttäjiin on kokeiltu kastrointia, lääkkeitä ja terapiaa. Voiko pedofiili parantua?

Teksti: Annikka Mutanen

Lasten hyväksikäyttäjiin on kokeiltu kastrointia, lääkkeitä ja terapiaa. Voiko pedofiili parantua?

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Munat pois ja linnaan. Tätä vaaditaan usein rangaistukseksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneille. Yhdistelmää on myös käytetty. Tšekissä kivesten poistoja on tehty vielä tällä vuosituhannella noin sadalle seksuaalirikolliselle. Suomessa lapsenraiskaajien kastrointi lopetettiin 1950-luvulla.Vankila ja kastrointi toimivat pelotteina, mutta kumpikaan ei tee pedofiilista vaaratonta. Vankilatuomio päättyy aikanaan, ja ihmisen sukuvietti on voimakas. Se ei välttämättä lamaannu edes kivesten poistosta. Lisämunuainen alkaa korvata niiden toimintaa erittämällä mieshormonia. Jos halu on tallella, kaikenlaista voi tehdä myös ilman erektiota.

Lääkitys lamaa vietinKirurgista kastraatiota tehokkaampi on lääkitys, joka lamaa seksuaalisen halun kokonaan. Tanskassa hormonihoitoon suostuminen on pantu ehdoksi joidenkin seksuaalirikollisten ehdonalaiselle vapaudelle. Suomessa lääkkeitä ei juuri käytetä, koska laki ei siihen velvoita. Satunnaisia vapaaehtoisia on hoidettu yksityisissä klinikoissa ja vankilaterveydenhuollossa. Motivaatio oman sukupuolivietin lamaamiseen on harvinainen, mutta jotkut potilaat ovat tyytyväisiä saadessaan rauhan pakkomielteiltään. Oikeusministeriön asettama työryhmä on nyt ehdottanut lääkehoitoa vakavista seksuaalirikoksista tuomituille. Hoito aloitettaisiin vankilassa, ja vanki voisi päästä valvottuun koevapauteen, jos hän suostuu lääkehoidon jatkamiseen ehdonalaisessa vapaudessa.

Mieshormonit pois päältäMiten nämä aineet toimivat? 1960-luvulta saakka on kokeiltu syproteroniasetaattia, joka vähentää testosteronin määrää verenkierrossa. Leuprolidi ja triptoreliini estävät mieshormonia piiskaavan gonadotropiinin vapautumisen niin, että tuloksena on käytännössä kemiallinen kastraatio. Leuprolidia ja triptoreliinia pystytään myös annostelemaan pistoksina parin viikon tai kolmen kuukauden välein, joten viranomaiset voivat kontrolloida käyttöä. Lääkkeillä on myös sivuvaikutuksia. Ne voivat aiheuttaa painon nousua ja maksan toimintahäiriöitä sekä heikentää luustoa.Seksuaalirikosten uusimisriskiä on yritetty vähentää paitsi hormonihoidoilla myös serotoniinin takaisinoton estäjillä, joilla lääkitään yleensä masennusta ja pakko-oireista häiriötä. Pakonomaisen seksuaalisen ajattelun ja käyttäytymisen mekanismi näyttää olevan sama kuin pakko-oireisen häiriön, sillä hoito toimii samoin: fantasiat lievenevät, ja tekemisiään on helpompi hallita. Näitä lääkkeitä voivat käyttää myös lasten hyväksikäyttöön syyllistyneet naiset, ja niillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Niitä on kuitenkin vain suun kautta otettavina valmisteina, ja siksi niiden käyttöä on vaikea valvoa. 2000-luvulla on kokeiltu myös naltreksonia, jota käytetään alkoholismin ja muiden riippuvuuksien hoidossa.Kemiallinen kastrointi ja lääkityksen muut vaikutukset eivät ole peruuttamattomia. Kun aineiden käyttö lopetetaan, hormonitasot ja sukupuolivietti palautuvat noin puolessa vuodessa. Tätä voi pitää myös hoidon huonona puolena. Jos pedofiilin mielitekojen halutaan lopullisesti loppuvan, hoitoa täytyy jatkaa vanhuuteen saakka. Siihen on ketään vaikea pakottaa, kun tuomiot on kärsitty.

Stop valheellisille ajatuksilleTanskassa parhaita tuloksia on saatu, kun lääkitykseen on liitetty terapiaa. Yhdistelmä näyttää selvästi vähentävän rikosten uusimista lääkehoidon lopettamisen jälkeen. Myös Suomen oikeusministeriön työryhmä haluaisi yhdistää lääkitykseen psykososiaalista hoitoa ja tukea.Monien maiden vankiloissa toimii ohjelmia, joissa seksuaalirikollisia ohjataan näkemään oikein omat tekonsa. Pedofiilit vähättelevät usein rikoksiaan ja niiden seurauksia lapsen hyvinvoinnille. Ne, joiden seksuaalinen kiinnostus suuntautuu ensisijaisesti lapsiin, saattavat jopa kuvitella, että lapset haluavat seksiä ja viettelevät heidät. Heidät yritetään saada näkemään lapsen todelliset tunteet ja häneen syntyvät vauriot.Toinen pedofiilien alalaji on kiinnostunut seksistä aikuisten kanssa, mutta saattaa stressiä kohdatessaan purkaa viettiään heikompaan kohteeseen, usein väkivalloin. Tämä ryhmä pitäisi saada hallitsemaan impulssejaan ja väkivaltaisuuttaan.Molempien pitäisi oppia tuntemaan empatiaa uhria kohtaan, karsia valheellisia ajatusmalleja ja omaksua keinoja oman käyttäytymisen hallitsemiseen.Suomessakin on kymmenen vuotta ollut pedofiileille tarjolla Stop-ohjelma, joka on kehitetty Britanniassa. Erilaisista seksuaalirikoksista tuomitut vangit kokoontuvat ryhmäistuntoihin 3–5 kertaa viikossa kahdeksan kuukauden ajan. Istunnoissa jokainen joutuu kertomaan omasta rikoksestaan, kohtaamaan sen seuraukset ja eläytymään uhrin asemaan. Tekijöiden täytyy perustella omat ajatuskuvionsa, joita ohjaajat ja toiset ryhmäläiset sitten kyseenalaistavat.

Raiskaajat ja pedofiilit puhuvatRyhmiin valitaan eri-ikäisiä ja erilaisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneitä vankeja, sillä aikuisen naisen väkivaltainen raiskaaja ei useinkaan voi hyväksyä lasta hyväksi käyttäneen tekoa eikä sen selityksiä, vaikka pystyykin ehkä selittelemään omaa toimintaansa. Toisten vankien palaute voi mennä perille paremmin kuin pelkkien ohjaajien.Ryhmiin otetaan vapaaehtoisia, joiden uusimisriski on keskitasoa. Suurimman uusimisriskin psykopaatteja ei huolita mukaan, koska he eivät yleensä halua muuttaa toimintaansa ja saattavat tarkoituksellisesti sabotoida muiden terapiaa.Suomen Stop-ohjelman läpikäyneistä 163 vangista on palannut seksuaalirikoksen vuoksi vankilaan kolme prosenttia, kun keskimääräinen uusimisriski on 20 prosenttia. Todellista tehoa on silti vaikea arvioida, koska osallistujat ovat valikoituneita eikä verrokkiryhmää ole. Jo pelkkä motivaatio itsensä muuttamiseen parantaa ennustetta. Pedofilia ei ole yksi yhtenäinen piirre, eivätkä asiantuntijat oleta, että siitä voi varsinaisesti parantua. Lääkkeillä voi kuitenkin pitää himon sammuksissa, ja terapia auttaa jättämään teot toteuttamatta mielihaluista huolimatta.

Artikkelia varten on haastateltu Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriä, tutkimusprofessori Hannu Lauermaa.Lisäksi lähteinä: Oikeusministeriön työryhmämietintö 2009/1: Seksuaalirikollisten hoito; Anne-Maarit Antikainen, ”Ihmisellä on oikeus ja kyky muuttua”. Lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien kuntouttaminen. Pro gradu, Kuopion yliopisto 2007.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.