Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen

Hengen ravinto pursuaa sosiaalisia hivenaineita.

Kynttilää molemmista päistä polttavat rocktähdet ja boheemitaiteilijat antavat rajoittuneen kuvan taiteen tekemisen vaikutuksista. Heistä voisi päätellä, että kulttuuritoiminta uhkaa pahan kerran terveyt­tä. Päätelmä menee kuitenkin metsään. Oikeasti kaikenlainen touhu kulttuurin parissa pidentää ikää. Varaa siis jo liput kesäteatteriin, jos et vielä ole ehtinyt. Se on lääkärin määräys.

Yleensä lääkärit ja sairaanhoitajat määräävät lopettamaan tupakoinnin, vähentämään kovia rasvoja ja harrastamaan liikuntaa. He voisivat vaihteeksi patistaa taidemuseoon. Kiertely taulujen ja installaatioiden vaiheilla ei juuri kaloreita polta, mutta tekee kummasti hyvää.

Pari vuotta sitten suuri, yli 50 000 osallistujaa käsittänyt norjalaistutkimus osoitti, että kulttuuririennoissa käyvät ihmiset voivat paremmin ja ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin kulttuuria kaihtavat. Ei ollut merkitystä sillä, kävikö vain nauttimassa muiden tekemää taidetta tai teatteria vai tekikö sitä ihan itse vaikkapa laulamalla kuorossa. Yhteys vielä syveni annoskoon mukaan: mitä enemmän ravitsi itseään kulttuurilla, sitä paremmin meni.

Pari vuotta lisäaikaa

Norjalaistutkimus oli niin sanottu läpileikkaustutkimus. Sellaisessa voidaan löytää kytkös kahden eri asian, kuten kulttuuririentojen ja terveyden väliltä, mutta ei voida sanoa, kumpi aiheuttaa kumman. Voisi siis olla niin, että terveet ja hyvinvoivat jaksavat pirteyttään touhuta taideharrastuksissa eikä harrastus itsessään pumppaa heihin lisää terveyttä. Tuhansien ihmisten seurantatutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että vaikutuksen suunta kulkee ensi sijassa kulttuurista hyvinvointiin.

– Kulttuuriharrastuksiin osallistuvat elävät huomattavasti pidempään kuin ne, jotka eivät niihin osallistu. Eroa eivät selitä tavanomaiset terveyttä edistävät tai haittaavat tekijät, kuten liikunta, sosiaalinen tausta, kolesteroli, sairaus tai mieliala, kertoo terveyden ja kulttuurin suhteita pitkään tutkinut neurologian dosentti ja kirjailija Markku T. Hyyppä.

Kulttuurista saa Hyypän mukaan kaksi–kolme vuotta lisäaikaa elämäänsä. Se on enemmän kuin heltiää perinteisillä keinoilla, laihduttamisella tai terveysliikunnalla, hän muistuttaa tuoreessa kirjassaan Kulttuuri pidentää ikää (Duodecim 2013).

Lukijakaan ei ole yksin

Mikä sitten kulttuurissa oikein tekee hyvää? Puskakomedian nostattama nauru, joka sananparren mukaan pidentää ikää? Vai kauniit sanat tai sävelet, jotka näppäilevät sielun kieliä ja siinä samassa virittävät geenejä tehtailemaan elinvoimaa enentäviä molekyylejä?

Hyypän mukaan tutkimuksista kiteytyvä vastaus on sosiaalisuus. Kulttuuri tuo ihmiset yhteen ja kartuttaa heidän sosiaalista pääomaansa. Tämä pätee erityisesti yhteisöllisiin kulttuurin muotoihin, mutta myös hengenviljelyn yksilölajit, kuten lukeminen, sisältävät kontaktin toisiin ihmisiin, vaikkei päältä päin siltä näytä.

– Eräs tiukan tieteellinen tutkimus osoitti, että yli 70-vuotiaat lukevat miehet elävät pidempään kuin ei-lukevat. Vaikka ihminen lukee yksin, tilanteessa vaikuttaa sosiaalisen läsnäolon tuntu. Tiedetään, että läsnäolon kokemus on aivotoiminnan kannalta tärkeää. Myös vaikkapa käynti kirjastossa merkitsee, että on sosiaalisessa elämässä kiinni, Hyyppä sanoo.

Taide kasvattaa myös sosiaalisia kansalaisia. Tämä selvisi, kun brittisosiologit tutkivat äskettäin, millaiset nuoret tekevät vapaaehtoistyötä. Jopa 65 prosenttia muita todennäköisemmin kansalaistoimintaan osallistuvat nuoret, jotka käyvät usein teatterissa, taidenäyttelyssä, baletissa, museossa, klassisen musiikin konsertissa tai urheilutapahtumassa. Southamptonin yliopiston sosiologi Matthew Bennett arvelee, että nuoret kokevat erottuvansa taideharrastuksellaan ja pitävät myös vapaaehtoistyötä tällaisena hienona juttuna.

Aika ottaa vakavasti

Elämää kannatteleva kulttuuri ei tarkoita vain kapeasti sitä toimintaa, josta kerrotaan sanomalehtien kulttuurisivuilla. Rockkonserttien, Dostojevskin romaanien ja Savonlinnan oopperajuhlien lisäksi talkoot, postimerkkeily ja uskonnolliset kesäjuhlat kuuluvat laajasti määritellyn kulttuurin piiriin. Ne kerryttävät sosiaalista pääomaa ja pidentävät ikää siinä missä oopperatalon kausikortti. Kulttuurin ei tarvitse kantaa hienouden leimaa ollakseen tervehdyttävää.

Kulttuurilla on pehmon maine, valittelee Hyyppä. Siksi terveysvalistajat eivät ole ottaneet sitä niin vakavasti kuin se vankan tutkimusnäytön perusteella ansaitsisi. Uskottavuutta ei kaiketi paranna sekään, että kulttuurin harrastaminen on hauskaa eikä vaadi kamalasti ponnistelua. Terveellisiin elämäntapoihin liitetyt askeesi, itsekuri ja hikoilu puuttuvat.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2013

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.