Lasten hyväksikäyttäjiin on kokeiltu kastrointia, lääkkeitä ja terapiaa. Voiko pedofiili parantua?

Teksti: Annikka Mutanen

Lasten hyväksikäyttäjiin on kokeiltu kastrointia, lääkkeitä ja terapiaa. Voiko pedofiili parantua?

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Munat pois ja linnaan. Tätä vaaditaan usein rangaistukseksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneille. Yhdistelmää on myös käytetty. Tšekissä kivesten poistoja on tehty vielä tällä vuosituhannella noin sadalle seksuaalirikolliselle. Suomessa lapsenraiskaajien kastrointi lopetettiin 1950-luvulla.Vankila ja kastrointi toimivat pelotteina, mutta kumpikaan ei tee pedofiilista vaaratonta. Vankilatuomio päättyy aikanaan, ja ihmisen sukuvietti on voimakas. Se ei välttämättä lamaannu edes kivesten poistosta. Lisämunuainen alkaa korvata niiden toimintaa erittämällä mieshormonia. Jos halu on tallella, kaikenlaista voi tehdä myös ilman erektiota.

Lääkitys lamaa vietinKirurgista kastraatiota tehokkaampi on lääkitys, joka lamaa seksuaalisen halun kokonaan. Tanskassa hormonihoitoon suostuminen on pantu ehdoksi joidenkin seksuaalirikollisten ehdonalaiselle vapaudelle. Suomessa lääkkeitä ei juuri käytetä, koska laki ei siihen velvoita. Satunnaisia vapaaehtoisia on hoidettu yksityisissä klinikoissa ja vankilaterveydenhuollossa. Motivaatio oman sukupuolivietin lamaamiseen on harvinainen, mutta jotkut potilaat ovat tyytyväisiä saadessaan rauhan pakkomielteiltään. Oikeusministeriön asettama työryhmä on nyt ehdottanut lääkehoitoa vakavista seksuaalirikoksista tuomituille. Hoito aloitettaisiin vankilassa, ja vanki voisi päästä valvottuun koevapauteen, jos hän suostuu lääkehoidon jatkamiseen ehdonalaisessa vapaudessa.

Mieshormonit pois päältäMiten nämä aineet toimivat? 1960-luvulta saakka on kokeiltu syproteroniasetaattia, joka vähentää testosteronin määrää verenkierrossa. Leuprolidi ja triptoreliini estävät mieshormonia piiskaavan gonadotropiinin vapautumisen niin, että tuloksena on käytännössä kemiallinen kastraatio. Leuprolidia ja triptoreliinia pystytään myös annostelemaan pistoksina parin viikon tai kolmen kuukauden välein, joten viranomaiset voivat kontrolloida käyttöä. Lääkkeillä on myös sivuvaikutuksia. Ne voivat aiheuttaa painon nousua ja maksan toimintahäiriöitä sekä heikentää luustoa.Seksuaalirikosten uusimisriskiä on yritetty vähentää paitsi hormonihoidoilla myös serotoniinin takaisinoton estäjillä, joilla lääkitään yleensä masennusta ja pakko-oireista häiriötä. Pakonomaisen seksuaalisen ajattelun ja käyttäytymisen mekanismi näyttää olevan sama kuin pakko-oireisen häiriön, sillä hoito toimii samoin: fantasiat lievenevät, ja tekemisiään on helpompi hallita. Näitä lääkkeitä voivat käyttää myös lasten hyväksikäyttöön syyllistyneet naiset, ja niillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Niitä on kuitenkin vain suun kautta otettavina valmisteina, ja siksi niiden käyttöä on vaikea valvoa. 2000-luvulla on kokeiltu myös naltreksonia, jota käytetään alkoholismin ja muiden riippuvuuksien hoidossa.Kemiallinen kastrointi ja lääkityksen muut vaikutukset eivät ole peruuttamattomia. Kun aineiden käyttö lopetetaan, hormonitasot ja sukupuolivietti palautuvat noin puolessa vuodessa. Tätä voi pitää myös hoidon huonona puolena. Jos pedofiilin mielitekojen halutaan lopullisesti loppuvan, hoitoa täytyy jatkaa vanhuuteen saakka. Siihen on ketään vaikea pakottaa, kun tuomiot on kärsitty.

Stop valheellisille ajatuksilleTanskassa parhaita tuloksia on saatu, kun lääkitykseen on liitetty terapiaa. Yhdistelmä näyttää selvästi vähentävän rikosten uusimista lääkehoidon lopettamisen jälkeen. Myös Suomen oikeusministeriön työryhmä haluaisi yhdistää lääkitykseen psykososiaalista hoitoa ja tukea.Monien maiden vankiloissa toimii ohjelmia, joissa seksuaalirikollisia ohjataan näkemään oikein omat tekonsa. Pedofiilit vähättelevät usein rikoksiaan ja niiden seurauksia lapsen hyvinvoinnille. Ne, joiden seksuaalinen kiinnostus suuntautuu ensisijaisesti lapsiin, saattavat jopa kuvitella, että lapset haluavat seksiä ja viettelevät heidät. Heidät yritetään saada näkemään lapsen todelliset tunteet ja häneen syntyvät vauriot.Toinen pedofiilien alalaji on kiinnostunut seksistä aikuisten kanssa, mutta saattaa stressiä kohdatessaan purkaa viettiään heikompaan kohteeseen, usein väkivalloin. Tämä ryhmä pitäisi saada hallitsemaan impulssejaan ja väkivaltaisuuttaan.Molempien pitäisi oppia tuntemaan empatiaa uhria kohtaan, karsia valheellisia ajatusmalleja ja omaksua keinoja oman käyttäytymisen hallitsemiseen.Suomessakin on kymmenen vuotta ollut pedofiileille tarjolla Stop-ohjelma, joka on kehitetty Britanniassa. Erilaisista seksuaalirikoksista tuomitut vangit kokoontuvat ryhmäistuntoihin 3–5 kertaa viikossa kahdeksan kuukauden ajan. Istunnoissa jokainen joutuu kertomaan omasta rikoksestaan, kohtaamaan sen seuraukset ja eläytymään uhrin asemaan. Tekijöiden täytyy perustella omat ajatuskuvionsa, joita ohjaajat ja toiset ryhmäläiset sitten kyseenalaistavat.

Raiskaajat ja pedofiilit puhuvatRyhmiin valitaan eri-ikäisiä ja erilaisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneitä vankeja, sillä aikuisen naisen väkivaltainen raiskaaja ei useinkaan voi hyväksyä lasta hyväksi käyttäneen tekoa eikä sen selityksiä, vaikka pystyykin ehkä selittelemään omaa toimintaansa. Toisten vankien palaute voi mennä perille paremmin kuin pelkkien ohjaajien.Ryhmiin otetaan vapaaehtoisia, joiden uusimisriski on keskitasoa. Suurimman uusimisriskin psykopaatteja ei huolita mukaan, koska he eivät yleensä halua muuttaa toimintaansa ja saattavat tarkoituksellisesti sabotoida muiden terapiaa.Suomen Stop-ohjelman läpikäyneistä 163 vangista on palannut seksuaalirikoksen vuoksi vankilaan kolme prosenttia, kun keskimääräinen uusimisriski on 20 prosenttia. Todellista tehoa on silti vaikea arvioida, koska osallistujat ovat valikoituneita eikä verrokkiryhmää ole. Jo pelkkä motivaatio itsensä muuttamiseen parantaa ennustetta. Pedofilia ei ole yksi yhtenäinen piirre, eivätkä asiantuntijat oleta, että siitä voi varsinaisesti parantua. Lääkkeillä voi kuitenkin pitää himon sammuksissa, ja terapia auttaa jättämään teot toteuttamatta mielihaluista huolimatta.

Artikkelia varten on haastateltu Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriä, tutkimusprofessori Hannu Lauermaa.Lisäksi lähteinä: Oikeusministeriön työryhmämietintö 2009/1: Seksuaalirikollisten hoito; Anne-Maarit Antikainen, ”Ihmisellä on oikeus ja kyky muuttua”. Lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien kuntouttaminen. Pro gradu, Kuopion yliopisto 2007.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.