Voisiko ihminen viestiä eläimille taiteen keinoin? Säveltäjä Shinji Kanki Sibelius-Akatemiasta aikoo yrittää. Aistitutkimusten perusteella hän suunnittelee


TEKSTI:Fran Weaver

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voisiko ihminen viestiä eläimille taiteen keinoin?
Säveltäjä Shinji Kanki Sibelius-Akatemiasta aikoo yrittää.
Aistitutkimusten perusteella hän suunnittelee

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

7/2002




Kuuloalueita

Eri lajien kuuloa on mitattu hieman eri mene-telmin, joten luvut eivät välttämättä ole tar-kasti verrattavissa. Suuntaa ne kuitenkin antavat.



                              Keskimääräinen


                                    kuuloalue (Hz)

                       64-23 000


                           67-45 000


                          45-64 000


                          23-35 000


                     55-33 500


                       100-30 000


                          360-42 000


                            200-76 000


                               1 000-91 000


                         100-60 000


                         54-50 000


                               250-45 000


                   100-40 000


                            16-44 000


                    500-64 000


                       90-22 800


                        2 000-110 000


                   1 000-123 000


                          16-12 000


                   75-150 000


                      20-3 000


                          50-4 000


                      50-1 100


          100-3 000


50-4 000


                  250-8 000


                     200-8 500


                 250-8 000


                            200-12 000


                            125-2 000

Lähde: Louisianan osavaltionyliopiston nettisivut,


www.lsu.edu/deafness/HearingRange.html


Perinteisen musiikin ystävä saattaa ajatella, että teknossa, trip-hopissa ja muussa sähköisessä nykymusiikissa mennään jo epämusikaalisuuden puolelle. Joidenkin kokeilevien säveltäjien mielestä uuden musiikin kaivosta on kuitenkin ammennettu vasta pintavesiä.

Säveltäjä Shinji Kanki Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osastosta on pitkään ollut kiinnostunut teollisuushälymusiikista. Se on strukturoimatonta musiikkia, jonka äänet suunnitellaan ja soitetaan tietokoneella.

Muutama vuosi sitten Kanki innostui epätavallisista äänenkorkeuksista, kuten korkeista ultraäänistä. - Useimpien ihmisten kuuloalue ei kuitenkaan ulotu noin 16:ta kilohertsiä korkeammalle, joten minua uhkasi yleisön puute.

Ratkaisu löytyi Kankin toiselta kiinnostusalueelta: - Olen aina nauttinut delfinaarioesityksistä, ja koska pullonokkadelfiinit voivat kuulla jopa 150 kilohertsin korkuisia ääniä, ne sopivat tarkoitukseeni hienosti.

Kilauksia, pulsseja ja vihellyksiä

Delfiinien omaa ääntelyä on nauhoitettu paljon vedenalaisilla mikrofoneilla eli hydrofoneilla, mutta delfiinien kommunikaatiosta ja eri äänten merkityksestä on yhä monta erilaista teoriaa.

- Delfiinit ääntelevät värisyttämällä ilmaa sisältävää rakkoa, joka sijaitsee hengitysaukon alla, Kanki kertoo. - Siellä syntyy kilauksia, pulsseja ja vihellyksiä.

Kilauksia käytetään lähinnä kaikuluotaukseen, ja ne voivat olla 150 kilohertsin korkuisia. Pulssit ovat äkillisiä ääniryöppyjä, jotka luultavasti merkitsevät aggressiivisuutta. Vihellysäänet ovat monipuolisia, ja niitä delfiinit käyttävät esimerkiksi yksilöllisinä "allekirjoituksinaan".

Myynnissä on paljon levytyksiä, joita nimitetään delfiinimusiikiksi ja joissa on yhdistetty delfiinien ääntelyä ambient- tai new age -tyyliseen musiikkiin. Kanki pitää tällaista melko tyhjänpäiväisenä. - Niitä kuullessaan delfiinit kyllä reagoivat mutta vain siksi, että ne ovat uteliaita eläimiä. Tähän mennessä ihmiset ovat soittaneet delfiineille vain omaa musiikkiaan, vaikka niiden kuulo on aivan erilainen kuin meidän.

Delfiini ei hahmota ihmisten melodioita

Delfiinit tunnistavat rytmejä, jotka koostuvat jopa vain millisekuntien mittaisista äänistä. Siksi esimerkiksi reggaen tai valssin rytmi tuntunee niistä naurettavan yksinkertaiselta. - Toisaalta delfiinit kuulevat eri taajuuksia niin laajalti, että ne eivät ehkä lainkaan hahmota ihmisten melodioita, Kanki huomauttaa. - Nehän muodostuvat melko läheisistä äänenkorkeuksista.

Delfiineille suunnatussa sävellyksessä pitääkin monipuolistaa ihmismusiikin joitakin ominaisuuksia ja jättää toisia pois.




Eläinkin voi laulaa huvin vuoksi


 


Viime vuonna Helsingin yliopistossa alettiin ensimmäistä kertaa opettaa eläinsemiotiik-kaa. Se on uusi ala, joka tutkii eläinten viestintää. Yliopiston kurssilla luennoi Dario Martinelli, jolta äskettäin hyväksyttiin eläin-semioottinen väitöskirja "Miten musikaalinen on valas? Teoria eläinmusikologiasta".

  - Viesti voi olla pelkkää tunteiden ilmaisua, mutta se voi myös olla informaatiota, joka auttaa puolustamaan reviiriä tai lisäämään ryhmän yhtenäisyyttä.

Martinelli uskoo, että ihmisten ja delfiinien väli-nen kommunikaatio on periaatteessa mahdol-lista. - Delfiineille tehty musiikki rakentaa yhden kommunikaatiokanavan, hän huomauttaa. Tie-tenkään ei voi olettaa, että eri lajit ymmärtäisivät toistensa viestit täydellisesti. - Kannattaa muistaa, että täydelliseen kommunikaatioon ei päästä edes ihmisten välillä, ei vaikka he kuuluisivat samaan kansaan, sukupuoleen ja ikäluokkaan - ja vaikkapa samaan jalkapallo-joukkueeseen.

Eläinsemiootikot katsovat, että eläimen käyttäytymistä ei voi jakaa hyödylliseen ja hyödyttömään. Huvittelukin on hyödyllistä, kos-ka se lisää yksilön tyytyväisyyttä ja hyvin-vointia. Tämä koskee myös esteettisiä elämyk-siä. Eläinmusikologien mielestä ihminen ei voi väittää olevansa ainoa laji, joka tuottaa taidetta tai musiikkia puhtaasti esteettisistä syistä.

- Esimerkiksi ryhävalasuros voi laulullaan paitsi puolustaa reviiriään ja vikitellä naarasta myös viihdyttää valasyhteisöä kuorossa muiden kanssa, ja ilmeisesti nämä syyt käytännön tilan-teissa nivoutuvat toisiinsa, Martinelli pohtii.

Sekä Martinellin tapaiset eläinmusikologit että Shinji Kankin kaltaiset säveltäjät yrittävät rakentaa viestintäsuhteita ihmisten ja eläinten välille. Musiikin esteettisyyden kautta he etsivät yhteisiä musiikkikokemuksia. - Emme niinkään halua tuputtaa eläinten äänillä höystettyä musiikkia kuin avartaa ihmisten käsityksiä musii-kista ja kommunikaatiosta, Martinelli kiteyttää.

Maailman ensimmäiset eläinsemioottiset nettisivut: http://www.zoosemiotics.helsinki.fi/

Äänilaitteella vaikka lentomelua

Kanki saa ideoita delfiinien äänimaailmasta ja tietokoneen sävellysohjelman tuottamista äänistä. Lopulta hän kuitenkin muotoilee teoksensa oman mielikuvituksensa voimin, kuten kaikki säveltäjät.

Kankin tärkein "soitin" on kannettava tietokone Mac PBG4 Titanium. Siihen asennetut ohjelmat tuottavat säveltäjän valitsemien alkuasetusten perusteella valtavan vaihtelevia ja enemmän tai vähemmän satunnaisia äänijaksoja. Tietokone on puolestaan kytketty amerikkalaiseen Metric Halo MOBILE I/O -äänilaitteeseen, joka tallentaa ja soittaa lähes mitä tahansa. Vastaavaa laitetta on käytetty esimerkiksi analysoitaessa avaruussukkuloiden lähtömelua.

- Nykymusiikissa tietokoneet ovat välttämättömiä, koska halutaan tuottaa kaikenlaisia synteettisiä ääniä ja lisäksi muokata niitä esitysten aikana, Kanki selittää. Yksi hänen erikoisaloistaan on verkkomusiikki, jossa eri puolilla maailmaa olevat sähköisen musiikin tekijät esiintyvät yhdessä internet-yleisölle.

Missä pidettäisiin ensikonsertti?

Kun delfiinimusiikki alkoi hahmottua, Kanki ryhtyi pohtimaan sen esittämistä. Vedenalaista yleisöä varten piti keksiä äänentoistolaitteet. Onneksi sellaiset oli jo kehitetty: taitouimarien vedenalaiskaiuttimet.

Vielä pitäisi hankkia sopiva testiyleisö. Kanki on ollut yhteydessä Suomen ainoaan delfinaarioon Tampereen Särkänniemessä, mutta sieltä ei ole uskallettu antaa soittolupaa. Kanki kuitenkin uskoo, että delfiinit itse suhtautuisivat myönteisesti. - Ensireaktio voisi olla: "tällaista ihmisiltä ei ole aiemmin kuultukaan", mutta sitten ne saattaisivat kuunnella tarkemmin ja ehkä jopa yrittää matkia ääniä.

Tiedetään nimittäin, että delfiinit reagoivat omiaan muistuttaviin ääniin. Särkänniemen delfiinien kouluttaja Kai Mattsson on pannut merkille, että esimerkiksi kammanpiikkien näppäily kiinnostaa delfiinejä enemmän kuin tavallinen musiikki.

Tänä syksynä Kanki luennoi työstään kotimaansa Japanin yliopistoissa. Japanissa musiikin uusista muodoista ollaan hyvin kiinnostuneita, joten hän toivoo löytävänsä sieltä avarakatseisen delfinaarion.

Pilke silmäkulmassaan Kanki kuvailee kaikkien aikojen musiikkivideota, joka saataisiin, jos delfiinit innostuvat tanssimaan hänen sävellyksensä tahtiin. Toisaalta eläimet saattavat pitää Kankin esitystä kauheana meluna ja haluta siitä niin kauas kuin mahdollista. Musiikkihan on makuasia.

Ultraäänimusiikin voi muuntaa myös ihmiskorvin kuultavaksi, mutta ihminen ei silti saa käsitystä delfiinin kuuloelämyksestä. Meidän korvissamme sävellys kuulostaa hälyääniltä, joita tulee radiosta, kun selaa taajuuksia nopeasti.

- Tietysti on tavallaan naurettavaa säveltää musiikkia, jota ihmiset eivät voi kuulla, Kanki myöntää. - Toivon kuitenkin, että pystyisin laajentamaan ihmisten käsityksiä siitä, mitä musiikki voi olla.

Fran Weaver on vapaa toimittaja.


Sisältö jatkuu mainoksen alla