Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi. Musiikissa on tallella koko inhimillinen tunneskaala. Siksi me tarvitsemme sitä.



TEKSTI: Heljä Valamies

Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi. Musiikissa on tallella koko
inhimillinen tunneskaala. Siksi me tarvitsemme sitä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2005

Kuuntelen Bachia sohvalla maaten. Maailmankuulun sellistin tulkinta on täysin vailla mahtipontisuutta, ja sävelet uivat tajuntaani keveästi. Vajoan nirvanaan muistaen, että jos nukahdan Yo-Yo Man sellon ääneen, herään astetta onnellisempana.

Musiikki vaikuttaa tunteisiin suoremmin kuin mikään muu taiteenlaji. Sillä on ilmiömäinen kyky ilahduttaa, piristää, järkyttää, viedä hurmioon, vakavoittaa, luoda harrasta tunnelmaa ja liikuttaa kyyneliin asti.

Emotionaalisen latauksen huomaa erityisen selvästi elokuvissa. Vaikka sulkisi kesken kaiken silmänsä, pelkän taustamusiikin perusteella arvaa, milloin oven takana vaaniva murhaaja ryhtyy toimeen tai rakastavaiset lankeavat toistensa syliin.

Itse kukin voi paeta arkea ja säädellä tunteitaan ja vireystilaansa musiikilla. Rokki vauhdittaa jumppaa ja siivoamista, mikä tahansa lempimusiikki lyhentää ajomatkaa. Vivaldi voi virittää mietiskelyyn. Suruunsa voi etsiä kaikupohjaa Mozartin Requiemista, bluesista tai Johnny Cashin lauluista.

Tavarataloissa hyrisevä musakki virittää asiak-kaat ostavaiseen olotilaan. Ei ole ihme, että liike-elämäkin on valjastanut musiikin käyttöönsä, tehdäänhän hankintoja paljolti tunteiden pohjalta.

Mieltymys on ikiaikainen


 


Ilmaisumuotona musiikki on ikivanha, todennäköisesti puhettakin vanhempi. Tätä mieltä on muun muassa musiikkiterapian professori Jaakko Erkkilä Jyväskylän yliopistosta.

- Äidit ovat aina äännelleet vauvoilleen, ja äänillä on ollut erilaisia merkityksiä jo ennen kuin sanat muodostuivat. Sitä mukaa kuin puhe kehittyi kohti täsmällisiä ilmaisuja, sen emotionaalinen puoli köyhtyi. Musiikissa se on tallella, ja siksi me tarvitsemme sitä.

Ikiaikainen mieltymys rytmiin ja melodiaan on ihmisellä valmiina pienestä pitäen.

Jos soittaa kahden kuukauden ikäiselle vauvalle Bachia, Mozartia tai muuta klassista, joidenkin mielestä ehkä vaativaakin musiikkia, se seuraa sitä keskittyneesti. Onko kappale mieluisa, näkyy lapsen ilmeistä ja katseen suunnasta, usein myös kehon liikkeistä, jotka myötäilevät musiikin tapahtumia. Jos vauva ei pidä kappaleesta, hän kääntää päänsä pois päin äänen lähteestä.

Tarjoaa runsaasti ärsykkeitä


 


Vauvan tarkkaavaisuus ja mieltymys klassiseen musiikkiin ei johdu hänen poikkeuksellisesta lahjakkuudestaan, vaan musiikin tarjoamista ärsykkeistä. Nimenomaan klassinen musiikki sisältää paljon dynaamista vaihtelua ja muodostaa siksi monipuolisen ympäristön aistihavainnoille. Siinä on vauvalle tuttuja elementtejä:

- Kun äiti lähestyy, hänen askeltensa ääni voimistuu - crescendo, vähitellen paisuttaen.


- Äiti juttelee lempeällä äänellä - dolce, suloisesti.


- Jotakin putoaa yllättäen lat-tialle, kuuluu kolinaa - staccato, erotellen.


- Hyväntuulista juttelua, naurua - allegro, nopeasti, scherzando, leikillisesti.


- Aikuiset kinastelevat - con fuoco, tulisesti. Riitasointujakin saattaa kuulua.


- Vauvan nukkuma-ajan lähestyessä vanhemmat hiljentävät ääntään - diminuendo, vähitellen heikentyen.

Jotkut muusikkoäidit ovat kertoneet lastensa tunnistaneen kappaleita, joita he odotusaikanaan harjoittelivat. Jaakko Erkkilä on epäilevällä kannalla muun paitsi rytmin suhteen, sillä vatsa on aika meluisa paikka: siellä voi vallita jopa 70 desi-belin ryske.

Matalat äänet kyllä läpäisevät vatsanpeitteet hyvin, ja sikiö kuulee äidin aineenvaihdunnan äänet ja sydämen sykkeen sekä aistii hänen askeltensa rytmin. Sikiövaiheesta juontuneekin ihmisen mieltymys rytmiin.

Duuri ja molli opitaan


 


Kaikki musiikin tyylisuunnat antavat ystävilleen huippuhetkiä ja oivalluksia. Tuntuisi oudolta kuvitella maailmaa ilman säveliä, niin olennainen osa elämää musiikki on: se saattaa ihmisiä avioon ja haudan lepoon, lietsoo sotaa ja rakentaa rauhaa, vahvistaa rakkautta ja säilöö muistoja.

Sellaista kulttuuria ei tunneta, jossa musiikkia ei lainkaan olisi, ja musiikissa on useita elementtejä, jotka vetoavat koko ihmiskunnalle yhteisiin perustunteisiin.

- Monet musiikin ilmiöt noudattavat antropologisia peruslainalaisuuksia. Musiikki saattaakin olla pitkälle kehittynyt jatkumo jostain, mikä ihmisessä on aina ollut, Jaakko Erkkilä arvelee.





Rentoudu musiikin avulla


- Varaa kuunteluun vähintään 20 minuuttia aikaa.


- Valitse mieleisiäsi rauhallisia kappaleita, joissa äänet soljuvat pehmeästi ilman selvää päämäärää. Tempon pitäisi vastata lepopulssiasi.


- Rauhoita tilanne muulta hälyltä.

Duurin ja mollin aiheuttamat tunnetilat ovat kulttuurisidonnaisia ja opittuja. Länsimaalaisen korvissa esimerkiksi indonesialainen hautajaislaulu kuulostaa iloiselta, koska meille surumielisyyttä merkitsee molli.

Länsimaisessa musiikkiperinteessä säveltäjät käyttävät yhtaikaa monia tehokeinoja haluamansa tunnelman luomiseksi:

- Iloa ja onnea voi korostaa muun muassa korkeilla äänillä, nousevilla sävelkuluilla, nopeilla tempoilla ja kontrasteilla nuottien kestoissa.


- Surua viestivät hitaat tempot, hiljainen äänenvoimakkuus, sameat äänenvärit ja hidas vibrato.


- Myös hellyyteen sopivat hitaat tempot, pienet voimakkuuden vaihtelut, pehmeät äänensävyt ja hidastukset.


- Vihaa voi ilmaista esimerkiksi äänen voimakkuudella, kirkkailla äänenväreillä, staccatolla, nopeilla tempoilla ja pienillä temponvaihteluilla.


- Sanatkin luonnollisesti vaikuttavat tunnel-maan suuresti.




Äänellä mutkikas tie tajuntaan


Ennen kuin ääni saavuttaa kuulijan tajunnan, tapahtuu sekunnin murto-osassa paljon. Äänen lähde, esimerkiksi jousen hankaus sellon kieltä vasten, luo vaihtelua ilmanpaineeseen. Kun paineenvaihtelut etenevät sisäkorvaan, ne muuntuvat sähköimpulsseiksi, jotka etenevät kuuloratoja pitkin kohti kuuloaivokuorta.


Matkan varrella impulssit kulkevat aivoissa useiden tumakkeiden, hermosolujen risteysase-mien, kautta. Ne rekisteröivät äänen voimakkuuden ja saapumisajan ja niiden perusteella äänilähteen sijainnin. Simpukkatumake tarkentaa tietoa äänen korkeudesta.


Yhä jalostuneempaa informaatiota kantavat hermoimpulssit etenevät talamuksen kautta ohimolohkoihin kuuloaivokuoreen.


Kuuloaivokuoren primaarialueella tapahtuu äänen korkeuden, intensiteetin ja muiden peruspiirteiden vertailu. Ympäröivät sekundaariset alueet selvittävät monimutkaisempia asioita, kuten sen, mistä soittimesta ääni on peräisin.

Aktivoi aivoja laajalti


 


Tutut sävelet vetävät puoleensa, joten musiikin avulla pääsee hetkessä aikamatkalle. Toisaalta yllätyksiäkin tarvitaan, jotta kuulijan mielenkiinto säilyisi.

- Mikä määrä yllätyksiä on sopiva, riippuu täysin kuulijasta. Joku erottaa vaikeasti havaittavia nyan-sseja, toinen taas kaipaa voimakkaampia tehokeinoja, sanoo dosentti Mari Tervaniemi Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Mihin musiikin vahva emotionaalinen vaikutus pohjimmiltaan perustuu, on vielä ratkaisematta. Aivotutkijat alkoivat järjestelmällisesti pohtia asiaa vasta 1990-luvun alussa. Tutkimus on kansainvälistä ja monitieteistä, mukana on muun muas-sa psykologian, neurologian ja musiikkitieteen asiantuntijoita. Mari Tervaniemi edustaa musiikin neurotiedettä.

- Alan kokeellinen tutkimus on erittäin haastavaa, koska musiikki vaikuttaa tunteisiin erittäin yksilöllisesti.

Viime aikoina on saatu selville, että musiikki vaikuttaa paljon laajemmilla aivoalueilla kuin aikaisemmin ajateltiin. Aivoissa ei siis ole tiettyä "musiikkikeskusta".

Tunteisiin ja kokonaisuuksien- hallintaan erikoistunut oikea aivo-puolisko on musiikin kuuntelussa erityisen tärkeä - tärkeämpi kuin vaikkapa keskustelua seuratessa. Konserttiyleisö voikin keskittyä taidenautintoon ilman älyllistä ponnistelua.

Näyttöä on myös siitä, että musiikki koskettaa vahvasti primitiivisimpiä aivojen osia: mitä voimakkaampi musiikkinautinto on, sitä enemmän aktivoituvat limbisen järjestelmän rakenteet, jotka on aiemmin yhdistetty moniin mielihyvän lähteisiin, kuten syömiseen, seksiin ja huumeisiin.

- Mielihyvä on ilmeisesti jotain hyvin yleistä, millä on aiheuttajastaan riippumatta yhteinen perusta, Mari Tervaniemi päättelee.

Muokkaakin aivoja


 


Muusikoiden aivoista tiedetään, että musiikki jopa muuttaa aivojen toimintaa.

Yo-Yo Malla, kuten muillakin muusikoilla, ääntä vastaan ottava kuuloaivokuori ja äänen tuottoon osallistuvat liike- ja tuntoaivokuoret toimivat tavallista tehokkaammin. Vuosikau-sien ahkera harjoittelu vieläpä herkistää ne omalle soittimelle, joten sellistillä ne reagoivat herkimmin sellon ääniin ja soittoliikkeisiin.





Nyt musiikkia Heurekassa


Musiikki vetoaa tunteisiin kaikissa kulttuureissa, mutta osittain eri tavoin. Tämän voi todeta
Tiedekeskus Heurekassa, jonka Musiikki-näyttely tarjoaa kansanmusiikkia eri puolilta maailmaa.


Näyttelyssä saa myös kokeilla säveltämistä ja orkesterin johtamista, soittaa ilmakitaraa ja testata omaa musikaalisuuttaan. Näyttely kestää 5.3.2006 asti.


Tiedustelut (09) 85 799, info@heureka.fi, http://www.heureka.fi/

Melodian päättyminen odotusten vastaisella tavalla herättää muusikoilla voimakkaampia vasteita kuin maallikoilla. Niinpä he huomaavat esityksen pienetkin lipsahdukset tavallista yleisöä herkemmin. Vielä ei tiedetä varmasti, johtuuko tämä lahjakkuudesta, ahkerasta harjoittelusta vai molemmista.

- Toisaalta muutkin kuin muusikot oivaltavat musiikista hyvin paljon. Maallikko voi tunnistaa virheen jopa sellaisessa Beethovenin kappaleessa, jota ei ole aiemmin kuullut. Jos on hahmottanut tietyt musiikin perusrakenteet, huomaa helposti, jos esitys ei noudatakaan niitä. Perusrakenteita ei tarvitse osata nimetä, jotta havaitsisi niiden vääristymät, Mari Tervaniemi sanoo.

Rohkaisee vuorovaikutukseen


 


Musiikilla on alusta alkaen ollut vahva sosiaalinen tehtävä. Se on auttanut säätelemään tunteita ja lujittamaan yhteishenkeä.

Nykyään sen tiedetään vähentävän vaivautuneisuutta ventovieraiden kesken, kehittävän keskittymiskykyä ja vahvistavan motivaatiota suoriutua tehtävistä. Näitä vaikutuksia voidaan hyödyntää terapia-työssä.

Rytmi on erityisen tärkeässä asemassa hoidettaessa esimerkiksi kehitysvammaisia lapsia, joilla on ymmärrys- ja oppimisvaikeuksia. Lapsi soittaa yhtä soitinta, esimerkiksi pianoa, terapeutti toista samalla ohjaten rytmiä lapsen pulssin mukaiseksi. Tavoitteena on, että lapsi oivaltaa yhteisen rytmin ja sen avulla kommunikoinnin. Improvisaatiotuokio tallennetaan.

- Improvisointi kehittää levottoman lapsen kykyä vuorovaikutukseen. Hän myös pystyy jälkeenpäin istumaan hiljaa ja kuuntelemaan haltioi-tuneesti omaa aikaansaannostaan, Jaakko Erkkilä sanoo.

Koska musiikki synnyttää myös mielikuvia ja puhetta, sillä hoidetaan myös depressiota. Tällöin käytetään ohjattujen mielikuvien tekniikkaa.

Musiikki on yleensä soitinmusiikkia, ja kuuntelija kertoo sen synnyttämistä mielikuvista. Jos hän puhuu vaikkapa lammesta ja veneestä, terapeutti saattaa kysyä, onko veneessä ihmisiä. Olennaista on, että terapeutti pysyttelee tässä vaiheessa hoidettavan mielikuvamaailmassa eikä ryhdy etsimään mielikuville merkityksiä tai tulkintoja. Analyyttinen keskustelu käydään vasta jälkeenpäin.

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018