Merten kameleontilla on vain yksi pieni hidaste: se ei itse näe värejä



Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2009



Jos eläisit pehmeäruumiisena nilviäisenä meren terävähampaisten kalojen keskellä, tulisiko mieleesi, että suojakuoresta luopuminen on hyvä keksintö? Jostain syystä mustekaloista sikisi kuorettomia muotoja mesotsooisella kaudella eli dinosaurusten aikaan, juuri kun kamppailu merten herruudesta oli kovinta kalojen ja muun muassa kalaliskojen kanssa. Silloin kehittyivät nykyiset seepiat, kalmarit ja tursaat.

Kuorettomuus ei kuitenkaan ollut niin kamalaa kuin äkkiseltään kuulostaa, vaan siitä seurasi etuja. Mustekaloista tuli parempia uimareita, ja ne mahtuivat ahtaisiin onkaloihin suojautumaan ja myös itse saalistamaan.

Lisäksi alastomat mustekalat kehittyivät hampaallisten petojen luomassa evoluutiopaineessa naamioitumisen mestareiksi. Niiden kyky vaihtaa väriään on eläinkunnassa vertaansa vailla. Edes kameleontit eivät esitä yhtä kirjavaa repertoaaria eivätkä vaihda väriään yhtä nopeasti kuin ne.


Värien mestari on värisokea!

Koska piiloutumiskyky pitää mustekalat hengissä, on luontevaa, että niillä itsellään on hyvä näkö ja pitkälle kehittynyt hermosto.

Niiden aivot ovat selkärangattomien suurimmat: ruumiinkokoon verrattuna isommat kuin kalojen. Mustekalojen oppimiskyky onkin kokeissa todettu erinomaiseksi.

Oppimisen osuus naamioitumisessa on vielä selvityksessä, mutta tutkimusten perusteella mustekalat tarvitsevat värinvaihdossa ainakin näkökykyään.

Siksi onkin yllättävää, että lähes koko mustekalakunta on nykytietämyksen mukaan värisokeaa.


Vain yksi laji erottaa kirjon

Itse asiassa värinäkö on löydetty vain yhdeltä mustekalalta, tulikärpäskalmarilta (Watasenia scintillas), joka on syvänmeren laji. Aivan ihmismäisesti ei tämäkään laji näe.

Värinäöllä tarkoitetaan, että silmässä on erilaisia näköpigmenttejä, jotka reagoivat valon eri aallonpituusalueisiin niin, että ne näkyvät värien kirjona. Jos silmässä on vain yhdenlaista pigmenttiä, kaikki näkyy yhden värin sävyinä kuin mustavalkovalokuvassa. Tämä on useimpien mustekalojen tilanne. Ihmisen silmässä on kolmea erilaista pigmenttiä, ja se on sopeutunut savannivalaistukseen. Tulikärpäskalmarin silmä on sopeutunut meren syvyyksiin, ja sen kolme eri pigmenttiä aistivat vihreän ja sinisen valon muunnelmia.

Useimmat mustekalat näkevät kokeiden mukaan vain vihreän sävyjä ainokaisella pigmenttityypillään. Tämä ei haittaa sukeltaessa, sillä veden syvetessä värit häviävät yksi kerrallaan, ja lopulta jäljelle jää vain juuri vihreä. Jollakin tavalla samat otukset onnistuvat kuitenkin tuottamaan naamiosävyjä, jotka sulautuvat taustaan matalikonkin valaistuksessa ja huijaavat värejä näkeviä petokaloja ja tutkimussukeltajia.

Tutkijoilla riittää siis pähkäiltävää, kun he koettavat selittää, miten mustekalat selviytyvät mahdottoman tuntuisesta haasteestaan.


Värinvaihtajia kahta tyyppiä

Paljon tiedetään ainakin jo siitä, miten mustekalojen pinta tuottaa niin monia sävyjä. Niiden ihossa on kahdenlaisia väriä muuttavia rakenteita:

Kromatoforit esittelevät vaihtuvia väripigmenttejä. Kromatoforien ympärillä olevia lihaksia supistamalla mustekala pystyy peittämään ja paljastamaan pigmenttejä sen mukaan, mitkä sulautuvat parhaiten ympäristöön.

Reflektorisolut puolestaan heijastavat värejä, jotka eivät johdu pigmentistä vaan valoa heijastavasta tai taittavasta rakenteesta.

Reflektorisoluista leukoforit ovat valkoisia valkoisessa valossa mutta näyttävät sinisiltä sinisessä ja keltaisilta keltaisessa valossa. Tämä ympäristön suora heijastuminen selittää osan eläimen naamioitumiskyvystä.

Reflektorisolujen toisen tyypin, iridoforien, väri perustuu interferenssi-ilmiöön, samaan väripaljouteen joka on nähtävissä esimerkiksi vedenpinnalla kelluvassa öljyssä, saippuakuplassa, kalojen suomuissa tai trooppisten perhosten ja lintujen kirkkaankiiltävissä sävyissä.

Mustekalojen iridoforit ovat kuitenkin siitä ainutlaatuisia, että niissä on säätöominaisuus. Kalmareista on hiljattain löydetty reflektiiniproteiini, jonka avulla ne kykenevät avaamaan iridoforit näkyviin ja sulkemaan ne piiloon. Mistään muusta eläimestä ei tunneta vastaavaa.

Eräät mustekalat hämmentävät petoja liikuttelemalla värikuvioita ruumiinsa puolelta toiselle. Näin toimivat seepiat, jotka ovat mustekaloista kaikkein taitavimpia värinvaihtajia, ja tursaidenkin on havaittu käyttäytyvän vastaavasti.


Myös ihon tekstuuri muuttuu

Tärkeitä naamioinnissa ovat myös ihon rakenne eli tekstuuri ja ruumiin kuviointi.

Tekstuuri vaikuttaa valonheijastukseen, ja erityisesti tursaat kykenevät säätämään sitä ihon lihasnystyjen avulla. Näin tursaat matkivat taikurimaisesti esimerkiksi kiviä, koralleja ja kampeloita.

Mustekalojen kuvioitumiskykyä ovat tutkineet muun muassa yhdysvaltalainen Roger Hanlon ja brittiläinen John Messenger. He luokittelevat värivaihtoehdot kolmeen kategoriaan:

- yksiväriseen naamiosävyyn

- kirjavuuteen, kuten marmori- tai täpläkuviointiin

- kehon ääriviivojen hämärtymiseen eli "tilkkuisuuteen".


Mustekaloilla oma salakieli

Mustekalat osaavat piilottaa pedoilta itsensä lisäksi myös lajinsisäisen viestintänsä. Tämän ne tekevät lähettämällä polarisaatiosignaaleja. Mustekalojen omissa silmissä on "polarisaatioaurinkolasit", ja tästä on hyötyä viestinnän lisäksi saalistuksessa.

Monien meduusojen, äyriäisten ja kalojen naamioituminen perustuu läpinäkyvyyteen. Läpinäkyvä eliö kuitenkin paljastuu polarisaatioaistilla, koska otus polarisoi valoa: vain osa kulkeutuu sen läpi. Vastaavasti ihminenkin näkee vedenpinnan alta kalat paremmin polarisoivilla aurinkolaseilla kuin paljain silmin.

Lajinsisäisenä salakielenä polarisaatiosignaalit ovat nerokkaita. Mustekalat pystyvät naamioituneina lähettämään polarisaatiosignaaleja lajitovereilleen niin, etteivät muut eläimet huomaa mitään. Kirkkaat mutta polarisoituneet valosignaalit kulkeutuvat kaksikerroksisen ihon alakerroksesta yläkerroksen naamiopigmenttien läpi ja näkyvät vain lajitoverin polarisaatioaistilla.

Vastaava ilmiö tunnetaan esimerkiksi ultravioletilla viestiviltä miekkapyrstökaloilta, joita niiden ultraviolettisokeat saalistajakalat eivät näe.

Polarisaatiosignaaleilla mustekala lähettää sinetöityjä lemmentunnustuksia vastakkaiselle sukupuolelle ja torjuu tunkeilevia lajitovereita reviiriltään. Viesteillä, joita peto ei havaitse, voi myös itseään vaarantamatta varoittaa lajitovereita uhasta. Piiloutumistaito saattaa siis perustua myös naapurien vinkkeihin.


Pimeässä syttyy hämäysvalo

Ehkä ehdit jo ihmetellä, miksi kummassa juuri syvänmeren pimeydessä elävä tulikärpäskalmari on kehittänyt värinäön, vaikkei sitä ole pintavesien lajeillakaan.

Hyvä selitys on, että tulikärpäskalmari tuottaa omaa valoaan. Bioluminesenssi on meren uumenissa yleistä, ja siksi siellä ei ole yleistynyt toisenlaisen pimeyden asukeille eli luolaeliöille ominainen sokeus, vaan pikemminkin hyvänäköisyys.

Lisäksi tulikärpäskalmari nousee pintavesiin lisääntymään, ja sen massakutu on todellinen valospektaakkeli. Siinä värinäkö auttanee tunnistamaan lajitoverien lamput luonnonvalon seasta.

Valontuotosta on hyötyä myös naamioitumisessa ja hämäyksessä. Näistä löytyy esimerkkejä muista syvänmeren kalmarilajeista.

Heteroteuthis dispar suihkuttaa valaisevaa mustetta hämätäkseen vastustajiaan konfliktitilanteessa.

Esimerkiksi Histioteuthis dolfeini osaa puolestaan mukautua pinnalta tulevaan valoon niin, ettei se muodosta helposti havaittavaa siluettia petojen iloksi.

Valoympäristöön sekoittumista säätelevät silmän ulkopuoliset vesikkelit, jotka aistivat valon voimakkuutta kuin kameran valotusmittari. Tämä on todettu muun muas¬sa kokeissa, joissa kalmarin silmät peitettiin.

Valaisevilla kalmareilla silmän ulkopuolinen vesikkeli aistii valon eri aallonpituuksia värejä näkevän silmän kaltaisesti ja auttaa täsmällisen hämäysvalon tuottamisessa.

Tämähän kuulostaa lupaavalta. Voisiko silmän ulkopuolinen vesikkeli selittää muutkin naamioitumiskyvyt? Ikävä kyllä ei. Vesikkelit aistivat valoa ylipitkävalotteisen kameran hitaudella, eikä niistä olisi hyötyä mustekalan nopeissa värimuutoksissa.


Yrityksen ja erehdyksen kautta?

Tutkijat eivät ole nostaneet käsiään pystyyn mustekalamysteerin edessä, vaan kameleonttimaisuutta on yritetty selittää monella tavalla. Kyky nähdä ääriviivoja ja vihreän sävyjä ei millään riitä. Mitä siis sen lisäksi?

Tutkijat Saidell, Lettvin ja Mcnicholl esittivät jo vuonna 1983, että värien näkö perustuisi polarisaationäköön. Polarisaatio olisi teorian mukaan kuin väri, ja mustekalojen värimaailma muodostuisi polarisoituneesta ja polarisoitumattomasta valosta.

Teoria ei kuitenkaan ole saanut tukea tutkimuksista. Lisäksi kritiikkiä on herättänyt se, että tällainen värinäkö perustuisi vain kahteen valotyyppiin eikä kolmen aallonpituusalueen vertailuun silmässä, kuten useilla kaloilla ja nisäkkäillä, tai neljän alueen vertailuun, kuten eräillä kaloilla ja päiväpetolinnuilla.

Toinen teoria, jonka mukaan mustekalat aistisivat värejä suoraan ihollaan, ei sekään ole saanut tukea kokeista.

Nyt tutkimuskohteeksi on noussut uusi selitysmalli. Sen mukaan mustekalat keräävät tietoa naamiointinsa toimivuudesta ja parantavat sitä oppimalla. Käytännön piiloutumistilanteissa ne ikään kuin lyövät vetoa eri naamioitumistempuistaan ja räväyttävät sitten esiin parhaaksi arvioimansa muunnelman.

Aiemmat yhteenotot vihollisten kanssa ovat tässä uhkapelissä valttia, koska niistä eläin on saanut elintärkeää kokemusta petoksen menestysmahdollisuuksista. Myös lajitoverien salaiset neuvot voivat olla kalliita petojen pettämisessä.

Siltä varalta, että bluffi paljastuu, jäljellä on vielä yksi valttikortti. On aika suihkauttaa musteet tunkeilijan silmille ja vaihtaa maisemaa.


Nuutti Kangas on filosofian tohtori ja biologi, joka on työskennellyt tutkijana mustekalaekspertti Roger Hanlonin laboratoriossa Yhdysvalloissa.


Aiheesta lisää:

Roger Hanlon ja John Messenger: Cephalopod Behaviour (Cambridge University Press 1996)

Hanlonin nettisivut:
www.mbl.edu/mrc/hanlon/index.html


Mustekaloja kolmea tyyppiä


- Tursailla (engl. octopus) on tutin muotoinen ruumis ja kahdeksan samanmittaista lonkeroa. Tursaat liikkuvat yksin ja viettävät enimmän aikansa piilossa merenpohjan onkaloissa. Ne ryömivät lonkeroillaan tai uivat.

- Seepioilla (engl. cuttlefish) on pitkänomainen, hieman litteä ruumis ja kymmenen lonkeroa, joista kaksi on muita pidempää. Seepiat liikkuvat yksin ja viihtyvät pohjalla mutta ovat myös hyviä uimareita. Niillä on levymäinen sisäkuori, joka koostuu huokoisesta kalkista.

- Kalmareilla (engl. squid) on keihäänkärkimäisen kapea ja pitkä ruumis ja kymmenen lonkeroa, joista kaksi on muita pidempää. Kalmarit ovat vikkeliä uimareita ja liikkuvat usein avomerellä parvina. Tähän ryhmään kuuluvat suurimmat mustekalat, jättiläiskalmarit.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018