Puut kasvavat kerrostaloa korkeammiksi ja pysyvät pystyssä satoja vuosia. Mikä sitten estää rakentamasta puukerrostaloja?

Teksti: Kalevi Rantanen

Puut kasvavat kerrostaloa korkeammiksi ja pysyvät pystyssä satoja vuosia. Mikä sitten estää rakentamasta puukerrostaloja?

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011Yhdysvalloissa ja Kanadassa puusta rakennetaan jopa kahdeksankerroksisia taloja, sanoo puurakentamisen ja puuarkkitehtuurin dosentti, arkkitehti Markku Karjalainen, joka työskentelee Oulun yliopistossa ja Puuinfo Oy:ssä. Puukerrostaloja alettiin rakentaa Pohjois-Amerikassa yli sata vuotta sitten, aluksi maanjäristyskestävyyden takia. Kun osaamista kertyi ja mittoja standardoitiin, taloista tuli kilpailukykyisiä.Tähän mennessä korkein puutalo on kuitenkin nousemassa Pohjois-Norjan Kirkenesiin. Barentsin neuvoston toimistotaloon tulee kaksikymmentä kerrosta.

Kevyt ja hengittävä rakennusaineEnsimmäinen syy rakentaa puukerrostaloja on kysyntä. Tutkimusten mukaan suomalaisista valtaosa haluaa asua puutalossa, jos saa valita rakennusmateriaalin, ja samoin ajatellaan muuallakin. Puupinta hengittää, tasaa kosteutta ja tekee huoneilmasta miellyttävän. Puu johtaa huonosti lämpöä ja on siksi hyvä eriste.Lisäksi rakentamista helpottaa puun keveys. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen mukaan esimerkiksi Viikin puukerrostalot painavat neljä kertaa vähemmän kuin samankokoinen betonitalo ja viisi kertaa vähemmän kuin kivitalo.

Tapojen muuttaminen vie aikaaSilti kerrostaloja on metsäisessä maassamme rakennettu puusta mitättömän vähän, kolmisenkymmentä kappaletta. Korkeimmat ovat nelikerroksisia. Puukerrostalorakentaminen ei ehkä tullut viime vuosisadalla mieleen siksi, että metsäteollisuus ansaitsi niin hyvin sellulla ja paperilla. Toimintatapojen muutos on vienyt aikaa. Toisaalta puullakin on rajoituksensa rakennusmateriaalina. – Välipohjat ovat työläitä rakentaa puusta ja vaativat askeläänieristyksen takia usein betonipinnan, Karjalainen kertoo. – Puun pitkäaikaiskestävyyskin on heikompi kuin betonin, ja puinen julkisivu vaatii paljon huoltoa.

Standardointi nopeuttaaKymmenen vuotta sitten Suomi ja Ruotsi olivat puurakentamisessa suunnilleen samassa vaiheessa. Nykyisin melkein viidesosa ruotsalaisista kerrostaloista tehdään puusta.Nyt Suomessakin on alkanut tapahtua. Vireillä on useita puurakennuskohteita. On alettu standardoida puuelementtejä, mikä nopeuttaa rakentamista ja alentaa kustannuksia. Elementtejä tuottavat jo suuret metsäteollisuuden yritykset, kuten Metsäliitto ja Stora Enso. Tutkimus vauhdittaa kehitystä. Luvassa on älypuurakenteita, jotka reagoivat kuormitukseen. Kehitetään myös puun ja muovin komposiitteja sekä uusia puukuitumateriaaleja.

Betonista kasvihuonepäästöjäEkologia painaa samaan suuntaan. Karjalainen muistuttaa, että Euroopan unionin ympäristövaatimukset rakennusmateriaaleille ja rakentamiselle tulevat voimaan Suomessa luultavasti vuosina 2015–2017. – Silloin puusta tulee ylivoimainen, hän sanoo.Perinteinen rakentaminen syö uusiutumattomia luonnonvaroja ja tuottaa paljon ilmastoa lämmittävää hiilidioksidia. Painon mukaan laskien noin puolet kaikista raaka-aineista menee Euroopassa rakentamiseen. Koko maailmassa betonin raaka-aineen sementin valmistus aiheuttaa 5–8 prosenttia hiilidioksidipäästöistä.

Puu nielee hiiltä Puu sen sijaan nielee hiiltä. Puurunkoseinä, joka on vuorattu puulla ja eristetty puukuidulla, varastoi hiilidioksidia noin 40 kiloa neliömetriä kohti nettona eli valmistuksen päästöjen vähentämisen jälkeen. Peltikaseteilla verhottu teräsrankaseinä vaikuttaa päinvastoin eli synnyttää päästöjä yli 40 kiloa. Sandwich-betonielementistä tulee yli sata kiloa. Sama suhde pätee betonitalon korjauksessa. Korjaaminen puulla sitoo hiilidioksidia, mutta tiili ja teräs lisäävät päästöjä. Vanhojen talojen korjaamisesta tuleekin nopeammin päästöhyötyä kuin uudisrakentamisesta, koska vuodessa uusiutuu vain yksi tai kaksi prosenttia rakennuksista. Puuta myös riittää. – Suomessa rakennetaan vuodessa noin 30 000 uutta asuntoa, joiden keskipinta-ala on 77 neliötä, Karjalainen sanoo. – Metsä kasvaa yhdessä päivässä puumassan, joka tarvittaisiin tämän määrän rakentamiseen, jos kaikki asunnot tehtäisiin puusta.Ehkä näemme senkin päivän, että meillä rakennetaan maailman paras puukerrostalo. Ympäristökeskuksen puisen toimistotalon, Synergian, suunnittelukilpailussa tuli jo voitto Suomeen.

Jospa puulähiö palaa poroksi

Entisajan puukaupungit tuhoutuivat aika ajoin tulipaloissa, mutta nykyisin suurten puutaloalueiden palot ovat epätodennäköisiä. Talot rakennetaan vähintään kahdeksan metrin päähän toisistaan, ja vesikatot tehdään paloturvallisesta materiaalista. Palokuntien tehokin on eri luokkaa kuin ennen.Lisäksi turvallisuutta parantaa automaattisten paloruiskujen eli sprinklereiden asentaminen. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan palovaroitin ja sprinkleri yhdessä estävät palokuolemat melkein kokonaan. Kokemusta on Suomestakin: Oulussa vuonna 2003 sattuneessa puukerrostalopalossa sprinklaus toimi hyvin ja pelasti asukkaan. Puumateriaalien kehitystyö parantaa paloturvallisuutta entisestään. Oululainen BT Wood on tuomassa markkinoille myrkytöntä palonestoainetta, joka levitetään puun pintaan teollisesti. – Käsitelty puu on käytännössä palamatonta, sanoo BT Woodin tutkimuspäällikkö Jari Kukkonen.

Palstan pitäjä Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.