Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi. Musiikissa on tallella koko inhimillinen tunneskaala. Siksi me tarvitsemme sitä.



TEKSTI: Heljä Valamies

Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi. Musiikissa on tallella koko
inhimillinen tunneskaala. Siksi me tarvitsemme sitä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2005

Kuuntelen Bachia sohvalla maaten. Maailmankuulun sellistin tulkinta on täysin vailla mahtipontisuutta, ja sävelet uivat tajuntaani keveästi. Vajoan nirvanaan muistaen, että jos nukahdan Yo-Yo Man sellon ääneen, herään astetta onnellisempana.

Musiikki vaikuttaa tunteisiin suoremmin kuin mikään muu taiteenlaji. Sillä on ilmiömäinen kyky ilahduttaa, piristää, järkyttää, viedä hurmioon, vakavoittaa, luoda harrasta tunnelmaa ja liikuttaa kyyneliin asti.

Emotionaalisen latauksen huomaa erityisen selvästi elokuvissa. Vaikka sulkisi kesken kaiken silmänsä, pelkän taustamusiikin perusteella arvaa, milloin oven takana vaaniva murhaaja ryhtyy toimeen tai rakastavaiset lankeavat toistensa syliin.

Itse kukin voi paeta arkea ja säädellä tunteitaan ja vireystilaansa musiikilla. Rokki vauhdittaa jumppaa ja siivoamista, mikä tahansa lempimusiikki lyhentää ajomatkaa. Vivaldi voi virittää mietiskelyyn. Suruunsa voi etsiä kaikupohjaa Mozartin Requiemista, bluesista tai Johnny Cashin lauluista.

Tavarataloissa hyrisevä musakki virittää asiak-kaat ostavaiseen olotilaan. Ei ole ihme, että liike-elämäkin on valjastanut musiikin käyttöönsä, tehdäänhän hankintoja paljolti tunteiden pohjalta.

Mieltymys on ikiaikainen


 


Ilmaisumuotona musiikki on ikivanha, todennäköisesti puhettakin vanhempi. Tätä mieltä on muun muassa musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä Jyväskylän yliopistosta.

- Äidit ovat aina äännelleet vauvoilleen, ja äänillä on ollut erilaisia merkityksiä jo ennen kuin sanat muodostuivat. Sitä mukaa kuin puhe kehittyi kohti täsmällisiä ilmaisuja, sen emotionaalinen puoli köyhtyi. Musiikissa se on tallella, ja siksi me tarvitsemme sitä.

Ikiaikainen mieltymys rytmiin ja melodiaan on ihmisellä valmiina pienestä pitäen.

Jos soittaa kahden kuukauden ikäiselle vauvalle Bachia, Mozartia tai muuta klassista, joidenkin mielestä ehkä vaativaakin musiikkia, se seuraa sitä keskittyneesti. Onko kappale mieluisa, näkyy lapsen ilmeistä ja katseen suunnasta, usein myös kehon liikkeistä, jotka myötäilevät musiikin tapahtumia. Jos vauva ei pidä kappaleesta, hän kääntää päänsä pois päin äänen lähteestä.

Tarjoaa runsaasti ärsykkeitä


 


Vauvan tarkkaavaisuus ja mieltymys klassiseen musiikkiin ei johdu hänen poikkeuksellisesta lahjakkuudestaan, vaan musiikin tarjoamista ärsykkeistä. Nimenomaan klassinen musiikki sisältää paljon dynaamista vaihtelua ja muodostaa siksi monipuolisen ympäristön aistihavainnoille. Siinä on vauvalle tuttuja elementtejä:

- Kun äiti lähestyy, hänen askeltensa ääni voimistuu - crescendo, vähitellen paisuttaen.


- Äiti juttelee lempeällä äänellä - dolce, suloisesti.


- Jotakin putoaa yllättäen lat-tialle, kuuluu kolinaa - staccato, erotellen.


- Hyväntuulista juttelua, naurua - allegro, nopeasti, scherzando, leikillisesti.


- Aikuiset kinastelevat - con fuoco, tulisesti. Riitasointujakin saattaa kuulua.


- Vauvan nukkuma-ajan lähestyessä vanhemmat hiljentävät ääntään - diminuendo, vähitellen heikentyen.

Jotkut muusikkoäidit ovat kertoneet lastensa tunnistaneen kappaleita, joita he odotusaikanaan harjoittelivat. Jaakko Erkkilä on epäilevällä kannalla muun paitsi rytmin suhteen, sillä vatsa on aika meluisa paikka: siellä voi vallita jopa 70 desi-belin ryske.

Matalat äänet kyllä läpäisevät vatsanpeitteet hyvin, ja sikiö kuulee äidin aineenvaihdunnan äänet ja sydämen sykkeen sekä aistii hänen askeltensa rytmin. Sikiövaiheesta juontuneekin ihmisen mieltymys rytmiin.

Duuri ja molli opitaan


 


Kaikki musiikin tyylisuunnat antavat ystävilleen huippuhetkiä ja oivalluksia. Tuntuisi oudolta kuvitella maailmaa ilman säveliä, niin olennainen osa elämää musiikki on: se saattaa ihmisiä avioon ja haudan lepoon, lietsoo sotaa ja rakentaa rauhaa, vahvistaa rakkautta ja säilöö muistoja.

Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi, ja musiikissa on useita elementtejä, jotka vetoavat koko ihmiskunnalle yhteisiin perustunteisiin.

- Monet musiikin ilmiöt noudattavat antropologisia peruslainalaisuuksia. Musiikki saattaakin olla pitkälle kehittynyt jatkumo jostain, mikä ihmisessä on aina ollut, Jaakko Erkkilä arvelee.





Rentoudu musiikin avulla


- Varaa kuunteluun vähintään 20 minuuttia aikaa.


- Valitse mieleisiäsi rauhallisia kappaleita, joissa äänet soljuvat pehmeästi ilman selvää päämäärää. Tempon pitäisi vastata lepopulssiasi.


- Rauhoita tilanne muulta hälyltä.

Duurin ja mollin aiheuttamat tunnetilat ovat kulttuurisidonnaisia ja opittuja. Länsimaalaisen korvissa esimerkiksi indonesialainen hautajaislaulu kuulostaa iloiselta, koska meille surumielisyyttä merkitsee molli.

Länsimaisessa musiikkiperinteessä säveltäjät käyttävät yhtaikaa monia tehokeinoja haluamansa tunnelman luomiseksi:

- Iloa ja onnea voi korostaa muun muassa korkeilla äänillä, nousevilla sävelkuluilla, nopeilla tempoilla ja kontrasteilla nuottien kestoissa.


- Surua viestivät hitaat tempot, hiljainen äänenvoimakkuus, sameat äänenvärit ja hidas vibrato.


- Myös hellyyteen sopivat hitaat tempot, pienet voimakkuuden vaihtelut, pehmeät äänensävyt ja hidastukset.


- Vihaa voi ilmaista esimerkiksi äänen voimakkuudella, kirkkailla äänenväreillä, staccatolla, nopeilla tempoilla ja pienillä temponvaihteluilla.


- Sanatkin luonnollisesti vaikuttavat tunnel-maan suuresti.




Äänellä mutkikas tie tajuntaan


Ennen kuin ääni saavuttaa kuulijan tajunnan, tapahtuu sekunnin murto-osassa paljon. Äänen lähde, esimerkiksi jousen hankaus sellon kieltä vasten, luo vaihtelua ilmanpaineeseen. Kun paineenvaihtelut etenevät sisäkorvaan, ne muuntuvat sähköimpulsseiksi, jotka etenevät kuuloratoja pitkin kohti kuuloaivokuorta.


Matkan varrella impulssit kulkevat aivoissa useiden tumakkeiden, hermosolujen risteysase-mien, kautta. Ne rekisteröivät äänen voimakkuuden ja saapumisajan ja niiden perusteella äänilähteen sijainnin. Simpukkatumake tarkentaa tietoa äänen korkeudesta.


Yhä jalostuneempaa informaatiota kantavat hermoimpulssit etenevät talamuksen kautta ohimolohkoihin kuuloaivokuoreen.


Kuuloaivokuoren primaarialueella tapahtuu äänen korkeuden, intensiteetin ja muiden peruspiirteiden vertailu. Ympäröivät sekundaariset alueet selvittävät monimutkaisempia asioita, kuten sen, mistä soittimesta ääni on peräisin.

Aktivoi aivoja laajalti


 


Tutut sävelet vetävät puoleensa, joten musiikin avulla pääsee hetkessä aikamatkalle. Toisaalta yllätyksiäkin tarvitaan, jotta kuulijan mielenkiinto säilyisi.

- Mikä määrä yllätyksiä on sopiva, riippuu täysin kuulijasta. Joku erottaa vaikeasti havaittavia nyan-sseja, toinen taas kaipaa voimakkaampia tehokeinoja, sanoo dosentti Mari Tervaniemi Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Mihin musiikin vahva emotionaalinen vaikutus pohjimmiltaan perustuu, on vielä ratkaisematta. Aivotutkijat alkoivat järjestelmällisesti pohtia asiaa vasta 1990-luvun alussa. Tutkimus on kansainvälistä ja monitieteistä, mukana on muun muas-sa psykologian, neurologian ja musiikkitieteen asiantuntijoita. Mari Tervaniemi edustaa musiikin neurotiedettä.

- Alan kokeellinen tutkimus on erittäin haastavaa, koska musiikki vaikuttaa tunteisiin erittäin yksilöllisesti.

Viime aikoina on saatu selville, että musiikki vaikuttaa paljon laajemmilla aivoalueilla kuin aikaisemmin ajateltiin. Aivoissa ei siis ole tiettyä "musiikkikeskusta".

Tunteisiin ja kokonaisuuksien- hallintaan erikoistunut oikea aivo-puolisko on musiikin kuuntelussa erityisen tärkeä - tärkeämpi kuin vaikkapa keskustelua seuratessa. Konserttiyleisö voikin keskittyä taidenautintoon ilman älyllistä ponnistelua.

Näyttöä on myös siitä, että musiikki koskettaa vahvasti primitiivisimpiä aivojen osia: mitä voimakkaampi musiikkinautinto on, sitä enemmän aktivoituvat limbisen järjestelmän rakenteet, jotka on aiemmin yhdistetty moniin mielihyvän lähteisiin, kuten syömiseen, seksiin ja huumeisiin.

- Mielihyvä on ilmeisesti jotain hyvin yleistä, millä on aiheuttajastaan riippumatta yhteinen perusta, Mari Tervaniemi päättelee.

Muokkaakin aivoja


 


Muusikoiden aivoista tiedetään, että musiikki jopa muuttaa aivojen toimintaa.

Yo-Yo Malla, kuten muillakin muusikoilla, ääntä vastaan ottava kuuloaivokuori ja äänen tuottoon osallistuvat liike- ja tuntoaivokuoret toimivat tavallista tehokkaammin. Vuosikau-sien ahkera harjoittelu vieläpä herkistää ne omalle soittimelle, joten sellistillä ne reagoivat herkimmin sellon ääniin ja soittoliikkeisiin.





Nyt musiikkia Heurekassa


Musiikki vetoaa tunteisiin kaikissa kulttuureissa, mutta osittain eri tavoin. Tämän voi todeta
Tiedekeskus Heurekassa, jonka Musiikki-näyttely tarjoaa kansanmusiikkia eri puolilta maailmaa.


Näyttelyssä saa myös kokeilla säveltämistä ja orkesterin johtamista, soittaa ilmakitaraa ja testata omaa musikaalisuuttaan. Näyttely kestää 5.3.2006 asti.


Tiedustelut (09) 85 799, info@heureka.fi, http://www.heureka.fi/

Melodian päättyminen odotusten vastaisella tavalla herättää muusikoilla voimakkaampia vasteita kuin maallikoilla. Niinpä he huomaavat esityksen pienetkin lipsahdukset tavallista yleisöä herkemmin. Vielä ei tiedetä varmasti, johtuuko tämä lahjakkuudesta, ahkerasta harjoittelusta vai molemmista.

- Toisaalta muutkin kuin muusikot oivaltavat musiikista hyvin paljon. Maallikko voi tunnistaa virheen jopa sellaisessa Beethovenin kappaleessa, jota ei ole aiemmin kuullut. Jos on hahmottanut tietyt musiikin perusrakenteet, huomaa helposti, jos esitys ei noudatakaan niitä. Perusrakenteita ei tarvitse osata nimetä, jotta havaitsisi niiden vääristymät, Mari Tervaniemi sanoo.

Rohkaisee vuorovaikutukseen


 


Musiikilla on alusta alkaen ollut vahva sosiaalinen tehtävä. Se on auttanut säätelemään tunteita ja lujittamaan yhteishenkeä.

Nykyään sen tiedetään vähentävän vaivautuneisuutta ventovieraiden kesken, kehittävän keskittymiskykyä ja vahvistavan motivaatiota suoriutua tehtävistä. Näitä vaikutuksia voidaan hyödyntää terapia-työssä.

Rytmi on erityisen tärkeässä asemassa hoidettaessa esimerkiksi kehitysvammaisia lapsia, joilla on ymmärrys- ja oppimisvaikeuksia. Lapsi soittaa yhtä soitinta, esimerkiksi pianoa, terapeutti toista samalla ohjaten rytmiä lapsen pulssin mukaiseksi. Tavoitteena on, että lapsi oivaltaa yhteisen rytmin ja sen avulla kommunikoinnin. Improvisaatiotuokio tallennetaan.

- Improvisointi kehittää levottoman lapsen kykyä vuorovaikutukseen. Hän myös pystyy jälkeenpäin istumaan hiljaa ja kuuntelemaan haltioi-tuneesti omaa aikaansaannostaan, Jaakko Erkkilä sanoo.

Koska musiikki synnyttää myös mielikuvia ja puhetta, sillä hoidetaan myös depressiota. Tällöin käytetään ohjattujen mielikuvien tekniikkaa.

Musiikki on yleensä soitinmusiikkia, ja kuuntelija kertoo sen synnyttämistä mielikuvista. Jos hän puhuu vaikkapa lammesta ja veneestä, terapeutti saattaa kysyä, onko veneessä ihmisiä. Olennaista on, että terapeutti pysyttelee tässä vaiheessa hoidettavan mielikuvamaailmassa eikä ryhdy etsimään mielikuville merkityksiä tai tulkintoja. Analyyttinen keskustelu käydään vasta jälkeenpäin.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti