Maailman mahtuu musiikkia jos jonkinlaista, mutta juuri on yhteinen ja löytyy lauluttelusta. Eteenpäin harppova aivotutkimus tarjoaa nyt mahdollisuuden etsiä varhaista musiikkia. Jos hyvin käy, aivomme kertovat, millaisia olivat ihmiskunnan ensi laulut



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009


Lauloiko neandertalinihminen? Osasiko se vitsailla tai ilmaista mieltään pilkkalaululla? Entä oliko laulu hallussa ensimmäisillä esivanhemmillamme? Jos he lauloivat, kenen lauluja he lauloivat? Olivatko laulut heidän vanhempiensa lauluja, ja jos olivat, keitä lajimme vanhemmat olivat?

Tällaisten kysymysten esittäminen olisi 1980-luvulla ollut monen musiikintutkijan mielestä epätieteellistä jaarittelua. Monen mielestä näin on yhä, ja skeptikko saattaa olla oikeassa, mutta mietiskelyyn on myös perusteita.

Nykytietämyksen valossa on selvää, että ennen meitä eläneet ihmislajit lauloivat. Selvää on myös se, että meidän musiikkimme juuret löytyvät heiltä meille periytyneistä geeneistä ja kulttuurista. Jonkin lajin äidiltä meihinkin siirtyi taipumus laulaa.


Miten menneestä voi tietää?

Voidaan kysyä, miten on mahdollista puhua satojen vuosituhansien takaisina aikoina eläneiden sukulaistemme lauluista. Vastaus on, että voimme esittää oletuksia sen perusteella, mitä tiedämme edeltäjistämme ja toisaalta ihmisen ja eläinten eroista ja yhtäläisyyksistä.

Monen alan tutkijat ovat päätyneet olettamaan, että ihmisen suvussa laulunomaisen viestinnän fysiologiset ja neurologiset edellytykset olivat olemassa jo 1,8 miljoonaa vuotta sitten. Niin ikään uskotaan, että varhainen äänillä kommunikointi sisälsi kehon liikeviestintää ja kasvojen mimiikkaa mutta ei sanoille ominaisia täsmällisiä merkityksiä. Vasta nykyihmisen viestintä alkoi eriytyä kahteen suuntaan: laulu jatkoi lauluna samalla kun sen rinnalle ilmaantui alati tärkeämmäksi käynyt puhe. Meissä on muistumia noista varhaisista vaiheista, vaikka emme tule asiaa ajatelleeksi.

Äidit ja isät ja mummit ja sedät lepertelevät kieltä ymmärtämättömälle vauvalle likimain samankaltaisin melodioin, äänenvärein, ilmein ja elein kaikkialla maapallolla. Tällainen kommunikointi on luontevaa ja toimivaa, eikä sitä opita. Globaali yhdenmukaisuus antaa vihjeitä siitä, minkälaista saattoi olla läheisimpien lajisukulaistemme lauluttelu, tiedonvälitys ennen sanoja. Todennäköisesti se viesti erityisesti tunnetiloja, mutta varmaan se myös varoitti, maanitteli, käski ja opasti.

Ihmisen laulun muuan universaali piirre on melodian esittäminen sekreemien eli täsmällistä merkitystä vailla olevien äänneyhdistelmien avulla. Kuten jokainen saamelainen tietää, yhdestä ja samasta nun nun nu -yhdistelmästä syntyy lukuisia merkityksiä sen mukaan, mitkä milloinkin joikataan tai kuka kulloinkin joikaa. "Merkityksettömät tavut" ovatkin tietoyksiköitä; niiden piiloviestit avautuvat niille, jotka tuntevat sekreemien, rytmin ja sävelmän muodostaman kokonaisuuden. On erittäin todennäköistä, että tämä laulun alue liittää ihmisen ainutlaatuiseksi kuvitellun kulttuurin lenkiksi yli miljoonan vuoden pituisessa jatkumossa.


Kuulosta löytyi uusi suunta

Musiikintutkijat alkoivat 1990-luvulla palata musiikin alkuperään liittyvien kysymysten pariin. Kymmenet vuodet ne olivat olleet alue, jota kriittiset tiedemiehet karttoivat. Siihen kytkeytyi liian paljon piirteitä, jotka pakottivat arvailuun, eikä tiede voi perustua vain oletusten varaan.

Uusi avaus oli tarkastella musiikkiamme osana eläinten ääntelyä, tukeutua jo 1970-luvulla alkaneeseen eläintieteelliseen tutkimukseen. Tämän uuden biomusiikkitieteen keskeisiä oivalluksia on se, että kuuloaivokuorta lukuun ottamatta ihmisen kuulojärjestelmä rakentuu samalla tavoin kuin muilla nisäkkäillä ja linnuilla, mikä osoittaa kuulokeskuksen kehittyneen jo noin 300 miljoonaa vuotta sitten. Muutoin ihmisen ja hyppyrotan tai laululinnun samalla tavoin toimivat aivorungon, väliaivojen ja sisäkorvan kuuloelimet eivät olisi selitettävissä.

Linnut haarautuivat omiin suuntiinsa samoista maalle nousseista selkärankaisista kuin nisäkkäät, joten ei ole kumma, että lintujenkin kuulorakenteet ovat paljossa samat kuin ihmisen ja että nisäkkäillä jopa kuuloelinten solumäärät ovat samat. Esimerkiksi sisäkorvan simpukassa on noin 35 000 kahteen tai kolmeen riviin järjestynyttä karvasolua niin koiralla kuin ihmisellä.

Ratkaisematon kysymys on, miksi melodisesta ääntelystä tuli keskeinen viestintäväline yhtäältä ihmiselle (muttei apinoille) ja toisaalta laululinnuille. Vaikka lintujen laulu kehittyi aivan eri aikaan kuin ihmisen laulu, niiden välillä on monia samankaltaisuuksia - siitäkin huolimatta, ettei linnunlaulua voi kutsua laulutteluksi samassa mielessä kuin ihmislaulua. Vaikka lurittelun päällimmäisenä pontimena on suvunjatkaminen, se tuskin on ollut ainoa syy melodioiden kehitystyöhön. Laulu tuottanee linnussakin omanlaistaan mielihyvää.


Kolmen tyypin kuulijoita

Kuulokeskuksen toimintaperiaatteissa on vielä paljon selvitettävää, mutta sen tiedämme, että aivoprosessit ovat kaikilla ihmisillä pääosin samat ja että ihminen tulkitsee ääni-informaatiota siten kuin on oppinut tulkitsemaan. Tämä merkitsee, että kuulokeskuksessa äänien käsittelyä ohjailee kulttuuri eli opittu ja muistiin säilötty tieto. Miten aivot liittävät opitun tiedon automaattisen prosessin tuottamaan tietoon, on vielä epäselvää.

Koska kuulokeskus analysoi äänienergiaa yhdenmukaisella tavalla, kaikki normaalisti kuulevat ihmiset ovat geneettisen perimänsä vuoksi luonnostaan musikaalisia. Ihminen voi olla epämusikaalinen vain, jos hänen aivonsa ovat vakavasti vahingoittuneet. Ihmiset eroavat kuitenkin toisistaan siinä, kuinka paljon heillä on musiikin hahmottamiseen, muistamiseen, esittämiseen ja luomiseen liittyvää lahjakkuutta, ja kuuntelijoinakin me olemme erilaisia.

Me jakaudumme kolmeen kuuntelijatyyppiin sen mukaan, miten kummassakin aivopuoliskossa oleva Heschlin aivopoimu toimii. Sen tapaan reagoida ääneen ei vaikuta koulutus eikä harjoitus, koska erilaisuus johtuu perintötekijöistä.

- Ensimmäisen tyypin muodostavat pohjasävelkuuntelijat. Heitä miellyttävät lyhyet, terävät ja impulsiiviset äänet, minkä vuoksi he kuuntelevat ja soittavat itse mieluiten esimerkiksi rumpuja, kitaraa, trumpettia ja huilua. Mieltymys johtuu siitä, että sävelet ärsyttävät voimakkaimmin vasemmanpuoleista aivopoimua, joka on erikoistunut nopeiden aikatapahtumien analysointiin.

- Toisena ryhmänä ovat äänenvärin kuuntelijat. Heillä aktivoituu vahvimmin oikeanpuoleinen Heschlin poimu, joka hoitaa hidasliikkeistä aika-analyysiä ja spektrianalyysiä. He nauttivatkin eniten musiikista, joka rakentuu hitaista sävelistä ja sisältää runsaasti yläsäveliä. Heille mieluisia soittimia ovat jousisoittimet, puupuhaltimet, urut ja vaskisoittimet trumpettia lukuun ottamatta. Tähän ryhmään kuuluu myös ihmisen lauluääni.

- Kolmas tyyppi koostuu ihmisistä, joissa äänienergia aktivoi Heschlin aivopoimut symmetrisesti ja jotka näin ovat kumpaakin tyyppiä samanaikaisesti.

Erilaisuutta on myös naisten ja miesten välillä sen vuoksi, että ääni aktivoi miehellä ennen kaikkea vasemman kuuloaivokuoren, naisilla taas kummankin. Koska sama ero löytyy myös hiirinaarailta ja -koirailta, tutkijat olettavat, että erilaisuus on ikivanha ja että sen on tuottanut naaraille jäänyt vastuu hoitaa jälkeläiset elävinä aikuisikään. Naaraan on täytynyt kyetä tulkitsemaan kaikki ympäristön äänet ja samalla tunnistamaan jälkeläistensä äänet, kun koiraalle on riittänyt, että se on löytänyt syötävää ja muutaman kerran vuodessa naaraan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että naisten kuulema äänimaisema olisi ratkaisevasti erilainen kuin miesten. Kyse on vain laatueroista.


Kullakin rakenteella tehtävänsä

Kuulojärjestelmä on tavattoman monimutkainen ja käsittämättömän nopea. Siihen kuuluu lukuisia osaelimiä, joskus vain pieniä soluryhmiä. Ne kaikki ovat yhteydessä toisiinsa, ja kullakin on täsmällinen tehtävänsä tapahtumaketjussa, jonka kuluessa ihmisen on saatava selville ääniaaltojen värähtelyn sävelkorkeus, voima, väri, kesto, tulosuunta ja niin edelleen. Kuulokeskuksessa tapahtuva analyysi tuottaa tietoisen yleiskuvan keskimäärin 20-40 sekunnin tuhannesosan aikana, mutta esimerkiksi aivorungon mantelitumake kykenee määrittämään äänen tulosuunnan muutamassa sekunnin miljoonasosassa.

Kun ääni tavoittaa sisäkorvan simpukan, käynnistyy prosessi, joka pääpiirteissään selvisi jo 1800-luvulla muun muassa Hermann von Helmholtzin tutkimusten ansiosta. Saksalainen neurobiologi, Darmstadtin teknisen yliopiston professori Gerald Langner on nyttemmin merkittävästi täydentänyt peruskuvaa kuulokeskuksemme toiminnasta. Hän on muun muassa kyennyt osoittamaan, ettei simpukka määritä äänen sävelkorkeutta vaan se selviää vasta syvällä aivoissa kuulokeskuksen alakukkulassa hermosolujen vertaillessa sähköisiä värähdyksiään.

Prosessien todellinen eteneminen on huikean monimutkainen ja tutkiminen vaikeaa. Langner testaakin ajatuksiaan keinotekoisella hermoverkolla, jonka kehittämiseen on Suomessa osallistunut kognitiivisen teknologian professori Mikko Sams Teknillisestä korkeakoulusta.

Työryhmä on saanut selville, että sävelkorkeutta määrittäessään kuulokeskuksen hermosolut noudattavat akustiikan matemaattisia sääntöjä käänteisesti: kun harmoniset sävelet rakentuvat kokonaislukujen kerrannaisista eli pohjasävelestä ja sen yläsävelistä, kuulokeskus kääntää kaiken ylösalaisin, jolloin yläsävelsarjan fysikaalinen vastine onkin alaspäin suuntautuvana sarjana aktivoituva solukko.

Tämä on ensi alkuun hämmentävää, koska olemme tukevasti luottaneet siihen, että kuulokeskus muuntaa d-sävelen aivovasteeksi D:n ja D-duurisoinnun vasteeksi D-duurin. Näin ei kuitenkaan käy. Kun soittaa d:n, kuulokeskuksessa käynnistyy solukko, joka vastaa G-mollisointua. Vastaavasti A-molli, joka koostuu a-, c- ja e-sävelistä, koodautuu D-, F- ja A-mollina. Näin aivoissamme on aikamoinen joukko kuulosoluja aktiivitilassa.

Soinnullisuus on siis meissä synnynnäinen ominaisuus, ja aivomme toimivat kuin kitara, jossa sävel ja sointu eivät värähdytä vain kieltä vaan koko soitinta. Onko kumma, että sähkökitarasta tuli menestys. Sen kuuden kielen äänet aktivoivat satojen miljoonien vuosien ikäisen kuulokeskuksemme soluverkkoa niin väkevästi, että se valloitti koko läntisen maailman, vaikka sävelmät pohjautuvat yksinkertaisiin ratkaisuihin.


Tie auki lauluperinteisiin

Gerald Langnerin työryhmän luoma neurofysiologinen teoria avaa aivan uuden oven musiikin alkuperän etsinnälle. Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen laitoksessa kehitetään sen pohjalta toista teoriaa, jonka avulla on mahdollista luoda maailman kattavaa kuvaa eri väestöjen lauluperinteistä koko siltä ajalta, jonka nykyihminen on ollut olemassa.

Edellytyksenä on määrittää laulajien alitajuntaa hallitsevat laulujen rakenneperiaatteet, jotka nykytiedon mukaan muuttuvat erittäin hitaasti. Geneetikko Stephen Oppenheimer on laskenut, että esimerkiksi australidien esivanhemmat vaelsivat Australiaan 65 000 vuotta sitten. Eurooppalaisten saapuessa runsaat 200 vuotta sitten siellä asui liki miljoona ihmistä, jotka puhuivat noin 250:tä eri kieltä. Tästä huolimatta australidien laulun alitajuiset perussäännöt olivat ja ovat yhä koko mantereella yhtä yhdenmukaiset kuin heidän maailmankuvansa myyttinen perusta.

Jos australideilla on lauluissaan yhdenmukainen perusrakenne, milloin ja missä se olisi voinut kehittyä? Ainoa mahdollinen vastaus on aika, jota voidaan kutsua kanta-australidiseksi tai uniajaksi, kuten alkuperäisväestö itse menneisyyttään nimittää. Tuolloin maaosan eri väestöt eivät olleet vielä hajaantuneet erilleen.

Vaikka Oppenheimer liioittelisi Australian asuttamisen ajankohtaa, laulujen rakenne on säilynyt muuttumattomana vähintään 50 000 vuotta. Näin pitkästä historiasta kertovat kiistattomat arkeologiset jäännökset. Australidien kielet ovat eriytyneet hyvinkin kauas toisistaan, mutta laulun perussäännöt ovat säilyneet. Tämä osoittaa, miten tiukasti laulu liittyy identiteettiin, ja miksi ei liittyisi, sehän on tunteiden keskeisin viestiväline. Laululla ei kuitenkaan ole kielioppia. Sillä on lauluoppi.


Lauluoppi vie alkulauluun?

Neurofysiologian näkökulmasta sävelet synnyttävät kaikissa ihmisissä samat automaattiset prosessit, jotka muuttavat fysikaalisen värähtelyn soluvasteiksi kuulokeskuksessa. Täten kaikki ihmiset ovat varhaislapsuudessaan samassa kulttuurista riippumattomassa lähtöasemassa.

Laulut ovat kuitenkin eri alueilla erilaisia ja toisaalta hyvinkin samanlaisia. Jos kuulet kaukaa tietynlaisen latvialaisen laulun, tuskin voit päätellä muuta kuin että laulu on suomalainen. Syy on laulutavan ja kielen lausumisen yhdenmukaisuudessa. Samoin kykenet melko helposti tunnistamaan laulun tšekkiläiseksi, unkarilaiseksi, venäläiseksi tai joiuksi, vaikka et saisikaan selvää sanoista. Syy on se, että olet oppinut tunnistamaan kullekin ominaisen rakenteen ja esitystavan.

Tähän asti musiikintutkijoilla ei ole ollut teoriaa, jolla tunnistaa ja määrittää laulajien mieltä hallitsevat säännöt. Kullakin laulutavalla on oma sisäinen logiikkansa, jonka jokainen sen piiriin kuuluva oppii lapsuudessaan. Säännöstö on kuitenkin alitajuinen, ja siksi tutkijoiden on ollut vaikea selvittää, mitä ovat piirteet, joiden vuoksi yksi perinne kuulostaa aivan toisenlaiselta kuin toinen, vaikka laulajat käyttäisivät samoja säveliä ja paljolti samanlaisia rytmejä.

Koska nykytiedon mukaan ihminen on kaikkialla samaa lajia, tuntuu oudolta analysoida musiikkia paikallisteorioiden mukaan. Jos lääketiede toimisi näin, brasilialainen verenkierron selitys olisi toinen kuin suomalainen ja australialaisen silmä reagoisi valoon erilaisen selityksen mukaan kuin saksalaisen. Tässähän ei ole järkeä. Musiikintutkimuksessa on kuitenkin ollut pakko tyytyä paikallisiin selityksiin, koska ei ole ollut varmuutta siitä, mikä musiikin loputtomassa muuntelussa on kaikille yhteistä ja kulttuurista riippumatta vertailukelpoista.
Nyt näyttää siltä, että keino on löytymässä. Langnerin työn ansiosta voimme kehitellä neurofysiologisiin säännönmukaisuuksiin pohjautuvaa tutkimusmenetelmää, jolla mitä tahansa lauluperinnettä voidaan verrata toisiin perinteisiin. Vertailu ei kuitenkaan kohdistu sävelmiin vaan niiden pohjalla piilotteleviin lauluoppeihin. Onnistuessaan tulokset saattavat pureutua kauas menneisyyteen.

Jos runolaulun rakenne sai alkunsa 3 000 vuotta sitten, itkuvirren perusta palaa aikaan, jolloin nykyihminen varovasti tarkkaili neandertalinihmisten elämää. Näkikö hän heidän nauravan tai laulavan? Jos lapsi hullutteli, neandertal varmaankin purskahti nauruun, mutta vitsille hän ei kyennyt nauramaan, koska vitsi voi syntyä vain sanailijan mielessä. Lauloiko neandertal? Jos esivanhempamme ja linnut lauloivat, miksei neandertal?


Timo Leisiö on Tampereen yliopiston etnomusikologian professori.


Aivoissa musisoivat kuulosolut


Aivotutkimus on tuomassa musiikin vaikutusmekanismeihin aivan uudenlaista mitattavuutta ja täsmällisyyttä. Tutkijan ei enää välttämättä tarvitse arvuutella, mihin ja miten musiikki meissä osuu. Hän voi tiedustella vastauksia kuulosoluilta. Uuden suunnan musiikintutkijat saavat kiittää apureistaan neurotutkijoita yleensä ja Darmstadtin teknisen yliopiston neurobiologian professoria Gerald Langneria erityisesti. Paljolti hänen ansiostaan tietämys kuulokeskuksemme toiminnasta on tarkentumassa.


Sävelen väri ja voima simpukasta, korkeus alakukkulasta

Kun simpukka ottaa vastaan pohjasävelen ja sen kerrannaisten yläsävelten värähtelyn, sen tyvikalvoa peittävä neste alkaa laineilla. Laineiden keskinäisistä korkeuseroista tietyt aistinsolut analysoivat yläsävelten koostumuksen eli äänen värin, spektrin. Toiset aistinsolut määrittävät äänen voimakkuuden, amplitudin. Mitä korkeampina laineet käyvät, sitä enemmän niissä on energiaa ja sitä voimakkaammin aistinsolut aktivoituvat.
Simpukkatumakkeen laukaisinsolu lähettää hermoimpulssit tähtisolujensa värähtelypiiriin ja sukkulasolujensa yhdistelijäpiiriin. Niissä impulssit kiertävät niin kauan kuin sävel soi.

Alakukkulan yhteensattumasolu ottaa vastaan värähtely- ja yhdistelijäpiiristä vapautuvat impulssit ja mittaa niiden avulla pohjasävelen, sävelen ensimmäisen värähdyksen, keston eli sävelen sävelkorkeuden.
Kun impulssit osuvat yhteensattumasoluun täsmälleen samalla hetkellä, se lukitsee tapahtumahetken, kunnes samat pulssit toistuvat uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Yhteensattumasolu laskee siis reaktioidensa välisen ajan, periodin. Tämä on samalla pohjasävelen yhden värähdyksen kesto, joka antaa sävelen sävelkorkeuden. Mitä pidempi värähdysten väli on, sitä matalampi on ääni.


Yhdistäjä tuottaa äänikartat

Alakukkulan kuulosolut ovat järjestyneet arviolta 30 kerrokseen, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Vasemmalta oikealle solurivit kytkeytyvät sävelkorkeuksiin, edestä perälle päin taas taajuuteen, joka kasvaa niin, että viimeisen solun taajuus on likimain sama kuin seuraavan kerroksen ensimmäisen solun. Jokainen harmoninen sävel aktivoi laajahkon solujoukon useissa kerroksissa, tässä tapauksessa kolmessa. Tiedot siirtyvät yhdistäjäsoluun, joka kokoaa niistä sävelkorkeuden, äänenvärin ja äänenvoiman kartat kuuloaivokuoren käyttöön. Kuten yhteensattumasoluja, yhdistäjäsoluja on todellisuudessa suuri määrä.


Kokemukset eroavat aivokuorella


Nykytiedon mukaan ihmisen kuulojärjestelmä on samanlainen kuin nisäkkäillä ja linnuilla - kuuloaivokuorta lukuun ottamatta. Niinpä isäntänsä soittoa kuulevalla koiralla tapahtuvat kuulokeskuksessa samat aivosähköiset prosessit kuin isännällä, mutta se tuskin kokee musiikin samoin. Kummankin aivokuorelle syntyy sama tietopaketti äänen korkeudesta, väristä, voimasta ja kestosta, ja musiikista innostuneena koira saattaa ryhtyä antaumuksella ulisemaankin, mutta musiikki synnyttänee siinä erilaisia kokemuksia, mielleyhtymiä tai muistoja kuin isännässä muun muassa siksi, ettei se osaa puhua.


Sinfoniaorkesteri istuu aivopoimun ehdoilla


Kuuloaivokuorella sijaitseva Heschlin aivopoimu ratkaisee, vetoavatko meihin musiikin pohjasävelet vai yläsävelistä syntyvät äänenvärit. Heidelbergin yliopiston neurotutkija Peter Schneider on havainnut, että myös sinfoniaorkesterin istumajärjestys noudattelee Heschlin poimun aktivoitumista.

Kapellimestariksi hakeutuu mielellään henkilö, jolla poimu on aktiivinen kummassakin aivopuoliskossa tai joka on äänenvärikuuntelija. Hänen vasemmalla puolellaan istuvat muusikot, joilla aktivoituu vahvimmin vasen poimu, ja oikealla muusikot, joilla oikea poimu reagoi vilkkaimmin.


Maailma laulaa kolmella tyylillä


Kuten kulttuuri myös musiikki on kehittynyt omiin suuntiinsa maapallon eri kolkissa. Yhdysvaltalaisen etnomusikologin Alan Lomaxin keräämän tiedon pohjalta on pääteltävissä, että laulu jakautui 80 000-50 000 vuotta sitten kahteen perustyyliin, kun Afrikan metsästäjä-keräilijöiden moniäänisen eteläisen kantatyylin rinnalle syntyi Koillis-Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian väestöjen keskuudessa yksiääninen pohjoinen kantatyyli. Kumpikin on yhä kuultavissa eri puolilla alkuperäisväestöjen lauluissa, joskin aika on tuonut mukanaan paikallisia sävyjä.

Lisäksi iso osa maailmaa on siirtynyt korkeakulttuureissa kehittyneeseen taidemusiikkiin, mutta nykykäsityksen mukaan ero kansanmusiikin ja taidemusiikin välillä ei ole kovinkaan suuri. Lähinnä on kyse siitä, että taidemusiikilla on kirjoitetut musiikkiopit, kun taas kansanmusiikilla ne ovat kirjoittamatta. Vaikka eri kansat selittävät musiikkinsa eri tavoin, kaiken musiikin pohjana ovat musiikkiopin säännöt. Niiden puuttuminen tekisi mahdottomaksi oppimisen - eikä musiikkia ensinkään olisi.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018