Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi. Musiikissa on tallella koko inhimillinen tunneskaala. Siksi me tarvitsemme sitä.



TEKSTI: Heljä Valamies

Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi. Musiikissa on tallella koko
inhimillinen tunneskaala. Siksi me tarvitsemme sitä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2005

Kuuntelen Bachia sohvalla maaten. Maailmankuulun sellistin tulkinta on täysin vailla mahtipontisuutta, ja sävelet uivat tajuntaani keveästi. Vajoan nirvanaan muistaen, että jos nukahdan Yo-Yo Man sellon ääneen, herään astetta onnellisempana.

Musiikki vaikuttaa tunteisiin suoremmin kuin mikään muu taiteenlaji. Sillä on ilmiömäinen kyky ilahduttaa, piristää, järkyttää, viedä hurmioon, vakavoittaa, luoda harrasta tunnelmaa ja liikuttaa kyyneliin asti.

Emotionaalisen latauksen huomaa erityisen selvästi elokuvissa. Vaikka sulkisi kesken kaiken silmänsä, pelkän taustamusiikin perusteella arvaa, milloin oven takana vaaniva murhaaja ryhtyy toimeen tai rakastavaiset lankeavat toistensa syliin.

Itse kukin voi paeta arkea ja säädellä tunteitaan ja vireystilaansa musiikilla. Rokki vauhdittaa jumppaa ja siivoamista, mikä tahansa lempimusiikki lyhentää ajomatkaa. Vivaldi voi virittää mietiskelyyn. Suruunsa voi etsiä kaikupohjaa Mozartin Requiemista, bluesista tai Johnny Cashin lauluista.

Tavarataloissa hyrisevä musakki virittää asiak-kaat ostavaiseen olotilaan. Ei ole ihme, että liike-elämäkin on valjastanut musiikin käyttöönsä, tehdäänhän hankintoja paljolti tunteiden pohjalta.

Mieltymys on ikiaikainen


 


Ilmaisumuotona musiikki on ikivanha, todennäköisesti puhettakin vanhempi. Tätä mieltä on muun muassa musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä Jyväskylän yliopistosta.

- Äidit ovat aina äännelleet vauvoilleen, ja äänillä on ollut erilaisia merkityksiä jo ennen kuin sanat muodostuivat. Sitä mukaa kuin puhe kehittyi kohti täsmällisiä ilmaisuja, sen emotionaalinen puoli köyhtyi. Musiikissa se on tallella, ja siksi me tarvitsemme sitä.

Ikiaikainen mieltymys rytmiin ja melodiaan on ihmisellä valmiina pienestä pitäen.

Jos soittaa kahden kuukauden ikäiselle vauvalle Bachia, Mozartia tai muuta klassista, joidenkin mielestä ehkä vaativaakin musiikkia, se seuraa sitä keskittyneesti. Onko kappale mieluisa, näkyy lapsen ilmeistä ja katseen suunnasta, usein myös kehon liikkeistä, jotka myötäilevät musiikin tapahtumia. Jos vauva ei pidä kappaleesta, hän kääntää päänsä pois päin äänen lähteestä.

Tarjoaa runsaasti ärsykkeitä


 


Vauvan tarkkaavaisuus ja mieltymys klassiseen musiikkiin ei johdu hänen poikkeuksellisesta lahjakkuudestaan, vaan musiikin tarjoamista ärsykkeistä. Nimenomaan klassinen musiikki sisältää paljon dynaamista vaihtelua ja muodostaa siksi monipuolisen ympäristön aistihavainnoille. Siinä on vauvalle tuttuja elementtejä:

- Kun äiti lähestyy, hänen askeltensa ääni voimistuu - crescendo, vähitellen paisuttaen.


- Äiti juttelee lempeällä äänellä - dolce, suloisesti.


- Jotakin putoaa yllättäen lat-tialle, kuuluu kolinaa - staccato, erotellen.


- Hyväntuulista juttelua, naurua - allegro, nopeasti, scherzando, leikillisesti.


- Aikuiset kinastelevat - con fuoco, tulisesti. Riitasointujakin saattaa kuulua.


- Vauvan nukkuma-ajan lähestyessä vanhemmat hiljentävät ääntään - diminuendo, vähitellen heikentyen.

Jotkut muusikkoäidit ovat kertoneet lastensa tunnistaneen kappaleita, joita he odotusaikanaan harjoittelivat. Jaakko Erkkilä on epäilevällä kannalla muun paitsi rytmin suhteen, sillä vatsa on aika meluisa paikka: siellä voi vallita jopa 70 desi-belin ryske.

Matalat äänet kyllä läpäisevät vatsanpeitteet hyvin, ja sikiö kuulee äidin aineenvaihdunnan äänet ja sydämen sykkeen sekä aistii hänen askeltensa rytmin. Sikiövaiheesta juontuneekin ihmisen mieltymys rytmiin.

Duuri ja molli opitaan


 


Kaikki musiikin tyylisuunnat antavat ystävilleen huippuhetkiä ja oivalluksia. Tuntuisi oudolta kuvitella maailmaa ilman säveliä, niin olennainen osa elämää musiikki on: se saattaa ihmisiä avioon ja haudan lepoon, lietsoo sotaa ja rakentaa rauhaa, vahvistaa rakkautta ja säilöö muistoja.

Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi, ja musiikissa on useita elementtejä, jotka vetoavat koko ihmiskunnalle yhteisiin perustunteisiin.

- Monet musiikin ilmiöt noudattavat antropologisia peruslainalaisuuksia. Musiikki saattaakin olla pitkälle kehittynyt jatkumo jostain, mikä ihmisessä on aina ollut, Jaakko Erkkilä arvelee.





Rentoudu musiikin avulla


- Varaa kuunteluun vähintään 20 minuuttia aikaa.


- Valitse mieleisiäsi rauhallisia kappaleita, joissa äänet soljuvat pehmeästi ilman selvää päämäärää. Tempon pitäisi vastata lepopulssiasi.


- Rauhoita tilanne muulta hälyltä.

Duurin ja mollin aiheuttamat tunnetilat ovat kulttuurisidonnaisia ja opittuja. Länsimaalaisen korvissa esimerkiksi indonesialainen hautajaislaulu kuulostaa iloiselta, koska meille surumielisyyttä merkitsee molli.

Länsimaisessa musiikkiperinteessä säveltäjät käyttävät yhtaikaa monia tehokeinoja haluamansa tunnelman luomiseksi:

- Iloa ja onnea voi korostaa muun muassa korkeilla äänillä, nousevilla sävelkuluilla, nopeilla tempoilla ja kontrasteilla nuottien kestoissa.


- Surua viestivät hitaat tempot, hiljainen äänenvoimakkuus, sameat äänenvärit ja hidas vibrato.


- Myös hellyyteen sopivat hitaat tempot, pienet voimakkuuden vaihtelut, pehmeät äänensävyt ja hidastukset.


- Vihaa voi ilmaista esimerkiksi äänen voimakkuudella, kirkkailla äänenväreillä, staccatolla, nopeilla tempoilla ja pienillä temponvaihteluilla.


- Sanatkin luonnollisesti vaikuttavat tunnel-maan suuresti.




Äänellä mutkikas tie tajuntaan


Ennen kuin ääni saavuttaa kuulijan tajunnan, tapahtuu sekunnin murto-osassa paljon. Äänen lähde, esimerkiksi jousen hankaus sellon kieltä vasten, luo vaihtelua ilmanpaineeseen. Kun paineenvaihtelut etenevät sisäkorvaan, ne muuntuvat sähköimpulsseiksi, jotka etenevät kuuloratoja pitkin kohti kuuloaivokuorta.


Matkan varrella impulssit kulkevat aivoissa useiden tumakkeiden, hermosolujen risteysase-mien, kautta. Ne rekisteröivät äänen voimakkuuden ja saapumisajan ja niiden perusteella äänilähteen sijainnin. Simpukkatumake tarkentaa tietoa äänen korkeudesta.


Yhä jalostuneempaa informaatiota kantavat hermoimpulssit etenevät talamuksen kautta ohimolohkoihin kuuloaivokuoreen.


Kuuloaivokuoren primaarialueella tapahtuu äänen korkeuden, intensiteetin ja muiden peruspiirteiden vertailu. Ympäröivät sekundaariset alueet selvittävät monimutkaisempia asioita, kuten sen, mistä soittimesta ääni on peräisin.

Aktivoi aivoja laajalti


 


Tutut sävelet vetävät puoleensa, joten musiikin avulla pääsee hetkessä aikamatkalle. Toisaalta yllätyksiäkin tarvitaan, jotta kuulijan mielenkiinto säilyisi.

- Mikä määrä yllätyksiä on sopiva, riippuu täysin kuulijasta. Joku erottaa vaikeasti havaittavia nyan-sseja, toinen taas kaipaa voimakkaampia tehokeinoja, sanoo dosentti Mari Tervaniemi Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Mihin musiikin vahva emotionaalinen vaikutus pohjimmiltaan perustuu, on vielä ratkaisematta. Aivotutkijat alkoivat järjestelmällisesti pohtia asiaa vasta 1990-luvun alussa. Tutkimus on kansainvälistä ja monitieteistä, mukana on muun muas-sa psykologian, neurologian ja musiikkitieteen asiantuntijoita. Mari Tervaniemi edustaa musiikin neurotiedettä.

- Alan kokeellinen tutkimus on erittäin haastavaa, koska musiikki vaikuttaa tunteisiin erittäin yksilöllisesti.

Viime aikoina on saatu selville, että musiikki vaikuttaa paljon laajemmilla aivoalueilla kuin aikaisemmin ajateltiin. Aivoissa ei siis ole tiettyä "musiikkikeskusta".

Tunteisiin ja kokonaisuuksien- hallintaan erikoistunut oikea aivo-puolisko on musiikin kuuntelussa erityisen tärkeä - tärkeämpi kuin vaikkapa keskustelua seuratessa. Konserttiyleisö voikin keskittyä taidenautintoon ilman älyllistä ponnistelua.

Näyttöä on myös siitä, että musiikki koskettaa vahvasti primitiivisimpiä aivojen osia: mitä voimakkaampi musiikkinautinto on, sitä enemmän aktivoituvat limbisen järjestelmän rakenteet, jotka on aiemmin yhdistetty moniin mielihyvän lähteisiin, kuten syömiseen, seksiin ja huumeisiin.

- Mielihyvä on ilmeisesti jotain hyvin yleistä, millä on aiheuttajastaan riippumatta yhteinen perusta, Mari Tervaniemi päättelee.

Muokkaakin aivoja


 


Muusikoiden aivoista tiedetään, että musiikki jopa muuttaa aivojen toimintaa.

Yo-Yo Malla, kuten muillakin muusikoilla, ääntä vastaan ottava kuuloaivokuori ja äänen tuottoon osallistuvat liike- ja tuntoaivokuoret toimivat tavallista tehokkaammin. Vuosikau-sien ahkera harjoittelu vieläpä herkistää ne omalle soittimelle, joten sellistillä ne reagoivat herkimmin sellon ääniin ja soittoliikkeisiin.





Nyt musiikkia Heurekassa


Musiikki vetoaa tunteisiin kaikissa kulttuureissa, mutta osittain eri tavoin. Tämän voi todeta
Tiedekeskus Heurekassa, jonka Musiikki-näyttely tarjoaa kansanmusiikkia eri puolilta maailmaa.


Näyttelyssä saa myös kokeilla säveltämistä ja orkesterin johtamista, soittaa ilmakitaraa ja testata omaa musikaalisuuttaan. Näyttely kestää 5.3.2006 asti.


Tiedustelut (09) 85 799, info@heureka.fi, http://www.heureka.fi/

Melodian päättyminen odotusten vastaisella tavalla herättää muusikoilla voimakkaampia vasteita kuin maallikoilla. Niinpä he huomaavat esityksen pienetkin lipsahdukset tavallista yleisöä herkemmin. Vielä ei tiedetä varmasti, johtuuko tämä lahjakkuudesta, ahkerasta harjoittelusta vai molemmista.

- Toisaalta muutkin kuin muusikot oivaltavat musiikista hyvin paljon. Maallikko voi tunnistaa virheen jopa sellaisessa Beethovenin kappaleessa, jota ei ole aiemmin kuullut. Jos on hahmottanut tietyt musiikin perusrakenteet, huomaa helposti, jos esitys ei noudatakaan niitä. Perusrakenteita ei tarvitse osata nimetä, jotta havaitsisi niiden vääristymät, Mari Tervaniemi sanoo.

Rohkaisee vuorovaikutukseen


 


Musiikilla on alusta alkaen ollut vahva sosiaalinen tehtävä. Se on auttanut säätelemään tunteita ja lujittamaan yhteishenkeä.

Nykyään sen tiedetään vähentävän vaivautuneisuutta ventovieraiden kesken, kehittävän keskittymiskykyä ja vahvistavan motivaatiota suoriutua tehtävistä. Näitä vaikutuksia voidaan hyödyntää terapia-työssä.

Rytmi on erityisen tärkeässä asemassa hoidettaessa esimerkiksi kehitysvammaisia lapsia, joilla on ymmärrys- ja oppimisvaikeuksia. Lapsi soittaa yhtä soitinta, esimerkiksi pianoa, terapeutti toista samalla ohjaten rytmiä lapsen pulssin mukaiseksi. Tavoitteena on, että lapsi oivaltaa yhteisen rytmin ja sen avulla kommunikoinnin. Improvisaatiotuokio tallennetaan.

- Improvisointi kehittää levottoman lapsen kykyä vuorovaikutukseen. Hän myös pystyy jälkeenpäin istumaan hiljaa ja kuuntelemaan haltioi-tuneesti omaa aikaansaannostaan, Jaakko Erkkilä sanoo.

Koska musiikki synnyttää myös mielikuvia ja puhetta, sillä hoidetaan myös depressiota. Tällöin käytetään ohjattujen mielikuvien tekniikkaa.

Musiikki on yleensä soitinmusiikkia, ja kuuntelija kertoo sen synnyttämistä mielikuvista. Jos hän puhuu vaikkapa lammesta ja veneestä, terapeutti saattaa kysyä, onko veneessä ihmisiä. Olennaista on, että terapeutti pysyttelee tässä vaiheessa hoidettavan mielikuvamaailmassa eikä ryhdy etsimään mielikuville merkityksiä tai tulkintoja. Analyyttinen keskustelu käydään vasta jälkeenpäin.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25785
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.